Huonoimpien pelien kanssa alkaa huomata, että monet todella huonot pelit eivät tuppaa täyttämään tiettyjä kriteerejä jotta pääsisivät listalla. Monesti kyse on puhtaasti omista mieltymyksistä sen suhteen että mikä on oikeasti huono peli ja mitä vaaditaan että peli on niin huono, että sen listaa oikeasti huonoimpien joukkoon, ilman että se tuntuu epäreilulta.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein
Pieninä lisäsääntöinä:
Ei ilmaispelejä
Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.
- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.
Monet pelit joita itse pitäisin huonoimpina pelaaminani peleinä eivät täytä sitä vaadittavaa tunnin intervallia, minkä takia niitä ei voida ottaa mukaan laskuihin. Näitä pelejä ovat edelleen mm. Kinetica, Roundabout, Get Even, Gal Gun sekä ehkä huonoin koskaan pelaamani peli; Klabi. Kovin äkkiä eivät myöskään yllä sille tasolle, koska eipä niitä huonoja pelejä tule kovin usein uudelleenpelattua, vain että saisi liitettyä ne osaksi huonoimpia pelejä.
KUNNIAMAININTOJA
Megaman X7
Lords of Fallen
Cuphead
Heavenly Sword
Legendary
124. Castlevania: Harmony of Despair
Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kun on menty niin reteästi kikkailun puolelle, että koko paketti hajoaa käsiin erittäin äkkiä, tarjoamatta oikeastaan minkäänlaista laatua. Tämä on vieläpä siinä mielessä melkoinen saavutus että sarjasta löytyy tämän genren puolelta huonompiakin, kuten Simon's Quest ja Rondo on Blood mutta Harmony of Despair on se joka tuntuu kaikista heikoimmalta ihan jo suunnittelun puolesta, eikä vain epäreilun haasteen vuoksi.
123. Doom 3
Sekundakauhua ja sekunda-ammuskelua samassa paketissa. Doom 3 on sellainen peli jonka voisi ajatella olevan erinomainen räiskintäpeli sillä aiemmat ovat olleet ja myöhemmät ovat olleet, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi myöskään se kauhupainotteisuus ei juuri nappaa, eikä tuo peliin juuri minkäänlaista mielekkyyttä tai tyylikkyyttä, johtaa lähinnä turhauttavuuteen jatkuvan säkkipimeyden ja turhan hitaan alun takia.
122. Star Wars: Battlefront 2
Todella perustyylinen räiskintä, mutta se mikä todella romuttaa tämän paketin on tylsän tarinan lisäksi todella huono päähahmo ja yksinkertaisesti kuvottavat ratkaisut mitä pelin kanssa on tehty, melkovarmasti julkaisijan toimesta. Mutta eipä niiden poissaolo tätä olisi pelastanut.
121. Final Fantasy XII
Final Fantasy sarjassa on monta ylä- ja alamäkeä. Joukossa on monta peliä jotka voin vieläkin laskea niiden parhaiden pelien joukkoon, kovana kärkenä 8, 7 ja 4. Minulle viimeinen todellinen Final Fantasy oli 10, sen jälkeen ollaan menty alamäkeen ja lujaa.
Jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin Balthier ja Fran ovat molemmat todella hyvin tehtyjä hahmoja. Se mikä oikeasti tuhoaa tämän pelin on se taistelu. Tälläinen tyyli ei ole hauskaa. Se että pelihahmot "ohjelmoidaan" tekemään tiettyjä asioita tiettyjen vaatimusten täyttyessä ei ole kovin hauskaa. Dragon Age sarjan kanssa tämä vielä menee kun siinä ollaan sentään askel reaaliaikaisemman taistelun puolella. Mutta tämän kanssa sitä tunnetta ei ole. Tämä peli on puuduttava ja tylsä. Summon olennot ovat yhtä tylsiä kuin tylsimmät hahmot ja se on aika paha ventti, kun kyseessä on Viimeinen Fantasia. Tekisi mieli heittää kunnolla alemmas koska tämä on loukkaus pelisarjaa kohtaan.
120. Skabma: Snowfall
Peli jossa isona ongelmana on heikko pelattavuus yhdistettynä erittäin heikkoihin tyyliratkaisuihin. Pelissä on niin paljon pimeitä kohtia että mitään ei meinaa erottaa ja kun tämä yhdistetään paikoin pikkutarkkaan pelattavuuteen, tulee kokonaisuudesta hyvin ärsyttävä.
