Paluu NES aikakaudelle
Capcom on vastuussa monista NES aikakauden parhaista peleistä ja osa niistä on Disney lisenssin alta. Iltapäivä kokoelma tarjoaakin mahdollisuuden kokea parhaimmistoa Capcomin Disney peleistä.
Sanotaan että kuudesta kokoelman pelistä neljä oli itselleni entuudestaan tuttuja ja kaksi tuli aivan uusina. Tämä näkyy parilla tavalla sillä kaksi kokoelman parasta peliä ovat sellaisia mistä on erittäin hyviä muistoja ja joista pystyi edelleen todella nauttimaan. Eräs peli oli sellainen jota ajan hammas oli ehtinyt hieman puraista. Sitten on yksi yllättävän vaikea ja yksi yllättävän huono. Tätä kokoelmaa voi alkaa purkaa monella tavalla. Aikajärjestyksessä toimii hyvin, sillä nämä pelit julkaistiin vuoden välein.
Uusi juttu kokoelmassa on mahdollisuus tallentaa pelaamista ja kela peliä taaksepäin. Tämä on siinä mielessä hyödyllistä jos johonkin kohtaan uhkaa jäädä jumiin ja jokin pomovihollinen on paha vastus. Itse huomasin että hyvin usein painoin kelaus nappia ihan vahingossa kun se on L1 painikkeessa ja itselläni on pleikkaripelaajana tapana pitää vasurin etusormea sillä napilla.
Ensimmäisenä ilmestynyt ja yksi tunnetuimpia
Ankkatarinat, Roope Ankan aarrejahdista
DuckTales
Roope Ankan seikkailuja seuraava peli vie ympäri maailmaa ja vähän sen ulkopuoltakin, erilaisten aarteiden perässä. Peli on NES tasolle erittäin hienon näköinen ja ulkoasu ei ole kärsinyt ajan hampaissa. Ohjattavuus on myös varsin hyvä mutta tässä suhteessa peli on hieman kärsint sillä pogokepin käyttämisessä pitää painaa alaspäin iskunapin lisäksi mikä on tarpeetonta hankaloittamista. Tämä on ikävä kyllä aika iso juttu kun valtaosa ajasta käytetään keppihyppyleä.
Kenttiä on kourallinen ja eräässä kentässä tulee vierailtua useamman kerran, muutoin kun kenttä on läpäisty, sinne ei enää palata. Kentissä on runsaasti löydettävää erilaisten timanttien ja muffinsien muodossa. Dimangit ovat fyrkkaa ja muffinsit energiaa. Mitä enemmän rahaa onnistuu keräämään, sitä parempi lopetus tulee olemaan. Muutamissa kentissä on myös sala-aarteita jotka joskus ovat ihan vain rahaa, mutta joskus lisää enerigapisteitä.
Kentissä on kiitettävästi vaihtelua ja hieman haastetta. Vaikea peli ei ole kyseessä mutta ajoittain vastaan tulee kohtia joissa pitää olla yhtä pogokepin kanssa. Muutamat kohdat ovat rasittavia mutta aika usein pelissä pärjää ihan hyvin, ilman suurempia ongelmia.
Jokaisen kentän lopussa on myös pomotaistelu ja viholliskattauksessa ovat mukana monet Ankronikka piirretystä tutut tyypit, tunnetuimpana Milla Magia. Aivan lopussa vastaan tulee myös Roopen arkkivihollinen, Kulta-Into Pii. Pomotaisteluissa ei ole mitään erityisen ihmeellistä. Jokunen osuma hyppykepillä riittää ja jotkut pomoviholliset eivät tee juuri mitään mikä vaatisi erityistä huomiota.
Kokonaisuutena DuckTales on helppo peli. Se ei vaadi oikein muuta kuin hyppykepin käytön opettelua. Muutamat kohdat ovat aika pahoja tasohyppelytemppuiluita, mutta valtaosa pelistä sujuu varsin rattoisasti, mutta ei liian rattoisasti.
