Huonoimpien pelien kanssa alkaa huomata, että monet todella huonot pelit eivät tuppaa täyttämään tiettyjä kriteerejä jotta pääsisivät listalla. Monesti kyse on puhtaasti omista mieltymyksistä sen suhteen että mikä on oikeasti huono peli ja mitä vaaditaan että peli on niin huono, että sen listaa oikeasti huonoimpien joukkoon, ilman että se tuntuu epäreilulta.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Monet pelit joita itse pitäisin huonoimpina pelaaminani peleinä eivät täytä sitä vaadittavaa tunnin intervallia, minkä takia niitä ei voida ottaa mukaan laskuihin. Näitä pelejä ovat edelleen mm. Kinetica, Roundabout, Get Even, Gal Gun sekä ehkä huonoin koskaan pelaamani peli; Klabi. Kovin äkkiä eivät myöskään yllä sille tasolle, koska eipä niitä huonoja pelejä tule kovin usein uudelleenpelattua, vain että saisi liitettyä ne osaksi huonoimpia pelejä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Megaman X7

Lords of Fallen

Cuphead

Heavenly Sword

Legendary

 

124. Castlevania: Harmony of Despair

Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, kun yritetään jatkaa mestariteoksen linjalla. Voisi luullaa että Symphony of the Nightin aloittama tyyli jatkuu, mutta tällä kertaa on menty niin reteästi kikkailun puolelle, että koko paketti hajoaa käsiin erittäin äkkiä. Tämä on vieläpä siinä mielessä melkoinen saavutus että sarjasta löytyy tämän genren puolelta huonompiakin, kuten Simon's Quest ja Rondo on Blood mutta Harmony of Despair on se joka tuntuu kaikista heikoimmalta ihan jo suunnittelun puolesta, eikä vain epäreilun haasteen vuoksi.

123. Doom 3

Sekundakauhua ja sekunda-ammuskelua samassa paketissa. Doom 3 on sellainen peli jonka voisi ajatella olevan erinomainen räiskintäpeli sillä aiemmat ovat olleet ja myöhemmät ovat olleet, mutta näin ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi myöskään se kauhupainotteisuus ei juuri nappaa, eikä tuo peliin juuri minkäänlaista mielekkyyttä tai tyylikkyyttä, johtaa lähinnä turhauttavuuteen jatkuvan säkkipimeyden ja turhan hitaan alun takia.

122. Star Wars: Battlefront 2

Todella perustyylinen räiskintä, mutta se mikä todella romuttaa tämän paketin on tylsän tarinan lisäksi todella huono päähahmo ja yksinkertaisesti kuvottavat ratkaisut mitä pelin kanssa on tehty, melkovarmasti julkaisijan toimesta. Mutta eipä niiden poissaolo tätä olisi pelastanut.

121. Final Fantasy XII

Final Fantasy sarjassa on monta ylä- ja alamäkeä. Joukossa on monta peliä jotka voin vieläkin laskea niiden parhaiden pelien joukkoon, kovana kärkenä 8, 7 ja 4. Minulle viimeinen todellinen Final Fantasy oli 10, sen jälkeen ollaan menty alamäkeen ja lujaa.

Jos jotain hyvää pitäisi sanoa, niin Balthier ja Fran ovat molemmat todella hyvin tehtyjä hahmoja. Se mikä oikeasti tuhoaa tämän pelin on se taistelu. Tälläinen tyyli ei ole hauskaa. Se että pelihahmot "ohjelmoidaan" tekemään tiettyjä asioita tiettyjen vaatimusten täyttyessä ei ole kovin hauskaa. Dragon Age sarjan kanssa tämä vielä menee kun siinä ollaan sentään askel reaaliaikaisemman taistelun puolella. Mutta tämän kanssa sitä tunnetta ei ole. Tämä peli on puuduttava ja tylsä. Summon olennot ovat yhtä tylsiä kuin tylsimmät hahmot ja se on aika paha ventti, kun kyseessä on Viimeinen Fantasia. Tekisi mieli heittää kunnolla alemmas koska tämä on loukkaus pelisarjaa kohtaan.

120. Croc 2

Tämä on jäänyt mieleen niistä todella kulmikkaista kontrolleista. Sanotaan että PS1 aikakaudella tämä on sitä merkittävästi heikompaa tasahyppelylaatua eikä se ole kestnyt oikeastaan yhtään. Tämä on juurikin niitä pelejä joka ei ole kestänyt aikaa sitten mitenkään.

119. Deadly Premonition

Outous ei ole huono juttu, sellainen turhauttavan verkkainen eteneminen on. Tämä on siinä mielessä erikoinen peli että siinä on todella paljon omanlaisiaan puolia, jotka eivät ole suoraan hyviä tai huonoja, mutta sitten on paljon sellaisia outouksia jotka eivät varsinaisesti auta viemään peliä mihinkään päin.

