G-Man.jpg?1503773244

Toinen puoli elämästä

 

Half-Life 2 on niitä pelejä joista kuulee paljon kehuja ja usein vielä ilman minkäänlaista kritiikkiä. Usein tämä peli tulee vastaan kun joku listaa parhaat pelit koskaan. Niin hyvä tämä peli ei todellakaan ole.

 

 

Ensimmäinen Half-Life ei ole itselleni tuttu, sitä ei ole tullut pelattua. Kakkonen alkaa pienellä pukumiehen monologilla, jonka jälkeen Gordon Freeman herää ja haistaa tuhkat. Hän saapuu kaupunki 17 asemalle jossa on tiukat turvatoimet. Pian Gordon pääsee yhteyksiin vastarinnan kanssa ja seikkailu alkaa, päämääränä vähintään vallankumous Combinea ja tohtori Breeniä vastaan. Apuna tässä on joukko kapinallisia kuten tohtori Kleiner ja Eli Vance, sekä varsinkin jälkimmäisen tytär Alyx.

Lisämausteena tähän dystopiseen asetelmaan kuuluu joukko erilaisia avaruusolentoja, osa hyviä ja osa ei niin hyviä.


Pelattavuudeltaan Half-Life 2 toimii varsin hyvin. Liikkuminen ja ammuskelu on toimivaa ja peli on todella kivan näköinen. Graafinen ulkoasu on hienon näköistä ja dystopinen tunnelma on vahvasti läsnä pelin maailmassa. Ympäristöissä on tiettyä vaihtelua ja pelattavuudessa myös. Välillä ammuskellaan ja välillä ratkotaan pulmia.

Ammuskeluun on saatu sopivasti vaihtelua monenlaisilla aseilla, joista ikävä kyllä tulee käytettyä muutamaa tiettyä selvästi enemmän. Itse pyrin kyllä monipuolisesti käyttämään useita aseita, sillä ne toimivat varsin hienosti. Aseisiin kuuluvat niin pistooli, haulikko kuin konekiväärikin, sekä tarkkuuskiväärin virkaa toimittava varsijousi. Pari omaakin juttua pelissä on joista ehkä se tunnetuin ja kiinnostavin on painovoima-ase jolla voi käyttää ympäristön esineitä vihollisia vastaan. Räiskintä on kivaa ja toimii. Vihollisia on muutamia erilaisia ja haaste nousee pelin edetessä, samalla kun asearsenaali kasvaa. Vihollisina on niitä sotilaita, zombeja kuin valtavia koneitakin.

Puzzlet eivät ole yhtä hauskoja, ne tuntuvat olevan enemmänkin hidasteena ja itse en niihin juuri tykästynyt. Mukana on pari ihan näppärääkin mutta pääasiassa pulmanratkontapätkät eivät juuri napanneet.

Kolmantena palana kokonaisuudessa on tarina jonka eteneminen tapahtuu kun hahmot juttelevat Gordonille tai toisilleen. Välianimaatioita ei ole ja pelaaja on kokoajan osa tarinaa. Gordonia voi liikuttaa miten haluaa, mikä tuo tiettyä vapauden tunnetta. Tarinassa on pari hyvää käännettä ja paljon tiedehöpinää. Tarina on vähän niin ja näin, se jää kesken mikä tuskin on kenellekään yllätys tässä vaiheessa kun Half-Life 3 tulee vähän väliä vastaan pelikeskusteluissa.


Half-Life 2 on tarinallisesti vähän niin ja näin. Ehkä jos ykkönen olisi tuttu, siitä saisi vähän enemmän irti, mutta tarina ei vain ole järin kiinnostava. Hyvikset tappelevat pahiksia vastaan, Breen on despoottimainen mäntti ja asiat ovat paljon isompia kuin voisi aluksi luulla. Tarina on kaiken kaikkiaan ihan ok, mutta ei mitään järin ihmeellistä.

Henkilöhahmot ovat kiinnostavuudessaan vähän niin ja näin. Alyx Vance on niitä harvoja astetta parempia hahmoja joihin hieman jopa kiintyy. Lähemmäs kaikki muut ovat vain täytettä.


