Jade on kuin se samanniminen jalokivi, vihreä

Beyond Good and Evil on tälle pelille omasta mielestäni vähän huono nimi, mutta peli itsessään tarjoaa todella monenlaista pelattavaa ja poikkeuksellisen kiinnostavan asetelman jolle varmaan yksi jos toinenkin toivoo jatkoa.

'Hyvän ja pahan tuolla puolen' on se peli jota monet miettivät kun kuulevat termin "kulttiklassikko". Ilmestyessään Beyond Good and Evil keräsi monet kehut, mutta kaupallisesti se menestyi erittäin huonosti. Omat käsitykseni pelistä ovat olleet lähemmäs aina sitä tasoa; Että kyllähän sitä voisi kokeilla tai pakkohan sen on olla jostakin kotoisin. Siitä on kauan kun tätä joskus kokeilin, mutta ei se niin vahvasti vakuuttanut että olisin hankkinut sen.

Steam alennuksien joukosta tämä tuli joskus bongattua ja nyt pitkän ajan jälkeen, päätin sitten lopultakin viedä tämän loppuun ja katsoa että mistä tämä on oikeasti tehty. Tälläisten pelien kanssa on sellainen vaaran paikka, että peliltä odottaa aivan liian paljon. Kun asiasta X kuulee vain ja ainoastaan kehuja ja suosituksia, niin siltä alkaa helposti odottaa aivan liian paljon. Sanoisin että tämän pelin tapauksessa en odottanut liikoja, oletin että tämä on ihan kelvollinen peli PS2 aikakaudelta.

Pelin tarina sijoittuu Hillys nimiselle planeetalle jossa elää valtava kirjo erilaisia olentoja. Monet planeetan asukit ovat ihmismäisiä eläimiä ja joukossa on myös ihmisiäkin. Sanon heti että tämä asetelma on se, miksi tämä peli alunperin sai huomioni. Itse pidän todella paljon tälläisistä tapauksista joissa on antropomorfisia eläimiä. Tämä ihmisenkaltaistaminen on oikein tehnytä todella iso tekijä, kun valitsen pelejä sillä se on harvoin pettänyt ja siinä on valtava oma viehätyksensä. Beyond Good and Evil onnistuu tässä erittäin hyvin.

Pelin päähenkilö on tutkiva journalisti Jade (Jodi Forrest) joka pitää yhdessä setänsä, Pey'j (David Gasman) nimisen sian, kanssa huolta majakassa asuvista orpolapsista. Hillys on usein hyökkäyksen kohteena mikä on antanut jalansijaa sotilaalliselle Alpha jaostolle joka pyrkii pitämään ihmiset turvassa. Jade tosin saa pian huomata että kaikki ei ole ihan niin, kun IRIS niminen separatistiryhmä rekrytoi hänet tuomaan julki sen, mitä piilee suljettujen ovien takana.

Tarinallisesti peli etenee todella hyvin. Aluksi kaikki etenee hitaammin ja antaa aikaa oppia tuntemaan paikkoja ja siinä ohessa Jade saa koko pelin ajan jatkuvan tehtävänsä. Toimeksianto on valokuvata kaikki mahdolliset eliölajit Hillysilla ja jokainen kuva on rahanarvoinen, mitä harvinaisempi eliö sitä parempi. Kamera onkin yksi Jaden tärkeimpiä työkaluja ja pakkoa sanoa että olisin toivonut että sitä olisi käytetty enemmän. Tutkivajournalismi olisi voitu tuoda enemmän esille myös päätarinassa.

Kuvaamisen on vain yksi osa kokonaisuutta, sillä pelin edetessä tehdään valtavasti erilaisia asioita ja mikäli kaipaa paljon vaihtelua, on tämä takuuvarmasti oikea peli siihen. Kuvaaminen on sellainen kokoajan läsnäoleva vapaaehtoinen pakote. Mitä enemmän rahaa sitä enemmän voit ostaa resursseja ja ajoittain saat myös helmiä kun rulla tulee täyteen, helmien kerääminen on avainasemassa jotta pelin saa etenemään. Vaikka peli ei olekaan vaikea, niin on erittäin suotavaa että ennen viimeistä tehtävää, olisi runsaasti varusteita sillä viimeistään viimeinen pomotaistelu on hyvin haastava.

