Lapiosankarin seikkailut

Shovel Knigth on kuin paluu NES aikakaudelle Megamanien, Castlevanioiden ja muiden värikkäiden ja haastavien pelien aikakaudelle. Tasohyppely ja lapion käyttö, sekä jalokivien keräily tuo nopeasti mieleen DuckTalesin pelimekaniikan, mutta pomoviholliset tuovat mieleen Megamanin. Shovel Knight on kuitenkin parempi.

Fantasiavaikutteisessa maailmassa, jossa steampunk tekee myös tuloaan, elää monenlaisia olentoja. Osa selvästi ihmisiä kun taas osa selvästi eläimiä. Mutta kaikki elävät sulassa sovussa keskenään. Tähän tulee muutos kun Order of No Quarter astuu kuvioihin. Pelin sankari, Shovel Knight, joutuu vastakkain ryhmittymän kanssa, kun hän yrittää pelastaa rakkaansa, Shield Knightin. Suurimmaksi haasteeksi piikkien ja kuoppien täyteisten maailmojen ohella nousevat vihollisritarit kuten Specter Knight, Tinker Knight tai Propel Knight, unohtamatta Shovel Knigthin eräänlaista kilpailijaa, Black Knightia.

Pelattavuus Shovel Knightissa on pääasiassa tasohyppelyä rotkojen yli ja kenttävaaroja vältellen. Siinä ohessa lapiolla voidaan lyödä vihollisia, tai alas tullessa iskeä lapiolla pistävä liike. Viholliseen osuneen hyppyiskun jälkeen Shovel Knight hyppää uudelleen ilmaan ja hyppelyä voidaan jatkaa niin kauan kuin onnistuneita loikkia tapahtuu.

Kentissä on myös salapaikkoja ja tuhottavia esteitä joista voi saada vähän lisää aarteita. Keräiltäviä esineitäkin löytyy ja kaupungeissa voi ostaa erilaisia varusteita joista osa on selvästi toisia hyödyllisempiä. Uusilla haarniskoilla voi tehostaa vaikka kestävyyttä tai sitten vain saada ritarin näyttämään hienommalta. Myös lapioon on olemassa päivityksiä.

Kentät muuttuvat todella nopeasti hyvin haastavaksi. Kun Lapioritari kuolee, niin hän jättää jälkeensä aarteita jotka voi saada takaisin jos ne pystyy keräämään ennen seuraavaa kuolemaa. Tässä pelissä kuolemia tulee vastaan hyvin paljon ja osa niistä johtuu ihan huolimattomuudesta, osa taas siitä että tulee tehtyä pieni mutta ratkaiseva virhe. Shovel Knight ei ole suoranaisesti vaikea peli. Se on yksinkertainen mutta haastava ja varsinkin loppupuolen kentät ovat erittäin haastavia. Peli ei ole pitkä, mutta se on yllättävän rikas, sillä tiettyihin paikkoihin pääsee vain tiettyjen varusteiden kanssa.

Yksi pelin suurimpia koukkuja on sen yksinkertainen ja omalla tavallaan todella veikeä tyyli. Ritari joka käyttää aseenaan lapiota on kekseliäs idea ja tämä sama rento ote yltää myös pomotaisteluihin jotka ovat yksiä tämän pelin suurimpia kohokohtia. Black Knigth on vihollinen jota vastaan tulee taisteltua kerran jos toisenkin ja hän on hyvin samankaltainen kuin Shovel Knight. Vihollisjoukossa on myös monta todella hyvin tehtyä vihollista ja osa on hyvin haastavia.

Loppuhuipennus on vähän niin ja näin. Loppupuolen kentissä ollaan epäreilun ja raivostuttavan rajamailla, mutta omalla tavallaan viimeinenkin taistelu on kekseliäs ja erilainen, ihan kuin monet muutkin pomotaistelut.

Tarina on hyvin tehty ja huumori on hienosti mukana pelissä. Se miten kaikki alkaa, etenee ja päättyy ei ehkä ole sieltä kaikkein kekseliäimmästä päästä, mutta NES vaikutteiseksi peliksi Shovel Knigth on yllättävän hyvin tehty myös tarinallisessa mielessä.

Plussaa ovat myös pari muutakin pelattavaa hahmoa joista varsinkin Specter Knigth on erittäin hyvä lisä. Kyseisellä hahmolla pelataan esiosaa Shovel Knigthin tarinalle, kun erilaisia ritareita värvätään Lumoojattaren joukkoon. Siinä samalla opitaan myös asioita tästä ritarista ja siitä millainen hän oli ennen. 

Pelattavuus on todella erilaista sillä Aaveritarilla on erilaiset erikoisliikkeet ja erilaiset varusteet. Sanoisin että Spectral Knightia on jopa hieman hauskempi pelata, mutta samalla aikaa siinä omat haasteensa, ainakin aluksi. Tämä on kuitenkin erinomainen lisä pääpelin kylkeen, varsinkin koska se on tehty oikeasti huolella ja hyvin.

Specter Knight ei myöskään ole ainoa ritari jolla päästään pelaamaan sillä myös Plague Knight on pelattavana hahmoja ja hän toimii omalla tavallaan omassa tarinassaan, mutta hän on kolmikosta se vähiten hauska pelata.

Kokonaisuutena Lapioritari on hyvä peli. Tämä on niitä pelejä jotka kokenut pelaaja läpäisee muutamissa tunneissa, mutta jos haluaa saavuttaa kaiken, niin se vaatii sitä että peliä oppii pelaamaan aivan uudella tavalla. Osa keräiltävistä esineistä on todella vaikeissa paikoissa ja vaikka lapiosankarista saakin suhteellisen kestävän, niin monissa kentissä se kuolema tulee vastaan montun pohjalla.

Haaste on pääosin kuitenkin hyvää ja vaikka osa kentistä onkin todella rasittavia niin pääosin peli onnistuu tarjoaamaan viihdyttävän paketin jossa pelattavaa riittää päätarinassa siinä viideksi tunniksi, mutta kaikki lisätekeminen saattaa hyvinkin kaksinkertaistaa peliajan.

+ Veikeä tyyli ja huumori

+ Pelattavuus

+ Pomotaistelut

+ Specter Knight esiosa

- Muutamat kentät

- Lyhyehkö

Arvosana: 7,6

Erityinen