Pelattavuudessa peli toimii hienosti ja vaihtelevasti. Välillä päästään ajelemaan erilaisilla kulkupeleille ja ne osiot on tehty aika hienosti. Mutta itse koen todella häiritseväksi että Gordonista ei näy mitään ratin takana. Muutenkin Gordon on aave tai sitten vain pelkkä asekäsi, sillä hänen ruumistaankaan ei näy vaikka kuinka vilkuilisi.

Eniten pelattavuudessa kuitenkin nyppivät kaikki pikkutarkat kohdat sillä tasohyppelyssä ohjattavuus on vähän kulmikas. Se ei ole varsinaisesti huono, mutta ajoittain tulee hetkiä kun haluaisi joka päästää irti tikkaista ja tarttua tikkaisiin ja se ei vain tapahdu. Sitten on nämä hetket kun pitää liikkua hyvin ohuilla palkeilla, mikä tavallaan on kyllä aika hienoa.


Tyylillisesti Half-Life 2 on kuin mikä tahansa dystopiallinen moderni maailma. Mitään oikeasti omaa tai pikemmin, oikeasti silmiin pistävää tässä ei tunnu olevan. Siis tyyliltään peli on hienon näköinen ja muutankin tunnelma rakentuu hienosti. Maailma on tuotu hienosti esiin ja ne pienet vaihtelut pitävät virkeänä. Peli on aika sopivan pituinen, ajoittain siinä on puuduttaviakin hetkiä, mutta pelattavaa on hyvin. Sanoisin että uudelleenpeluu arvo on aika onneton, ellei sitten halua palata leikkimään Painovoima aseella, tai tutkimaan kenttiä, löytääkseen kaikki salaisuudet.

Half-Life 2 on sellainen peli joka ei selitä itseään auki. Pukumies on mukana vain sekoittamassa pakkaa pysymässä suurena enigmana. Kuka hän on ja mitä hän haluaa ja miten hän tekee mitä tekee, henkilökohtaisesti, yksi hailee.

Tarina pitää itse poimia maailmasta ja hahmojen dialogista. Se että Gordon ei puhu mitään on häiritsevää, etenkin kun muka nokkelasti se tuodaan esiin pelissä. Vielä enemmän häiritsevää on se ttä Gordon Freeman on vähintään tämän maailman Jeesus Kristus. Hän on kuin messias ihmisille ja häntä kohdellaan kuin suurta sankaria joka ratkaisee kaikki maailman ongelmat oli sitten kyse sotatilanteesta tai tieteellisestä pulmasta.


Nyt kun tämä peli on pelattu läpi asti, niin voin sanoa että Half-Life 2, ei ole huono peli. Ohjattavuus toimii, pelissä on vaihtelua ja toiminnassa on puolensa. Mutta tämä ei todellakaan ole pelihistorian parhaita pelejä, ei edes lähellä, siis tuskin edes top 100:n sisällä. Tämä samanlainen tapaus kuin vaikka Shadow of the Colossus tai BioShock. Nämä ovat sellaisia pelejä jotka nostetaan todella suurelle jalustalle, jota ne todellakaan eivät ansaitse.

Half-Life 2 on raskaasti yliarvostettu peli. Se ei ole huono peli missään nimessä, mutta on aika naurettavaa että sen virheet ja heikkoudet sivuutetaan usein ihan täysin. Gordon Freeman ei varsinaisesti ole se kaikkein kiinnostavin päähenkilö, tarina ei ole sieltä parhaasta päästä ja parempiakin räiskintäpelejä löytyy.

Puolielämä 2 kuitenkin on toimiva kokonaisuus. Se tuntuu ajoittain perusräiskinnältä, puzzlet ovat pelkkä hidasteita ja sellaisia pieniä asioita on vaikka kuinka. Mutta kokonaisuudessa kyseessä on toimiva paketti.

 

 

+ Paljon erilaisia aseita

+ Vaihtelevat alueet

+ Toimiva räiskintä

 

- Tylsä tarinaltaan ja hahmoiltaan

- Ajoittainen puuduttavuus

- Monet häiritsevät seikat

 

 

Arvosana: 6,3

 

 

Hyvä