Talion.jpg

Batmanin ja Aragornin yhdistelmä Troy Bakerin äänellä

 

 

Fantasia tunnelmaa huokuva tarina vie pelaajan Keskimaahan joka on täynnä örkkejä ja hirviöitä. Pelaajan ohjastama samooja Talion on täyden ylivoiman edessä, mutta pelaajan onneksi Talion on erittäin taitava soturi, todella monella tavalla, eikä hän ole täysin yksin.

 

 

 

Pelin tarina sijoittuu Keskimaahan, mutta ei ole täysin riippuvainen kirjoista tai elokuvista. Peli sijoittuu J.R.R Tolkienin luomaan fantasiamaailmaan ja viitteitä moniin tarinoihin löytyy, mutta sisimmässä on kuitenkin aivan oma tarinansa, joka tarjoaa seikkailun yhdessä kaikkien aikojen parhaimmista fantasiamaailmoista.

Juoni ei ole mikään erikoinen. Talion on samoojakapteeni Mustalla Portilla, kun Sauronin joukot iskevät ja tappavat hänet ja hänen perheensä. Mystinen haltia-aave ottaa kuitenkin Talionin ruumiin ”haltuunsa” ja varmistaa Talionin kuolemattomuuden ja mahdollisuuden kostoon, Sauronin mustia kapteeneja vastaan.

Parivaljakkona Talion on Aave on kiinnostava yhdistelmä. Talion ei voi kuolla ja janoaa kostoa. Aave puolestaan haluaa vain tietää: Kuka hän on?


Pelihahmona Talion on hyvin tehty. Vaikkakin hahmosta näkyy eräänlainen versio Aragornista, niin Talionista on saatu aikaiseksi hahmo, josta löytyy myös vähän omaakin. Ulkoisesti Talion on hienosti tehty ja vaikka tiettyä geneerisyyttä löytyykin, niin samassa paketissa on myös tiettyä särmää.

Ääninäyttelystä vastaa itse mestari Troy Baker (mm. Last of Us pelin Joel ja Resident Evil 6:n Jake) jonka ääni on todellakin erittäin hyvä sankarillisille päähenkilöille ja Talionille se sopii just eikä melkein.

Aavehaltia joka on pelin toinen päähenkilö kuulostaa erittäin hyvältä, mutta ei ulkoisesti juuri eroa muista haltioista, kuten Elrondista.

Tarinan pahisrintama on yhtä aikaa loistava mutta samalla jää vähän lappeaksi Sormusten herravertailussa.

Keskimaa on täynnä parhaita roistoja jotka ovat koskaan astelleet elokuvissa tai kirjoissa. Angmarin Noitakuningas ja Smaug ovat erittäin hyviä vihollisia.

Shadow of Mordorissa pääpaino on Sauronin kolmessa mustassa kapteenissa jotka alussa tekevät Talionista selvää jälkeä. Hammer, Tower ja Black Hand ovat kaikki omalla tavallaan todella iskeviä, vaikkakaan yksikään ei vedä vertoja parhaista parhaimmille. Joukon pomomies Hand olisi kyllä ollut monin verroin parempi, jos hänellä olisi ollut jonkinlainen naamio.


Mutta peli oikeastaan tarjoaa. Shadow of Mordor tarjoaa pelaajalle Keskimaan Batmanin.

Pelin sydän on sen äärimmäisen loistava taistelumekaniikka joka on suoraan Batmanin Arkham sarjasta, Batman taistelumekaniikka.

Pähkinän kuoressa mekaniikkan voi kuvailla sanoin: ”Helppo oppia, haastava hallita.” Perustaistelu toimii ihan parilla nappulalla. Yhdellä tehdään perusisku ja toisella vastaisku. Tämä mekaniikka muuttuu pelin edetessä todella monimutkaiseksi, mutta jos on pelannut Arkhamin Batmania kuin allekirjoittanut, tähän taistelutyyliin pääsee sisään erittäin nopeasti ja pelissä on kuin kotonaan.