+ Ulkoasu
+ Tutut hahmot
+ Paljon salapaikkoja ja keräiltävää
- Pogokepin käytön tarpeeton monimutkaistus
- Maailmoihin ei voi palata
Arvosana: 6,8
Erinomainen
Yksin tai kaksin
Tikun ja Takun Pelastuspartio vastakkain Kollon kanssa
Chip 'n Dale: Rescue Rangers
Tiku ja Taku kuuluvat yksiin parhaisiin Disney hahmoihin ja sarja jossa he olivat osa Pelastuspartiota, oli aikanaan erittäin hyvää viihdettä, samaan tapaan kuin Ankronikka. Pelillisesti nämä kaksi ovat kuitenkin aika erilaisia sillä Tikun ja Takun peli on paljon suoraviivaisempi, parilla tavalla helpompi ja parilla tavalla vaikeampi. Kokonaisuutena, hieman parempi kuin DuckTales.
Tiku ja Taku lähtevät pelastamaan ryhmäläistään Vinkkiä jonka Kollo on kaapannut. Tehtävä vie läpi useiden vaihtelevien maailmojen joita on siinä kymmenkunta. Ne ovat aika nopeasti läpäistyjä ja lopussa odottaa aina jonkinlainen pomovihollinen, joka tarjoaa astetta kovemman haasteen.
Pelaaja pelaa joko Tikulla tai Takulla. Jos pelaajia on kaksi, niin molemmat oravat lähtevät pelastusretkelle, joka lopulta johtaa yhteenottoon läskinkissan kanssa. Voisi luulla että Tiku ja Taku tekevät vahinko hyppäämällä vihollisten päälle mutta se ei toimi. Aseina toimivat kentistä löytyvät laatioita joilla vihollisia kurmootetaan. Ajoittain voi saada avukseen myös Pörrin joka on niin badass, että nuijii kaikki viholliset hetken aikaa.
Tämä on vähän sellainen peli jonka maat eivät jää niin paljoa mieleen kuin vaikka DuckTalesin, mutta pelattavuus ja varsinkin pelin graafinen ulkoasu ottavat todella suuret pisteet. Ohjattavuus toimii erinomaisesti ja tarjoaa todella nautinnollisen pelikokonaisuuden. Tiku ja Taku ovat varsin ketteriä hypyissään ja kentissä tätä on osattu käyttää erinomaisesti hyväksi. Monet asiat ja esineet ovat isoja ja luovat hienosti vaikutelman siitä että pelaaja on pieni.
Kenttien jälkeen on aina luvassa bonuskenttä jossa voi saada lisäreitä. Sitten liikutaan seuraavaan maahan. Kaikkia maita ei tarvitse suorittaa päästäkseen eteenpäin, mutta ei niistä haittaakaan juuri ole.
Vaihtelua kentissä on jonkin verran, mutta pääasiassa kaikissa kentissä tehdään samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Viholliset ja esteet tuovat tiettyä vaihtelua mutta loppuviimeksi peli on aika helppo. Siinä on tosin muutamia kohtia jotka ovat aivan naurettavia vaikeuspiikkejä. Pomoviholliset ovat haasteita oikealla tavalla. Ne eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta koska osumia ei voi ottaa kuin muutaman, niin pelaajan on oltava varuillaan.
Kokonaisuutena Chip 'n Dale: Rescue Rangers on todella hyvä peli. Se on viihdyttävä kokonaisuus jossa sopivasti vaihtelua ja todella hieno ulkoasu.
+ Tiku ja Taku
+ Graafisesti todella hieno
+ Erinomainen ohjattavuus
- Muutamat vaikeuspiikit
Arvosana: 7,4
Loistava
Ei ole karhun elämää tämän pelin pelaaminen
Baloo lentokoneen ohjaimissa Pilipalipilottina
TailSpin
Pilipali Pilotit oli myös yksi niitä Disney sarjoja joita tuli jonkin verran katsottua, joskin paljon vähemmän kuin vaikka Tikun ja Takun Pelastuspartiota tai Ankronikkaa. TaleSpin on pelinä kaikkein erilaisin kokoelman peleistä, eikä sillä hyvällä tavalla. Tämä on nimittäin puolitusinasta se kaikkein heikoin.
Peli on sivulta kuvattu ammuskelupeli jossa Baloo lentää lentokoneellaan eteenpäin ja räiskii kaikkea vastaan tulevaa. Siinä samalla keräillään rahaa, hedelmiä ja ajoittain sydämiä jotka tietenkin parantavat pelaajaa. Pelaaja voi kääntää aluksen myös ylösalaisin, jolloin pystyy liikkumaan ja ampumaan taaksepäin. Ajoittain tulee vastaan kohtia joissa liikutaan automaattisesti ylös tai alaspäin.
