Monesti iso syy on se, että pelissä on niin paljon erilaisia muuttujia, joko ohjattavuudessa tai pelimaailman säännöissä. Monilla peleillä kun on tapana tuo mukanaan paljon vaihtelua, mikä vaatii aina sen pienen ajan joka käytetään vain pelin pelaamisen opetteluun.

 

 

 

Nopea kertaus:

Vain yksi per pelisarja, vaikka yleensä koittaa tietty piste kun pelisarja kehittyy merkittävästi. Myös hengelliset jatko-osat tai mekaniikoiltaan erittäin samanlaiset pelit lasketaan samaan, eli ei vain listää hyvin samankaltaisista peleistä. Jotakin ratkaisevasti omanlaista pitää löytyä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Control

Pelissä on juurikin sen verran erilaisia muuttujia miltein kaikissa toiminnan osa-alueissa, että ne pitää aina kerrata, että taistelussa pärjää.

 

Resident Evil 4

Tavaraluettelon hallinta, pelihahmon liikkuttelu ja toiminta muutenkin vaativat aina hieman totuttelua, mutta niihin tottuu kuitenkin suhteellisen pian.

 

Metro: Exodus

Vaikuttaa perus FPS peliltä, mutta on sen verran hienovarainen monilla erilaisilla selviytymismekaniikoilla, että kyllä tässä pelissä on paljon asioita jotka pitää palautella aina mieleen.

 

Castlevania: Lords of Shadow

Monien samankaltaisten ja ikäisten pelien ongelma on monesti siinä, että pitää aina taantua pelin ohjattavuuteen. Sekä opetella taistelun rytmitys uudestaan.

 

Star Wars: Knights of the Old Republic

Tämän pelin umpisurkeassa taistelussa on aina sellainen tietty opetteluhetki, sillä vaikka siitä tuleekin aika simppeliä taistelu sitten kun muistaa kaikki jutut, niin kyllä ne pitää joka kerta palautella mieleen.

 




24. Remnant: From the Ashes

Kuten monien muidenkin Soulslike pelien tapauksessa, iso syy siihen miksi tämäkin peli kuuluu tämän listan kastiin, tulee pelin varsin korkeasta vaikeustasosta. Riippuen siitä että millaiseen vaiheeseen pelissä on päässyt, voi paluu olla suhteellisen haastavaa, tai hyvin haastavaa. Hyvällä varustuksella pudotus ei ole kovin paha, mutta varsinkin ensimmäisellä kerralla Remnant on aika anteeksiantamaton monilla tavoilla joista varsinkin pomoviholliset pitävät siitä huolen.


23. Death Stranding

Niin paljon muuttujia jotka pitäisi muistaa ja paljon asioita joita pitäisi huomioida. Tämä on niitä pelejä joka ensinnäkin kestää tuhottoman kauan, että kaikki erilaiset tutoriaalit loppuvat, joten sen pariin on hyvin tuskastuttavaa palata, kun aivan kaikki on ehtinyt unohtua ja ne pitäisi jollakin ihmeellä palautella mieleen.


22. Hitman III

Tuntuu että aina kun peliä, tai vaikkapa sen jatko-osaa, kuten tätä, alkaa pelaamaan, pitää aina aloittaa tutoriaalitehtävästä, jos pelin mekaniikat ovat vähänkin unohtuneet. Tämä oli juurikin tilanne tämän pelin kanssa, sillä tietyt niksit pelissä on hyvä sisäistää, jotta ne pystyy sitten toteuttamaan ilman isompaa arpomista. Hitmanissa kun on vähän omalaatuinen näppäinasettelu mikä tuntuu myös pelattavuudessa.


21. Victor Vran

Suurimpana syynä se että pelissä on niin paljon erilaisia varusteita, tehosteita sun muita. Pelattavuus on loppuviimeksi aika simppeliä mutta se miten paljon sitä on rikastettu kaikkine lisävivahteineen, tekee pelin pariin palaamisesta aina vähän hidasta. Aseiden vaihtelua, omininaisuudet ja bonukset ovat kaikki todella erilaisia, aseita on paljon ja samalla tavalla on monia muitakin muuttujia mitä peliin kuuluu. Victor Vran on juurikin sellainen peli jossa on niin paljon kaikkea huomioitavaa, että siihen kestää aina hetki päästä oikeasti sisän.


