Huonoimpien pelien kanssa alkaa huomata, että monet todella huonot pelit eivät tuppaa täyttämään tiettyjä kriteerejä jotta pääsisivät listalla. Monesti kyse on puhtaasti omista mieltymyksistä sen suhteen että mikä on oikeasti huono peli ja mitä vaaditaan että peli on niin huono, että sen listaa oikeasti huonoimpien joukkoon, ilman että se tuntuu epäreilulta.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Monet pelit joita itse pitäisin huonoimpina pelaaminani peleinä eivät täytä sitä vaadittavaa tunnin intervallia, minkä takia niitä ei voida ottaa mukaan laskuihin. Näitä pelejä ovat edelleen mm. Kinetica, Roundabout, Get Even, Gal Gun sekä ehkä huonoin koskaan pelaamani peli; Klabi. Kovin äkkiä eivät myöskään yllä sille tasolle, koska eipä niitä huonoja pelejä tule kovin usein uudelleenpelattua, vain että saisi liitettyä ne osaksi huonoimpia pelejä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Biomutant

Fallen Legion: Flames of Rebellion

Ni No Kuni: Wrath of the White Witch

NiOh 2

Immortal: Unchained

 




124. Star Wars: Bounty Hunter

Pääasiassa ainoa syy miksi tämä tuntuu niin heikolta tapaukselta, tulee yhdestä asiasta ja ilman sitä, tämä ei missään nimessä olisi tällä listalla: Ohjattavuus. Pelin kamera on aivan liian herkkä ja ohjattavuus on kääntylessä käänteinen, mikä tekee siitä oitis ongelmallisen. Tämä on siksi niin rasittavaa, että PS2 aikakaudella, näitä ei usein saanut muutettua, mikä on tilanne tässäkin kohtaa ja tämä ohjattavuusasia, pilaa tämän todella hyvältä vaikuttavan pelin todella pahasti. Ehdottomasti sellainen peli, jota ei haluaisi tänne lisätä.


123. Spelunky

Itse en tämän pelin viehätystä tajua, onhan se kivan näköinen ja niin edelleen, mutta pelistä puuttuu se jokin. Muuttujia on toki varsin paljon erilaisten roippeiden muodossa, mutta peli nojaa aivan liikaa siihen monesti todella epäreilulta tuntuvaan mentaliteettiin jossa pelaajan pitäisi tietää miltein kaikki mahdolliset ansat ja sitten vetää virheetön pelikerta.


122. Hunted: Demon's Siege

Jotenkin niin paljon potentiaalia on jäänyt käyttämättä. Idealtaan peli on todella hyvän tuntuinen sillä pelissä on sekä melee taistelua että cover shooter tyylistä kaukotaisteluakin. Fantasiaelementit ovat myös hyvää jälkeä mutta kokonaisuudessa on vain niin vahvasti puolivillainen toteutus että siitä ei saati kunnolla irti oikein mitään. Hyviä ideoita jotka ovat valuneet viemäriin.


121. Castlevania: Lords of Shadow

Tämän pelin ongelmana on lähinnä se, että sen pelattavuus on sen verran hiomatonta, että sen parissa ei juuri meinaa viihtyä. Peli on monella tavalla juurikin sellainen, että sitä voisi pelata enemmänkin ja sen parissa voisi todella viihtyäkin. Mutta koska kokonaisuus on niin hiomaton, niin siitä ei vain millään saa irti niin paljoa, kuin peli varmaan ansaitsisi. Tämä onkin yksi niitä tapauksia että pelistä haluaisi pitää, mutta se ei vain meinaa onnistua. Jatko-osassa on sitten tarinakin pilattu jonka vuoksi aika 50:50 että kumpi on huonompi.


120. Sekiro: Shadows Die Twice

Taistelusysteemi on tarpeettoman pikkutarkka ja pomoviholliset jättävät todella paljon toivomisenvaraa (koska toistavat itseään), mutta hieno peli sentään on. Isoin ongelma on siinä, että tämä on erityisen hyvä esimerkki siitä kun peli on vaikea vain vaikeuden vuoksi ja siitä on tekemällä tehty hyvin turhauttava, todella itseääntoistava ja tarpeettoman pikkutarkka hyvin monella tavalla, missä se toisto todella korostuu.


