Mass Effect: Andromedan lähestyessä on hyvä hetki palata ajassa taaksepäin, alkuperäisen Mass Effect trilogian pariin ja siihen, mikä teki siitä niin hyvän. Uudella trilogialla on melkoiset paineet.
Dragon Agen sisarpeli Mass Effect on monella tavalla todella samanlainen, mutta koska toinen on fantasiaa ja toinen scifiä niin monia todella itsestäänselviä eroja on. Se mikä on yhteistä molemmille peleille, on se vahva tarina jota pelaajan omat teot vievät tiettyyn suuntaan. Tekihän BioWare aikoinaan myös Knights of the Old Republic pelin joka on myös loistava peli. Tosin DA ja ME ovat parantaneet monia asioita sitten KOTORin.
Oma suosikkini BioWarelta on Dragon Age, joten monia vertauksia tulee tehtyä juurikin sitä vastaan.
Massa Efekti on ennenkaikkea räiskintäpeli vahvalla tarinalla ja roolipelielementeillä. Pelissä ammutaan paljon vihollisia, osa mekaanisia osa eläviä ja tätä puolta pelissä on vähän väritetty erilaisilla voimilla joita on niin puhdasta fyysistä voimaa, scifitaikuutta ja teknologiaa. Hahmoluokkia on jokunen ja erot ovat aika selviä. Toiset käyttävät pistooleja, toiset haulikoita ja toiset kivääreitä. Aseella on väliä ja samoin hahmon erikoiskyvyillä joita on todella vaikuttava määrä.
Itse en ole juuri hahmoluokkien eroihin perehtynyt mutta mitä tulee moniin mahdollisiin hahmokehityssuuntiin, niin peli tekee sen osan erittäin hyvin. Tämä on sellainen puoli jonka DA ja ME kumpikin tekee erittäin hyvin.
Se missä Mass Effect todellakin voittaa on toiminta. Dragon Age on kehittynyt oikeaan suuntaan mutta Mass Effect on toiminnassa paljon nautinnollisempaa pelattavaa. Kehitystä ei ole tapahtunut mitenkään räjähtävästi vaan säännöstellysti ja järkevästi. Dragon Age kehittyi paljon enemmän, mutta jätti silti vähän toivomisenvaraa.
Se missä Mass Effect sitten häviää Dragon Agelle on se miten tarina kutoutuu pelaajan ympärillä. Molemmissa sarjoissa on paljon loistavia hetkiä mutta DA:n valinnoista ne vaikeimmat olivat sitten todella paljon vaikeampia ja monet raskaat tarinankäänteet tapahtuivat niin pitkä pelaamisen jälkeen, että aiemman tallennuksen lataaminen olisi vienyt helposti kymmenen tuntia ja paljon saavutuksia pois. Mass Effect ei oikein missään kohtaa tehnyt niin pahoja valintoja.
Mutta kyllä ME onnistui saamaan aikaiseksi paljon loistavia draamallisia kohtauksia jotka kerran toisensa jälkeen todella vaikuttivat. ME:n etu on tosin siinä että trilogia on tiiviimpi. Jokaisessa pelissä on sama päähenkilö ja valintojen vaikutukset tuntuvat todella voimakkaasti myöhemmissä peleissä. Siksi DA ei tätä kilpailua voita kovinkaan paljoa, mutta hieman.
Iso asia on kuitenkin se, että Mass Effect vakiinnutti ääninäyttelyt myös pelihahmolla. Dragon Age: Originsin suurimpia heikkouksia on tämän osan puuttuminen, sekä se että toiminta ei ole niin vapaata kuin toivoisi.
Hahmot ovat kuitenkin se osa mikä todella merkitsee ehkä enemmän kuin mikään muu, nyt kun kyseessä on tarinavetoinen peli. Siinä missä Dragon Age esittelee jokaisessa pelissä uusia ryhmäläisiä, mutta silti muistuttaa tutuista hahmoista, niin Mass Effect panostaa siihen, että kiinnyt hahmoihin. Se toimii.
Mass Effect: Andromeda on kovan paikan edessä sillä tässä pelisarjassa on monta niin hyvää pelihahmoa että heistä saisi vaikka listan aikaiseksi. Garrus Vakarian on oma ehdoton suosikkini. Tämä Turian agentti on loistava tarkka-ampuja ja ääninäytelty (Brandon Keenar) uskomattoman hyvin. Ensimmäisestä pelistä asti Garrus oli oma luottomieheni eikä kukaan pystynyt häntä syrjäyttämään. Grunt, Legion, Tali, EDI, Kelly Chambers, Subject Zero ja Mordin ovat kaikki loistavasti tehtyjä hahmoja, mutta vain yksi voi olla ykkösmies.
Komentaja Shepard on päähahmona ihan hyvä, mutta vain custom versio, perusversio ei koskaan itseäni miellyttänyt.
Rakkaus-suhteet ovat myös olleet aina iso osa BioWaren pelejä ja ne ovat kehittyneet aika paljon. Mass Effect ja Dragon Age on tässä suhteessa aika tasoissa, nyt kun mietitään isoa kokonaisuutta. Seksikohtausten suhteen nämä pelit häviät ihan täysin Witcher 2:lle ja 3:lle. Variaatiota on paljon ja kyllähän romanssi on saatu hyvin liitettyä tarinaan jossa on meneillään aika paljon kaikkea muutakin.