118. Elex 2

Peli jossa on ainakin kokoa, mutta jonka rytmitys, kerronta ja toteutus on alusta asti todella heikolla tasolla. Yksi merkittävä ongelma on siinä, että peli on alusta asti todella laahaava ja hidas. Peli tuntuu tapaukselta johon on ahdettu vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta se on kaikki niin tylsää, että pelaaminen alkaa nopeasti maistua puulta ja mielenkiinto laskee hyvin alas, ennenkuin peli ihan oikeasti edes alkaa.

117. Dolmen

Suhteellisen lupaavan oloinen tapaus joka kuitenkin muuttuu nopeasti aivan tylsän tavalliseksi soulslikeksi jossa on ehkä scifiteemaa mutta se ei näy eikä tunnu pelattavuudessa oikeastaan yhtään. Kokoelma kliseitä ja enemmän tai vähemmän tylsiä ratkaisuja.

116. Mirror's Edge: Catalyst

Paperilla hyvä idea josta on kuitenkin saatu aikaiseksi aika itseääntoistava, eikä järin vapaa avoimemman pelimaailman parkour peli. Tarina ei myöskään tee minkään valtakunnan palveluksia pelille, koska se ei juuri liitä sitä edeltäjäänsä, eikä ole edes kovin hyvä, jättäen kaiken tarpeettomaan cliffhangeriin. Pitkälti kaikki se mitä edeltäjä saavutti ja mistä jatko-osa olisi sitten voinut parantaa, on heitetty hukkaan.

115. Bureau: XCOM Declassified

Ensivaikutelma on positiivinen. Kolmannen persoonan ammuskelua tyylikkäällä pelihahmolla lierihattuineen ja asekoteloineen, kuin parhaimmista noir tarinoista. Pelissä on ihan tarinaakin, mutta se ei pelasta vaan lässähtää lopussa. Peli on tuhottu jo hyvin ennen sitä. XCOM on taktinen pelisarja mutta tämä ei niinkään. Tiimiläisiä on aika vaikea menettää. Ohjattavuus on suhteellisen toimiva mutta pelattavuus on jatkuvaa toistoa ilman oikeaa tunnelmaa. Dekkarisävytteisyys päähahmossa muuttuu kapteeni Kirk wannabe urpoksi villapaitoineen ja Ghostbuster varsuteineen. Tämä ei olisi ongelma jos tämä olisi valinta. Tämä peli jätti ikävän maun, koska se alkoi niin hyvin, mutta eteni huonompaan suuntaan.

114. John Wick: Hex

Hyvä idea huonolla toteutuksella. Tästä tulee vähän sellainen fiilis että on menty vähän sieltä missä aita on matalampi, sillä rajoitteet syövät mielekkyyttä toiminnassa todella merkittävästi. Monin paikoin hyvältä vaikuttava taktinen toiminta ja eteneminen muuttuu lähinnä tönköksi ja turhauttavaksi kikkailuksi josta puuttuu sellainen Wickmäinen vauhdikkuus ja räiske. Sen sijaan saadaan suunnitelmallinen ja hitaasti etenevä kokonaisuus josta menee maku hyvin äkkiä.

113. Deathloop

Peli joka muuttuu hyväksi vasta todella pitkän ajan jälkeen ja joka hassaa erittäin tehokkaasti todella lupaavalta vaikuttaneen aikasilmukkapelattavuuden. Toiminnasta saa kunnolla irti vasta loppupuolella peliä ja silloinkin kokonaisuudesta puuttuu se jokin. Pelattavuus, maailmojen rakenne ja vaihtoehtojen määrä on Dishonored tyylistä laatua, mutta niitä ei ole vain osattu käyttää niin mielekkäällä tavalla, että tästä pelistä saisi samalla tavalla mielekkyyttä irti.

112.  Matterfall

Peli joka on tehnyt bullet hell otteella muutoin aika iskevän pelin, mutta joka lopussa menee niin yli että tuntuu kuin viimeinen taistelu olisi jokin suuri erityishaaste. Asiaa ei auta sekään että tämä taistelu on kaikessa vaativuudessaan tehty todella epäreiluksi ja aivan liian pitkään jatkuvasti. Muutoin peli olisi ihan ok, joskin aika itseääntoistava tapaus.