119. Unravel

Sympaattisen näköinen ja omalla tavallaan myös varsin tunteikas kokonaisuus jonka kuitenkin pilaa niin raskas puzzle painotteisuus että pelistä ei oikeastaan enää edes nauti sillä tavalla, miltä se ulkoasun perusteella ansaitsisi.


118. Steep

Paperilla kuullostaa kyllä todella hyvältä mutta on onnistuttu tekemään väärällä tavalla realistiseksi, mikä tekee pelistä yhtä aikaa turhauttavan hitaan ja temppuilussa raivostuttavan pikkutarkan. Tämä ei myöskään juuri lisää kiinnostusta katsoa peliä merkittävästi pidemmälle oikeastaan missään muodossa, vaan se jää kokeiluasteelle.


117. Paw Patrol: On a Roll

Kyllähän lastenpeli saa olla helppo, mutta tämä peli pitää pelaajaa joko täytenä idioottina tai huonomuistisena taaperona jolle aivan kaikki pitää opettaa kädestä pitäen uudestaan ja uudestaan. Muutenkin peli toistaa monia rasittavan puuduttavia asioita uudestaan ja uudestaan.


116. Frostpunk

Aivan liian vaikea aivan liian äkkiä. Pelissä ei tunnu olevan mitään aikaa opetella ja päästä sisään peliin, ennenkuin tavara iskee tuulettimeen. Tämän lisäksi pelattavuus ei sekään juuri nappaa sillä peli etenee niin tolkuttoman hitaasti että se alkaa olla nopeasti tylsä, mutta samalla aikaa haaste nousee niin äkkiä, että muuttaa hitaan peliin samalla aikaa todella luotaantyöntäväksi.


115. Judgment

Yakuza sarjan tavoin, mutta osin siitä poiketen, Judgment kertoo varsin kattavan, joskin varsin typeriä vivahteita pursuavan tarinan. Pääroisto on todella huono ja toiminta on varsin itseääntoistavaa. Sivutehtävät eivät erityisemmin nappaa ja monet pelin rasittavat asiat ovat sellaisia joita tulee vastaan uudestaan ja uudestaan. Tiettyä viehättävyyttä pelissä on, mutta niin monet asiat voisivat olla paremminkin.


114. Wolfenstein II: New Colossus

Wolfenstein sarjassa on monta erinomaista tapausta, mutta pelaamistani sarjan peleistä Uusi Jättiläinen on harmillisesti se kaikista huonoin. Tarina on hyvin heikko, pääroisto on huonosti tehty ja jaksotus on ontuva, puhumattakaan tästä teknologiakikkailusta joka menee niin yli. Edes toiminta ei miellytä, sillä sen hiiviskelyyn kannustava realistisella tavalla aiempaa merkittävästi haastavampi ote ei vain tunnu Wolfensteinilta.


113. Yooka-Laylee

Kuin PS1 aikakauden tasohyppely tietyllä modernisoinnilla, mutta ei tarpeeksi pitkälle viedyllä. Pelattavuudessa on tietyt hankaluudet ja yleisesti pelimaailma jättää paljon toivomisenvaraa, varsinkin siinä puuduttavuudessaan. Pelissä saisi olla paljon enemmän hienosäätöä, koska tälläisenään se jättää aika heikon loppuvaikutelman, jossa pääosassa ovat menneisyyden peli-ideat, jotka eivät ole vanhentuneet arvokkaasti.


112. Enter the Gungeon

Toisin kuin monet muut kaltaisensa aina alustavat alkavat ja valtavat määrät erilaisia varusteita sisältävät pelit, Enter the Gungeon ei ole erityisen mukaansatempaava, vaikka se on tyylikäs ja humoristisella tavalla onnistunut kokonaisuus. Pelattavia hahmoja on aika vähän eikä ammuskelu sekään erityisemmin nappaa aseiden kanssa joista puuttuu se jyty.


111. Rain

Muuttuu lopulta aika puuduttavaksi, mutta kokonaisuutena tarjoaa kuitenkin juuri sen verran tyylikkään kokonaisuuden että siitä jopa onnistuu pitämään monella tavalla. Pelin pelimekaniikat kuitenkin ovat sitä luokkaa että kokonaisuudesta on aika vaikeaa saada irti niin paljon kuin toivoisi.


110. Aladdin

SNES peli joka kärsii juurikin niistä tyypillisista ongelmista. Ohjattavuus on vähän hutera ja pelihahmo pääsee nopeasti hengestään. Pelin tasohyppelyosuudet tekevät siitä monesti aika haastavan ja vaikka peli seuraakin elokuvan tapahtumia varsin hyvin, niin ei sitä nyt voi mitenkään erityisen laadukkaaksi kutsua.


109. Team Sonic Racing

Ei mikään CTR vaan ryhmärallia ei niin hyvillä varusteilla ja aika tylsällä tarinakampanjalla josta huokuu sellainen halppistoteutus. Tietysti paljon huonompiakin rallipelejä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tämän olisi voinut olla merkittävästi parempikin.


108. Sonic Mania

Se Sonic peli joka syystä tai toisesta on jäänyt huonoilla tavoilla mieleen. Voi tietysti olla että tämä paikka voisi kuulua yhdelle jos toisellekin pelille sarjassa, mutta Sonic Mania on se peli jolle en itse ole oikeastaan missään kohtaa mitenkään lämmennyt.


107. Doom 3

Sekundakauhua ja sekunda-ammuskelua samassa paketissa. Doom 3 on sellainen peli jonka voisi ajatella olevan erinomainen räiskintäpeli sillä aiemmat ovat olleet ja myöhemmät ovat olleet, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi myöskään se kauhupainotteisuus ei juuri nappaa, eikä tuo peliin juuri minkäänlaista mielekkyyttä tai tyylikkyyttä, johtaa lähinnä turhauttavuuteen jatkuvan säkkipimeyden ja turhan hitaan alun takia.


106. Worms 3D

Tämä on yksi parhaita esimerkkejä siitä, miten jotkut 2D pelit, eivät vain toimi 3D:nä. Tässä kun ei ole mitään sellaista hohtoa mitä sarjassa kuuluu olla ja mitä 2D versiot ovat saavuttaneet.


105. Dreams

Iso ongelma tässä tapauksessa on se, että tältä peliltä saatoin odottaa vähän liian paljon. Teoriassa pelissä voi luoda mitä mieli tekee ja mihin mielikuvitus riittää kun taas käytännössä tilanne on se, että sitä pystyy luomaan, mihin pelin rahkeet riittävät ja jos haluaa luoda jotakin oikeasti toimivaa, niin pitäisi opetella iso litani vaikka minkälaisia osioita pelistä. Muut pelaajat ovat luoneet suuren määrän pelattavaa, vaihtelevalla menestyksellä, mutta se luomisprosessi ei ole pelin vahvimpia puolia, varsinkaan tällä ohjattavuudella.


104. Sims 4

Omat kokemukset tämän kanssa ovat hyvin negatiivisia ja isoimpana syynä on se, että oman hahmon luominen, ei tuntunut olevan yhtään niin simppeli prosessi kuin sen pitäisi olla ja sitä kautta kokonaan omanlaisensa pelin aloittaminen ei ole niin itsestäänselvää, kuin sen pitäisi olla. Tälläisessä pelissä, pelkästään se on valtava miinus.


103. Need for Speed: Payback

Pelissä on puolensa, mutta kaikki etenee niin turhauttavan hitaasti että jos miettii tarinaa, niin se kaikki tuntuu aivan liian pitkältä ja pitkäveteiseltä. Pelattavaa kyllä riittää, mutta se ei missään vaiheessa oikeastaan nappaa mukaansa, vaan tuntuu monesti täytteeltä ilman mitään kunnollista syytä. Asiaa ei myöskään auta erittäin surkea pääroisto.


102. Lion King

Yksi merkittävä ongelma tässä pelissä on se vaikeus ja sekin tulee pitkälti vääristä syistä. Simba ei kerstä vahinkoa juuri nimeksikään mikä tekee taisteluista turhankin haastavia ja syö sitä mielekkyyttä pelistä. Vielä sitäkin isompi ongelma ovat pelin tasohyppelykohtaukset jotka ovat niin turhauttavia. Tämä johtuu lähes poikkeuksetta tarpeettomasti pikkutarkkuudesta joka johtaa turhautumiseen uudestaan ja uudestaan.


101. Alien Rage

Hyviä ideoita kliseissä paketissa. Vaikka itse pidänkin monista jutuista mitä peli yrittää, niin isossa kokonaisuudessa kaikki menee todella kliseiksi ja paikka paikoin aika tylsäksi räiskinnäksi ilman mitään oikeasti nappaavaa.