Joistakin pelisarjoista vain keksii niin paljon asioita joita muuttaisi. Osittain syynä voi olla sekin että Final Fantasy on jatkunut niin pitkään ja pyrkinyt vähän väliä kehittelemään jotakin uutta.

 

 

 

Aika itsestäänselvä idea

 

LISÄMAININTOJA

 

Queen of Cards - Final Fantasy VIII

Niin epämääräinen ja monimutkainen että ilman ohjeita tuntuu mahdottomalta.

 

Sephirothin salaperäisyys puuttuu - Final Fantasy VII Remake

Sephiroth otetaan mukaan tarinaan aivan liian äkkiä, jolloin salaperäisyys hänessä ei pääse oikeuksiinsa.

 

Ääninäyttelyn määrä - Final Fantasy VI

Sitä voisi olla paljon enemmänkin.

 

Farmaasismäärä - Final Fantasy X

Se on niin ylimitoitettua, jos haluaa nuijia kaikki Dark Aeonit

 

Tarinan jako ympäriinsä - Final Fantasy XV

Jotta tarinasta saisi kokonaiskuvan, ei pääpeli yksinkertaisesti riitä

 




24. Lopetus - Final Fantasy VII

Tämä on niitä tapauksia kun kaikki jää todella pahasti kesken ilman kunnollista jälkinäytöstä. Kyllähän siellä on pätkä jossa Red XIII juoksee pentujensa kanssa Midgarin raunioille, mutta kaikki mitä kraatterilla tapahtuu on hyvin tulkinnanvaraista kikkailua joka ei juuri avaa mitään ja jota on sitten paikkailtu Advent Children elokuvalla ja Dirge of Cerberusilla. Tämä on todella outo ratkaisu, sillä hyvin monet FF pelit ovat yleensä tarjonneet paljon paremman lopetuksen.


23. Hahmovalikoima - Final Fantasy XIII

Yleensä FF peleissä on sentään yksi oikeasti hyvä ryhmäläinen, joskus jopa useampi ja joskus vain yksi huono. FF13 on kuitenkin melkoinen poikkeus sillä hahmovalikoima on hyvin heikko. Sanotaan että Fang on ihan ok, mutta muutoin porukka on jotenkin todella mielikuvituksetonta tai muuten vain jotenkin todella heikosti toteutettua. Siis kyllähän sarjassa on runsaasti aika kyseenalaista tavaraa, mutta tässä pelissä suurin osa hahmoista jättää aika paljon parantamisenvaraa.


22. Perhosminipeli - Final Fantasy X

Kimahrin celestial weaponin saamiseksi pitää käydä läpi Macalanian perhosjahti ja tämä ei olisi muuten mitenkään erityisen huono tapaus, mutta tässä minipelissä huomaa todella vahvasti sen, että tämän pelin ohjattavuus on hyvin heikkolaatuinen. Koska ohjattavuus on niin kulmikas, johtaa se monesti niin heikkoon kääntelyyn, että haaste ei ole perhosten paikkojen muistamisessa, vaan hahmon kääntelyssä.


21. Vain yksi tallennuspiste kraatterissa - Final Fantasy VII

Tavallaan ymmärrän, mutta se myös ärsyttää monesta syystä. Ison ongelma tässä on siinä, että jos haluaa tallentaa, pitää pahimmillaan käydä todella pitkä matka, jotta niin voi tehdä ja jos haluaa tallentaa juuri ennen loppuhuipennusta, täytyy paikka säästää aivan loppuun.


20. 200 salamaa - Final Fantasy X

Eliittihaasteista rasittavimpia ja tyhmimpiä koska pääasiassa ainoa syy, miksi tämä on niin vaikea haaste, tulee siitä naurettavasta toiston määrästä ja satunnaisuudesta. PS3:lla taas extra haaste tulee kontrollien viiveestä joka helposti johtaa siihen, että vaikka reaktio olisi kunnossa, niin viive munaa kaiken. Muutenkin tässä haasteessa ei ole mitään hauskaa saati reilua haastetta, vaan kaikki kulminoituu saman asian puuduttavaan toistoon.