Talion oppii pelin edetessä enemmän ja enemmän taitoja jotka tehostavat taistelua.

Pelissä on tavallaan kaksi kykypuuta, yksipuoli on Talionille ja toinen on Aaveelle. Talionin kykypuun ydin on taistelussa ja Aaveen puolestaan taikuuskyvyissä, jotka ovat Keskimaan vastaus Batmanin teknologiavarusteille.

Talionilla on taistelussa kolme asetta:

Miekka on perusase ja sitä tulee (ainakin minun tyylilläni) käytettyä kaikkein eniten. Urfael miekka on soturin väline vihollisten teurastamiseen.

Tikari on hiljainen ase joka toimii vain kun vihollinen onnistutaan yllättämään. Acharm veitsi on salamurhaajan ase niille jotka eivät kaipaa huomiota.

Jousi on pitkänmatka ase jota Aave käyttää, pystyen hidastamaan jopa aikaa. Azkar jousi on varuste jonka käyttöä rajoittaa nuolien saatavuus.

Aavepuolen myötä esiin erilaiset taikavoimat joihin kuuluu mm. Kyky lukea vihollisten mieli ja saada näin tietoa. Pelaaja voi myös orjuuttaa vihollistensa mielen ja tehdä heistä palvelijoitaan.

Vastaan tulee myös kaikkien rakastamia QTE osioita, yleensä kun pelaaja uhkaa kuolla ja saa yhden tilaisuuden pelastaa itsensä, tai kun pelaaja yrittää kesyttää itselleen ratsua teräväkyntisestä pedosta.

Vastapainona suoralla hyökkäykselle on Talionin hiiviskelyä ja Talion on todella ketterä. Hän kiipeää hyvinkin jyrkkää seinää ylös ongelmitta ja liikkuu köysillä hyvinkin ketterästi. Korkeuksista tehdyt hyökkäykset ovat myös hyvin näyttäviä.


Shadow of Mordorin isoin juttu on Nemesis-systeemi.

Nemesis toimii siten että mikäli vihollinen tappaa pelaajan, tämä kyseinen vihollinen voimistuu ja on ensi kerralla voimakkaampi. Örkit heittävät myös herjaa kohdatessaan Talionin uudemman kerran, jos voittivat viimeksi. Örkkien joukoissa on olemassa tietty arvojärjestys johon Nemesis rakentuu.

Rivimiehet ovat niitä joita Talion teurastaa isoja määriä ilman kummempia ongelmia. Jotkut rivimiehet voivat kantaa kilpiä ja toiset saattavat olla niin kovia että heidät täytyy ensin tainnuttaa Aavevoimilla. Rivimiehiä komentavat ovat kapteeneja ja nämä viholliset tarjoavat astetta enemmän haastetta. Kapteenilla on myös oma titteli ja näitä riittää: Assassin, Bone Licker, Biter, Rat… Taitavista kapteeneista tulee lopulta sotapäällikköjen henkivartijoita ja yhdestä näistä tulee uusi sotapäällikkö kun entinen kuolee.

Sotapäälliköt ovat niitä jotka vastaavat suoraan Sauronin Mustille Kapteeneille. Sotapäälliköillä on armeija ja henkivartijat eivätkä he yleensä tule esiin ennen kuin tietyt vaatimukset täytetään. Pelaaja pyrkii tietenkin pääsemään käsiksi näihin sotureihin ja peli tarjoaa valtavasti vaihtoehtoja. Talion voi tietenkin käydä rynnäkköön ja tappaa kaiken tieltään tai käyttää oveluutta kuten orjuuttaa yhden tai useamman kapteenin itselleen ja kääntää hallitsemansa örkit puolelleen ja käyttää heitä apuvoimina, tällöin pelaaja voi saada pomomieheksi oman käskyläisensä.


Örkkikapteenien suhteen on hyviä puolia ja huonoja puolia.

Liian usein kapteenit ovat suoria kopiota toisistaan eivätkä juuria eroa millään massasta. Tätä kautta ne muutamat harvat jotka erottuvat massasta, erottuvatkin sitten todella edukseen. Yksi Bane tyylinen maski voi muuttaa aivan kaiken, vaikka perusrunko olisikin kuinka genereerinen tahansa.

Se miten haastavia kapteenit ovat riippuu siitä miten vahvoiksi he ovat tulleet, sillä kun pelaaja kuolee, viholliset kehittyvät. Tähän olisin silti toivonut vielä enemmän haastetta sillä täysin kehittynyt Legendary Warchief, voi olla aika helppo vihollinen tuhota.

Tiedustelemalla örkeistä voi selvittää heidän heikkouksiaan. Kapteenit eroavat toisistaan paljon. Jotkut kapteenit pelkäävät joitakin asioita ja jotkut kapteenit ovat täysin immuuneja joillakin asioille. Yhden kapteenin voi tappaa oitis tikarilla kun taas toinen on täysin immuuni hiiviskelyhyökkäyksille.

Nemesis systeemi tarjoaa valtavasti vaihtelua ja todella paljon muuttujia. Paikoitellen peli olisi voinut silti olla ankarampi.

Shadow of Mordor olisi todellakin tarvinnut vaikeusasteikon sillä tällaisenaan peli tuntuu paikoitellen aika helpolta.


 

 

 

Nemesis.jpg

Pelaajan kehittyessä myös viholliset kehittyvät ja päälliköistä tulee todellisia tappajia

 

 

 


Näyttävyydessään Shadow of Mordor vetää todellakin parastaan. Peli on verinen, väkivaltainen ja täynnä tapettavaa ja paljon tapoja siihen.

Örkkejä lävistetään ja päitä lentää lopetusiskujen voimasta.

Tyylikkyys on tärkeä asia ja samoin on tunnelma. Niitä tällä pelillä on todellakin. Siinä missä Batman taistelussaan nuijii viholliset sairaalakuntoon ja lyö heidät lopetusliikkeissä nurin, niin Talion toimittaa vihollisensa suoraan helvettiin, erittäin näyttävästi.

Ainoa mikä olisi todellakin ollut kirsikka kakun päälle, olisi ollut Batmaneista tuttu hidastus viimeisen iskun kohdalla, sitä on tässäkin pelissä, mutta ei yhtä isolla otteella, nyt se ei saa samanlaista painoarvoa.


Peli koostuu kahdesta kartasta jotka ovat täynnä sivutehtäviä. Sivutehtäviin kuuluvat niin hyökkäykset kapteeneita vastaan kuin myös erilaiset haasteet; Miekalla, jousella tai veitsellä. Kentistä löytyy myös erilaisia kasveja joita keräämällä voi parantaa itseään ja suorittaa Selviytyjähaasteita. Keskimaassa liikkuu myös eläimiä joita tappamalla pystyy suorittamaan Metsästäjähaasteita. Vaihtelu riittää ja peli tarjoaa pelattavaa pitkäksi aikaa.

Tarinatehtävät tulee helposti kaluttua läpi todella nopeasti ja tarina pelissä on kokonaisuudessaan aika lyhyt. Mustat kapteenit tulevat vastaan hyvin nopeasti ja tarinan pelaa läpi alta 10 tunnin, ottaen huomioon että itse hallitsin taistelusysteemin erinomaisesti alusta asti.

Mutta kaikkeen muuhun aikaan kuluu helposti kaksi ellei kolme kertaa enemmän.

Itselläni en juuri tarinaa edes aloittanut koska Nemesis systeemi vei mennessään. Örkit eivät lopu, sillä kuolleet kapteenit korvataan miehistön parhailla joten vihollisia tulee vastaan aivan varmasti. Örkkejä löytyy kaikkialta ja taistelemista peli tarjoaa kaikkien tarpeisiin.

Sivutehtävät toimivat vaihteluna ja peli tarjoaa myös tutkijoille paljon löydettävää riimujen ja artefaktien muodossa.


Pelissä on lähinnä kolme isompaa pomotaistelua (Kolme mustaa kapteenia) ja näistä jokainen on erilainen, samoin kuin jokainen musta kapteeni on erilainen. Viimeinen taistelu on tunnelmaltaan todella upea, mutta haasteeltaan jäätää paljon toivomisen varaa.

Ensimmäisen mustan kapteeni, Hammerin, kanssa tilanne on lähinnä se että yksi iso perkele on muita selvästi pahempi, mutta koska tämä mies on kapteeni, niin hänellä on armeija eikä ottelu ole mitenkään 1v1.

Toinen kapteeni, Tower, on täysin erilainen. Tässä taistelussa on omasta mielestäni lähinnä kyse hiiviskelystä, mutta vielä enemmän tarinallisesta osuudesta. Siinä missä Hammer on järeä tankki, niin Tower on juonittelija.

Hand on lähinnä uhkaava henkilö joka odottaa suuren armeijan ja viiden ”kyntensä” takana Talionina, idea on kyllä hyvä. Hand on kuin V niin kuin Verikoston V, idea on tärkeämpi ja Hand on samalla kuin Talion.

Viimeinen taistelu on tunnelmaltaan todella uskomaton mutta pelaajalta se ei vaadi oikeastaan muuta kuin nopeita sormia. Isompi juttu on lähinnä se viiden kapteenin armeija ennen häntä.


Juonellisesti luvassa on TSH tavaraa ja se toimii erittäin hyvin. Vaikkakin tarina on lyhyehkö niin se tarjoaa todella hyvän kokemuksen ja erittäin paljon Keskimaa tarinaa jolla on oma taustansa eikä ole riippuvainen Sormuksen ritareista.

Haaste pelissä tulee lähinnä siitä elementistä että muutamassa osiossa ei millään voi tietää mitä kohta seuraa, joten helposti ensimmäinen kerta kaatuu siihen, onnistuu säkällä tai nopealla reagoinnilla.

Taistelun suhteen haaste on siinä että pelaaja on varsikin aluksi aina yksin muutamaa vihollista vastaan. Tilanteet voi hoitaa monella tavalla mutta koska itse koen itseni tämän taistelumekaanikan mestariksi, niin miekka oli ensimmäinen vaihtoehto ja se toimi. Muutamissa haasteissa ja tehtävissä vaadittiin hiiviskelyä mutta se ei juuri tuottanut isompia ongelmia, sillä Batman oli mestari myös metsästäjänä.

Kokonaisuudessaan peli on silti aika helppo. Ohjattavuus on kuin Batmanissa, se on timanttinen ja sisältää vain hieman ongelmia. Kontrollit laittavat pelaajan ohjaksiin ja taitava pelaaja pärjää todella epäreiluissakin olosuhteissa vallan mainiosti.


Mitä tulee itse Keskimaahan, niin olisin kyllä tavallaan kaivannut enemmän vaihtelua. Kaksi mappia sisältävät lähinnä kivisen vuoriston ja rehevämmän rannikon. Lisäksi itsestäni ainakin tuntuu että kaksi erillistä aluetta oli vähän tarpeeton veto sillä Arkham Origins oli valtava ja siinä kaikki oli samassa yhtenäisessä kartassa. Tässä tapauksessa voitaisiin sanoa että silta joka erotti kaksi osaa toisistaan siinä pelissä on tässä pelissä muutettu warp-pisteeksi.

Alueissa ei ole kovin paljon vaihtelua mutta ne näyttävät silti hienoilta.

Aluksi kun alue vaihtui, se tuntui todella isolta jutulta, sillä ainakin itse olin käyttänyt niin paljon aikaa ensimmäisellä alueella että seuraava alue tuntui todella virkistävältä. Kaksi aluetta poikkeavat toisistaan yllättävän paljon, mutta molemmissa samankaltaisuutta tuovat örkkien leirit ja rakennelmat. Tämä luo hienon vaikutelman siitä että kaksi aluetta ovat todella erilaiset, mutta örkit muuttavat niitä samankaltaisiksi.


Itse olisin toivonut että tarinaa olisi viety enemmän eteenpäin ja siihen olisi panostettu vielä vähän lisää. Siis hyvää tarinaa on luvassa mutta se tuntuu niin usein sellaiselta, että jotakin on jätetty pois. Vaikka sivuhahmot eivät olekaan sieltä kiinnostavimmasta päästä, niin heihin olisi voinut helposti kiintyä lisää, jos olisi ollut aikaa.

Tässä pelissä on paikoitellen todella paljon paskaa ruudussa. Kun pari tusinaa örkkiä rynniin yhtä aikaa päälle ja Talion käy päälle yhtälailla, niin FSP putoaa ajoittain ja itse jäin pari kertaa pahaan väliin, kun pelattavuus heikkeni hidastelun/lagaamisen takia, tätä tulee vastaan harvakseltaan ainakin PS4:llä.


Kokonaisuudessaan Middle-Earth: Shadow of Mordor on erittäin hyvä peli. Myönnetään että siinä on paljon ongelmia, mutta näistä ongelmista huolimattakin pelistä nauttii. Päähenkilö on hyvä, tunnelma on erinomainen ja pelattavaa riittää. Tässä kohtaa vaikuttaisi siltä että nyt vanhenevan sukupolven rajoitteet nousevat selvästi esiin. Itse ajattelen loppuarvosanaa tässä tapauksessa myös vähän edistyneemmän konsolin (PS4) puittelakin.

Shadow of Mordor tarjoaa äärimmäisen hyvä taistelusysteemin, erittäin hyvin toteutetun Nemesis systeemin ja fantasiamaailman joka on yksi parhaista koskaan ja se on tällä kertaa verinen, massiivinen ja täynnä tehtävää. Se on osa Keskimaata.

 

 

+ Äärimmäisen hyvä Batman taistelumekaniikka

+ Nemesis systeemi

+ Talion ja Troy Baker

+ Fantasia tunnelma ja Keskimaa

+ Paljon tekemistä

 

- Juonta olisi voitu viedä pidemmällekin

- Ei tarjoa taistelun lisäksi juuri muuta

 

 

Arvosana: 9,5

 

Legendaarinen




Mordor.jpg

Talion ja Celebrimbor kumpikin saavat lisää tekemistä kahden sisältöpaketin kautta. Metsästyksen herra pakettissa Talionilla kohdataan aivan uusia hirviöitä kun taas Kirkas herra paketti kertoo Celebrimborin taustaa.

 

Middle-Earth: Shadow of Mordor: Game of the Year DLC

- Bright Lord

- Lord of the Hunt

Shadow of Mordor oli puolestaan 2014 suurimpia yllättäjiä joka keräsi runsaasti kehuja ja palkintoja. DLC:t ovat lisätehtäviä, lisäruneja ym. Ne ovat kaikki omalla tavallaan erittäin hyviä lisiä jotka parantavat pelikokemusta entisestään. Uudet riimut toimivat samalla tavalla kuin pelissä jo olevat, ne tehostavat Talionia tavalla tai toisella.

Mutta eniten esille nousevat ne lisät jotka tuovat mukanaan uusia sotapäälliköitä, metsästyshaasteita ja aivan uutta tarinamateriaalia. Näihin kuuluvat niin Bright Lord jossa pelataan itsellään Celebrimborilla, sekä Lord of the Hunt, joka tuo mm. Uusia metsästettäviä olentoja ja uudet sotapäälliköt. Tyyliltään ne eivät pääpelistä juuri eroa, mutta niissä on muutama erikoisuus.


Sanotaan että DLC:t eivät ole samalla tavalla iskeviä kuin Left Behind on, mutta nämä lisät ovat silti erinomaisia, omalla tavallaan jopa parempia. Ne hukkuvat peliin paljon selvemmin, muuttuen osaksi sitä, vaikka ne pelataankin erillään pääpelistä. Sanotaan että jos en olisi pelannut peliä itseään aiemmin ja Lord of Hunt ja Bright Lord eivät olisi erillisia kampanjoita, en välttämättä aina edes huomaisia että mikä on pääpeliä ja mikä on lisättyä sisältöä, Last of Usin kanssa tilanne on samantapainen mutta kun Left Behind on tarinallisesti suoraviivaisempi ja sijoittuu kahteen ajanjaksoon, oli ero paljon selvempi.

Tämä ei ole huono asia koska lisäsisältöä on samaa laatua mitä pääpeli tarjoaa, mutta nyt jo ennestään erinomainen peli muuttuu astetta paremmaksi ja monipuolisemmaksi.


Lord of the Hunt oli omasta mielestäni paljon parempi DLC, vaikka Bright Lord oli myös erittäin hyvä. Mutta kyllä tämä metsästäminen ja sen mukana tulevat uudet jipot veti puoleensa vähän enemmän kuin Celebrimbor. Pelattavuudeltaan ne eivät pääpelistä tai toisistaan juuri poikkea eikä laadussa ole juuri eroa. Ero tulee esiin sisällössä ja DLC:t tarjoavat paljon lisää pelattavaa.

Lord of the Hunt on peli jossa jatketaan Talionilla ja erot pääpeliin ovat aika pieniä. Muutama uusi peto ja pari uutta jippoa. Tämä DLC on kuitenkin hyvin pääpelin kaltainen.

Bright Lord on paljon erilaisempi sillä Celebrimbor ei ole ihan niin tehokas kuin Talion, hän ei osaa kaikkea samaa ja polttomerkkaaminen on isossa roolissa, sekä Sormuksen käyttäminen. Tämä tekee tästä kampanjasta paljon haastavamman ja itsenäisemmän, sillä kun viimeinen taistelu itseään Sauronia vastaan koittaa, ei kampanjaa voi jatkaa samalla tavalla kuin esimerkiksi Lord of the Huntia.


Shadow of Mordorin lisäsisällöstä ei voi sanoa kovin paljon uutta siitä, miten ne toimivat. Taistelu ei muutu eikä juuri Nemesis systeemikään. Mutta koska ne olivat timanttisia jo aiemmin, niin ne vain loistavat vain enemmän.

Mutta yksi asia tekee oitis selvän että lisäsisältö tarjoaa enemmän. Tarinaa nimittäin on luvassa extra loren muodossa. Keskimaa on legendoineen fantasian ehdotonta eliittiä ja mm. Bright Lord DLC:n myötä tuleva tavara ottaa tästä ideasta irti paljon, tarjoten tekemisen lisäksi myös kuultavaa/luettavaa/katsottavaa. Tässä kohtaa Bright Lord kampanja voittaa Lord of the Huntin.


Kokonaisuutena Shadow of Mordor GOTY on erinomainen paketti. On turha alkaa toistella pelin arvostelussa esille tulleita seikkoja mutta yksi asia on varma. DLC varmistaa että Middle-Earth: Shadow of Mordor, on 2014 parhaita pelejä ja ansainnut kaiken ylistyksen. Pääpeli itse oli jo sellainen 9 arvoinen tuotos eikä DLC tässä tapauksessa juuri huonompaa laatua ole.

 

 

+ Fantasia tunnelma

+ Lisää tarinaa

+ Lisää toimintaa

 

- Ei mitään varsinaisesti uutta

 

 

Arvosana: 9,2

 

Mestariteos