Lopputaistelun voi tehdä hyvin monella tavalla, mutta erittäin helppoa se on tehty huonosti, koska niin monia asia voi romuttaa kokonaisuuden aivan täysin aina rasittavasta suunnitelusta tai huonosta pomovihollisesta alkaen.

 

 

 

Muutama sääntö:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta. Tämän takia Ansem pomotaistelu ei päädy listalle, koko valtaosa taistelusta on hyvää settiä, vaikka jättiläis Ansem ei olekaan.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

EPÄKUNNIALLISIAMAININTOJA

 

Viktor Marchenko - Deus Ex: Mankind Divided

Vaihtoehtoja on jokunen, mutta pomotaistelu ei vain ole kovin erikoinen.

 

Gwyn, Lord of Cinder - Dark Souls

Aika tylsän tavanomainen kun vertaa moniin kohdattuihin pomovihollisiin

 

Bael - Bloodstained: Ritual of the Night

Aika mitäänsanomaton lopputaistelu eikä edeltäväkään ole kummoinen.

 




24. Virgin Born - Code Vein

Jotenkin turha lisä ja tehty vielä tälläiseksi huitovaksi ja pirusti roinaa ruutuun tuovaksi pomoviholliseksi. Ulkoisesti ei kovin hyvä, etenkin kun vertaa pariin aiempaan. Haasteellisesti yksi epäreiluimpia sillä tuppaa olevaan huitovampaa sorttia ja sen lisäksi tekee monesti liikkeitä, jotka pakottavat siirtymään kauemmas tai vain väistelemään ja toivomaan parasta kun taivaalta sataa kamaa niskaan. Ei nyt huonoin koskaan, mutta ei ole kovin hyvä viimeiseksi pomoviholliseksi, toimisi paremmin normipomona.


23. Human Reaper - Mass Effect 2

Aika tylsä pirun iso robottimörkö, joka ei itse juuri muuta tee kuin näyttää naamaansa. Valtava luurankorobottiterminaattori on suht turha osa lopputaistelua, sillä se ei tee juuri mitään muuta, kuin heiluu sen verran, että siihen on hankala osua, muuta funktiota sill ei juuri tunnu olevan. Tuntuu väkisinkin vähän tarpeettomalta lisältä loppuhuipennukseen, kun isompi haaste ovat ympärillä pyörivät viholliset.


22. Aep Dahy - Thronebreaker: Witcher Tales

Naurettava vaikeuspiikki verrattuna kaikkeen aiempaan. Tässä taistelussa vihollisen pakka on aivan naurettavan kokoinen mikä tekee tästä taistelusta todella haastavan, siis pelin yleisellä tasolla tämä on vaikeampi (selvästi) kuin yksikään aiempi taistelu eikä se siksi tunnu millään tavalla reilulta. Tietysti pelaajalla on omat keinonsa tasoittaa taistelua, mutta väkisinkin tuntuu, että tässä ei ole vain osattu tehdä hyvää lopputaistelu, vaikka monet aiemmat olivat aika onnistuneita.


21. Aelius - Cat Quest 2

Jotenkin niin tylsä vihollinen tarpeettoman suurella elinvoimapalkilla. Tämä on niitä yhteenottoja jota ei suoraan voi kutsua vaikeaksi, enemmänkin turhauttavaksi. Toinen käsi varsinkin tuntuu naurettavan kestävältä ja jopa moninpelinä tämä taistelu tuntuu turhankin pitkältä ja pitkäveteiseltä.


20. Grandmaster Meio - Strider

Näyttävä, mutta aivan liian turhauttava. Aika kehnolla pääroistolla. Tämä on niitä taisteluita joka muutoin voisi olla aika hyvä, mutta sitä on venytetty vähän liikaa. Kokonaisuus toimisi paremmin vähän supistetumpana sillä tässä taistelussa ei ole oikeastaan mitään oikeasti omaa, tai mitään oikeasti tyylikästä tämän pelin tasolla.