19. Summon satunnaisuus - Final Fantasy XV

Tuntuu että tiettyjä summoneja ei saa koskaan, kun taas toisia lähes kokoajan. Ramuh on ehkä kaikista yleisin ja Titan toiseksi yleisin koska Leviathan tarvitsee vettä ja Bahamuthia voi käyttää tyyliin vain yhdessä taistelussa. Parhaimmillaankin tuntuu että summon olennot ovat viimehetken lisä, vain koska ne ovat osa muita FF pelejä. Tässä niiden käyttö on monesti täyttä tuurin kauppaa, mikä toinen satunnaisuus niiden kanssa.


18. Jaksotuksen hitaus - Final Fantasy XIII

Siis koko pelihän nyt on yksi suuri putkijuoksu jossa tavaraa tulee vastaan liukuhihnalla ja kaikki voidaan kiteyttää siihen, että pelin jaksotus on erittäin huono,mikä saa pelin tuntumaan todella hitaalta. Tämä on vähän tälläinen että kaksi asiaa yhdessä aiheuttavat ison ongelman. Pelin on hyvin hitaalta tuntuva, koska sen jaksotus on niin huono.


17. Loppupuolen alustus/Vääränlainen laajennus - Final Fantasy VII Remake

Monesti tuntuu, että olisi hauska jos vapautta olisi enemmän. Muutamassa kohdassa peli todella näyttää, että se haluaa olla enemmän mitä alkuperäisen ensimmäinen osuus, mutta sitten vastaan tulee vääränlaista laajennusta joka on enemmänkin pitkitystä. Kaupunkisektorit toimivat oikein hyvin sivutekemisineen, mutta monin paikoin peli tuntuu tarjoavan turhaa täytettä ilman kunnollista sisältöä ja kaikki huipentuu erittäin huonoon loppuhuipennuksen alustamiseen, juuri kun Red XIII liittyy leikkiin.


16. Brother - Final Fantasy X-2

Tämän hahmon karsisin kokonaan pervoilemasta ja perselemästä tästä pelistä. Ei siinä ole juuri mitään sen kummempaa, tämä on ehdottomasti yksi huonoimpia hahmoja koko pelisarjassa.


15. Super Nova - Final Fantasy VII

Voisi olla vielä järeämpi, siis todella paljon järeämpi. Tietysti iso määrä erilaisia statusefektejä johtaa siihen, että tämä yksi liike voi pilata koko pelin ja vaatii Megalixirin jotta kaikki ovat taas pystyssä, mutta silti tuntuu että tästä liikkeestä puuttuu sellainen linnunradan tuhoava voima koska yksikään hahmo ei kuole tai muuta sellaista. FF8:n Hell's Judgement on paljon vaarallisempi, koska se pudottaa kaikki pelihahmot 1 elinvoimaan, vaatien myös yleensä Megalixirin tai muuta vastaavaa. Tämän lisäksi animaatio tuntuu vähän ylipitkältä, jos se ehtii tapahtua useammin.


14. Chocobo kisa - Final Fantasy X

Päämääränä suorittaa rata ajalla 0:00, eli pitää napata paljon ilmapalloja ja välttää paljon lintuja. Iso ongelma on chocobon todella heikossa ohjattavuudessa ja radan täytteiden täydessä satunnaisuudessa. Tämä on täysin epäreilu haaste koska sen lisäksi että pelaajan täytee vetä ohjattavuus virheettömästi, on hän myös satunnaisten tekijöiden varassa, mikä ei mitenkään paranna kokonaisuutta. Niin ja tämän lisäksi esteet ja pelihahmo ovat todella kulmikkaita, mikä johtaa siihen että jos vähän hipaisee lintua, ottaa osuman mutta jos hipaisee ilmapalloa, ei välttämättä saa sitä.


13. Gold Saucer taistelut - Final Fantasy VII

Pääasiassa se heikennysten määrä on todella rasittava ja saa tämän kokonaisuuden tuntumaan pääasiassa hyvin epäreilulta. Haittaefektejä on paljon enemmän kuin hyötyefektejä ja kaikki on todella paljon kiinni täydestä tuurista mikä tekee jo valmiiksi epäreiluhkosta taistelusta täysin epäreilun. Niin ja pisteet eivät jää ylös jos poistuu areenalta, eli jos haluaa Omnislashin, pitää ne huippupisteet repiä heti kasaan.


