Tappelupelit ovat yksi niitä genrejä joka on ollut mukana pelihistoriassa hyvin kauan. Perusidean saa kasaan aika simppeleillä asioilla mutta hyvä kokonaisuus vaatii monesti jotakin todella erityistä.

Yksi per pelisarja voisi kuullostaa järkevältä sillä erityisesti tässä genressä, muutama pelisarja dominoi täysin kilpailua. Mutta itse en ole pelannut oikeastaan mitään pelisarjaa niin paljoa, että kilpailu täysin täyttyisi kolmesta pelisarjasta ja siksi tätä sääntöä ei nyt ole, jotta saadaan täysi lista aikaiseksi.

KUNNIAMAININTOJA

Killer Instinct

Sen verran vähän pelattu että jää kunniamaininnaksi, mutta positiiviset muistikuvat tästä pelistä on kuitenkin jäänyt, eli jotakin se on tehnyt oikein.

Dead or Alive 5

Mainitsemisen arvoinen lähinnä siksi, että tässä pääsee pelaamaan Ryu Hayabusalla tappelupelimuodossa. Mutta se yksin ei tätä ylemmäksi nosta.

Street Fighter 2

Yksi näitä genren uranuurtajia, isommat kokemukset ovat myöhempien pelien kanssa ja niistä ei paljoa hyvää sanottavaa itsellä ole.

24. Teenage Mutant Ninja Turtles: Smash Up

Tämä on yksi niitä pelejä joka on pääasiassa ratsastanut elokuvan vanavedessä, vaikka ei suoraan siihen liitykään. Idea on kuin super Smash Brossista eli pelimekaniikka on sitä tasoa, jolle en itse isommin lämpene. Turtles asetelma on kuitenkin omiaan tekemään tästä oitis astetta huomionarvoisemman tapauksen. Pelattavuus on aika simppeli ja hahmokattaus on myös aika suppea, mikä korostaa sitä, että tämä peli on vähän sellainen nopeasti kasaan kyhätty. Mutta se on silti yksi näitä tappelupelejä joka on jäänyt mieleen, lähinnä siksi, koska se on Turtles peli.

23. Super Smash Bros Brawl

Itse en ole koskaan isommin lämmennyt tälle pelisarjalle mutta kattava hahmovalikoima ja erilainen pelimekaniikka kyllä erottavat sen monista kliseisimmistä tappelupeleistä. Vaikea laittaa korkeammalle koska aika vähän pelattu eikä tästä omalla kohdalla ole mitenkään isommin saatu mitään oikeastaan irtikään, kun olen enemmän PS puolen pelaaja, kuin Nintendon.

22. BlazBlue: Chrono Phantasma Extend

Yksi näitä monia hyvin animesävytteisiä tappelupelejä joita on yhteen väliin pelannut jonkin verran, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että siitä osaisi kertoa juuri mitään erityistä. Tappelusysteemi tuo oitis mieleen Guilty Gearin, eli se on sitä tasoa joka vaatii runsaasti opettelua, jotta siihen pääsee kunnolla sisää. Tyylillisesti peli sekoittuu aika helposti moniin kaltaisiinsa ja kattava hahmovalikoima on täynnä niin japanilaisia nimiä, että nekin sekoittuvat keskenään ja unotuvat pian. Paitsi kärki hahmo Ragna, sekä Hellsing (ei Alucard animesarjasta Hellsing, vaan joku aivan muu).

21. Guilty Gear X2

Guilty Gear X on sarjasta ensimmäinen jota pelasin ja sen jälkeen kun pelaa tätä kakkosta, niin ero on todella merkittävä. Pelattavia hahmoja on enemmän, peliin on huomattavasti helpompi päästä sisään ja se näyttää hienommalta ja onnistuu olemaan myös merkittävästi näyttävämpi. Tässä pelissä on vähän kyseenalainen pelimekaniikka, sillä tämä on niitä tapauksia tappelu ei ole sitä mihin itse olen tottunut ja siksi se vaatii vähän enemmän opettelua että siihen pääsee sisään. Hahmovalikoima onkin sitten paljon parempi ja peli näyttää parhaimmillaan kuin animesarjalta.

20. Skullgirls

Tämä on niitä pelejä jota on yhteenväliin pelannut hieman joka on syystä tai toisesta jäänyt mieleen. Yhtenä syynä ovat monet todella erikoisen näköiset tappelijat ja todella hieno grafiikka joka on hyvin piirrossarjamainen, vaikka hahmot ovatkin aika hurjan oloisia. Kallotytöt on sellainen pelisarja joka on jäänyt mieleen, vaikka se ei monella tavalla olekaan mitenkään erityinen monien tappelupelien joukossa. Mutta koska se on jäänyt mieleen siitä huolimatta, niin pakostakin se on tehnyt jotain juuri oikein.