20. Overlord II

Ohjattavuus on aika iso juttu tässä tapauksessa, sillä minionin ohjaaminen on se miten monet asiat pelissä hoidetaan ja se ei ole ihan se itsestäänselvin juttu. Overlord sarja on sitä tasoa että siihen pääsee kyllä sisään jos sen aloittaa alusta, mutta jos pelin pariin palaa myöhemmin ja kesken jotakin, niin siinä voi olla todella hukassa. Tämä korostuu etenkin silloin jos sattuu olemaan loppupuolella peliä, jossa viholliset tekevät jo kunnolla vahinkoa.


19. Mortal Shell

Juurikin oikealla tavalla erilainen Soulslike. Iso syy miksi tämän pelin kanssa on aina aluksi vähän sitä hakemista, johtuu siitä että eri hahmoilla ja eri aseilla on aivan omanalaisensa paino ja nopeus, mikä pakottaa hakemaan sitä omaan pelityyliin sopivaa tasapainoa. Lisäksi pelin aivan oma "kovettumismekanikkaa" on sellainen, että se pitää sisäistää uudestaan, jotta siitä irti kaiken mahdollisen. Vaikka muuttujia ei ole paljon, niin se synergian löytäminen niiden välillä ottaa aikansa.


18. Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan

Paperilla tämä peli vaikuttaa siltä, että eihän siinä mitään opettelemista voi olla, mutta siinä on. Muutamat taistelumekaniikat eivät ole ihan niin itsestäänselviä kuin toivoisi, mikä johtaa helposti siihen, että tuntuma taisteluun pitää hakea aina uudestaan, jos sattuu pelaamaan välissä paljon helpompiselkoisia pelejä.


17. Plague Inc

Monta liikkuvaa osaa paljon sääntöjä ja tuntuu että jokaisella pelimuodolla on omat sääntöönsä. Tämä on niitä tapauksia kun pelistä ei tajua yhtikän mitään, ilman että ensin tutustuu kaikkiin pikkutarkkoihin lisävivahteisiin mitä peliin kuuluu. Tälläisenään tuntuu että tämä on niitä pelejä jonka kanssa pitää käydä tutoriali aina läpi, että ymmärtää pelistä mitään.


16. Ghost Recon: Future Soldier

Tämä on niitä hyvin suunnitelmallisia pelejä jossa toiminnassa on syvä taktisuus ja varovaisuus. Tästä syystä monet pelimekaniikat ovat sitä tyyppiä, että niistä olisi hyvä olla todella hyvin perillä, jotta pystyy suoriutumaan tehtävistä kunnialla. Tästä syystä tämän pelin pariin ei niin vain palata, koska peliä pitää aina opetella pelaamaan, jos sen monet puolet ovat ehtineet unohtua.


15. Hades

Hades on monella tavalla aika helposti aloitettava peli, mutta koska peli kehittyy niin upeasti, monipuolistuus ja sitä rataa, niin tietyssä vaiheessa pelin kanssa tulee piste, jolloin sen pariin palaaminen pitkän tauon jälkeen voi olla haastavaa, parista syystä. Vaikka pelattavuus on aika simppeli, niin siinä on todella paljon muuttujia ja haasteen suhteen peli on suhteellisen korkea. Tämän lisäksi kaikki erilaiset muuttujat erikoisvoimista sun muista alkaen ovat sitä tasoa, että niihin kestää hetki tottua. Aluksi pelin voi vain "poimia ja pelata" mutta kun peli etenee, niin siitä tulee haastavampaa.


14. Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Aika paljon sellaisia pieniä juttuja jotka vaativat hieman muistin virkistystä, kuten kaikissa tämän sarjan peleissä. Miten hiivitään, miten taistellaan, käytetään esineitä jne ym, mutta sitten kun näkee ne kaikki lukuisat valikot, niin huomaa että kaikki mitä tulee ohjattavuuteen on vasta pintaa sillä tämä on niitä tapauksia kun tuntuu että peli on tarpeettoman monimutkainen monilla tavoilla.


13. Resident Evil 6

Resident Evil sarjan peleissä on jokunen, jotka ovat sellaisia että niiden kanssa kestää hetki, että niihin pääsee kunnolla sisään. RE6:ssa iso syy on siinä, että muistaa miten varusteita käytetään ja organisoidaan tehokkaasti sekä miten erilaisia toimintaliikkeitä toteutetaan. Taaksepäin hypyt, kierähdykset ja muut ovat kaikki sitä tasoa että kun ne muistaa, ne tulevat selkärangasta, mutta niiden mieleenpalauttaminen voi viedä aina vähän aikaa. Lisäksi tavaroiden hallinta on kutosessa aika omanlaistaan.


12. Dragon Age: Origins

Toisin kuin myöhemmissä sarjan peleissä, tässä pelissä hetki menee aina siihen, kun kertaa toiminnan eri osa-alueet, sekä liittolaisten taidot ja taktiikat. Nämä asiat ovat helpottuneet myöhemmissä peleissä, joissa usein riittää että pääsee kärryille tarinasta. Originsissa on paljon tärkeämpää että on kunnolla perillä taistelumekaniikan monista puolista, sillä niissä on aika paljon liikkuvia osia. Muutenkin pelissä on paljon sellaisia asioita jotka pitää palautella mieleen, jotta tietää missä kohtaa ollaan tarinassa ja millaisia taitoja pelihahmolla on, liittolaisten taitojen lisäksi.


11. Lone Wolf

Isoin juttu on siinä toiminnassa, sillä siinä on monta sellaista muuttujaa, joista on hyvä olla erittäin tietoinen. Tiettyjä temppuja voi käyttää todella rajoitetusti, viholliset noudattavat monesti tiettyjä toimintamalleja ja huonosti suunnittellussa, saati toteutetussa taistelussa voi päätyä niin heikkoon tilanteeseen jatkon kannalta, että vaikeustaso nousee oitis. Taistelumekaniikat ovat helposti isoin syy, miksi tämän pelin kanssa hetki menee aina niiden opetteluun.


10. InJustice 2

Tappelupelien joukossa on niitä joihin pääsee aika nopeasti sisään ja InJustice 2 on juuri siinä rajalla. Perushakkaamiseen pääsee kyllä kiinni, mutta pelin todelliseen pelaamiseen ei todellakaan sillä pelkästään yhden hahmon liikkeiden oppiminen, saati niiden yhteen niputtaminen vaatii kunnolla aikaa ja pelkällä nappuloiden hakkaamisella tässä pelissä ei yksinkertaisesti vain pärjää koska jo normaalitasoinen haaste antaa nopeasti turpaan jos ei tiedä mitä tekee.


9. Incredible Adventures of Van Helsing

Pelkästään se tavaran määrä mitä tässä pelissä on, saa olon oitis vähän epävarmaksi. Pelattavuudessa on monia huomioitavia puolia ja vaikka tarina on varsin helpposelkoinen, niin toiminta pelissä on sitä tasoa, että siihen on haastavaa päästä kunnolla sisään yks kaks. Paljon todennäköisempää on se, että pelissä kestää hetki opetella tavaraluettelo, aseistus ja toiminnallinen toteutus uudestaan, jotta pystyy sitten ottamaan vastaan laumoittain vihollisia.


8. Devil May Cry V

Kolme pelihahmoa sekoittaa pakkaa oitis joten opeteltavana on kolme hahmoa, sen verran eri tavalla jokaisella pelataan. Varsinkin Danten tapauksessa toiminnassa on niin paljon erilaisia muuttujia on erittäin haastavaa todella saada kiinni kokonaiskuvasta pelin tapauksesta. Erilaisia hyökkäyksiä on paljon ja neljä erilaista tyyliä tuo mukanaan valtavasti vaihtelua ja samalla aikaa opeteltavaa, muutenkin pelissä on sellainen omanliasensa flow josta kiinni saaminen vaatii mukautumista.


7. Fight

Pelkästään Move-ohjaimen käyttö vaatii hieman totuttelua, muutoin liikkuminen vaatii hieman opettelua. Tämä on niitä tapauksia kun kaikki todellinen vaativuus on ohjattavuudessa sillä pelattavuus on muutoin suhteellisen simppeliä, vaikka monia muuttujiakin on. Mutta se miten move ohjaimella pelataan, on kaukana helposti, sillä hahmon ohjaaminen ja sen oikeanlaisen rytmin löytäminen voi olla haastavaa, etenkin koska move ei ole sieltä vastaanottavimmasta päästä.


6. Sekiro: Shadows Die Twice

Näissä vaikeuden vuoksi vaikeaksi tehdyissä peleissä on usein aina jotakin, minkä takia ne pitää aina opetella uudestaan ja tässä pelissä se on rytmitys taistelussa. Milloin torjua, milloin väistää, miten käyttää erilaisia varusteita ja mitkä varusteet toimivat parhaiten missääkin ja se on kaikki vasta alkua. Sekiro on jopa erittäin hyvä esimerkki siitä, milloin peli on niin vaikea, että sen pariin uudelleenpalaaminen on raivostuttavaa ja syö kaiken mielekkyyden, ennenkuin peliä on edes alkanut pelata.


5. Gwent: Witcher Card Game

Aikoinaan tämä oli sellainen peli jonka pystyi vain aloittamaan tuosta noin kun muisti muutamat perussäännöt mutta nykyään tämä on niin pitkälle kehitetty tapaus että tässä ei yksinkertaisesti pärjää ilman hyvin rakennettua pakkaa ja tietämystä siitä miten peli oikeasti toimii. Muuttujia on todella paljon ja se tekee tästä pelistä hyvin monipuolisen, mutta samalla myös varsin sekavan, etenkin jos peliä ei ole hetkeen pelannut. Siinä mielessä tämä on jännä tapaus koska kaikki alkoi simppelistä ajantappo pelistä ja on kehittynyt haastavaksi korttipeliksi.


4. Desperados: Wanted Dead or Alive

Hyvin vaikea peli ja juuri siitä syystä alku menee aina peruspelattavuuden opettelussa, jotta ne avainasiat sitten tulevat luonnostaan. Ampuminen ja eri varusteiden käyttö on monissa tilanteissa erittäin taktista, mitä korostavat monet erilaiset hahmot. Vaikka pelissä voi tallentaa missä vaiheessa tahansa, niin kokoniasuus on kaikkea muuta kuin simppeli. Typerät virheet voivat käydä todella kalliiksi ja kentät usein rakentuvat erittäin taktiseen lähestymiseen.


3. Witcher

Paljon, paljon haastavampi kuin Wild Hunt. Tässä pelissä pelkkä toiminta on sellainen, joka vaatii aina sitä tuntuman hakemista ja muutenkin pelattavuudessa, esineiden käytössä ja tavaraluettelon hallinnassa on niin paljon erilaisia muuttujia ja huomioitavia asioita, että tämän pelin kanssa on aina todella hukassa, kun sen aloittaa uudestaan. Tämän lisäksi pää- ja sivutehtävien kanssa on helposti aivan sekaisin. Tämän pelin rinnalla osaa todella arvostaa sitä, mihin on päästy Wild Huntiin mennessä.


2. Morheim: City of the Damned

Valkyria Chronicles ja kumppanit voisivat myös olla tällä paikalla sillä ne ovat pelattavuudessa varsin samanlaisia. Tämä on juurikin sellainen tapaus jota ei vain osaa pelata käymättä tutoriaaleja läpi joka ainut kerta kun aloittaa pelin uudelleen, jos edellisestä kerrasta on vierähtänyt vähänkin aikaa. Näissä peleissä on niin paljon opeteltavaa että se ei ole enää edes hauskaa. Ohjattavuudessa, toiminnassa ja mikromanageroinnissa kaikissa on niin paljon pikkumaisia puolia, useita lisävivahteita ja runsaasti lähemmäs tarpeetontakin sisältöä.


1. Castlevania: Symphony of the Night

Kaikki erikoistaidot ovat sellaisia joiden opetteluun menee aina vähän aikaa ja aseiden ja varusteiden kautta muuttujia tulee paljon lisää, linnan arkkitehtuurista puhumattakaan. Se miten peliä pelataan voi helposti olla aika kryptinen asia, koska pelissä ei kerrota kaikkia asioita selvästi, mikä tekee monista tilanteista herkästi turhauttavia. Vaikka peruspelattavuus onkin simppeli niin tämä on erinomainen esimerkki pelistä jossa on niin paljon erilaisia muuttujia, että pelin kanssa kestää aina vähän aikaa että oppii kaikki jipot. Sitten on se seikka että linna on aika laaja, joten sitä ei todellakaan muista ulkoa pidemmän ajan kuluttua.