Sonyn vastaus pandemian ajan haasteisiin on muutama peli joita voi sitten rauhassa pelailla kotosalla. Ne joita itse sitten pelasin kotosalla olivat ihan kivaa viihdettä, vaikkakin vain hetkellisesti.

 

 

Horizon Zero Dawn saattoi olla Play at Home tapauksen isoin juttu, mutta kun itse olen sen jo aikaa sitten platinannut, niin ei ollut juuri kiinnostusta palata sen pariin.

Enter%20the%20Gungeon.jpg?1616966358

Jotkut sanat vain kuullostavat niin hyvältä, Gungeon

 

Sisään Asetyrmään

 

Play at Home

 

 

Enter the Gungeon

Tämä on sellainen peli josta on ehtinyt kuulla yhtä ja toista ennenkuin on edes pelannut peliä tai nähnyt siitä mitään. Lisäksi monet pelistä kuullut asiat ovat olleet varsin positiivisia, joten toiveikkaana tähän on tullut uppouduttua, mutta aika pian on myös tullut huomattua että Enter the Gungeon ei ole ihan sellainen peli kuin vähän ehdin odottaa, eikä sen parissa viihtynyt läheskään niin paljoa kuin olisi ehkä toivonut.

 

Lataa ja varmista

Pelissä on pitkälti kaikissa tyyliseikoissa oleellisena osana jokin asejuttu. Pelin viholliset ovat erilaisia ammuksia kuten luoteja, jotka sitten ampuvat omilla aseillaan pelaajaa kohti. Erilaisia vihollisia tulee runsaasti lisää ja sitä mukaa erilaisten pelaajaa kohti tulevien ammusten määrä ja laatu kasvavat. Erilaisia huomioitavia juttuja on vaikka kuinka paljon ja pomoviholliset tottakai ovat todella kovia palasia purtavaksi. Asetyyliseikat näkyvät myös monissa pienemmissäkin asioissa, kuten elinvoimapalkissa. Elinvoimana oleva sydänkin on kaksi luotia päälleikkäin. Nämä tyyliseikat toimivat todella hyvin ja tuovat peliin sellaisen nokkelan tyyliseikan joka toimii erittäin hyvin.

Aseet ovat teemana myös pelaajan arsenaalissa. Erilaisia aseita on vaikka kuinka paljon ja eri hahmoilla on erilaiset lisätehosteet tuomassa vaihtelua kokonaisuuteen. Erilaisia pelihahmoja on neljä ja vaikka hahmoilla pelaaminen onkin pääasiassa aika samanlaista, niin tietyt lisävivahteet tekevät jokaisesta hahmosta erilaisen ja lisäävät erilaisia mahdollisuuksia taktiseen toimintaan. Esimerkiksi Rikollinen raivostuu ottaessaan osumaa jonka jälkeen hän tekee enemmän vahinkoa kun taas merijalkaen sotilas on lataa muita nopeammin ja ampuu tarkemmin. Myös jokaisen hahmon varustus on erilainen. Pilotin varustukseen kuuluu tiirikka ja metsästäjällä on mukanaan koira etsimässä esineitä.

 

Kasapäin aseita ja tyrmiä

Variaatiota pelissä on vaikka millä mitalla sillä erilaisia aseita on tukussa ja limittäin. Lisäksi aseet tuntuvat oikeasti erilaisilta toisiinsa verrattuna sillä vaikka mukana on monia aika perustyylisiä aseita niin joukkoon mahtuu myös paljon oikeasti omanlaisiaankin aseita joista osa on silkkaa pelleilyä, mutta myös nekin aseet voivat olla hyvin tehokkaita oikeissa käsissä. Valtavaa arseenalia ei pysty kantamaan mukanaan ja monissa aseissa on todella rajallisesti ammuksia mikä kannustaa käyttämään erilaisiakin aseita, koska uusia ja parempia tulee monesti vastaan hyvin nopeasti. Tosin joskus voi hyvinkin saada aivan surkeita aseita, mutta sillä tavalla se satunnaisuus toimii.

Satunnaisuus korostuu myös pelin maailmoissa. Tyrmät ovat satunnaisesti rakentuvia sokkeloita täynnä erilaisia hyödykkeitä ja vaaroja. Kentistä löytyy usein kauppias satunnaisella valikoimalla erilaisia tarvikkeita jotka auttavat pelaajaa matkallaan läpi monien huoneiden. Vihollisia on kaikkialla ja kentän lopussa odottaa sitten pomovihollinen joka on helposti yksi hyvin vaarallinen vastus. Pelattavuus on kuitenkin varsin monitahoinen. Pelihahmo pystyy ampumaan liikkuessaan ja hyppimään ympäriinsä luoteja väistellen. Pöytiä voi kaataa suojaksi ja räjäytyksillä voi poistaa kaikki luodit ruudusta, joita on monesti aivan naurettavia määriä. Pelaajalla on paljon keinoja haasteiden voittamiseen, mutta yksi kuolema palauttaa aina alkuun asti, mikä käy hyvin nopeasti hyvin rasittavaksi.

