Second%20Son.jpg

Kumpaa lintua alat kasvattaa, punaista vai sinistä?

 

 

Sucker Punchin pelisarja hyvän ja pahan välillä kamppailemisesta. Pahamainen kannustaa kohti pahoja teitä, mutta pelaaja voi myös valita aivan toisenkin tien.

 

 

 

Sucker Punch on jättänyt Sly sarjan ikävä kyllä taakseen. Sen sijaan he jatkavat InFamous sarjan parissa. Ensimmäinen peli oli kokonaisuutena ihan hyvä. Second Son ei paljoa muuta. Supervoimia on nyt pari erilaista ja eikä nyt leikitä sähköllä. Pelihahmo on myös eri ja samoin se yleinen tunnelma. InFamous 2:n tapahtumista on kulunut seitsemän vuotta kun Delsin Rowe (Troy Baker) ajautuu vastakkain ”Kanavoijiksi” kutsuttujen ”Bioterroristien” kanssa. Hän saa itsekin voimia ja ajautuu törmäyskurssille Brooke Augustinen johtaman DPU:n kanssa. Tämä tarina saa lisää väriä pelaajan tekojen ja valintojen kautta.

Sininen väri on rauhan ja hyvyyden tie jossa autetaan muita ja tehdään tekoja ihmisten hyväksi.

Punainen väri taas on väkivallan ja pahuuden tie jossa ajatellaan omaa hyvää, vähät muista.


Se mikä on tämän mustavalkoisen (punasinisen) karma systeemin suuri heikkous, tulee ilmi siinä, että tiettyjä polkuja ei voi valita, jos on aiemmin tehnyt tietynlaisen valinnan. Jos yhdessä kohtaa valitset pahan tien, et voi myöhemmin valita hyvää tietä. Peli tekee tämän myös selväksi tarjoamalla molempia teitä, mutta sitten sulkien toisen tien pois. Molemmat tehtävät ovat kartalla, mutta voi valita vain toisen, selvää kiusantekoa.

Karmassa on myös tiettyjä tasoja. Tämä kannustaa valitsemaan vain toisenlaisia karma valintoja. Itse en näin tehnyt, mikä oitis hidasti kehittymistä tiettyyn suuntaan. Tietyt kehityspolut ovat mahdollisia vain tietyllä määrällä tiettyä karmaa. Tämä kannustaa entistä enemmän pysymään tietyllä polulla. Tämä on omasta mielestä se väärä tapa tehdä valintoihin pohjautuva peli. Tälläinen tyyli nimittäin poistaa sen tietyn vapauden valita, koska jos olet aiemmin ollut paha, niin ei ole juuri järkeä myöhemmin pyrkiä hyväksi.

Tässä pelissä on kaikenlisäksi todella helppoa olla paha, kun taas hyvänä oleminen vaatii vähän taitoa. Vihollisten nuijiminen nettoaa pahaa karmaa, vaikka olisit sinisellä reitillä. Sininen tie vaatii keskittymistä paljon enemmän kuin punainen.


Voimien suhteen valinnan varaa on hieman. Erilaisia voimia on jokunen mutta hyvin nopeasti pelaaja saa käyttöönsä savun lisäksi neonin. Kummassakin on oikeasti puolensa. Savun suurena etuna on se, että sen avulla voi syöksyä ilmassa ja ponnistaa autoista vauhtia. Neon taas mahdollistaa nopean liikkumisen vaikka pystysuoraa seinää ylöspäin. Pelin edetessä myös video ja betoni tulevat vaihtoehdoiksi.

Tavallaan huonoa on se, että voidakseen käyttää tiettyä voimaa, pitää imeä sitä ympäristöstä. Energiaa on saatavilla aika helposti, mutta tavallaan ärsyttää että vaihtelu ei onnistu vain nappia painamalla. Tarinallisesti ja tunnelmallisesti tämä on kuitenkin se oikea ratkaisu. Aika harvoin tuli vastaan tilanteita joissa oli pakko vaihdella voimia.

Perusidealtaan kaikki voimat ovat aika samanlaisia, niillä voi ampua vihollisia parilla eri tavalla. Ne erikoisuudet toimivat pääasiassa taistelun ulkopuolella. Taistelussa on myös lyöminen, mikä on tehty erittäin tyylikkäästi. Eri voimilla on erilaiset meleet.

Voimia kehitetään ympäristöstä saatavilla sirpaleilla ja kehitettävää on paljon. Tässä kohtaa nousee nopeasti esille se, että Delsin ei varsinaisesti voimistu sen enempää karma tason mukana. Voimissa vain on vähän eroja mutta sanotaan että karma tason huipulla, et ole merkittävästi vahvempi kuin karma tason pohjalla. Hieman ärsyttävää.


Pahamainen: Toinen poika on parkour tyylinen peli, mutta sanotaan että tässä pelissä kiipeily ei ole ihan yhtä vaivatonta kuin ykkösessä. Se on vähän tarkempaa, mutta erikoisvoimista tulee tässä vaiheessa oikeasti hyödyllisiä, kun pitää liikkua nopeasti paikasta toiseen, varsinkin neon on todella hyödyllinen.

Maailmassa on paljon tekemistä sivutehtävien muodossa. Tietyt sivutehtävät toistuvat ja ovat karman keräämistä varten, osa sinisiä ja osa punaisia. Näitä ei tosin rajoita se että kummalla puolella olet, ne vaikuttavat enemmänkin siihen karmaan mitä saat.