119. Deadly Premonition
Outous ei ole huono juttu, sellainen turhauttavan verkkainen eteneminen on. Tämä on siinä mielessä erikoinen peli että siinä on todella paljon omanlaisiaan puolia, jotka eivät ole suoraan hyviä tai huonoja, mutta sitten on paljon sellaisia outouksia jotka eivät varsinaisesti auta viemään peliä mihinkään päin.
118. Elex 2
Peli jossa on ainakin kokoa, mutta jonka rytmitys, kerronta ja toteutus on alusta asti todella heikolla tasolla. Yksi merkittävä ongelma on siinä, että peli on alusta asti todella laahaava ja hidas. Peli tuntuu tapaukselta johon on ahdettu vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta se on kaikki niin tylsää, että pelaaminen alkaa nopeasti maistua puulta ja mielenkiinto laskee hyvin alas, ennenkuin peli ihan oikeasti edes alkaa.
117. Dolmen
Suhteellisen lupaavan oloinen tapaus joka kuitenkin muuttuu nopeasti aivan tylsän tavalliseksi soulslikeksi jossa on ehkä scifiteemaa mutta se ei näy eikä tunnu pelattavuudessa oikeastaan yhtään. Kokoelma kliseitä ja enemmän tai vähemmän tylsiä ratkaisuja.
116. Blacksad: Under the Skin
Tämä on kuin Telltalen peli, ilman mitään siitä mielekkäästä sisällöstä. Päätökset tuntuvat mitättömiltä eikä pelin omat jututkaan juuri toimi. Muutama erinomainen hahmo löytyy, mutta niin monet käänteet ja tilanteet eivät vain rakennu kovin hyvin.
115. Bureau: XCOM Declassified
Ensivaikutelma on positiivinen. Kolmannen persoonan ammuskelua tyylikkäällä pelihahmolla lierihattuineen ja asekoteloineen, kuin parhaimmista noir tarinoista. Pelissä on ihan tarinaakin, mutta se ei pelasta vaan lässähtää lopussa. Peli on tuhottu jo hyvin ennen sitä. XCOM on taktinen pelisarja mutta tämä ei niinkään. Tiimiläisiä on aika vaikea menettää. Ohjattavuus on suhteellisen toimiva mutta pelattavuus on jatkuvaa toistoa ilman oikeaa tunnelmaa. Dekkarisävytteisyys päähahmossa muuttuu kapteeni Kirk wannabe urpoksi villapaitoineen ja Ghostbuster varsuteineen. Tämä ei olisi ongelma jos tämä olisi valinta. Tämä peli jätti ikävän maun, koska se alkoi niin hyvin, mutta eteni huonompaan suuntaan.
114. Syphon Filter
Joukko hyviä ideoita, erittäin heittelehtivällä toteutuksella. Peli on nopeatempoisissa osuuksilla melko sekavaa hyvin liukkaan ohjattavuuden, mutta samalla melko tönkön tarkan tähtäämisen kanssa. Hiiviskelyosuudet ovat luokatonta kuraa ja pelissä on niin paljon turhauttavan vaikeita kohtia, vääristä syistä, että kärsivällisyys on jatkuvasti koetuksella. Tämän kaiken lisäksi pelin tarinankerronta on lähemmös luokkaa Ö. Syphon Filterissä on ainekset hyvään peliin, mutta toteutus kampittaa kaiken.
113. Deathloop
Peli joka muuttuu hyväksi vasta todella pitkän ajan jälkeen ja joka hassaa erittäin tehokkaasti todella lupaavalta vaikuttaneen aikasilmukkapelattavuuden. Toiminnasta saa kunnolla irti vasta loppupuolella peliä ja silloinkin kokonaisuudesta puuttuu se jokin. Pelattavuus, maailmojen rakenne ja vaihtoehtojen määrä on Dishonored tyylistä laatua, mutta niitä ei ole vain osattu käyttää niin mielekkäällä tavalla, että tästä pelistä saisi samalla tavalla mielekkyyttä irti.
112. Matterfall
Peli joka on tehnyt bullet hell otteella muutoin aika iskevän pelin, mutta joka lopussa menee niin yli että tuntuu kuin viimeinen taistelu olisi jokin suuri erityishaaste. Asiaa ei auta sekään että tämä taistelu on kaikessa vaativuudessaan tehty todella epäreiluksi ja aivan liian pitkään jatkuvasti. Muutoin peli olisi ihan ok, joskin aika itseääntoistava tapaus.
111. Asterix & Obelix: Heroes
Kelvollinen pelattavuus jota ei ole kuitenkaan osattu käyttää kunnolla hyväksi vaan lopputuloksena on itseääntoistava, keinotekoisesti vaikea peli jossa oikeastaan mihinkään ei ole panostettu juuri mitenkään. Lopputulos on hyvin heikosti tehty kokonaisuus.
110. Jak X
Rallipeli toiminnallisilla elementeillä ja melko huonolla tarinalla. Huumoria löytyy, tuttuja hahmoja löytyy, mutta pelattavuus on niin turhauttavan kireällä ja ohjattavuus on saatu niin liukkaaksi, että kaikki mielekkyys mitä pelissä voisi olla ja aluksi on, katoavat puoleenväliin mennessä ja mahdollisesti jo aiemmin. Asiaa ei myöskään auta tarinallinen irrallisuus trilogiasta, tai se, että samat tekijät onnistuivat tekemään CTR:n, parhaan toimintarallipelin mitä maa päällään kantaa. Sitten PS2:lla he munaavat näin lahjakkaasti.
109. Broken Pieces
Resident Evil tyylinen pelattavuus vähän psykologisemmassa kauhuseikkailupelissä joka onnistuu käyttämään juurikin niitä turhauttavimpia ideoita toteutuksessaan. Tämä on hyvä esimerkki pelistä joka voisi olla hyvä, mutta joka on harhailun ja epämääräisyyden vuoksi ennen kaikkea todella turhauttavaa ja suoraan tylsää pelattavaa.
108. Conan Exiles
Turhauttava, aivan liian hidas ja vieläpä jotenkin niin puolivillaisesti tehty. Tässä pelissä pitäisi olla niin paljon enemmän vauhtia jotta peliin pääsisi kunnolla kiinni ja siitä pystyisi nauttimaan edes hieman, ilman että kaikkea pitää joko toistaa kyllästymiseen asti tai kituuttaa eteenpäin ennenkuin peli alkaa maistua.
107. Leisure Suit Larry: Magna Cum Laude
Räävitön perseilypeli hyvin omalaatuisella huumorilla ja graafisella ulkoasulla. Ei pelattavuudessa mitenkään rikkinäinen mutta ei mitenkään kaksinenkaan. Ei tarjoa paljoakaan todellista sisältöä, vaan lähinnä tarpeettoman pitkäksi venytettyä toinen toistaan typerimmillä ratkaisuilla täytettyä kikkailua.
106. Unravel
Sympaattisen näköinen ja omalla tavallaan myös varsin tunteikas kokonaisuus jonka kuitenkin pilaa niin raskas puzzle painotteisuus että pelistä ei oikeastaan enää edes nauti sillä tavalla, miltä se ulkoasun perusteella ansaitsisi.
105. Knack
Lastenpeliksi yllättävän haastava. Juonellisesti todella lastenohjelmamainen ja pelattavuudessa todella mitäänsanomaton ja tylsä. Todella epäonnistunut yritys luoda maskottihahmo.
104. Ultra Street Fighter 4
Katutappelija 4 on ideallisesti ihan samaa kamaa kuin aiemmatkin, mutta toteutus tuntuu tämän pelin kanssa jotenkin niin mitäänsanomattomalta, kömpelöltä ja hankalalta. Pelissä ei tunnu olevan minkäänlaista mielekkyyttä.
103. Greyhill Incident
Ei huono idealtaan, mutta huono toteutukseltaan. Melko suppea kokonaisuus ja silti melko heikosti tehty lähes kaikilla osa-alueilla. Kauhuelementit ovat saastaa ja muukalaisia on liian vähän ja iso osa pelistä on aivan turhaa harhailua ilman kunnollista pointtia.
102. Watch_Dogs 2
Paljon potentiaalia ja kaikki vedetty alas viemäriin jo ykkösen kohdalla, mutta kakkonen onnistuu ratkaisevilla tavoilla menemään vielä alemmas. Pääroisto ei ole yhtä tylsän munaton luuseri, mutta päähenkilö on sen verran ärsyttävä ja pelattavuus sen verran rasittavaa että mitenkään positiivista mielikuvaa tästä pelistä ei vain jäänyt.
101. Hidden Agenda
Niin paljon loistavia ideoita ja paljon potentiaalia joka on mennyt täysin hukkaan kun siitä ei ole osattu ottaa kunnolla irti yhtään. Kokonaisuus on aivan liian lyhyt ja kaikki isoimmat osat ovat aivan liian suppeita, puhumattakaan siitä miten kaikki palaset toimivat yhdessä, eli siis huonosti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.