Enter the Gungeon on roguelike peli todella vahvasti ja siinä ovat monet sen heikkoudet. Pelin tuntuu monesti todella puuduttavalta kun alkupään kenttiä saa pelata uudestaan ja uudestaan. Pelistä tuntuu lisäksi puuttuvan se jokin mikä tekisi tästä kaikesta oikeasti mukaansa tempaavaa. Liika satunnaisuus ei juuri kannusta jatkamaan koska pelin haastetaso tuntuu niin epätasaiselta eikä toiminnassakaan ole tarpeeksi mielekkyyttä, jotta samaa kaavaa toistaisi uudestaan ja uudestaan parempien aseiden toivossa. Peliin menee loppuviimeksi todella nopeasti maku.

Yhteenveto

Enter the Gungeon on hyvin tyypillinen roguelike peli jossa kuolema palauttaa aina alkuun ja pikseligrafiikka on toimii hienosti ulkoasussa. Asetyylinen lähestymistapa miltein kaikissa tyyliseikoissa on sekin todella onnistunut. Isoimmaksi ongelmaksi nousee se, että peli tuntuu loppuviimeksi todella itseääntoistavalta, ilman mitään sellaista selvää kehitystä. Aseita on tietysti paljon mutta tämä ei juuri paranna peliä joka ei vain nappaa mitenkään erityisellä tavalla, vaikka toimiikin hyvänä satunnaisviihteenä.

 

+ Tyylillisesti todella hieno

+ Paljon aseita ja pelattavaa

 

- Itseääntoistava ja puuduttava

- Satunnaisuus ei tee pelille palveluksia

 

Arvosana: 5,3

 

Paremmalla puolella

Rez%20Infinite.jpg?1616966343

Matkalla tuonne jonnekin

 

Loputon kyberavaruus

 

Play at Home

 

 

Rez Infinite

Yksi näitä pelejä jos nyt ei paljoa ihmeellistä sanottavaa vain keksi, sillä idea on todella simppeli. Peli etenee raiteilla ja vastaan tulee erilaisia asioita, vihollisia ja tehosteita joita tuhoamalla sitten joko vain selvitään tai sitten kehitytään. Mitä pidemmälle peli etenee, sen enemmän tavaraa ruutuun tulee ja sitä enemmän nopeutta pelaajalta vaaditaan.

 

Yksinkertainen ja nopeasti kiihtyvä ajantappopeli

Rez Infinite on kuin kyberavaruudessa tapahtuma rytmipelivivahteinen räiskintä jossa pelihahmo liikkuu eteenpäin ympäristössä joka muuttuu kokoajan näyttävämmäksi. Iso osa peliä onkin sen hienossa ympäristössä jonka tavallaan yksinkertainen, mutta silti sävyrikas kokonaisuus todellakin sopii yhteen tälläisen kyberavaruusasetelman kanssa. Pelissä riittää että yhdellä sauvalla siirtää tähtäimen oikeaan kohtaan, yhdellä napilla lukitsee kohteen tai muutaman ja sitten vapauttaa. Tämä tuo mukanaan juurikin sellaista oikeaa mielekästä rytmiä ja tunnetta kokonaisuuteen joka on omiaan luomaan sellaisen sopivalla tavalla koukuttavan ja simppelin pelin ajantappamiseen.

Tietysti se vaihtelun puute on myös syynä siihen miksi pelistä nyt ei välttämättä ihan hirveästi erilaista sisältöä irti saakaan. Tälläiset pelit nyt eivät ihan hirveästi jaksa kiinnostaa kuin satunnaisesti. Rez on kyllä hyvin tehty peli joka simppelinä kokonaisuutena on varsin hyvin koottu ja toimiva. Se on helppo poimia ja se kehittyy haastavaksi juurikin sen verran vikkelää tahtia, että pysyy mielekkäänä pelata.

Tämänlaisista peleistä on hankala keksiä mitään kovin kaksista sanottavaa koska peli on sen verran simppeli. Tietysti jos peliä tarpeeksi pitkälle pelaa, niin siihen saattaa tulla enemmänkin muuttujia, mutta itse en nyt tähän niin merkittävästi uppoutunut että olisin huomannut. Mutta vähän samalla tavalla kuin Tetris ja Sparkle koukuttavat, niin tämäkin koukuttavaa, vaikka tämän pelin kohdalla ulkoasuun onkin panostettu aivan eri tavalla.

Yhteenveto

Rez Infinite on tyylillisesti omanlaisensa tapaus. Se ei ole graafisesti mitenkään erityisen hieno, mutta on kuitenkin suhteellisen näyttävä omanlaisella tavallaan. Pelattavuus on simppeliä ja hyvää tahtia vaikeutuvaa näyttävää menoa. Pelattavuuden ulkopuoella pelistä ei saakaan sitten irti oikein mitään sillä kokonaisuudessa ei ole mitään erikoista sisältöä. Rez toimii oikein hyvänä ajantappopelinä, mutta siinä se pitkälti sitten onkin.

 

+ Omalla näyttävällä tavallaan tyylikäs

+ Simppeli idea kantaa hyvin

 

- Vaihtelun ja sisällön puute

 

Arvosana: 6,0

 

Hyvä

Thumper.jpg?1616966339

Koppakuoriasalus, lasissa tuhat ja sata

 

Tömistelijä

 

Play at Home

 

 

Thumper

Rumpali, jos Bambin mukaan suomennetaan, on kaikkea muuta kuin Disney piirretty, sillä kyseessä on enemmänkin nopeatempoinen vuoristorata-ajelu jossa hurjia kurjea, rytmissä tehtäviä kiihdytyksiä ja paljon todella hienoja värejä ja näyttävää graafista ulkoasua. Ajantappo peli siis ja oikein hyvä sellainen, jonka pelattavuus kehittyy askel askeleelta enemmän ja enemmän.

 

Myös yksinkertainen ja nopeasti kiihtyvä ajantappopeli

Aivan kuin Rez, myös Thumper on nopeasti kiihtyä ja alati haastavammaksi kehityvä ajantappamiseen solveluva peli. Toisin kuin Rez, se Thumper vaikeutuu paljon nopeammin sillä peliin tulee kokoajan lisää erilaisia juttuja mitä pelaajan pitää tehdä. Kaikki siis alkaa vain oikeaan aikaan oikean napin painamisella, mutta sitten peliin lisätään myös napin pohjassa pitämistä ja oikeaan suuntaan kaartamista mikä tuo mukaansa sellaista hektisyyttä. Thumper on enemmänkin nopeatempoinen ja nopeita hoksottimia kysyvä peli siinä, missä Rez on paljon enemmän toiminnallinen tapaus jossa vauhti ei ole se pääasia. Thumperin kohdalla, vauhti on se juttu.

Graafinen ulkoasu ja äänimaailma vetävät isot pisteet sillä Thumper näyttää todella upealta ja kuullostaa myös upealta. Pelattavuus on oikein hyvää ja siitä saa aika kivasti irti haastettakin. Mutta samalla aikaa Thumper on sellainen peli joka ei niinkään puuduta, mutta menee herkästi vähän sellaiseksi päämäärättömäksi räpeltämiseksi, missä isoa osaa näyttelee pelin ajoittainen vähän turhakin pikkutarkkuus. Vaihteluakaan ei nyt ole juuri sen enempää kuin mitä tulee uusien mekaniikkojen muodossa, pelattavuus ei silti merkittävästi kehity.

Thumper on ehdottomasti peli joka viihdyttää omalla tavallaan ja josta saa Rezin tavoin aika hyvin irti pelattavaa, etenkin vähän pienempiin sessioihin, jossa pelattavuuden tietty yksitoikkoisuus ei juuri pääse häiritsemään. Toisin kuin Rez, Thumper ei ole yhtä helppo oppia, etenkin jos aloittaa vähän pidemmältä, sillä mekaniikkoja on enemmän. Mutta loppuviimeksi nämä kaksi peliä ovat pitkälti samalla viivalla mitä tulee siihen viihdearvoon. Tosin tämä voi johtua omalla kohdalla siitä, että niitä tuli pelattua aikalailla perä perään.

Yhteenveto

Thumper on ennenkaikkea todella hieno peli katsella. Se on kaikessa hektisyydessään todella onnistunut kokoniasuus jossa hyvin simppelinä alkava pelattavuus kehittyy todella paljon pelin edetessä. Vaikeustaso nousee nopeasti, mutta pelattavuus ei merkittävästi kehity oikein mihinkään suuntaan. Pelistä saa irti kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kovinkaan paljoa enempää ei juuri.

 

+ Todella näyttävä ulkoasu

+ Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

 

- Ajoittain turhankin pikkutarkka

- Ei juuri vaihtelua

 

Arvosana: 6,0

 

Hyvä