Dark%20Messiah.jpg?1530492303

Mahdilla, magialla tai molemmilla

 

 

Musta Messias on monipuolinen kokonaisuus. Pelissä yhdistyy monipuolinen pelattavuus sekä varsin hyvä tarina. Pelistä vastaava Arkane Studio teki myöhemmin Dishonoredin.

 

 

 

Pelaaja ohjaa Sareth nimistä nuorukaista joka on taitava taistelija, hiiviskelijä ja maagikko, pelaajan valinnoista riippuen tietenkin. Mestarinsa käskystä hän lähtee etsimään Varjojen Kalloa, mukanaan Xana niminen mystinen nainen, joka kuin henkiolento tai suojelija. Tarinan edetessä Sarethin tehtävästä paljastuu uusia puolia ja painajaismaisten näkyjen kautta totuus kaiken taustalla nostaa enemmän ja enemmän päätään.

Tarina on kokonaisuutena varsin hyvä. Ihan aluksi vaikuttaa suhteellisen tavalliselta fantasiapeliltä miekkoineen, jousineen ja tulipalloineen. Se miten paljon tarinassa onkaan sisältöä paljastuu pikkuhiljaa. Kokonaisuutena juoni ei ole se kaikkein omalaatuisin, mutta se on kuitenkin tehty niin hyvin että se pitää mielenkiintoa yllä, vaikka sellainen hyvä vihollinen jääkin puuttuumaan. Hahmot ovat ihan hyviä, mutta pääasiassa vain Xana ja Leanna saavat oikeasti kunnollista sisältöä osakseen.

Mitä tulee itse pelattavuuteen, niin siinä on omat selkeät heikkoutensa. Kiipeilyssä on paljon sellaisia puolia jotka tekevät siitä hivenen kömpelöä, varsinkin kun pitäisi olla nopea. Monet paikat näyttävät siltä että niihin pääsisi, mutta hyvin usein kiipeäminen ei syystä tai toisesta vain toimi. Kun salapaikat ja juonireiti osaa paikallistaa, niin huomaa kyllä että niihin pääsee kyllä kiipeämään.

Kiipeily itsessään ei ole samanlaista kuin Dishonoredissa, mutta tiettyä samaa on huomattavissa. Dishonored kun on uudempi niin se on tietenkin myös hieman kehittyneempi. Täytyy kuitenkin todeta että Dark Messiah on aivan oikeilla jäljillä mitä kiipeilyyn tulee, sillä salapaikkoja on todella paljon ja niiden löytäminen vaatii hieman tarkkaa silmään.

Toiminta on iso osa peliä. Aseita olisi saanut olla enemmänkin, mutta miekkoja, sauvoja ja tikareita on useampia erilaisia ja taikoja riittää vaikka kuinka ja kyllähän joukosta löytyy jousiakin. Kaikilla aseilla on omat puolensa. Tikarti ovat todella nopeita mutta eivät pärjää vahinkossa miekalla. Myös varusteissa on viitteitä siihen mitä pelityyljeä löytyy. Raskaat haarniskat ovat soturin valinta kun taas kevyemmät varusteet ovat hiiviskelijän valinta.

Miekkailussa on samankaltaiset heikkoudet kuin kiipeilyssäkin, tietty epätarkkuus. Turhan usein tuntuu että vihollisiin ei vain meinaa osua sillä tavalla miten tarkoittaa kun taas viholliset osuvat hyvinkin pitkällä säteellä pelaajaan. Miekan käytössä on omat jipponsa sillä kilven kanssa pystyy torjumaan enemmän iskuja kuin pelkällä miekalla. Tämän lisäksi taistelua rikastaa ympäristö jossa on hyödykkeitä taisteluun. Pelaaja voi poimia esineitä ja heittää niillä vihollisia tai potkia vihollisia kenttähasardeihin. Potku on erittäin arvokas tekniikka sillä oikeassa paikassa sillä voi lähettää vihollisen pitkälle syöksysukellukselle.

