Far%20Cry%205.jpg?1523145340

I reckon we are screwed hoss

 

 

Montanan Hope Countyn maalaismaiseen sijoittuva seikkailu asettaa uuden apulais-seriffin vastakkain Eden's Gate nimistä uskonnollista kulttia ja sitä johtavaa perhettä vastaan.

 

 

 

Kaukainen asia 5 on jo varsin pitkään jatkuneen sarjan uusin tuotos. Itselleni sarja ei ole sieltä tutuimmasta päästä, ensimmäinen peli on tullut pelattua läpi ja muut ovat jääneet parhaimmillaan kokeiluasteelle. Far Cry 5 ei sekään nyt ollut mitenkään sellainen pakkohankinta saati sellainen pakko kokea tapaus. Mutta tämän pelin ympäristö oli sellainen mikä vaikutti erittäin kiinnostavalta ja asetelma sekin asettaa kaiken varsin kiinnostavaan kokonaisuuteen. Miten nimittäin lopulta taistelet sellaista vihollista vastaan joka uskoo ylempään voimaan ja jolla on käytössään maallinen armeija.


Pelin tarina alkaa kun paikallinen sheriffi kolmen apulais-seriffin ja yhden liittovaltion sheriffin kanssa matkaa pidättämään Eden's Gate nimisen uskonnollisen kultin johtajan, nime "Isä" omaksuneen, Joseph Seedin. Eden's Gate on ottanut koko Hope Countyn valtaansa Montanan osavaltiossa ja on erittäin raskaasti aseistautunut. Joseph on rauhallinen jumalan mies joka uskoo sokeasti ylempään voimaan. Pelaaja, aloittelija kolmesta apulais-seriffistä, on täysin vastuussa siitä, miten kaikki alkaa ja miten kaikki lopulta päättyy.

Kun kaikki menee poskelleen, jää pelaajan tehtäväksi nousta kulttia vastaan ja yksi kerrallaan tuhota Josephin kolme sisarusta joista jokainen pitää hallussaan yhtä suurta aluetta. Pappimainen John, hippimäinen Faith ja sotilaallinen Jacob ovat kaikki omanlaisiaan hahmoina ja tarjoavat jokainen erilaisen ympäristön, mutta muutoin, on aikalailla ihan se ja sama että mistä pelin pelaamisen aloittaa. Pelin edetessä kohdataan monenlaisia vastaantulijoita joista osa antaa vinkkejä tehtävästi, osa tarjoaa tehtäviä ja osa on mahdollista ottaa partneriksikin. Näihin kuuluvat mm. Boomer-koira ja metsästäjä Jess Black.


Alkupuolella luodaan hahmo ja sanottakoon heti että tämä hahmonluonti on laiskin mitä olen koskaan nähnyt. Tämä olisi melkein voitu jättää kokonaan pois ja keskittyä vain hahmon kustomointiin jossa on paljon enemmän eväitä. Vaatekappaleita pelissä nimittäin riittää, mutta kun pelataan ensimmäisessä persoonassa, niin eipä se paljoa auta, paitsi jos suosii co-op pelaamista. Itse pelasin ihan yksinpelinä joten hahmon kustomointi oli pitkälti vain sellaista satunnaista räpläämistä. Asiaa ei auta sekään että pelihahmo on ilmeisesti mykkä koska ei pihahda sanaakaan pelin aikana. Itse en todellakaan pidän tämäntyylisistä pelihahmoista joista ei saa järin hienoa tekemälläkään ja joka ei sano sanaakaan.

Pelissä saa alkuharjoittelun jälkeen tehdä ihan mitä itse haluaa ja missä järjestyksessä haluaa. Jokaista aluetta voi hajoittaa pikku hiljaa tai sitten voi keskittyä yhteen alueeseen kerrallaan. Tarina etenee jokaisella alueella sitä mukaa kuinka paljon vahinkoa teet Seedille alueella ja kuinka paljon vastarintaa saat kerätyksi. Tiettyjen pisteiden täytyttyä seuraa tarinaa ja lopulta kohdataan alueen vallanpitäjä, kun kaikki kolme ovat maissa, niin siirrytään Jooseppiin. Peli ei suoraan ohjaa pelaajaa minnekään, tiettyjä merkkejä lukuunottamatta, joten valtaosan tehtävästi saa selville vain juttelemalla ihmisille.


Tapa jolla peli etenee on kyllä hieno ja toimiva ratkaisu. Se tuo peliin tietyn logiikan jota seurata ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu ajan kuluessa. Pelin tarinan pelaa läpi siinä 15-20 tunnisssa riippuen vähän pelityylistä. Itselläni meni siinä viitisen tuntia yhden alueen kanssa ja kyllähän se peli tuli pelattaua nopeasti sen jälkeen.

Hahmon kehitys ja varustus tapahtuu taitopisteillä ja kahisevalla. Taitopisteillä voi tehostaa hahmon ominaisuuksia ja tämä avaa valtavasti variaatiota, mutta samalla siinä olisi voitu vähän miettiäkin. Ominaisuudet eivät ole "puumuodossa" vaan monet voi avata heti kun tarvittava määrä pisteitä löytyy, osa vaatii vain pari kun taas osa kourallisen. Ihan toimiva ratkaisu, mutta jotkut taidot vaativat aivan liikaa pisteitä, huomioiden hyötysuhteen.

Pisteitä saa alkupuolella todella helposti suorittamalla haasteita, kuten tappamalla X määrä vihollisia pistoolilla, haulikolla, kiväärillä tai pääosumilla. Sitten on X määrä Boomer tappoja tai tietty määrä tiettyä eläintä nyljettynä. Osa haasteita on erittäin helppoja, tyyliin tapa nylje yksi peura ja osa taas hyvin haastavia, kuten tapa X määrä vihollisia 150 metrin päästä. Tosin helposta saa yhden pisteen ja vaikeasta neljä pistettä. Peli ei tosin kerro tiettyjä asioita vaan ne pitää itse oppia. Yhtenä esimerkkinä Pistol takedown. Sen oppii kokeilemalla. Tai sitten nämä etäisyydet, on hyvin vaikea sanoa milloin jokin tappo on pitkän kantaman.

Aseiden hankkiminen ja päivittäminen on paljon yksinkertaisempaa, raha puhuu ja rahaa saa tehtävistä ja myytävistä tavaroista, tai ehkä sitä löytyy matkan varrelta. Aseita on useampaa sorttia ja variaatiota löytyy. Sääli on tosin siinä että tietyt asetyypit ovat paljon muita huonompia, olisi ollut kiva jos pistooleissa olisi ollut edes yksi oikeasti hyvä. Kukin pelaa omalla tyylillään, mutta huomasin että oma tyylini perustui ihan siihen että mikä on kivan näköinen ja tyylikäs käyttää (aluksi) ja sitten kun aseita pystyy kantamaan enemmän, mikä on oikeasti hyödyllinen. Vaihtoehtoja riittää sillä pistooleita, haulikoita, kivääreitä, tarkkuuskivääreita, lyömäaseita ja vähän erikoisempiakin aseita on vaikka kuinka.


Mitä tulee pelin hahmovalikoimaan, niin se jättää todella paljon toivomisen varaa.

Pelihahmo, Deputy/Rook/Rookie, on pelihahmo siinä missä kuka tahansa nimetön ja äänetön tallaaja. Hänessä ei ole persoonaa ei oikein mitään muutakaan järin ihmeellistä. Häneen ei kiinny, hänen kanssaan on vaikea eläytyä mihinkään ja hänen kohtalonsa on loppuviimeksi yksi hailee.

Pelin kansikuvapoika Joseph "Father" Seed on suurien lasien kanssa vähän naurettava ilmestys eikä vakuuta oikeastaan millään tavalla. Mutta kun hahmosta oppii vähän lisää ja häntä näkee enemmän, saati näkee mitä kaikkea hän oikeasti onkaan saanut aikaan ja aikoo vastaisuudessakin saada aikaan, niin hänestä kehittyy erittäin hyvä hahmo. Hänen tatuoitu ruumiinsa ja monet tyyliseikat hänessä ovat varsin hyvä kokonaisuus joka jättää tulkinnan varaa, kertoen samalla tärkeimmät asiat. Father on helposti koko pelin paras hahmo.

Liittolaisista Boomer on hyvä poika, erittäin hyödyllinen, hellyyttävä ja luotettava kumppani. Tämä on yksi parhaita videopelikoiria ja vaikka hän ei ole yhtä tehokas kuin MGSV:n DD, niin Boomer on ässä kun aletaan tarkkailla ympäristöä sillä tämä vahti huomaa asiat joita pelaaja ei välttämättä huomaisi. Jess Black on myös oikein hyvin tehty hahmo ja myös erittäin hyödyllinen, varsinkin kun ollaan metsästämässä tai pyritään lähestymään viholliskohdetta hiljaa. Nick Rye ja Sharky taas ovat hahmoja jotka jäävät mieleen omanlaisinaan kun taas Cheeseburger jää mieleen, koska on karhu. Monet hahmot pelimaailmassa unohtuvat todella nopeasti eivätkä edes alkupuolen virkavaltakokoonpano ole sieltä mieleenpainuvimmasta päästä.

Vihollispuolella Jacob Seed on tyyliltän sieltä parhaasta päästä, Witcher 3:n Olgierd tyylillään, mutta ääninäyttelyn suhteen hän on taatusti sieltä huonoimmasta päästä. Faith ja John nyt eivät tarjoa oikeastaan mitään erikoista tai mieleenpainuvaa sisältöä mutta ääninäyttely toimii molempien kohdalla varsin hyvin.


Isoin juttu pelissä on ehdottomasti se toiminta. Hope County on valtava paikka ja matkaa taitetaan niin autolla, mönkijällä, veneellä, helikopterilla kuin lentokoneellakin. Jos pääsee korkealla, niin siipipuvulla voi liittää tai taivaalta voi laskeutua laskuvarjolla. Oma ratkaisuni oli käyttää kopteri sen nopeuden ja tarkkuuden tasopainoisuuden vuoksi. Fast travel auttaa pitkässä juoksussa.

Tehtäviä on monenlaisia mutta ampumista ja asioiden tuhoamista niihin yleensä liittyy. Joskus tuhotaan kultin rakennelmia, jotka voivat olla erittäin vaikeita löytää ja joskus valloitetaan kultin valtaamia paikkoja. Lähestymistavan saa itse valitan mutta pakkoa sanoa että tarkkuusammunta on tehty pelaajalle epäreiluksi ja samoin tiettyjen aseiden tehokkuus. Pistooleista ei ole juuri hyötyä jos ei ammu pelkkiä pääosumia ja joskus nekään eivät riitä. Tietyissä aseissa tosin on juurikin sen verran voimaa kuin niissä pitääkin. Aseissa on samat ominaisuudet joissa on taso 1-10 ja monet aseet ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toiminta on ikävän tavallista. Siinä ei ole mitään oikeasti koukuttavaa. Tässä pelissä ei tunne missään vaiheessa olevansa mikään Justifiesin Raylan Givens tai 24:n Jack Bauer. Parhaimmillaan voi tuntea olevansa kyvykäs tarkka-ampuja pitkän kantaman tarkkuuskiväärillä, ammattimainen palkkatappaja vaimennetulla pistoolilla tai moderni cowboy kaksipiippuisen haulikon ja revolverin kanssa. Näitä hetkiä ei paljoa kuitenkaan ole, mutta tyylinsä saa sentään itse valita ja siinä voi pitää kiinni vaikka maailman fiktiiviseen tappiin saakka.


Kokonaisuutena Kaukainen Huuto 5 on ihan hyvä toimintapeli, mutta se olisi voinut olla niin paljon parempikin. Tarina on pitää sisällään liian paljon hetkiä joissa ei ole monesti mitään järkeä, lähinnä siinä suhteessa miten ne tapahtuvat ja usein, missä ne tapahtuvat. Tuntuu että pelissä on erittäin hyvä ja todella syvällinen tarina, mutta sitä ei vain osata kertoa immersiivisesti tai muutenkin kovin hyvin ja kiinnostavasti. Tehtävät ja aktiviteetit eivät nekään ole sieltä parhaasta päästä. Metsästys on usein tuskauttavan hidasta kun etsittyä eläintä ei vain lyödy ja kalastus on sekin aika tylsää. Tehtävät toistavat nopeasti itseään eikä pelissä ole mitään sellaista joka oikeasti jäisi mieleen.

Nämä huumehöyryiset hallusinaatiopätkät ovat usein hyvin tylsän puoleisia ja joskus vielä itseään toistavia. Tarinan suhteen ne käyvät todella hyvin järkeen ja muutenkin peli loppuu erittäin hyvin isossa kokonaisuudessa ja pelihahmon sukupuolella on väliä, kun sitä vähän miettii.

Lopetuksia on muuta ja riskejä ei ole vältelty. Lopussa on myös paljon sellaisia asioita joita oikeasti voi miettiä todella monelta kantilta. Mihin kaikkeen voi oikeasti luottaa ja mihin ei? Far Cry 5 osaa käyttää hyvin pelin pääjuonta, mutta sääli onkin siinä, että pelin kanssa ei päästy sellaiseen lopputulokseen jossa olisi oikeasti päästy parhaimmilleen sen suhteen että millaista on taistella sellaista vihollista vastaan joka uskoo ylempään voimaan ja joka voi olla sen takia hyvin vaikea tuhota, mitä jos tapat sellaisen vihollisen tai parempi kysymys, tappaisitko edes sellaista vihollista?

Yksi poikkeuksellisen huono puoli ovat myös pomotaistelut. FPS peleissä tämä haastavaa ja monessa kohtaa idea on ollut hyvä, mutta toteutus on ollut surkea. Spoilaamatta näitä, oikeasti erilaisia pomotaisteluita, täytyy sanoa että yhteistä niille on se, miten puuduttavia ne oikeasti ovatkaan ja miten helposti tässä pelissä pääseekään hengestään.


Kaiken kaikkiaan Far Cry 5 jättää ihan hyvät fiilikset. Se tarjoaa todella paljon pelattavaa laajassa avoimessa maailmassa. Peli on kuin Just Cause 3, mutta syvällisempi ja ensimmäisestä persoonasta. Tuhottavaa ja ammuttavaa riittää, mutta hillitymmässä mittasuhteessa. Pelissä on myös tarinalliset puolensa jotka olisi voitu esittää paljon, paljon paremminkin ja variaatio joka ei todellakaan lopu kovin äkkiä.

Kokonaisuudessa on kuitenkin niin paljon heikkouksia että ei tästä ole vuoden peliksi sitten millään. Toiminta pärjää koska se on vapaamuotoista ja siihen voi vaikuttaa itse niin paljon ja ympäristö on vain todella upea. Mutta kaikkine heikkouksineen, tämä ei millään nouse niihin peleihin joita on aivan pakko kokeilla.

 

+ Paljon toimintapainoitteista pelattavaa laajassa maailmassa

+ Upeat metsäiset ja vuoristoiset maisemat, paikallisella eläimistöllä

+ Valtava määrä aseita

+ Juonen monet todella hyvät puolet

 

- Tarinan todella heikko ja paikoitellen typerä kerrontatapa

- Monet pelin hahmot jättävät todella paljon toivomisenvaraa

- Paljon toistoa ja puuduttavuutta

- Pomotaisteluissa hyvät ideat on toteutettu huonosti

 

Arvosana: 6,6

 

Loistokas