Iso asia on tietenkin toiminta ja alkupelissä se on avainasemassa kun Jade ja Pey'j alkavat tutkia erilaisia ympäristöjä. Jade on hyvin taitava taistelija sauvan kanssa ja liikkeissään hän on hyvin ketterä. Partnerin avulla hän voi tehdä myös erikoisliikkeitä joka tuo oman lisämausteensa toimintaan. Toiminta on omalla tavallaan todella monotonista, mutta se ei missään vaiheessa mene sellaiselle ylivaihteelle, että siihen kyllästyisi. Sitä voisi olla ajoittain enemmänkin.

Ajoittain pelissä päästään myös kaahailemaan ilmatyynyaluksella. Suorittamalla erilaisia haasteita tai tutkimalla oikeita paikkoja saa jo aiemmin mainitsemiani helmiä. Helmet ovat valuutta jolla ostetaan päivityksiä ilmatyynyalukseen. Ensin siihen ostetaan vähän vauhtia mutta viimeisenä tehosteena on suuri moottori, jolla pääsee avaruuteen. Pelin etenemistä pystyy seuraamaan parhaiten siitä, miten paljon ostat näitä varusteita, sillä sitä mukaa kun saa uuden varusteen alukseen, pääsee uusille alueille. Pelimaailma ei ole nykypäivän tasolla valtava, mutta PS2 aikakaudella, se oli hyvää kokoluokkaa. Ei liian suurin, mutta tarpeeksi suuri jotta sitä jaksaa tutkia.

Aluksella voi myös osallistua rallikisoihin sekä suorittaa eräitä jahtitehtäviä joissa kaikissa on palkintona helmiä. Alpha jaoston vartioima alue on rajattu, joten ihan kaikkialle ei vain pääse. Peli jakautuu useaan erilaiseen alueeseen joissa pääsee vierailemaan. Tietty yhteinen ympäristömalli pysyy mutta välillä ollaan kaupungissa, välillä luolastossa ja toisinaan sotilaallisisse tukikohdassa. Peli ei suoraan pakota menemään tiettyyn paikkaan mutta varsinkin aluksi etenemismahdollisuudet ovat erittäin rajatut. 

Sotilaiden välttely on suotavaa, laasereiden välttely pakollista

Pelin edetessä mukaan tulee vielä eräs pelityyli, nimittäin hiiviskely. Tämän pelin tapauksessa hiiviskely muuttuu tietyissä paikoissa pakolliseksi, mutta kaikkia "hiiviskelyosioita" ei tarvitse mennä hiljaa sillä vartiosotilaillakin on heikot paikkansa. Tämän lisäksi he luopuvat jahdista nopeasti, joten taitamattomuus hiiviskelyssä ei heti johda turpasaunaan. Hiiviskely on tehty sen verran hyvin että se ei vastenmielistä, mutta silti tuntuu että mitä pidemmälle pelissä mennään, sitä enemmän tekeminen painottuu hiiviskelyyn. Loppupuolella tulee vastaan myös muutama erittäin virkistä pakokohtaus jossa juostaan kokoajan kun ympärillä tapahtuu.

Hiiviskelyyn painottuminen on ehkä pelin heikointa antia, mutta muu tekeminen pitää samalla mielen virkeänä. Ajoittaiset pulmanratkonnat nekin tarjovat vaihtelua omalla tavallaan, mitään erityisen vaikeaa ei tule vastaan ja loppuviimeksi Beyond Good and Evil on suhteellisen nopeasti pelattu peli, sanoisin että noin 10 tuntia, riippuen siitä miten paljon sivutekemistä haluaa tehdä, mutta itse ehdin tehdä aika pitkälti kaiken tuossa 10 tunnissa.

Beyond Good and Evil on sellainen paketti jonka pelattua jää hyvä fiilis. Loppuhuipennus on hyvä, mutta se tuntuu vähän venytetyltä ja lopun lievä cliffhanger lopetus jättää hivenen katkeran maun suuhun. Mutta silti, samalla aikaa lopetus on sellainen että se ei jätä asioita täysin kesken. Kaiken kaikkiaan kokonaisuus on hyvin tehty. Sivuhahmoja on paljon ja sieltä tulee muutama hyvä esiin ja rento asenne ja värikäs tyyli pitävät menon sopivana nuoremmillekin pelaajille, eikä haastekaan missään kohtaa varsinaisesti nouse.