Pomoviholliset ovat myös osa peliä ja niistä tulee todella nopeasti todella haastavia, mutta ei missään vaiheessa mitenkään mahdottomia.
Kaikkein suurimmat ongelmat ovat siinä, että lentokone on todella hidas liikkeissään ja ampumisessaan. Se on lisäksi kuin tehty pahvista. Näitä kaikkia asioita voi kenttien välillä kehittää rahalla. Yleensä pystyy kehittämään vain yhtä osaa.
Varsinkin ammuskelun hitaus tekee tästä pelistä varsin haastavan mutta liikeiden hitaus on mukana hyvänä kakkosena. Graafisesti peli on pitkälti samaa tasoa kuin muutkin kokoelman pelit ja on uskollinen sarjalle, sillä tuttuja vihollisia tulee mukaan peliin. Tästä on kuitenkin hyvin vaikea oikeasti nauttia, sillä tämä peli ei ole hauska. Se ei tarjoa oikein mitään oikeasti hyvää.
Kokonaisuutena TailSpin ei tarjoa samaa laatua kuin kokoelman parhaat. Se on selvästi erottuva porukan heikoin lenkkiä. Suurimpana syynä on pari osaa pelistä, jotka tekevät siitä niin rasittavan.
+ Aluksen kääntäminen
+ Aluksen kehittäminen
- Hitaus liikkeissä
- Hitaus ampumisessa
Arvosana: 3,2
Pettymys
Let's get dangerous
Varjoankka ottaa yhteen alamaailman kanssa
Darkwing Duck
Varjoankka on myös TV:stä tuttu animaatiosarja. Se on tosin yksi niitä vähemmän seurattuja sarjoja. Idea sarjassa oli kuitenkin varsin hyvä ja viholliset varsinkin olivat erittäin hyviä. Peli puolestaan on kuin Megaman, mutta ei läheskään niin monipuolinen, saati toimiva.
TailSpinin lisäksi tämä on toinen niistä peleistä joita en ollut koskaan aiemmin pelannut (tai en ainakaan muista). Toisin kuin TailSpin, Darkwing Duck on paljon paremman tyylinen peli. Sivulta kuvattu tasohyppelyä ja toimintaa sisältävä peli tuo vastaan paljon vihollisia joita Darkwing sitten ammuskelee. Kentistä saa myös erikoisaseita, mutta ne tuntuvat aika turhilta, valtaosan ajasta pärjää ihan peruspyssyllä.
Vihollisia tulee vastaan paljon vaihteluakin lyötyy. Monia vihollisia vastaan toimii vain tietty taktiikka ja jotkut viholliset on suunniteltu todella kusipäisiksi. Ne kestävät joko tarpeettomasti vahinkoa tai ne voi tuhota vain yhdellä ihmetempulla.
Pomoviholliset ovat aivan oma juttunsa sillä osa niistä on hyvin haastavia, mutta moneen toimii eräs simppeli taktiikka jolla pomotaistelusta saa paljon helpomman. Pomotaistelut ovat haastavia ja parilla tavalla jopa vaikeita. Osittain se johtuu ohjattavuudesta.
Pelissä ei ole kovin montaa erilaista temppua joita pelaaja voi käyttää mutta ne joita löytyy, toimivat oikein hyvin. Darkwing voi ottaa kiinni esineistä ja niiden avulla hypätä ylöspäin, alaspäin tai eteenpäin. Tässä suhteessa vastaan tulee yksi ongelma, nimittäin se että aina ei ole niin selvää että mistä voi ottaa kiinni ja mistä ei. Tämän lisäksi kun pitäisi olla nopea, niin tämä kiipeily ei ole sieltä jouhevimmasta päästä.
Toiminta on paljon selkeämpää. Yhdestä napista ammutaan ja yhdestä hypätään, valikosta voi ottaa erikoisaseen käyttöön, jos sillä löytää käyttöä. Kentät ovat suoraviivaisia mutta toiminnallisessa mielessä ihan hyvin tehtyjä. Niissä on tiettyä Megaman tyyliä, mutta juurikin sen takia, ne tuntuvat jotenkin, köyhemmiltä.
Kokonaisuutena Darkwing Duck on hyvä NES peli. Se tarjoaa paljon toimintaa, erilaisia pomovihollisia ja ajoittain varsin kovankin haasteen. Tämä saattaa hyvinkin olla kokoelman peleistä se vaikein.