Se mikä myös tarinallisessa mielessä todella erottaa ME:n ja DA:n on se, miten tilanteita voi hoitaa. DA käyttää hyväksyntäsysteemiä. Pelaaja voi olla välillä hyvä ja välillä paha, vaikutukset näkyvät ryhmäläisten suhtautumisessa ja tämä on jotakin mistä itse todella pidän. Mass Effect käyttää karmasysteemiä jossa pitää melkeimpä valita joko täysin hyvä tai täysin paha reitti, jos haluaa parhaat ratkaisut. Tämä on jotakin mikä todella rajoittaa sitä tarinallista vapautta.
Mass Effectissä on tosin nämä karmasta riippuvaiset hyvä ja paha repliikit. Tosin Dragon Agessa on tietyn tyyliset ratkaisut (rauha, väkivalta, oveluus) jota ME:ssa ei ole. Nämä ovat niitä asioita jotka todellakin toimivat DA:ssa paljon paremmin, tehden siitä paljon nautinnollisemman tarinallisessa mielessä.
Mitä tulee kokonaisuuteen niin Mass Effect toimii erittäin hyvin. Itse sanoisin että tämä peli vähän helpompi aloittaa kuin Dragon Age sillä varsinkin Inquistion on todella laaja peli jossa on niin paljon tekemistä että ei sitä kovin montaa kerta edes ehdi pelata läpi, samoin Witcher. Mass Effect sarjassa pelit ovat olleet vähän vähemmän vaativia, siis kyllä näihin uppoaa helposti monta kymmentä tuntia, mutta kokonaisuuteen ei samalla tavalla uppoa.
Monet kentät ovat sellaisia että niissä toiminta uhkaa muuttua vähän puuduttavaksi, mutta samanlaisia ovat myös ongelmat siellä fantasiamaailmassakin.
Itse olen enemmän tarinanperässä, joten siihen huomioni kiinnittyy eniten ja täytyy sanoa että viholliset joita joutuu ampumaan enemmän kuin tarpeeksi, syövät kyllä sitä nautintoa. Tämä on sellainen osa, joka on osa osalta vähän parantunut.
Kehityksen suhteen 2 ja 3 ovat paremmin muistissa sillä varsinkin kakkonen tekee monet asiat niin hyvin että itse mielelläni aloittaisin siitä, ykkösessä kun ei ole mitään niin puoleensa vetävää, paitsi erittäin hyvä pahis. Saren Arterius on kokosarjan paras roistohahmo. Illusiva Man on lähinnä rasite. Tosin, Dragon on myös epäonnistunut monien pahisten suhteen.
Se mikä on kolmoseen mennessä todella ehtinyt kehittyä on niissä pienissä asioissa. Monia sellaisia asioita on paljon jotka ovat kolmosessa niin paljon yksinkertaisempia ja helpompia, tosin tietyt rasittavat hitaudet ovat läsnä kolmosessa, lähinnä se mistä peli pitää aina aloittaa. Tilanne huoneesta pitää aina poistua skannerin kautta.
Tässä kohtaa peliin on tullut paljon helpommaksi puhua ryhmäläisten kanssa ja kolmannessa pelissä he liikkuvat aluksella mikä tekee kokonaisuudesta paljon elävämmän. Tämän lisäksi he ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Nämä ovat juurikin niitä pieniä asioita jotka nostavat kolmosen todella hyvään asemaan trilogiassa.
Se mikä tosin pudottaa on se miten trilogia päättyy, surkeasti. Yksi huonoimpia päätöksiä koskaan. Suuri sääli, sillä potentiaalia oli niin paljon ja loistavia hahmoja myös. Olisi ollut todella mukava tietää, miten heidän lopulta kävi. Tämä on syy miksi kakkonen todella nousee sivusta korkealle.
Monille on helppoa päättää mikä osa trilogiasta on paras, mutta itse en osaa parasta ihan niin vain päättää. Se on 2 tai 3 mutta molemmissa on ne tietyt vahvuudet. Kolmonen on monella tavalla paljon hienosäädetympi mutta kakkosessa panokset tuntuvat paljon kovemmilta. Päätös vaikea monesta syystä ja toisiaan suosin kakkosta ja toisinaan kolmosta. Kolmonen on paljon elävämpi ja vie kakkosesta tuttujen hahmojen elämää eteenpäin. Kakkosessa taas on tunnelma paljon parempi ja samoin loppuhuipennus.
Tämä saattaisi hyvin pitkälti olla plussien ja miinusten vertailua.
Kakkosessa on parempi lopetus ja Shepardin avustajana on Kelly Chambers.
Kolmosessa on elävämpi miehistö ja viimeistellympi pelattavuus.
Lopulta se menee niihin pieniin yksityiskohtiin ja ikimuistoisimpiin hetkiin. Kakkosen Itsemurha tehtävä ja lojaaliustehtävät tai kolmosen monet keskustelut ja viittaukset menneeseen...
Vaikka todella pidänkin molemmista, niin Mass Effect 3 tuntuu surkeasta lopetuksesta huolimatta paremmalta niiden pienien asioiden takia.
Kokonaisuutena Mass Effect trilogia on erinoaminen kokonaisuus loistavine hahmoineen ja tarinoineen.
+ Monta erinomaista hahmoa
+ Kolmen pelin pituinen tarina runsaine valintoineen
+ Paljon erinomaisesti tehtyjä kohtauksia
+ Hyvin tehty toiminta
- Surkea lopetus
- Mustavalkoinen karmasysteemi
- Tietyt kenttäratkaisut
Arvosanat: 8,4
Mahtava
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.