Jade on hyvä päähahmo, voisin jopa sanoa että yksi parhaita naispuolisia pelihahmoja koskaan. Hänen kanssaan ollaan omanlaisella tiellä sillä Jade on karismaattinen ja hyvin tehty hahmo jolla on omanlaisensa tyyli suhtautua asioihin ja niihin joista hän välittää. Pey'j on todella hyvä vastapainona. Tämä lihava sika osaa heittää vitsiä ja on täynnä yllätyskiä sillä hänellä ei ole "peukalo käskellä kämmentä". Myös toisena partneri hahmona toimiva Double H on varsin aluksi todella hauska hahmo. Pahisrintama jättää hieman kylmäksi vaikka se pahan alku ja juuri onkin ihan hyvä. Pelin yleiseen ilmeeseen tuntuu kuuluvan se että missään ei mennä todella yli. Jade ei ole mikään soturi miekan kanssa eikä pahis ole mikään sotalordi Sauron haarniskassa. Pelin graafinen tyyli ja yleinen asetelma huomioiden, tämä on oikea ratkaisu. Ennenkaikkea tämä peli viehättää asetelmallaan.

Vaikka ne suurimmat heikkoudet ovat siinä että pelaaminen heikkenee loppupuolella, niin vastapainona on se että mitä pidemmälle mennään sitä vapaampaa liikkuminen on. Yhtenä erityisen hyvänä poimintana on se miten pelissä kirjoitetaan koodeja. Kirjaimet ja numerot ovat ringissä jota voi pyörittää kumpaan suuntaan vaan ja saa tehtyä täyden kierroksen. Tämä on ehkä paras mitä olen koskaan nähnyt ja hiirellä se on erittäin luontevaa, nopeaa ja jopa hauskaa. Monet pienet asiat pelimaailman teknologiassa ja väestössä on tehty todella oikein ja se on omiaan tekemään maailmasta kiinnostavan ja toimivan.

Tämä on silti vähän sellainen peli jonka pariin tuskin tulee palattua. Päähenkilö ei ole soturihahmo tai vastaava jollaiset ovat niitä joihin itse samaistun enemmän tai joilla mieluummin pelaan. Pääroisto ei ole myöskään sitä mitä kaipaan ja muutenkin peli on sitä kastia että ei se nouse omien suosikkien joukkoon, mutta siitäkin huolimatta, se on suosittelemisen arvoinen peli. Anna tälle kulttiklassikolle mahdollisuus sillä siitä kyllä huomaa miksi se on niin suosittu sillä vaikka kameraa ei voi aina täysin hallita ja näppäimistöllä pelaaminen ei ole minun juttuni, niin pelattavuus toimii valtaosan ajasta ilman ongelmia.

Hyvän ja pahan tuolla puolen on peli josta nimensä takia ei saa selkeää kuvaa, että mitä se yrittää olla. Tämä on kuitenkin runsaasti vaihtelua tarjoava peli mikä pitää ainakin huolen siitä että peli ei muutu puuduttavaksi, ellei sitten jossakin kohtaa oikeasti eksy tai jumitu. Itse en huomannut mitään sellaista vaikka parissa kohtaa hieman miettikin että mitähän nyt pitäisi tehdä, sillä ajoittain peli saattaa mennä vähän sokkeloiseksi. Kokonaisuus on kuitenkin tehty huolella, mitä ei voi sanoa surullisen monista peleistä nykypäivänä.

+ Mukaansatempaava ja erittäin hyvin tehty maailma ja asetelma

+ Tutkivajournalismi ja valokuvaaminen ei ole ennen ollut näin hauskaa

+ Paljon monipuolista tekemistä hiljalleen aukeavissa maisemissa

+ Graafinen ulkoasu ja rennon huumoripitoinen tyyli

- Tuntuu pidemmälle mentäessä painottumaan hiiviskelyyn

- Ajoittain kameraa haluaisi käännellä enemmän

Arvosana: 7,6

Erityinen