19. InJustice

Tarina on se mikä todella iskee. Se on hienosti koottu, jaksotettu ja kerrottu. Animaatiopätkät ovat näyttäviä, käänteet todella kovia ja muutenkin tämä jatkumo missä hyvät ja pahat hahmot ovat pitkälti täysin sekoitettu keskenään luo kokonaisuuden jossa tuntuu että melkein kaikki on mahdollista. Harmillista tosin on että tappelu itsessään ei nappaa ihan niin kovaa kuin toivoisi.

18. Soul Calibur II

Se peli sarjasta jonka muistan kaikista huonoiten, niistä mitä olen pelannut. Sitä tuli joskus pelattua enemmänkin, mutta en itse koskaan omistanut. Lisäksi tuli pelattua Xbox puolella, mikä tosin oli siunaus naamiossa, sillä tähän kattauskeen kuului erinomainen vieraileva tähti, mikä oli myös se yksi kerta, kun Xbox voitti PlayStation puolen. Nimittäin tässä pelissä pääsee pelaamaan Spawnilla.

17. Darkstalkers: Resurrection

Tämä on itselleni vähän vieraampi sarja, mutta se on jäänyt mieleen yhden pelin kautta, joka oli yksi ensimmäisiä PS3:n PS Plus pelejä mitä sain. Darkstalker on hyvin klassisesti tehty tappelupeli, mutta sen suurimpana heikkoutena on se, että sen pelattavuus on vähän liiankin arcade koska monet liikkeet tehdää ohjaintattia pyörittelemällä, mikä vaatii todella paljon opettelua, verattuna moniin parhaisiin pelisarjoihin. Tyylillisesti Darkstalker onnistuu kuitenkin todella hyvin, sillä siinä tulee vastaan muutamia nopeasti mieleenjääviä hahmoja kuten Morrigan Aesenland, Felicity ja Jon Talbot.

16. Tekken 5

Ei nyt sarjan parhaan veroinen, mutta loppuviimeksi todella hyvä kasvojenkohotus, edelleen erittäin hyvällä pelattavuudella, varsin kattavalla joukolla taistelijoita ja samalla erinomaisella tyylillä kuin aiemminkin. Tosin meno alkaa mennä jo vähän turhankin yli pelleilyn suhteen.

15. Godzilla Unleashed

PS2 peli joka on vastaus siihen hyvin tietynlaiseen kutinaan. Godzilla tappelupelejä on vaikka kuinka ja tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tietyssä kankeudessaan juurikin sellainen peli, jota kaipaa. Tuttuja hirviöhahmoja on paljon ja pelattavuus on juurikin niin simppeliä, että siihen pääsee aika helposti sisään. Graafisesti oltaisiin voitu mennä enemmän piirrossarja suuntaan, sillä grafiikan tasossa ollaan tähdätty ylemmäs kuin on päästy. Kokonaisuutena tämä ehdottomasti sellainen tappelupeli joka sitä perushyvää tasoa jossa aihepiiri kerää ne isoimmat pisteet.

14. Teenage Mutant Ninja Turtles: Tournament Fighter

NESin TMNT tappelupeli joka on saanyt myös muutaman parannellun version, mutta tämä on se jonka itse muistan ja joka onnistui hyvin suppeasta hahmovalikoimastaan huolimatta tarjoamaan varsin onnistuneen kokonaisuuden. Pelattavia hahmoja on vain runsas tusina, mutta NES tasolla peli on ehdottomasti sellainen, joka on jäänyt positiivisesti mieleen, etenkin koska jokainen hahmo tuntui oikeasti omanlaiseltaan. Ja Silppuri oli tottakai todella ylivoimainen, yhden helpon liikkeensä ansiosta.

13. Dissidia: Final Fantasy

Tämä on niitä tapauksia kun ainoa mitä tältä peliltä haluaa, on aivan tavallinen tappelupeli joka kuvataan sivulta ja jossa Final Fantasy hahmot sitten ottavat mittaa toisistaan. No tämä on hyvin kaukana siitä koska taistelu on 3D ympäristössä ja ympäristöissä on vaihtelua ja tilaa. Haaste kasvaa paikoitellen yllättävän nopeasti ja taistelu on todella omanlaisensa, eikä aina kovinkaan hyvillä tavoilla. Tämä on niitä pelejä joka vaatii paljon opettelua, jotta pelissä pääsee yhtään mihinkään. Hahmot tuntuvat kaikki omanlaisiltaan ja tarinallisessa mielessä, Dissidia iskee todella kovaa. Tämän pelin tarinakokonaisuus on erinomaisesti kerrottu, jaksotettu ja kaikki on tehty todella näyttävän näköiseksi paketiksi. Erittäin laadukkaasti toteutettu, vaikka ei pelillisesti olekaan sitä, mitä itse olisin halunnut.

12. Soul Calibur IV

Vierailevat tähdet ovat monesti ne jotka todella iskevät näissä peleissä, kuten on varmaan jo käynyt ilmi. Tässä pelissä vierailevana tähtenä on Darth Vader, mikä vetää oitis isot pisteet. Kyllähän peli on edelleen todella timanttinen toiminnassaan, vaikka hahmonluonti vähän latteaksi onkin muuttunut sitten edeltäjän. Mutta tämä on vielä niitä vaiheita sarjassa, kun välianimaatiot olivat välianimaatioita, eivätkä pelkkää tekstiä. Ehdottomasti todella kova osa pelisarjaa ja myös se, joka on hyvin vaikea asettaa johonkin tiettyyn kohtaan parhausjärjestyksessä. Taistelu on edelleen todella hyvää, mutta se ei ole merkittävästi kehittynyt mihinkään suuntaan, niin että se nousisi erityisesti esiin.

11. Soul Calibur VI

Heti voidaan sanoa että jos tässä pelissä olisi panostettu tarinankerrontaan paremmin (tai edes samalla tasolla kuin Soul Calibur III:ssa) niin tämä peli olisi varmaan top 5:ssa. Kyseessä on ehdottomasti sellainen peli josta haluaa pitää, todella paljon ja jonka taistelusysteemi on monella tavalla vertaansa vailla, mutta koska tekijät ovat menneet monella tavalla tuskallisen ilmiselvästi sieltä, mistä se aita on matalin ja osoittaneet todella pihiä suhtautumista tarinalliseen puoleen, niin kyllä se syö merkittävästi pisteitä, kun PS2 peli voittaa PS4 pelin näin selvästi toteutuksessaan. Soul Calibur VI:ssa olisi ollut paljon mahdollisuuksia aina hahmonluonnista ja pelihahmoista alkaen. Monia vahvuuksia pelissä kuitenkin on, vaikak osa niistä onkin latistettu maksulliseksi lisäsisällöksi ja monissa kohdissa pitää miettiä, että paljonko pelattavuus todella pelastaa, kun muissa asioissa on menty niin pahasti pieleen.

10. Mortal Kombat (9)

Iso syy miksi valitsen tämän nyt niukasti Soul Calibur VI:n ohi johtuu siitä, että tähän peliin on panostettu enemmän, mikä näkyy välianimaatioissa. Tappelumekaniikat ovat todella hyvät, hahmokattaus on erittäin hyvä ja tarinallinen kokonaisuus on todella hyvin tehty, juurikin siksi että se näyttää, kuullostaa ja tuntuu todella hyvältä. Ehdottomasti yksi onnistuneimpia reboot pelejä jossa pelataan sarjan alkuajoille ja kerrotaan se kaikki uudestaan, mutta hienommin ja paremmin.

9. Dissidia 012 Final Fantasy

Monella tavalla tämä peli on aivan samaa tavaraa kuin edeltäjä, joka tarinallisesti sijoittuu myöhempään aikaan, mutta myös samaan aikaan ja sekä jatko-osa että remake. Monella tavalla Dissidia pelit menevät itselläni sekaisin, mutta tämä jatko-osa tuntuu hieman paremmin toteutetulta, pääasiassa siksi että siinä on enemmän hahmoja ja se tuntuu jotenkin viimeistellymmältä. Mutta edelleen korostan että tämä menee itsellä monesti sekaisin edeltäjän kanssa. Mutta joka tapauksessa se tuntuu siltä peliltä, joka on niukasti parempi.

8. Ultimate Marvel vs Capcom 3

Tämä on niitä tapauksia kun on pakko valita tämä kolmas, koska sitä olen itse pelannut eniten ja muistan sen parhaiten. Niin ja siinä taitaa olla paras yleinen hahmovalikoima. Pelattavuudessa peli voisi olla merkittävästi parempikin, tai vielä paremmin, se voitaisiin opettaa pelaajalle merkittävästi paremmin, sillä tutoriaalien puute on aika harmillista ja näkyy todella kipeästi tarinatilassa, jossa viimeinen vihollinen on yksi epäreiluimpia tapauksia missään tappelupelissä. Pelattavuus kuitenkin toimii ja mukana on todella hieno hahmonvaihto systeemi, sillä kolme vastaan kolme tilanteessa, pelaaja saa vaihdella eri hahmojen välillä lennosta. Niin ja hahmovalikoima on aivan omaa tasoaa, sillä Iron Man, Taskmaster, Doctor Doom, Wolverine, Doctor Strange ja Dormammu ovat vain muutama Marvelin puolelta samaten kun Dante, Albert Wesker, Amaterasu, Morrigan Aesenland ja Strider Hiryu ovat Capcomin puolelta.

7. Tekken 3

Tekken on juurikin sellainen pelisarja jota ei vain voi sulkea tälläisen listauksen ulkopuolelle, sillä niin monet pelit ovat jollakin tavalla ottaneet tästä mallia. Tekken 3 on helposti ja selvästi sarjansa paras ja yksi PS1:n parhaita pelejä. Hahmovalikoima alkaa vaatimattomana, mutta kun pelin arcaden läpäisee eri hahmoilla, niin lisää avautuu ja lopulta kattaus on todella kattava, suurella määrällä erittäin hyvin tehtyjä ja erilaisia hahmoja. Pelattavuus on simppeli ja helppo oppia, mutta siinä on myös monia haastavia komboja joiden opettelua ja vielä enemmän toteuttaminen vaatii hyvää ajoitusta ja muistia. Erittäin klassinen tappelipeli ja hyvä esimerkki siitä, millaisia tälläiset pelit monesti ovat.

6. Mortal Kombat X

Yksi positiivisimpia yllättäjiä tarinallisessa mielessä koska siihen tarinaan on panostettu todella paljon. Animaatiopätkiä riittää, kaikki ääninäyteltyjä ja liikkuvaa kuvaa, mikä ei ole enää pitkään aikaan ollut peleissä itsestäänselvyys, mutta alkaa olla laadun tae. Mortal Kombatin tapauksessa se pätee todella hyvin, sillä tarinankerronta toimii todella hyvin, siinä mielessä valitsisin ysin. Pelattavuus on kuitenkin se, mikä lopulta kallistaa tällä kertaa hieman kympin puoleen, sillä tämä peli on jotekin paremman tuntuinen pelata ja huomattavasti paremmin tasapainoitettu haastemielessä, sillä ysi tuntui paikoitellen, yllättävän vaikealta peliltä. Niin mainitaan nyt vielä se oleellinen ase, tämä peli on tyylillisesti todella hurmeinen yliampuvalla, mutta yhtä aikaa todella näyttävällä tavalla.

5. Power Rangers: Battle for the Grid

Yksi näitä pelejä jolta ei oikeastaan odottanut mitään, mutta jota sitten yhteen väliin pelasi hieman, kunnes huomasi että kyseessä on erinomaisesti tehty kokonaisuus. Tarinankerronnassa ollaan menty vähän halvempaan suuntaan, mutta mitä tulee pelattavuuteen, niin tämä peli on varsin yksinkertaisten ja helposti opittavien mekaniikkojensa ansiosta uskomattoman hyvin tehty kokonaisuus johon pääsee varsin pian sisällä ja jossa on useita todella omanlaisiaan pelihahmoja. Hahmokattaus tosin jättää paljon toivomisenvaraa, sillä iso osa hahmoista on DLC muurin takana, mikä on kyllä harmillinen puoli. PS2:lla ja mahdollisesti vielä PS3:llakin, tätä ei olisi ollut. Power Rangers tappelupeli on kuitenkin juurikin jotain sellaista, joka vain iskee aivan omanlaisellaan, tavalla, kuten Turtlesitkin.

4. Dragonball Z: Budokai 3

Tämä on yksi vähän varkain joukkoon liittyneitä pelejä. Sarjasta en ole pelannut isommin yhtäkään toista peliä, sillä tämän pelin hyvin samalta kuullosta Budokai Tenchaici 3 sekottaa monesti tämän pelin itseensä. Budokai 3 on hyvin perinteinen tappelupeli DBZ otteella, tarinalla ja hahmoilla. Hahmovalikoima on todella kattava aina Gokusta alkaen ja mukaan tulevat monet vähemmänkin tutut hahmot, kuten Dabura ja Omega Shenron. Mutta mukana on myös kaikki vähänkin tutummat hahmot Piccolosta ja Trunksista alkaen. Pelattavuus on kuitenkin se osa mikä todella räjäyttää pankin, sillä taistelussa on vauhtia, todella kivasti muuttujia ja hyvin värikäs ote ja haastava taistelusysteemi jossa vaikuttaa paljon se, millaiset taidot pelihahmolle kasaa. Ehdottomasti hyvin positiivisen vaikutuksen jättänyt tappelipeli.

3. InJustice 2

Siinä missä ensimmäinen InJustice oli laadukas pääasiassa tarinansa ansiosta, erinomaisesti kerrotun ja toteutetun tarinansa, niin kakkosessa myös pelattavuus on todella hyvin toteutettua. Tämä on merkittävästi vaikeampi kuin monet muut tappelupelit sillä taistelussa on muutamia sellaisia puolia, jotka eivät ole tätä ns. Tuttua huttua, joka sopii moniin muihinkin peleihin. Taistelumekaniikat vaativat totuttelua, mutta kun niihin pääsee sisään, niin huomaa, että taistelussa on paljon erinomaisia puolia, vaikka niiden opettelua vaatiikin paljon enemmän, mitä se vaatii monissa muissa pelissä. Aivan erityinen vahvuus tulee myös suuresta määrästä tuttuja DC hahmoja. Kärjessä tietenkin Batman ja Superman, mutta mukaan kuuluu iso joukkoa hyviä ja pahoja hahmoja kuten Joker, Bane, Poison Ivy, Harley Quinn, Wonder Woman ja Dr. Fate. DLC hahmojakin riittää, kuten Starfire ja Darkseid. Vierailevia hahmojakin riittää sillä joukkoon liittyvät, harmillisesti DLC:n kautta mm. Kaikki Turtlesit, tosin ilman Silppuria.

2. War of the Monsters

Toisin kuin valtaosa listan peleistä, Hirviöiden Sota ei ole yksi vasta yksi taistelu jossa ollaan kokoajan samalla viivalla, tällä perinteisellä tavalla. Tällä kertaa kyse on enemmänkin siitä, että käytettävissä on yksi kattava areena joka on lähes täysin tuhottavissa ja ympäristöä voi käyttää apuna kun nuijuu vihollisen ihan muusiksi. Hahmovalikoima on erittäin merkittävä sillä mukana ovat erilaiset jäljitelmät sekä Godzillasta että King Kongista. Tietysti mukana on myös perus lohikäärmekin tuomassa tyyliä kokonaisuuteen. War of the Monster on todella erityinen peli sillä se on kuin suuri areena taistelu, jota voi pelata vaikka neljällä pelaajalla samanaikaisesti. Ei siis se perinteinen tappelupeli, mutta ehdottomasti yksi genren parhaita koskaan. Aliarvostettu laatutuote suoraan PS2:lta.

1. Soul Calibur III

Tappelupeligenreä ei vain voi mainita ilman että omalla kohdalla tulee oitis ajatuksia genren parhaasta pelisarjasta, mikä on aika selvästi Soul Calibur. Pelkästään hahmovalikoima aina Nightmaresta alkaen on todella upea ja mukana olevat monet vierailevat tähdet kuten Darth Vader ja Geralt of Rivia tuovat mukanaan lisää tyyliä. Muutenkin taistelussa on paljon upeita puolia, tuomassa runsaasti erilaisia tyylejä ja vaihtelua. Niin ja onhan mukana myös hahmonluonti joka laatua jo SC3:sta asti. Kolmonen on oma valinta lähinnä siksi, että se on hyvä esimerkki ajalta, kun sarja oli parhaimmillaa ja heti kun tiedän viittaus nykypäivään ja sarjan viimeisimpään vesaan, Soul Calibur VI, niin on harmillisen selvää, että sarja ei ole kehittynyt kaikilla vaadittavilla tavoilla. Siinä missä Mortal Kombat on kehittynyt kaikilla tavoilla, on Soul Calibur harmillisesti taantunut. Tietysti jotkut puolet ovat suoraan nykypäivän vitsauksien uhreja, kuten DLC ruton miltä nyt ei vain tunnu voivan välttyä, mutta merkittävä ongelma on myös siinä, että tämä peli on yksinkertaisesti nykytasolla todella pihtailumielessä tehty. Tarinankerronnassa ollaan menty sitä halpaa tietä sen laadukkaan sijaan mikä syö merkittävästi pelin tasoa. Mutta kun pelisarjaa miettii isona kokonaisuutena, niin Soul Calibur III on edelleen yksi PS2:n ehdottomia huippupelejä ja paras tappelupeli mitä on vastaan tullut.