111. Ghostrunner

Tämä kyberpunkninjailu näyttää hyvältä, ehdottomasti ja vauhdikkuudessa on mahdollisuuksia. Tämä on kuitenkin hyvin turhauttava peli jossa samaa osuutta saa yrittää uudestaan ja uudestaan että siinä onnistuu ja monin paikoin tuntuu että peli menee suoraan räpeltämiseksi. Tietyllä tavalla peli kyllä toimii, mutta sen korkea vaikeusaste tekee siitä aika turhauttavan eikä asetelma ole kaikkine lisävivahteineen niin kiinnostava, että sitä jaksaisi pidempään, varsinkin kun tämä on vaikea vaikeuden takia ja nojaa vieläpä usein suhteellisen itseääntoistaviin ajatuksiin.

110. Jak X

Rallipeli toiminnallisilla elementeillä ja melko huonolla tarinalla. Huumoria löytyy, tuttuja hahmoja löytyy, mutta pelattavuus on niin turhauttavan kireällä ja ohjattavuus on saatu niin liukkaaksi, että kaikki mielekkyys mitä pelissä voisi olla ja aluksi on, katoavat puoleenväliin mennessä ja mahdollisesti jo aiemmin. Asiaa ei myöskään auta tarinallinen irrallisuus trilogiasta, tai se, että samat tekijät onnistuivat tekemään CTR:n, parhaan toimintarallipelin mitä maa päällään kantaa. Sitten PS2:lla he munaavat näin lahjakkaasti.

109. Broken Pieces

Resident Evil tyylinen pelattavuus vähän psykologisemmassa kauhuseikkailupelissä joka onnistuu käyttämään juurikin niitä turhauttavimpia ideoita toteutuksessaan. Tämä on hyvä esimerkki pelistä joka voisi olla hyvä, mutta joka on harhailun ja epämääräisyyden vuoksi ennen kaikkea todella turhauttavaa ja suoraan tylsää pelattavaa.

108. Conan Exiles

Turhauttava, aivan liian hidas ja vieläpä jotenkin niin puolivillaisesti tehty. Tässä pelissä pitäisi olla niin paljon enemmän vauhtia jotta peliin pääsisi kunnolla kiinni ja siitä pystyisi nauttimaan edes hieman, ilman että kaikkea pitää joko toistaa kyllästymiseen asti tai kituuttaa eteenpäin ennenkuin peli alkaa maistua.

107. Leisure Suit Larry: Magna Cum Laude

Räävitön perseilypeli hyvin omalaatuisella huumorilla ja graafisella ulkoasulla. Ei pelattavuudessa mitenkään rikkinäinen mutta ei mitenkään kaksinenkaan. Ei tarjoa paljoakaan todellista sisältöä, vaan lähinnä tarpeettoman pitkäksi venytettyä toinen toistaan typerimmillä ratkaisuilla täytettyä kikkailua.

106. Unravel

Sympaattisen näköinen ja omalla tavallaan myös varsin tunteikas kokonaisuus jonka kuitenkin pilaa niin raskas puzzle painotteisuus että pelistä ei oikeastaan enää edes nauti sillä tavalla, miltä se ulkoasun perusteella ansaitsisi.

105. Knack

Lastenpeliksi yllättävän haastava. Juonellisesti todella lastenohjelmamainen ja pelattavuudessa todella mitäänsanomaton ja tylsä. Todella epäonnistunut yritys luoda maskottihahmo.

104. Ultra Street Fighter 4

Katutappelija 4 on ideallisesti ihan samaa kamaa kuin aiemmatkin, mutta toteutus tuntuu tämän pelin kanssa jotenkin niin mitäänsanomattomalta, kömpelöltä ja hankalalta. Pelissä ei tunnu olevan minkäänlaista mielekkyyttä.

103. Aragami

Aivan liian turhauttava ollakseen kiinnostava, mikä on sääli koska peli näyttää upealta. Ninjailu on hienon näköistä kaikkine tyyliseikkoineen ja lisävivahteineen, mutta samalla aikaa siitä puuttuu niin paljon sellaisia asioita jotka todella nappaavat.

102. Watch_Dogs 2

Paljon potentiaalia ja kaikki vedetty alas viemäriin jo ykkösen kohdalla, mutta kakkonen onnistuu ratkaisevilla tavoilla menemään vielä alemmas. Pääroisto ei ole yhtä tylsän munaton luuseri, mutta päähenkilö on sen verran ärsyttävä ja pelattavuus sen verran rasittavaa että mitenkään positiivista mielikuvaa tästä pelistä ei vain jäänyt.

101. Hidden Agenda

Niin paljon loistavia ideoita ja paljon potentiaalia joka on mennyt täysin hukkaan kun siitä ei ole osattu ottaa kunnolla irti yhtään. Kokonaisuus on aivan liian lyhyt ja kaikki isoimmat osat ovat aivan liian suppeita, puhumattakaan siitä miten kaikki palaset toimivat yhdessä, eli siis huonosti.