Seattlen kaupunki on jaettu alueisiin joissa DPU on ohjaksissa, kunnes Delsin alkaa heittää kapuloita rattaisiin. Kaupungin osissa on erilaisia tehtäviä. Toisissa tuhotaan DPU:n laitteistoa ja toisissa metsästetään agentteja, piilokameroita ja äänitallenteita. Pelin oma juttu ovat graffitit. Delsin on graffitien suhteen todella taitava ja aina kun tehdään graffiti, saa valita kahdesta ja nämä osuudet ovat vähän tarpeettoman hankalasti tehty, liikeohjaus näet, mutta lopputulos on todella hyvä ja graffiteissa on oikeasti tosi hienoja ilmestyksiä.

Kun tarpeeksi monta osaa on suoritettu, avautuu loppunujakka jolla DPU karsitaan alueelta. Nämä osat vaikeutuvat hieman, mutta koska Delsin ei merkittävästi kehity, ei se haastekaan merkittävästi nouse.


Tarinatehtävät pitävät sisällään osittain samoja juttuja kuin sivutehtävät, mutta ajoittain mukana on vähän vaihteluakin. Tämä ei ole pitkä peli ja tarinan pelaa yllättävän nopeasti läpi. Tosin peli kannustaa ainakin kahteen pelikertaa, koska ajoittain tulee vastaan ne hyvä vai paha osuudet. Niistä saa trophyt, joten kyllähän tämän pelaa eri valinnoilla läpi, ainakin kahdesti.

Tarina on ihan ok. Delsin on ihan hyvä pelihahmo, vaikkakin aika normaalin oloinen kaveri. Muissa pelin hahmoissa ei ole juuri sisältöä. Velipoika on aika tylsä ilmestys ja pääpahis on todella surkea. Tässä pelissä on yksi huonoimpia pelihahmoja koskaan. Ainoa astetta parempi hahmo on Fetch, mutta ei hänkään ole mitenkään erityinen.

Pelissä on kaksi erilaista lopetusta jotka riippuvat täysin siitä, millainen on karmasi kun peli päättyy. Tarinan pelaa läpi suhteellisen äkkiä vaikka siinä onkin pari aika haastavaa pätkää. Molempien loppujen kokeminen ei ole mitenkään iso homma.


Toiminnallisessa mielessä peli on vähän niin ja näin. Toiminta on varsin monipuolista koska supervoimia on enemmän kuin yksi ja näissä voimissa on oikeasti eroja. Se vähän rasittaa kun voimaa pitää aina imeä jostakin sillä kun voimia on useita niin sitä energiaa saa vain tietyistä paikoista tiettyihin voimiin. Tämä on kuitenkin pieni ongelma sillä toiminta on varsin hienoja ja hyvin tehtyä. Paljon isompi ongelma on se, että Delsin ei tunnu juuri muuttuvan järeämmäksi pelin edetessä. Kehitettyinäkin supervoimat tuntuvat vähän heikoilta, ottaen huomioon sen, miten paljon energiaa ne vievät.

Supervoimien suhteen plussaa on se, että voimia on vain se vajaa kourallinen, sillä tälläisellä määrällä ne erot näkyvät selvemmin ja muutenkin voimiin saadaan tiettyä yksilöllisyyttä ja kokonaisuus pysyy kasassa. Tässä tapauksessa laatu todellakin korvaa sen määrän. Ne todelliset erot supervoimissa näkyvät kuitenkin taistelun ulkopuolella, sillä kun maailmaa alkaa todella tutkimaan, niin siinä kohtaa huomaa miten hauskaa on kiitää vauhdilla eteenpäin pysty- ja vaakasuoraan, jyrätä kaikki eteentuleva alleen, liitää pitkiä matkoja ilmassa...


Sivutehtäviä pelissä on muutamia erilaisia ja niitä vaivaa omalla tavallaan se tietyt saman toisto. Tosin sivutehtävät voi jakaa karkeasti kahtia, hyvät ja huonot. Siinä missä piilokameroiden etsintä on aikaa hauskaa, on salaisen agentin metsästys mälsää. Graffiteissa on oma viehätyksensä ja audiotiedostojen etsintä on parhaimmillaan ihan kiva lisä. DUP tukipisteet muuttuvan alue alueelta kovemmiksi, mutta kun valtaosa vihollisista on niitä karpaaseja, niin se voimien heikkous tulee vahvasti esiin. InFamous 3 on kuitenkin sellainen peli joka tarjoaa tiettyä oikeaa vaihtelua. Sucker Punchin tyyli on kuitenkin se, mikä pitää paketin kasassa.


Kokonaisuudessaan Infamous: Second Son on suhteellisen hyvä peli. Ääninäyttely on hyvää ja tarina on ihan ok. Pääroisto jättää paljon toivomisen varaa, mutta erilaisten henkilöiden taustatarinat on kirjoitettu hyvin ja sarjakuvamainen tyyli sopii peliin hienosti. Muutenkin pelissä on hyvä toteutus sillä peli näyttää hienolta ja niitä pieniä asioita on riittävästi. Peli on kuitenkin vähän lyhyt ja tätäkin peliä vaivaa hieman se saman toisto isossa maailmassa.  

 

+ Hyvä ääninäyttely

+ Supervoimien määrä ja erot

+ Vapaa maailma jossa rellestää

 

- Pääpahis

- Lyhyt

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava