FC%20BD.jpg?1625520733

Neonpunk väreineen, äänineen ja nostalgisine vitseineen

 

Far Cry 3 on yksi näitä pelejä joka oli aikoinaan todella iso juttu. Blood Dragon ei ole lisäosa, jatko-osa tai esiosa, vaan kokonaan uusi tuotos joka vain jakaa Far Cry 3:n pelimekaniikat. Lisäosan pituinen se pitkälti on, ei siis millään kokonainen peli. Mutta siksi onkin varsin hieno suoritus, että tälläisenä tapauksena, tämä on ehkä paras Far Cry sarjan peli.

 

 

 

Kaukohuuto 3: Verilohikäärme

Far Cry sarja on itselle suhteellisen tuttu. Kaikkia pelisarjan pelejä en ole pelannut, mutta sellainen pääasiallinen ymmärrys sarjasta on. Far Cry ja Far Cry 5 ovat sellaisia jotka olen pelannut kokonaan läpi asti ja ne ovat hyvin erilaisia pelejä. Blood Dragon taas, on vielä erilaisempi ja merkittävästi erikoisempi tapaus. Pelattavuudessa nämä pelit ovat samasta puusta veistettyjä mutta tarinallisesti, maailmallisesti ja tyylillisesti ne ovat erittäin, siis todella erilaisia. Mutta kun huomioi sen miten FC5 loppui, niin on täysin mahdollista että ne ovat kaikki samaa aikajatkumoa, mutta Blood Dragon, on niistä kronologisesti viimeinen, vaikka onkin ilmestynyt jossain sarjan puolivälissä.

 

Rex Colt ja HUD

Maailman lopun jälkeiseen neon sävytteiseen kasarikliseiden vitsien ja lainausten maailmaan sijoittuva kyberpunk vivahteinen populaarikulttuurisävytteinen kokonaisuus on aivan omanlaisensa tapaus omassa pelisarjassaan, sillä vaikka sen kaltaisia pelejä onkin paljon muitakin, niin Far Cry pelisarjassa ei ole toista samanlaista kuin Blood Dragon. Pelattavuudessa ja toiminnassa peli on parhaimmistoa, tarinassa se on yllättävän hyvä, ollakseen monien kasarielokuvapoimintojen yhdistelmä joka ei ota itseään mitenkään turhan vakavasti ja johtaa tietyissä tilanteissa siihen että peli tuntuu vetävän kaiken turhankin vitsiksi uudestaan ja uudestaan.

Tarinan päähenkilö on kyberkommando kersantti Rex Power Colt jonka äänenä toimii  Michael Biehn (Terminatorin Kyle Reese). Tarina alkaa suhteellisen tavanomaisella sotilasoperaatiolla Rexin ja Spider nimisen luutnantin iskiessä vihollis-sotilaiden saarelle jossa valtaa pitää eversti Ike Sloan. Muutaman mutkan jälkeen Rex päätyy ottamaan yhteen Sloanin sotilaiden kanssa, tällä kertaa apunaan kaunis tohtori Elizabeth Darling. Pelkästään pelin hahmot ovat omanlaisiaan kliseitä erilaisita toimintaelokuvista. Todellisen valokeilan ryöstää kuitenkin pelin huvittavin hahmo, HUD. HUD on yksi pelin huvittavimmista asioita ja samalla yksi hyödyllisimmistä, sillä pelkästään tutoriaaleista on kaikki ilo irti. HUDin tapauksessa juurikin se koomisuus toimii niin hyvin, varsinkin koska HUD sanoo kaiken täysin vakavasti ilman varsinaista tarkoitusta olla hauska, mutta on siitäkin huolimatta koska se kaikki sopii pelin tyyliin erinomaisesti ja samalainen huumori tulee mukaan monilla muillakin osa-alueilla peliä, HUD vain sattuu olemaan se osa peliä, jossa se kaikki toimii kaikista parhaiten.

Retrovivahteet ja -tyyliseikat toimivat parhaiten siinä tapauksessa jos pelaaja on katsonut tarpeeksi toimintapätkiä kahdeksankymmentäluvun tienoilta, tai pelannut pelejä tai nähnyt piirrettyjä. Esimerkiksi Rexin pistooli kuin suora versio Robocopin pistoolista ja pelin vallitsevat värimaailmat ovat niin neonia kuin vain kuvitella voi, äänimaailmasta puhumattakaan. Tyyliseikat ja graafinen ulkoasu ovat ehdottomasti se suuri syy miksi tämä peli erottuu monien muiden FPS pelien joukosta. Graafinen ulkoasu ei ole ihan niin mieleenpainuva kuin Borderlandsissa eikä huumori karkaa yhtä paljon käsistä, mutta tiettyä samanlaista viehätystä pelissä on.

 

Räiskintää yliampuvalla toteuksella

Mitä taas tulee pelattavuuteen, niin toiminta pelissä on kaikessa yliampuvuudessa ja ylitsevuotavassa tyylikkyydessään huipputasoa. Aseita ei ole paljoa, mutta niitä on juurikin sen verran, että vaihtelusta ei tule pulaa. Haulikko on todellinen voimanpesä lähietäisyydeltä, tarkkuuskivääri on tappiinsa viritettynä kuin tarkka sinko ja vaikka pistooli ei lopulta asevertailussa pärjääkään millään muulla kuin tyylikkyydellä, niin se on silti varteenotettava työkalu, varsinkin alkupuolella peliä. Koska koko arsenaalia ei voi raahata mukanaa vaan vain neljää asetta, niin tietyssä pisteessä täytyy alkaa valikoimaan aseita sen perusteella mikä on hyödyllisin tai mistä nyt sattuu pitämään eniten. Tekemällä erilaisia sivutehtäviä, pystyy avaamaan aseisiin lisää päivityksiä, jotka pitää tosin vielä ostaa. Sivutehtävät nyt eivät ole mitään maata mullistavia, sillä niitä on vain paria eri tyyppiä. Tosin ei peli muutenkaan ole se rikkain ja erikoisin pelattavuuden suhteen, sillä pari tuntisen pääkampanjan lisäksi tekemistä on lähinnä keräiltävien esineiden metsästys ja vihollistukikohtien valloitus.

Toiminta on sentään todella hauskaa ja jokaisella aseella tuntuu oikeasti olevan paikkansa toiminnassa. Haulikko on ehdottomasti yksi omia suosikkejani, se on erittäin tuhovoimainen ja todella tyylikäs kantaa ja ladata. Muutenkin aseiden lataukset ovat todella hienoja ja tuovat mukanaan lisää nokkeluutta ja tyylikkyyttä. Tarkkuuskivääri on myös yksi todella hyvin omaa pelityyliä tukeva ase, sillä se on tarkka ja todella voimakas. Yllättäen täysin viritettynä se ampuu räjähtävän laukauksen joka tekee selvää jälkeä miltein kaikesta. Peli mahdollistaa myös hiiviskelyn, jossa jousi nousee oikeuksiinsa äänettömyytensä ansiosta ja myös pistoolin arvokkuus korostuu. Itse tosin suosin poikkeuksetta nopeampaa toimintaa hiiviskelyn sijaan, jopa silloin kun peli kannustaa hiiviskelyyn.

Far Cry 3: Blood Dragon eroaa monista muista räiskintäpeleistä juurikin tämän todella ominaisen tyylinsä ja yliampuvuutensa vuoksi. Suurimpia heikkouksia ovat sen lyhyys ja itseääntoistavat tehtävät. Toiminta on hauskaa, ei epäilystäkään, mutta se on myös aika itseääntoistavaa, minkä vuoksi pelin pariin ei juuri palaa, kun sen on kerran läpäissyt, mikä onnistuu noin 5-10 tunnissa, riippuen pelaajasta. Ajoittain myös huumori ampuu ovi tarpeettomilla törkeyksillä jotka eivät kunnolla edes sovi tilanteeseen, tai ääninäyttelyllä joka menee monesti myös kunnolla ohi. Eräänä todella rasittavana seikka pelin kanssa on U-Play joka tunkee jatkuvasti näkyviin, yrittäen yhdistää peliä, nyt jo olemattomiin serveihin, miltein joka kerta kun pelin laittaa pauselle. Puhumattakaan että pelin aloittaminen oli turhauttavaa kun Steam ja U-Play piti laittaa toimimaan keskenään. Tämä jos mikä on Ubisoftilta yhtä aikaa epätoivoista ja turhauttavaa.




Yhteenveto

Far Cry 3: Blood Dragon on yllättävän hyvä peli ja mahtava kokonaisuus. Vaikka sivutehtävät ovat pitkälti saman toistoa ja kaikki tekeminen pelissä on myös tiettyä kaavaa toistavaa, niin tapa jolla kaikki on tehty, saa kaipaamaan lisää, kun varsin lyhyt kokonaisuus on käyty läpi. Blood Dragon on kaikista positiivisin Far Cry mitä on vastaan tullut ja tämä on yksi niitä pelejä jota mielellään pelaisi enemmänkin ja jonka erinomaista huumoria jaksaisi kuunnella paljon pidempäänkin.

 

+ Tyylikkyys

+ Toiminta

+ Huumori

 

- Lyhyt

- Samojen juttujen toistoa

- U-Play

 

Arvosana: 7,8

 

Erityinen