Taikuudet tuovat oman mausteensa toimintaan mutta itse pitäydyin siinä peli tyylissä missä tälläisissä peleissä yleensäkin. Miekka käteen ja vihollisia matalaksi.

Pimeyden Messias on hyvän pituinen peli. Sen haastavuus nousee todella nopeasti mutta vastapainona pelihahmoa pystyy kehittämään myös suhteellisen nopeasti ja sitä kautta hahmosta saa kyvykkään taistelijan. Variaatiota on useampaan suuntaan ja peli ei ole niin pitkä että sen uudelleen aloittaminen olisi mahdollisuus. Arvioisin pituudeksi siinä 10-15 tuntia riippuen siitä kuinka paljon ympäristöjä oikeasti tutkii.

Peli ei ole ylivaikea, mutta siinä on useita hetkiä joissa pitää vähän miettiä mitä tekee. Suurta vihollislaumaa vastaan ei ole juuri sanaa sillä Sareth ei ole tuhoutumaton. Taktikointi on erittäin tärkeää ja ympäristöt tarjoavat runsaasti keinoja taisteluun.

Pelissä on myös useampi erilainen lopetus riippuen muutamasta valinnasta jotka pelaaja tulee tekemään. Lopetuksissa on hieman eroa, mutta ei mitenkään merkittävästi ja kaikki mitä pelaajalle lopulta tarjotaan on vähän luettua tekstiä ja lyhyekö elokuva-animaatio

Ympäristöissä olisi voinut olla enemmän vauhtelua sillä hyvin usein erot ovat aika minimaalisia. Suurin ero yleensä on siinä että ollaanko sisällä vai ulkona. Ympäristöissä piilee myös eräs melkoinen haittakin. Tämä peli kuuluu vahvasti kategoriaan, mihin pitäisi mennä. Varsinkin loppupuolella tuntui että vastaan tuli useita kohtia joissa peli muuttui kokoajan sokkeloisemmaksi ja pimeämmäksi. Onhan se kiva että peliin on lisätty salaisuuksia löydettäväksi, mutta olisi ollut kiva jos saatavilla olisi ollut vaikka kartta josta katsoa että missä mennään tai jokin vihko jos näkisi nykyisen tehtävän.

Aika usein pelissä tulee vastaan hetki jolloin pitää hieman arpoa että mitä tekee. Ympäristöt ovat usein niin synkkiä että yksi vipu tai kampi jää vain huomamatta kun se sulautuu niin hyvin ympäristöön.

Kokonaisuutena Musta Messias: Mahtia ja Magiaa on ihan hyvä peli. Sen pelattavuus vaatii hieman totuttelua mutta varsinkin aivan lopuksi peli on todella nautinnolista toiminnallisessa mielessä. Lopussa on jo niin paljon jerkkua että sitä tuntee olevansa erittäin kyvykäs. Voisi jopa sanoa että peli alkaa silloin oikeasti tuntua hyvältä, kun se alkaa jo loppua. Sanoisin että pela alkaa ja etenee kehittymis-suhteessa vähän turhan hitaasti.

Tunnelmassaan peli toimii oikein hyvin, mutta fantasiaelementit ovat loppujen lopuksi aika suppeita. Vihollistyyppejä on muutamia mutta mitään oikeasti komeita fantasiapetoja ei vastaan tule. Siltikin peli onnistuu tarjoamaan hyvän tarinan varsin mielekkäällä toiminnalla ja erinomaisella lopetuksella, johon pelaajan valinnatkin vaikuttavat.

Tämä on oikein hyvä valinta jos kaipaa keskiaikaista, fantasiamausteista peliä joka tarjoaa pelaajalle useita tapoja pelata.

 

+ Yleishyvä tunnelma ja hiljalleen avautuva tarina

+ Mielekäs toiminta, varsinkin loppupuolella

+ Tarjoaa monta tapaa pelata

 

- Epäselkeät kiipeily-ympäristöt

- Toiminnan tarpeeton tarkkuus

- Vaihtelun puute, vähän kaikessa

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava