Jotkut pelit onnistuvat selvästi toisia paremmin luomaan tunnelmaa. Jotkut pelit ovat niin tunnelmallisia että niiden tunnelmaan uppoutuu täysin, oli sitten kyse tarinasta, tai maailmasta.

 

 

 

Joskus immersio muodostuu hyvästä tarinan kerronasta ja joskus maailmasta jossa liikut. Joskus osa tätä kaikkea on hyvin tunnelmallinen tyyli jossa voi olla mukana niin jännitystä kuin puhdasta kauhuakin, mutta myös massiivisuutta tai puhdasta luonnollisuutta.

Kauhu on kuitenkin ihan hyvä elementti kun tehty oikein, se johtaa varsin karmiviin hetkiin. Monissa peleissä on hetkiä jotka ovat pelottavia ja kun niitä tulee harvemmin vastaan, niin vaikutus on kovempi. Jännitys on muutenkin hyvä osa tunnelmaa luomaan.

Yksi per peli, koska monissa peleissä on useita erityisen tunnelmallisia hetkiä jotka luovat erittäin syvää immersiota.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Berserker armor - Berserk and the Band of the Hawk

- Siinä on vain oikeasti sitä jotakin, kun viimein onnistuu käynnistämään tämän voimamuodon, siitä ei huomio herpaannu.

 

Marston ja Dutch kallion huipulla - Red Dead Redemption

- Tämän olisi pitänyt olla se viimeinen yhteenotto, sillä tämä oli upea hetki.

 

Lopputekstit - Devil May Cry 3

- En ole koskaan ollut yhtä sisällä lopputekstien oheistoiminnassa.

 

Tango - Sly 2: Konnakopla

- Tämä on vain niin hyvin tehty kohtaus, kaikkien loistokohtausten joukossa mitä pelistä löytyy.

 




24. Dracula - Castlevania: Symphony of the Night

Kaiken sen jälkeen mitä tässä pelissä ehtii kokea, voisia sanoa että viimeinen yhteenotto syvällä käänteisen linnan ytimessä olisi kovan paikan edessä jos haluaa päästä osingoille, mutta se pääsee. Ääninäyttely on vähän niin ja näin mutta tämän pelin lopetus sai kaiken huomioni täysin, sillä viimeinen taistelu on upea ja Alucardin sanat Richterille ja Marialle lopussa, on erittäin hyvät.


23. Butch Cassidy ja Sundance Kid - Call of Juarez: Gunslinger

Tämä voisi olla niin paljon parempi kohtaus jos kaksintaisteluissa olisi parempi ohjattavuus. Se loppupuolen hetki jossa Silas Greaves on meksikoilaisessa pattitilanteessa näiden kahden kanssa on hermojaraastavan intensiivinen hetki. Vastustajia on kaksi mutta vastustajat ovat vastustajia myös keskenään. Tässä on erinomaista Villin Lännen henkeä.


22. Rauhallinen hetki Dishonored

Osa syy miksi tähän peliin uppoutuu niin, on siinä että kun Corvo laittaa naamion kasvoilleen, niin se näyttää ja tuntuu kuin itse laittaisit. Corvo ei myöskään turhia juttele mikä korostaa immersiota. Tämän pelin kohdalla on kuitenkin hankala sanoa että mikä olisikaan se kaikkein syvällisin hetki, niitä kun on muutama kymmenkunta. Ensimmäinen kohtaus ennen häpäisyä on varsin hieno, mutta itse nostan kuitenkin jalustalle hetken Emily herättää Corvon. Tämä on niitä rauhallisia hetkiä joiden aikana ehtii vähän keskittyä tarinaan ja se etenee tämän pelin maailmassa sulavasti ja hienovaraisesti. Tässä kohtaa peliin on ehtinyt päästä kunnolla sisälle ja hahmot alkavat tuntua läheisiltä.


21. Sortuva talo - Uncharted 2: Among Thieves

Tämä on sellainen hetki joka on aika nopeasti ohi ja samalla kyseessä on hetki jollaisia tulee vastaan usein vain hyvissä toimintaelokuvissa. Tässä pelissä on paljon sellaisia hetkiä, mutta tämä kohtaus jossa talo sortuu, on tämän pelin parhaita. Yksi kaikkien aikojen parhaita toimintakohtauksia, kaikessa näyttävyydessään.


20. Mielisairaala - Fahrenheit

Fahrenheit on niitä pelejä jotka pitävät sisällään todella monta erilaista tunnelmallista kohtausta. Niihin mahtuu pari kauhuhetkeäkin joista vahvin on hetki kun rikostutkija Carla Valenti on lähtemässä mielisairaalasta. Sähkökatko vapauttaa vangit ja tekee kaikesta säkki pimeää. Sitten pitäisi muistaa että minne pitää lähteä etenemään jotta pääsee ulos. Siinä samalla pitäisi vältellä potilaita. Kokoajan pitää muistaa pitää hengitys tasaisena. Tämä kohtaus ei oitis helpota kun valot tulevat takaisin.

Tämä hetki alkaa kuitenkin hetki ennen sähkökatkoa, kun juttelet Janosin kanssa. Siinä on sitä todellista Uhrilampaat tunnelmaa.


19. Soturien henget - Sly 3: Konnien kunnia

Taistelu kenraalia Tsaoa vastaan kolmannessa Sly pelissä ei ole syyttä yksi parhaita pomotaisteluita koskaan, se on monella tavalla erityisen immersiivinen hetki. Siihen voi todella uppoutua ja siinä tuntee todella olevansa erityisen taitava. Tämä on varsin vaikuttava suoritus kun ottaa huomioon, että taistelun pelimekaniikka on erittäin simppeli.


18. Ryu vs Doku - Ninja Gaiden Sigma

Tässä sarjassa on omat todella mukanaan vievät hetket. Usein se johtuu siitä että tässä pelissä saa herkästi turpiinsa jos ei ole keskittynyt, mutta harvemmin ja siinä toiminnassa on sellaista voimaa, että siihen todella eläytyy ja uppoutuu. Ninja Gaiden Sigma onnistui tekemään sen silloin kun Ryu on viimeinkin vastakkain Dokun kanssa. Siinä on erittäin vaikea taistelu, jossa olin todella mukana, sillä se tuntui todellisesta taistelulta kahden mahtavan soturin kesken.


17. Drake vs Talbot - Uncharted 3: Drake's Deception

Uncharted sarjassa on monia erityisen hyvin tehtyjä kohtauksia jotka vievät mukanaan. Kolmannessa pelissä niitä on useita ja monet niistä varsin toiminnallisia. Sanotaan heti että Talbotin jahtaaminen on todella loistava kohtaus mutta itse päädyin viimeiseen yhteenottoon sortuvan kaupungin huipulla jossa Nate ja Talbot käyvät hyvin intensiivisen kaksintaistelun joka parin mutkan kautta päättyy ratkaisevaan laukaukseen. Erityisen hyvä viimeinen taistelu ja aikanaan loistava päätös sarjalle.


16. Kruuna vai klaava - Batman (Telltale)

Telltale osaa tehdä monia todella tunnelmallisia hetkiä. Sellaisia löytyy myös heidän Batman pelistään. Tämä on siinä mielessä hankala päätös että tässä sarjassa ei nouse selvästi yhtä ylitse muiden, mutta pari nousee ylitse muiden ja oma suosikkini on yhteenotto Kaksinaaman kanssa, ei Batmanina (ep4 loppuhuipennus) vaan vaihtoehtoinen yhteenotto Bruce Waynenä (ep5). Tämä on monella tavalla erityisen hyvin tehty kohtaus ja ehdottomasti varsin heikon viimeisen osan kohokohta. En spoilaa sitä sen enempää, mutta se on se hetki joka oli erityisen mieleenpainuva.


15. Legendary Graug - Middle-Earth: Shadow of Mordor

Tässä pelissä on jokunen varsin hyvin tehty kohtaus mutta nostaisin tämän hetken kaikkien muiden yli, parista syystä. Vaikka taistelu Toweria vastaan onkin monella tavalla hyvin kiinnostava ja syvällinen ja taistelu Sauronia vastaan on eeppinen, niin kun oletaan miettiä sitä tunnelmallisinta kohtausta niin tämä legendaarisen pedon luolaan meneminen on se. Siinä on sitä oikeaa tunnelmaa kun pyrkii liikkumaan ääneti, valmiina iskemään.


14. Poikien ilta ulkona - Mass Effect 3

Tämän pelin kohdalla on hankala nimetä yhtä tiettyä koska Normandyllä käytävät keskustelut ovat monet niin hyviä, varsinkin tässä pelissä kun ryhmäläiset liikkuvat laivalla. Pelkästään kahden henkilön keskinäisen keskustelun salakuuntelu on todella mukaansatempaavaa.

Mutta yhden hetken nostan ylitse muiden. Nimittäin tämä hetki, kun Shepard ja Garrus ovat kaksistaan Citadelin huipulla. Garrus on ylivoimainen suosikkihahmoni koko sarjassa ja se on suurin syy miksi tämä hetki ME3:sta on niin mieleenpainunut ja miksi se oli niin immersiivinen, siinä kohtauksessa pysyin todella mukana ja toivoin että se olisi ollut vielä vähän pidempi.


13. ARI - Heavy Rain

Tämä on juurikin sellainen peli jossa on paljon immersiivisiä hetkiä. Toisilla hahmoilla niitä on vähän enemmän kuin toisilla ja oma valintani tulee Norman Jaydeniltä. Jaydenin yksi suurimpia valtteja on ARI. Aurinkolasit joiden avulla hän siirtyy todelliseen virtuaaliympäristöön. Kaikkein syvällisin hetki tulee siitä, kun hän on "toimistossaan". Tätä hetkeä voi muokata omalaisekseen ja juurikin siksi tämä toimii niin hyvin. Selvität rikosta omassa virtuaalitoimistossasi, joka on juuri sinun näköisesi. 


12. Viimeinen taistelu - Kingdom Hearts II

Tämä voi monista tuntua vähän oudolta valinnalta, mutta siinä kohtaa kun viimeinen taistelu Xemnasia vastaan alkaa, niin siitä loppuun asti olin todella uppoutunut peliin ja kaikkeen mitä ikinä tapahtuisikaan. Ehkä se kaikkein suurin huippukohta tässä kaikessa, on siinä kun Sora ja Riku molemmat taistelevat mustavalkeaan pukeutunutta vihollistaan vastaan ja kaikki päättyy upeaan lopetukseen. 


11. Leirikeskustelut - Dragon Age: Origins

Dragon Age sarjassa on monta erittäin hyvin tehtyä hetkeä joissa immersiota riittää. Monet niistä ovat erilaista kanssakäymistä ja erilaisten hahmojen kanssa kun taas toiset ovat maailmoihin syventymistä. Se on paljon kiinni pelaajasta itsestään että mikä koukuttaa ja vetää mukanaan.

Ensimmäisen pelin tapauksessa ykköseksi nousee leiri. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä hetki, mielellään kun leiri on täynnä, kun vain käyt juttelemassa ryhmäläisillesi. He tuntevat sinut ehkä jo sen verran että avautuvat. Ne tarinat, ne henkilöhahmot luovat todella vahvan immersiivisen tunnelman. Varsinkin Morrigan, Leliana, Alistair ja Dog, kaikki omalla tavallaan. Tämä on sellainen kohta jota on vaikea tarkasti osoittaa sillä se riippuu pelaajasta. Itse sanoisin että puolen välin jälkeen kun hahmojen tarinat ovat jo vähän avautuneet, romanssia on ehkä jo ilmassa ja ehkä jo mustasukkaisuuttakin. Tämä peli on täynnä hyviä keskusteluja, mutta leiriympäristössä ne toimivat parhaiten.


10. Renzokuken -> Lion Heart - Final Fantasy VIII 

Tässä pelissä on jokunen erittäin tunnelmallinen kohtaus mutta yksi vie huomion täysin mukanaan. Alustuksena täytyy sanoa että aina kun Squall tekee Renzokukenin, niin olen täysillä mukana, sillä ne hetket ovat todella hyviä, varsinkin kun kyseessä on uniikki vihollinen. Mutta sitten kun Renzokuken jatkuukin Lion Heartilla, niin silloin se kaikki nousee aivan uudelle tasolle. Tämä on nimittäin yhtä aikaa eeppistä ja tunnelmallista. Tämä on sellainen asia johon todella uppoutuu, koska tietää että vihollinen saa todella tuntea miltä voima tuntuu.


9. Malefor - Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Spyron legenda trilogiassa on ollut omat hetkensä jotka ovat todella vieneet mukanaan. Suurin osa niistä johtui täysin Ignitusista ja Gary Oldmanin ääninäyttelystä mutta trilogian päätöksen loppuhuipennus iskee yllättävän hyvin ja vetää huomion täysin itseensä, kun Malefor ensimmäistä kertaa esitellään. Tämä on se olento, josta on alusta asti puhuttu tittelillä Dark Master. Nyt hänet viimeinkin kohtaa ja se on suurin syy, miksi kaikki huomio on silloin siinä tilanteessa, joka johtaa lopulta upeaan viimeisiin taisteluun ja sarjan päätökseen.


8. Nibelheim liekeissä - Final Fantasy VII

Tämä osuus jossa koko kylä palaa, on todella immersiivinen. Osa syy siinä on se miten upealta se kaikki näyttää ja mikä tunnelmallinen paino siinä on mukana. Mutta se miksi tämä jäi pysyvästi mieleen on siinä, että tämä kohtaus huipentuu tunnelmaisen musiikin saattelemana siihen näkyyn, kun Sephiroth nostaa katsettaan, seisoo liekkien keskellä ja sitten kääntyy ja astelee pois. Siinä on upeaa tunnelmallisuutta, eeppisyyttä ja todellista mahtipontisuutta.


7. Platinum match - Kingdom Hearts

Kingdom Hearts sarja on sellainen, josta immersio on usein aika kaukana. Mutta tässäkin sarjassa on hetkensä ja niistä tunnelmallisin ensimmäisessä pelissä on se hetki kun osallistut mysteeriotteluun, tietämättä yhtään että kuka on vastassa. Sitten näet hahmon ja musiikki alkaa hiljaisuuden jälkeen. Vastassa on itse Sephiroth.

Tämä on sellainen hetki jossa olet täysin keskittynyt. Ensin on se hetki kun tunnistat vastustajasi ja tajuat että nyt on oikeasti tosi kyseessä. Tämä on varsin suuri saavutus, sillä vaikka Kingdom Hearts pitää sisällään runsaasti eeppisiä kohtauksia, ei yksikään niistä ole yhtä tunnelmallinen kuin tämä.


6. I am vengeance, I am Night... I am Batman - Batman: Arkham Knight

Viimeinen taistelu kokonaisuudessaan, siitä hetkestä alkaen kun Variksenpelätin myrkky alkaa vaikuttaa, on erityisen hyvin tehty. Se kaikki huipentuu todella eeppiseen ja todella tunnelmalliseen viimeiseen yhteenottoon Lepakkomiehen ja Jokerin välillä. Siinä on sitä todellista tunnelmaa ja se kaikki saavuttaa lakipisteensä kun Batman lausuu painokkaasti ne mahtipontiset sanat: "Minä olen kosto, minä olen yö... minä olen Lepakkomies."

Viimeinen kerta pelisarjassa, kun tuntee todella olevansa Batman.


5. I am Batman - Batman: Arkham City

Arkham Asylum oli hyvä peli mutta kun City alkoi ja jo Bruce Waynenä pärjäsit tappelussa, niin siinä oltiin hyvässä startissa. Tätä ennen oli ollut pätkä Kissanaisena mutta se hetki kun puet tässä pelissä Lepakkomiehen asun ja silmäilet laajaa ja vapaata maailmaa, niin tunnet todella olevasi Batman. Se on varsin hieno tunne kun olet jo tähän mennessä päässyt kokeilemaan pelattavuutta ja nyt edessäsi aukeaa vapaa maailma tehdä mitä haluat ja mitä ikinä tuleekin vastaan, niin hoidat sen, koska olet Lepakkomies.


4. Normaalia elämää - Uncharted 4: Thief's End

Tässä pelissä on lukuisia hetkiä kun voit ihastella ja uppoutua ympäristöön. Ne ovat juurikin niitä hetkiä mitkä saavat tämän pelin tuntumaan erittäin immersiiviseltä. Taistelut ovat myös sellaisia, eri tavalla, joihin todella uppoutuu, varsinkin kun olet todella päässyt sisään ohjattavuuteen. Mutta ehkä se syvällisin hetki tässä pelissä, kaikessa normaaliudessaan on se hetki kun istut Elenan kanssa sohvalla keskustelemassa. Yksi syy on siinä, että uppoudut tauluun, niin et kuuntele. Sitten tulee yksi kysymys siitä mitä äsken puhuttiin, o-ou, mitäs sitä nyt sanoisi. Kirsikkana kakun päällä on Naughty Dogin ikioma; Crash Bandicoot.

Tämä on varsin hyvä saavutus, kun se joutuu kilpailemaan monien upeiden maisemasekkailujen ja merirosvoseikkailujen kanssa. Nimittäin yksi omia suosikkejani on se hetki kun Nate laskeutuu köydellä alas ja alhaalla odottaa merirosvolaiva. Myös kohtaus kun Nate löytää merirosvojen "viimeisen ehtoollisen" on erittäin hyvin tehty, unohtamatta Naten, Sullyn ja Samin autoretkeä.


3. Aloitus - Wolf Among Us

Yksi syy miksi todella pidän tästä pelistä, johtuu siitä, että se on erityisen immersiivinen peli kun siihen vain alusta asti keskittyy ja uppoutuu. Itselleni maailma oli entuudestaan tuttu joten kaikki ei tullut yllätyksenä.

Tämä on niin korkealla, koska harva peli onnistuu aivan alusta asti todella koukuttamaan pelaajan. Minulle tämä peli oli juurikin sellainen. Heti kun alustus oli ohi ja pelihahmo astui kuvaan, niin pääsin hyvin sisään peliin. Bigby Wolf on erittäin hyvä pelihahmo ja siksi tämä ensimmäinen kohtaus tässä noir tyylitellyssä fantasiatäyteisessä maailmassa, oli niin hyvä.

Sitä ei voi tarpeeksi korostaa, että nyt puhutaan ensimmäisestä kohtauksesta.


2. Labyrintti - Resident Evil 4

Tässä pelissä on muutama hetki jotka pistivät varovaiseksi. Ensimmäinen Garrador oli varsin karmiva kohtaaminen eikä ensimmäinen kerta Ashleyn kanssa ulkona ollut myöskään järin levollinen kun oli pimeää ja ukkosti. Myös paluu kirkolle piti sisällään yhden pelottavan hetken, kun ensi kertaa kohtasin ne koirat.

Labyrintti on yksi osa peliä jossa liikut pensaslabyrintissa joka on täynnä koiria. Kuulet niiden läähätyksen ja mahdollisesti juoksuaskelia. Ensimmäisellä kerralla olet erityisen varovainen koska et koskaan voi olla varma että hyppääkö koira kenties pensaan läpi eteesi, vai juokseeko se sivusta taaksesi. Tässä kohtaa on hyvä huomauttaa että labyrintti ei ole järin vaikea jos resursseja on tarpeeksi, mutta se on erittäin tunnelmallinen ja jos panoksia on vähän, niin tästä paikasta on leikki kaukana.


1.  Ihmissuden pesä - Witcher 3: Wild Hunt

Witcher 3 pitää sisällään muutamia astetta pelottavampia hetkiä, muutamia eeppisia hetkiä, muutamia surullisia hetkiä ja valtavan määrän loistavia vuorovaikutus sisällään pitäviä hetkiä, varsinkin kun mukana on päätöksiä. Tässä pelissä on paljon toinen toistaan parempia hetkiä ja monet niistä erityisen tunnelmallisia. 

Tunnelmallisuudessaan ja kokonaisuudessaan oma suosikkini on varhaisessa vaiheessa oleva tehtävä joka vie lopulta ihmissuden pesään. Tähän mennessä on täysi mysteeri että millainen hirviö ihmissusi on tässä pelisarjassa. Tavallaan se jännite, odotus ja lopulta kohtaaminen ovat kaikki omalla tavallaan omiaan tekemään tästä kohtauksesta niin onnistuneen.

Viimeinen syy miksi tämä on niin hyvä hetki, johtuu siitä että tämä tulee vastaan niin varhaisessa vaiheessa, että et ole vielä järin voimakas tai kokenut. Tämä on niitä hetkiä kun joudut vielä varomaan hirviöitä. Se on syy miksi tämä on niitä ensimmäisiä hetkiä kun todella uppoudut peliin.