19. Eir - Dreamwork's Dragons: Dawn of New Riders

Pitkälti samaa kamaa mitä kaikkina aiempinakin kertoina. Ongelmana on se että amatsoni ei ole kovin kiinnostava vihollinen, eikä ole samanlainen mahdollinen haaste kuin elokuvien pääroistot. Lisäksi lopputaistelu ei edes kunnolla eroa kaikista aiemmista kerroista, mikä tekee siitä aika tylsän.


18. Fontaine - BioShock

Varsin tylsä bulk vihollinen ilman mitään oikeaa sisältöä. Fontaine on kuin mikä hyvänsä järeä vihollinen ilman mitään oikeasti omaa. Pelkkä hidaste lopetuksessa jota ammutaan ja ammutaan kunnes se lopulta lysähtää. Tästä puuttuu kaikki todellinen hauskuus ja omanlainen sisältö. Tälläisiä hahmoja on monissa peleissä perusvihollisina, tai muina tylsinä pääroistonoina jotka ovat pelkkiä pullistelevia muskeliäijiä speedoissa.


17. Moon Presence - Bloodborne

Gehrmaniin verrattuna todella mitäänsanomaton. Moon Presence on kuin mikä hyvänsä friikkihirviö pelistä eikä tämä ole edes mitenkään hienon näköinen. Haasteena ei kovin kummoinen yhtä superhyökkäystä lukuunottamatta. Ongelmana on se, että Moon Presence ei tuo mukanaan mitään sellaista, joka tekisi siitä hyvän loppuvihollisen eikä taistelussakaan ole mitään erityisen mieleenpainuvaa, mitä ei olisi jo aiemmin kohdannut.


16. Nazgul - Lord of the Rings: Fellowship of the Ring

Tylsä, siihen se pitkälti menee, mikä on todella sääli, sillä tässä pelissä oli yllättävän paljon erinomaisesti tehtyjä kohtia. Tämä viimeinen yhteenotto lentävää vihollista vastaan on jatkuvaa ja puuduttavaa nuolten ampumista viholliseen jota ei kunnolla edes näe, mikä johtaa siihen että ainoa mitä todella teet on se että ammut nuolia ja odotat sitä hetkeä kun olet sokkona osunut tarpeeksi monta kertaa. Ei haastetta, pelkkää elinvoiman kuluttumamista sillä tylsimmällä mahdollisella tavalla.


15. Cortex - Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

Jatkuu liian pitkään ja muuttuu erittäin nopeasti erittäin tylsäksi sekä turhauttavaksi. Haastava taistelu on kyseessä, mutta toisin kuin monissa aiemmissa Crash peleissä, tässä pelissä, taistelusta puuttuu kaikki hauskuus. Erilaiset naamiot luovat erilaisia efektejä, mutta siitä kaikesta puuttuu sellainen hyvä rytmitys ja fiilis, mitä varsinkin edellisessä Crash pelissä riitti. Jopa Crash 2:n varsin erilainen taistelu oli parempi kuin tämä sekasotku.


14. Dominguez - Shadow of the Tomb Raider

Tuntuu jotenkin niin mielikuvituksettomalta eikä eeppisistä mittasuhteista huolimatta ole edes kovin näyttävä. Asiaa ei myöskään auta tämä on yksi erittäin huonosti tehty pääroisto. Taistelussa ei oikeastaan ole mitään sellaista, joka oikeasti nappaisi, sillä itseääntoistavaa touhua on luvassa, vaikkakin suht näyttävässä tilanteessa.


13. Radiance - Hollow Knight

Vähän ylivedetty haaste suoraan yhden bossin perään ja vieläpä paikkapaikoin vääränlainen haaste. Iso osa tätä taistelu on tasohyppelyssä, joka ei ole kovin hauskaa. Erityisesti se alkaa ärsyttää lopussa, jossa pitäisi nousta kokoajan, tai kuolla hyvin helposti. Radiance taistelu jatkuu aivan liian pitkään ja koska se on suoraan Hollow Knightin jälkeen, tuntuu se myös hyvin halpamaiselta.


12. Monstrocity - Wolfenstein: Old Blood

Luotisieni johon on pitänyt vielä änkeä mukaan normivihujakin. Tämä on kuin erittäin hyvä esimerkki huonosti tehdystä lopputaistelusta räiskintäpelissä, kun taas Doom Eternalin Icon of Sin on erittäin hyvä esimerkki oikein tehdystä. Monstrocity on yli kestävä ja täynnä tarpeettomia häiriöitä pitkittämässä hyvin tylsää taistelu jossa saa jatkuvasti olla metsästämässä lisää ammuksia.


11. Ginantonicus - Asterix & Obelix XXL3: Crystal Menhir

Tylsä kone härväämässä ympäriinsä, eikä edes järin vaikealla tavalla. Tämä on kuin tylsä keino yrittää tuoda mukaan jotakin. Se ei vain toimi. Paljon paremmin olisi selvitty suunnattomalla laumalla roomalaisia, joilla ei tuntuisi olevan mitään loppua. Se olisi ollut hyvä lopputappelu tähän verrattuna, koska vaikka kone tuo jotain omaa, niin se ei ole kovin hyvä viimeiseksi pomotaisteluksi.


10. Asav - Uncharted: Lost Legacy

Näyttävä, mutta samalla jotenkin mielikuvitukseton yhteenotto jossa Asav tuntuu olevan taas yksi näitä Uncharted sarjan superlähitaistelijoita. Siis jos Drake veljekset eivät kaksin pärjänneet Nadinelle ja nyt Nadine ei kaksin Chloen kanssa pärjää Asaville, niin kyllä se tuntuu typerältä. Asav nyt ei ole järin hieno hahmo, mutta tämä taistelu tuntuu jotenkin niin sieluttomalta ja tylsältä.


9. Razorbeard - Rayman 2 (PS1 version)

Ensinnäkin, taistelurobotti on todella typerännäköinen ja nyt voi olla että sekoitan kaksi variaatiota keskenään, mutta versio jossa jahdataan Razorbeardia toisessa vaiheessa on helposti sieltä ärsyttävämmästä päästä, sillä se tuntuu jatkuvan tarpeettoman pitkään ja olevan yllättävän pikkutarkka vähän kaikessa. Alkutaistelu on vielä ihan siedettävä mutta lopun lentely on se missä mennään liian pitkälle.


8. Orphan of Kos - Bloodborne: Old Hunters DLC

Tarkoituksella tehty aika mitäänsanomattomaksi mutta tässä taistelussa ongelmallista on se, että haaste on kaukana reilusta. Ulkoisesti tässä hahmossa on mahdollisuuksia, mutta haaste vihollisen hyökkäysten ja taktiikan vuoksi tuntuu aika epätasapainoiselta ja vaikeuden vuoksi vaikealta. Siis tämä ei ole yksinkertaisesti hauskaa koska pääasiassa Orphan vain huitoo ympäriinsä ja hyppii miten sattuu. Valtaosa muista pomotaisteluista on paljon paremmin jaksotettuja Bloodbornessa.


7. Reflux & Andre - Rayman 3: Hoodlum Havoc

Aika tylsä taistelu tylsää vihollista vastaan ja jatkuu aivan liian pitkään tarpeettoman monine muotoineen. Pelkästään vihollisen ulkoasu on turhan hoopo, jopa tämän pelin tasolla, mutta se mikä tekee tästä merkittävästi huonomman on se, että tämä taistelu venyy ja venyy, yrittäen monipuolistua ja haastaa pelaajaa monilla tavoilla, mutta ainoa mihin se pystyy, on rasittaa pelaajaa enemmän ja enemmän, koska mikään hauskaa tässä ei ole ja se jatkuu aivan liian kauan.


6. Unchained - Mortal Shell

Niin tylsä kaljun linnunpoikasen näköinen mölli. Erityisen harmillisen tästä taistelusta tekee se, että kaikista pelin taisteluista, tämä on helposti kaikista huonoin. Siis pomovihollisella on aivan liian paljon elinvoimaa ja hyökkätessään tuntuu, että se vain räpiköi ympäriinsä ilman mitään kunnollista taktiikaa. Sitten mukaan pitää vielä sotkea laumataistelumentaliteetti josta ei mitään pisteitä irtoa.


5. Richard Wadkins - Werewolf: The Apocalypse - Earthblood

Tälläisen tylsän bisneshipsterin ei edes kuuluisu olla pääroisto, saati viimeinen pomovihollinen. Heti kun tekee yhden vertauksen varajohtajaan (joka on yllättävän hyvä), niin Wadkins ei enää toimi sitäkään vähää. Yhteenotto tätä hahmoa vastaan on kaiken lisäksi samanlainen tylsä laumataistelu kuin kaikki aiemmatkin, ilman mitään omaa sisältöä, mikä vain korostaa sitä, miten huonosti tämän pelin loppuhuipennus onkaan tehty. Siihen ei ole panostettu yhtään, mutta eipä ole pääroistoonkaan.


4. Yami - Okami

Aivan liian pitkään venytetty ja uskomattoman tylsä yhteenotto tylsää hahmoa vastaan. Yami on moniosainen taistelu jossa tuntuu että osuudet muuttuvat kokoajan tylsemmiksi ja rasittavimmiksi. Taisteluissa ei ole oikeastaan mitään oikeasti hauskaa ja tämä taistelu tuntuu vain venyvän ja venyvän, ilman mitään kunnollista syytä. Yami tuntuu muutenkin sellaiselta viime hetken lisäykseltä, johon ei ole edes panostettu kunnolla ja jonka kanssa on vain pyritty tekemään jotakin, joka tarjoaisi lisähaastetta.


3. Skizzo - Days Gone

Ehkä huonoin mahdollinen valinta kaikista mahdollisista hahmoista pelissä. Skizzossa ei ole tyyliä sitten millään tavalla, mikä tuhoaa tämän lopetuksen todella hyvin. Taistelussa korostuu hiiviskely mikä ei sekään ole hauskaa ja kaiken lisäksi, kun sitten lopulta tämä urpo päästään tappamaan, sekin menee ohi ilman mitään kunnollista makustelua.


2. Valkog - Rogue Galaxy

Muutama todella typerä pelimekaniikkaratkaisu on tuhonnut aivan kaiken mahdollisen, vaikka idea onkin hyvä ja eeppinen. Tämä taistelu vain sattuu nojaamaan muutamaa erittäin halpamaisiin ratkaisuihin joiden ehdoton huippu on taistelun viimeisessä osuudessa. Se että taistelussa käytetään jokaisessa vaiheessa yhtä hahmoa, tekee muutamista pätkistä aika epäreiluja ja viimeisessä sitten muutetaan vielä sääntöjäkin. Niin ja kuolema lopussa, pakottaa aloittamana prosessin kokonaan alusta.


1. Devourer - Overlord II

Eipä pääroistokaan ollut kovin hyvä, mutta tämä lopputaistelu on sekä ärsyttävä, rasittava että todella heikosti toteutettu, varsinkin tyylillisesti. Devourer on pelkkä sininen möykky jonka hyökkäykset ovat rasittavia ja jota vastaan hyökkääminen on tarpeettoman monimutkaista. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan olla simppeli taistelu, mutta siitä osattu tehdä jokaisella tavalla hyvin rasittava taistelu josta saa etsimällä etsiä mitään positiivista, eikä varmaan löydä mitään positiivista.