+ Tunnelma
+ Toiminnallinen ote
- Ohjattavuuden tietty tahmaisuus
- Varusteiden suhteen köyhä
Arvosana: 6,0
Hyvä
Peli jollainen ensimmäisen olisi voinut olla
Roope Ankka aarrejahdissa ympäri maailmaa
DuckTales 2
Ensimmäinen DuckTales oli hyvä peli. Siinä oli muutamia asioita jotka oikeasti tuhosivat nautittavuutta, varsinkin kun sitä pelasi pitkän ajan jälkeen. Jatko-osa on valtava parannus monella tavalla. Se on perusidealtaan aivan samanlainen peli kuin aiempikin, mutta juuri oikeanlaisilla parannuksilla. Roope Ankka lähtee uusien aarteiden perään, uusiin paikkoihin. Siinä samalla vastaan alkaa tulla myös aarrekartan palasia.
Tämä peli on monella tavalla aivan kuin edeltäjänsä, perusrunko ei ole vaihtunut mihinkään. Vihollisia nitistetään edelleen pogokepillä ja ajoittain myös golf lyönnillä. Kentissä on paljon salaisuuksia ja valtavasti keräiltävää. Pomovihollisia on useita ja ne ovat useimmiten hyvin simppeleitä, mutta ajoittain niissä on uusiakin juttuja jotka tekevät niistä omanlaisiaan.
Ensimmäinen ja suurin parannus on pogokepissä. Nyt pomppinen onnistuu ilman että pitää painaa alaspäin. Valtava päivitys ja tekee pelistä oitis tuplasti nautinnollisemman kun ohjaus on vaivatonta. Uusia juttuja tulee myös kentistä löytyvillä parannuksilla joita Pelle Peloten tarjoaa. Kenttien jälkeen vieraillaan kaupassa josta voi ostaa vaikka lisää energiaa tai muita hyötyesineitä. Joskus jopa kartan palasia.
Eräs iso parannus on myös se, että kenttiin voi palata myös niiden läpäisyn jälkeen. Tämä on siinä mielessä todella hyvä, koska jos kerää kaikki kartanpalaset, niin pääsee salaiseen lopetukseen jossa piilee pelin todellinen aarre ja viimeinen vihollinen.
DuckTales 2 on erittäin hyvä jatko-osa. Se ei keksi pyörää uudestaan, vaan parantelee sitä juurikin oikeilla tavoilla. Pelissä on uusia juttuja jotka saavat sen tuntumaan uudenlaiselta. Oli sitten kyseessä Darkwing Duck tyylinen koukuista kiinni nappaaminen tai pomon vahingoittaminen golf lyönnin ja pogohypyn yhteispelillä.
Kokonaisuutena DuckTales 2 on paljon nautinnollisempi kuin edeltäjänsä. Se on edelleen aika helppo peli, mutta se on myös aika rikas peli. Aarrekartan palasia ei ole helppo löytää, mutta kaikkien löytäminen palkitaan.
+ Valtavat parannukset
+ Nautinnollinen ohjattavuus
+ Paljon salaisuuksia ja aarteita
- Tuntuu lyhyeltä
- Jotkut ylitarkalta tuntuvat kohdat
Arvosana: 8,2
Mahtava
Kokoelman kruunu ja yksi parhaita NES pelejä
Tiku ja Taku vastaan Kollo, erä 2
Chip 'n Dale: Rescue Rangers 2
NES pelien parhaimistoa ja Afternoon Collectionin paras osa. Jatko-osa ei tässäkään tapauksessa keksi pyörää uudelleen vaan hieman parantelee sitä. Parannuksia ei ole ihan samalla tavalla kuin DuckTales 2:n tapauksessa, mutta edeltäjä oli sen verran hyvä, että ei niitä oikeastaan tarvittukaan samalla tavalla. Pelattavuuden suhteen kyseessä on samanlainen peli, tarinallisesti ei ihan niinkään.
Peli seuraa jälleen Pelastuspartiota joka joutuu taas vastakkain Kollon ja tämän kätyrien kanssa, kun läski kissa pakenee vankilasta. Muitakin osia tarinasta löytyy, mutta kaikki johtaa Kolloon.