12. Taistelumekaniikka - Final Fantasy XII

Tämä on se piste jossa Final Fantasyn renessanssi päättyi ja sarja lähti tasollisesti kunnolla alaspäin. Tässä taistelumekaniikassa on niin paljon paranneltavaa ja hyvin vähän oikeasti hyviä puolia. Iso ongelma kun on se, että tämä ei tunnu enää Final Fantasyltä.


11. Haaste tulee elinvoimasta - Final Fantasy XII

Tuntuu että erityisesti tämän pelin kanssa suurin haaste on siinä, että vihollisilla on niin paljon elinvoimaa. Taistelussa ei ole niinkään isompia haasteita, vaikka taistelu monesti meneekin säätämisen puolelle. Se mikä todella tekee kaikesta niin rasittavaa, on se vihollisten elinvoiman määrä. Siinä ei ole mitään hauskaa että taistelu kestää iskuisuuksia, kun kaikki menee pitkälti automaatilla ja siinä vain odotetaan että vihollinen kupsahtaisi.


10. Blitzball - Final Fantasy X

Tämä asia on kaksitasoinen. Ensinnäkin, liian iso osa Wakkan kaikista bonuksista tulee tämän typerän minipelin kautta joka ei ole pelillisesti edes kovin hauskaa. Pelaamisessa tuntuu olevan sellaisia salaisia sääntöjä joita pelaajalle ei kerrota, tai joita en itse vain tajua. Ohjattavuus on hyvin huono ja todennäköisyydet eivät ole koskaan pelaajan puolella, mikä johtaa siihen, että peli tuntuu täydeltä huijaamiselta koska omat liikkeet epäonnistuvat lähes aina ja vihollisen omat eivät juuri koskaan.


9. Hyppynaru - Final Fantasy IX

Jos 200 salamaa tuntuu naurettavalta, ei 1000 hyppyä narulla ole sen parempi, koska se menee täysin yli määrällisesti ja toteutuksellisesti. Koska tahti kiihtyy kokoajan, niin pelissä pitää kokoajan oppia uusi rytmitys tietyin väliajoin ja se on aina sen verran outo, että tietyin väliajoin palataan aina lähtöpisteeseen ja näitä intervalleja on aivan liian paljon.


8. Irvine Kinneas - Final Fantasy VIII

Tyylillisesti en muuttaisi mitään, mutta luonnetta ja siitä johtuvia tilanteita muuttaisin isolla kädellä. Vähän asennetta tähänkin hahmoon ettei vastaan tulisi niin paljon keikarimaisia tilanteita tai pirun noloja tilanteita. Tai vaihtoehtoisesti tästä hahmosta niin kivenkova ammattilainen, että sellainen tietty naistenmiesasenne olisi antaittua. Kiteytetysti voitaisiin sanoa että Irvinen tapauksessa tuntuu että tässä hahmossa tiivistyvät liian monet kliseet, ilman että hahmoon on saatu tuotua mitään, mikä oikeuttaisi ne. FFIV:n Edgessä hieman samoja vivahteita, mutta ne on tehty hyvin.


7. Vankilapätkä - Final Fantasy VII Remake

Tämä on yksi parhaita hetkiä alkuperäisessä pelissä. Porukka on eri selleissä ja Cloud pystyy vähän keskustelemaan heidän kanssaan, näkemättä heitä. Tässä olisi ollut valtavista mahdollisuuksia vaikka mihin aina Cloudin, Aerithin ja Tifan kolmiodraamasta tutustumiseen Red XIII:n kanssa, puhumattakaan monista sellaisista asioita jotka olisivat aivan uusia. Tämän lisäksi, tässä kohtaa olisi voitu esitellä Sephiroth kaikessa hurmeisessa tyylissään, kun hän laittaa koko Shinran päämajan matalaksi yksin.


6. Ryhmäläiset menevät pelihahmon "sisään" - Final Fantasy VII

Tämä on niitä tyyliseikkoja joista itse en pidä yhtään. En ole koskaan pitänyt tästä ratkaisusta koska se näyttää todella typerältä käytännössä toteutettuna. 8 ja 10 ovat osanneet käyttää tätä paljon paremmin. Joko hahmot seuraavat perässä, tai tietyissä vaiheissa peliä he näkyvät kentissä. Tämä yksi yksittäinen idea on vain niin uskomattoman typerältä näyttävä että se rikkoo immersion joka ainut kerta kun tapahtuu ja saa graafisesti todella ruman pelin näyttämään kaiken lisäksi vielpä hoopolta.


5. Tappelutapa - Dissidia: Final Fantasy

Itse olisin paljon mieluummin ottanut Soul Calibur tyylisen taistelupelin mutta Final Fantasy hahmoilla, juurikin sellaisella perinteisellä tavalla. Tosin, tarinankerronnassa olisin mennyt InJustice/Mortal Kombat puolelle, joissa tarinankerrontaan ja tyyliin on panostettu aivan erityisellä tavalla.


4. Kultaisen Chocobon kasvatus - Final Fantasy VII

Vaatii aivan liikaa aikaa, samojen juttujen toistoa ja on vielä silloinkin täyttä tuurin kauppaa. Vihreän ja sinisen chocobon saaminen tapahtuu samoilla vanhemmilla ja samalla pähkinällä mikä on hyvin turhauttava prosessi. Mustan chocobon saaminen on periaattessa varsin helppoa, mutta sinisen ja vihreän treenaaminen on turhauttavan pitkä prosessi. Tarpeeksi hyvän keltaisen chocobon pyydystäminen on turhauttavan vaikeaa ja kaikkien mahdollisten chocobojen treenaaminen vie ikuisuuden, eikä ralliakaan ole tehty reiluksi, koska vastustaja voi ylittää maksimistaminan, mihin pelaaja taas ei kyken.


3. Edge & Rydia - Final Fantasy IV: After Years

Tämä on yksi niitä romanssitilanteita FF sarjassa, jonka olisi todella halunnut nähdä kokonaan loppuun asti. FFIV:ssa kaikki jäi kesken ja After Years tarjosikin toisen mahdollisuuden, mutta jää silti jotekin lyhyeksi, vaikka Rydia saakin tietää mitä kaikkea Edge teki hänen hyväkseen, mutta Edge jää tässä yhtälössä vielä pimeyteen. Itse olisin mieluummin vienyt tämän tarinakaaren vielä pidemmälle, oikeasti kauniiseen lopetukseen, koska nämä kaksi ovat tämän pelin parhaita hahmoja, Cecil Harveyn ja Golbezin jälkeen.


2. Fenrir summon - Final Fantasy VIII/VII/IV

Ylipäätään että kyseinen hahmo olisi edes jossakin näistä ja nämä ovat nyt vain top 3 parhaat FF pelit, joista yhdessäkään ei ole tätä. Siis Fenrir on helposti yksi alikäytetyimpiä, itselle todella houkuttelevia summon olentoja, jota ei ole tehty kertaakaan niin hyvin, kuin voisi toivoa. Tämä on täysin omien suosikkien mukaan tehty valinta, sillä kyllähän Diablos, Hades ja Cerberus ansaitsisivat myös enemmän huomiota, mutta jokainen esiintyy jossakin kolmesta valitusta pelistä, kun taas Fenrir ei esiinny yhdessäkään.


1. Pomotaisteluvariaatio - Final Fantasy VIII

Jotenkin tuntuu että päätarinassa tämän pelin kanssa käytetään aivan liikaa samoja vihollisia, mikä väkisinkin luo fiiliksen siitä, että tekijät ovat menneet sieltä mistä aita on matalin. Seiferiä vastaan taistellaan 3/4 levyn loppuhuipennuksessa ja Edeaa vastaan 2/4 loppuhuipennuksesta ja vähän väliä otetaan yhteen Fuijinin ja Raijinin kanssa, sen sijaan että vastassa olisi oikeasti erilaisia vihollisia. Useampi Guardian Force sentään tuo vaihtelua, mutta kun monet loppuhuipennukset ovat niin samanalaisia, niin ei siitä mitään isompia pisteitä saa.