Pelattavuus ei ole muuttunut juurikaan. Edelleen liikutaan eteenpäin ja heitellään vihollisia laatikoilla. Uusi juttu on siinä, että jos juoksee laatikun kanssa, niin laatikko alkaa hehkua, jolloin siitä tulee voimakkaampi. Myös tainnutettuja vihollisia voi heittää tai vaikka toista pelaajaa ja momentumia saadessaan, kaikki virittyvät. Tämä on todella hauska pieni lisä.
Toinen erittäin hyvä lisä on siinä, että kun kerää tarpeeksi paljon RR symboleita, niin saa lisää sydämiä, eli kestävyyttä. Ajoittain laatikoista löytyy myös elinvoimaa palauttavia pähkinöitä tai lisäreinä toimivia tähtiä. Tähtiä saa myös bonuspelistä johon pääsee jokaisen maan jälkeen.
Graafinen ulkoasu on hieman paranneltu aiemmasta, mutta se nyt ei juuri käännä vaakaa suuntaan tai toiseen. Pelattavuus on ennallaan ja hyvä niin. Myös pelin tunnelma on ennallaan. Erittäin hauskaa on nähdä kun pikkuoravat seikkailevat paikoissa joissa ihmiselle normaalit asiat ovat heille valtaia, kuten lautaset. Kentissä on todella kivasti vaihtelua ja pituutta pelissä on ihan kivasta, vaikkakin se tuntuu lyhyeltä. Se tosin johtuu siitä että olen pelannut tätä peliä ehkä eniten kaikista kokoelman peleistä.
Pomovihollisissa on myös tapahtunut parannusta. Tässä pelissä on jotenkin paremmin mieleenjäävät pomoviholliset jotka ovat myös kaikki omalla tavallaan erilaisia. Tällä kertaa heitä voi satuttaa kentissä saatavilla esineillä joita vihollinen itse tarjoaa, tai joita ilmestyy ajan kuluessa. Viimeinen yhteenotto on todella hieno kruunu pelille. Pomovihollisissa tavallaan ärsyttää se, että jotkut niistä arpovat aika kauan ennen kuin pelaaja saa jotakin mitä heittää vastapalloon.
Haasteen suhteen peli on hyvä. Pomoviholliset antavat nopeasti turpiin jos pelaaja on varomaton ja kentissä tulee ajoittain vastaan hetkiä joissa on syytä pysyä liikkeessä tai ottaa osumaa osuman perään.
Chip 'n Dale: Rescue Rangers 2 on erittäin hyvä peli. Se on kestänyt aikaa erityisen hyvin ja on edelleen nautinnollinen pelata. Se on hienosti suunnitelut peli ja sitä on hauska pelata. Kaksinpeli tuo peliin aivan uuden puolen, tehden pelistä kaksi kertaa helpomman.
+ Tiku ja Taku
+ Muutamia hyviä parannuksia
+ Hyvin tehdyt pomoviholliset
+ Vaihtelevat kentät
- Pomoviholliset jotka pitkittävät taistelua
- Muutamat satunnaiset kohdat
Arvosana: 8,4
Mahtava
Disney Afternoon Collection
Kokonaisuutena tämä on oikein hyvä kokoelma klassisia NES pelejä. Yhteistä kaikille peleille on värikäs tyyli ja varsin hyvät musiikit, joissakin paremmat kuin toisissa. Kokoelma tarjoaa myös erittäin paljon vaihtelua sillä DuckTalesit, Chip 'n Dalet, Darkwing Duck ja TailSpin ovat kaikki omanlaisiaan pelejä.
Pelattavaa on ihan kivasta ja jokaisessa pelissä on vielä lisähaasteita kuten pelin läpäiseminen aikarajan puitteissa tai kaikkien pomovihollisten nuijiminen. Mahdollisuus kelata taaksepäin varmistaa sen että vähemmänkin kokeneet pelaajat pääsevät kyllä loppuun asti.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on monipuolinen paketti jossa on omat heikkoutensa, mutta myös selkeät vahvuutensa. Jos NES pelit ovat lähellä sydäntä, niin tämä on varmasti hyvä ostos.
+ Värikäs ulkoasu
+ Tuttuja Disney hahmoja tutuista animaatioista
+ Paljon vaihtelua
+ Mahdollisuus kelata
+ Useita haastamoodeja
- TailSpin
- Tietyt heikkoudet
Arvosana: 6,5
Erinomainen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.