Ajoittain huomaa, että pääroiston tapauksessa aika pienillä asioilla voi saada aikaan todella suuren vaikutuksen ja tämä pätee erityisesti silloin, kun pääroiston kanssa ei haluta heti paljastaa hänen osuuttaan isoon kokonaisuuteen.

 

 

 

Simppeli kertaus:

Vain yksi per hahmo ja vain sellaisesta pelistä jossa hahmo on pääroistona.

Jos pääroisto puhuu ja hänet mainitaan, jopa hänestä kerrotaan paljon, ei välttämättä vielä riitä, jos häntä ei missään kohtaa näe. 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Inferno - Soul Calibur VI

Tämä hahmo kärsii merkittävästi siitä, että tässä pelissä ei tarinankerronta ole mitenkään sieltä parhaasta päästä. Mutta kyllä se paljastus että millainen pahuuden ruumiillistuma on lopulta vastassa toimii paremman puutteessa.

 

Typhon - Immortals: Fenyx Rising

Esitellään enen yhtäkään muuta hahmoa pitkällä monologilla jossa näkee todella hyvin miltä hahmo näyttää, todella hyvältä. Iso ongelma on kuitenkin siinä, että monologi jatkuu vähän turhankin pitkään.

 

Alejandro Sosa - Scarface: The World is Yours

Esitellään varsinaisesti vasta aivan lopussa kun hän pitää puheen muille roistoille, samalla kun Tony on jo valmiina rynnäköimään heidän kimppuunsa.

 




24. Malebolgia - Spawn: Armageddon

Spawn tapaa tämän paholaisen helvetissä, liekkien keskellä. Hahmo puhuu juurikin sellaisella todella matalalla mörkömäisellä äänellä kun arvata saattaa ja tämä korostaa tilannetta oitis. Sitten käydään sitä tuttua keskustelua kaksikon välillä ja pelaajalle todella todella hyvin selväksi että mikä Malebolgia todella onkaan.


23. Mother Miranda - Resident Evil: Village

Kokoontuminen jossa paikalla kaikki pelin roistohahmot. Äiti Miranda on ensin hiljaa ja rauhallisesti mutta hiljalleen näyttää myös kyntensä ja auktoriteettinsa kaikkien muiden yli. Tämä jättää hänet varsin salaperäiseksi hahmoksi, sillä hänellä on naamio ja hän pysyy sen verran kaukana, että pysyy epäselvänä. Mutta hänen roolinsa pelissä tulee todella selväksi, koska kaikki muut tekevät, miten hän käskee.


22. Abaddon - Primal

Alkuvoiman ilmentymä omalla tavallaan. Abaddonia ei varsinaisesti avata juuri enempää pelin aikana se toimii oikein hyvin ja pitää mysteeriä yllä. Hahmosta näkyy vain hieman kasvoja ja kun kyseessä on alkuvoima, niin ei siihen välttämättä enempää tarvitakaan. Se kun hahmo ensimmäisen kerran puhuu Jenille, niin kyllä siinä on sellaista oikean pääroiston tunnelmaa. Iso osa tulee juurikin siitä äänestä ja puhetavasta.


21. Corvus - Call of Duty: Black Ops III

Jäätyneessä metsässä Player lopulta kohtaa Corvusin, joka tähän asti on ollut, astetta monitahoisempi hahmo, eikä hänestä ole varsinaisesti ottanut täyttä selkoa. Ensimmäinen tapaaminen vain lisää tätä salaperäisyyttä. Corvus ei edes puhu pelaajalle, mutta kun tilanne alkaa etenemään, niin hahmosta hahmottaa kokoajan enemmän, mikä toimii yllättävän hyvin isossa kokonaisuudessa.


20. Stripe - Gremlins 2

Pelissä tämän hahmon todellinen esittely tapahtuu oitis, kun pomotaistelu muuttunutta Raitaa vastaan alkaa. Ei erityisen vaikea pomotaistelu, mutta tämä onkin enemmän näyte siitä, miltä tämä riiviö oikeasti näyttää. Tietysti hämähäkkimutaatio on merkittävästi hienompi, mutta tässä kohtaa pelaajalle tulee selväksi, että ketä vastaan tässä pelissä taistellaan useasti.


19. Dr. Nefarious - Ratchet & Clank: Crack in Time

Niin uhkaava ja samalla, niin huvittava. Kyllähän hahmo on jo entuudestaan tuttu, niin tietää millainen kahjo pelle tämä robotti todellisuudessa on, ja miten hauska tästä hahmosta onkaan saatu aikaiseksi. Kun hahmo sitten astelee näkyviin, varsin pahaenteisesti, kuitenkin sitten oitis laittaen mukaan hieman komiikkaa, niin kyllä siinä on oitis tietty virne suupielessä, kun tietää että tämän pelin aikana saa taas vaihteeksi kunnolla nauraa pääroiston törmäilylle.


18. Metalhead Leader - Jak II: Renegade

Näytetään heti alussa, vilautetaan taas välillä ja esitellään vasta loppupuolella. Ensimmäinen esittely hahmolle ei niinkään ole se ehdottomasti paras, sillä siinä kohtaa hahmoa ei erityisemmin esitellä vaan sen sekoittaa helposti mihin hyvänsä isoon mörköön. Sitten kun hahmo todella paljastaa itsensä, kun vanha ukko Kor muuttuu täksi hirviöksi ja sen näkee kokonaisuudessaan pelin loppupuolella, niin silloin hahmosta saa sen todellisen kuvan. Se on vaikutta.


17. Catherine - Catherine

Miten esitellä viettelijä, no tällä tavalla, jos ei halua nojata pelkkään raakaan seksuaaliseen energiaan, vaan pitää kokonaisuuden lievästi hillittynä ja vähän arvuuttelevana. Pelinä Catherine on todella perspektiivistä riippuvainen sen suhteen että kuka on hyvä ja kuka on paha. Hahmona Catherine mahtuu kyllä pääroiston paikalle, mutta ei sillä perinteisimmällä tavalla ja siksi tämä esittelykin on niin onnistunut.


16. Max - 24 the Game

Sarjan kakkoskaudella hyvin vähän näkynyt hahmo on pääroistona pelissä joka sijoittuu aikaan kausien 2 ja 3 välillä. Max ilmestyy näkyviin kuin tyhjästä, aivan tavallisenoloinen mies joka kuitenkin on tämän hämähäkinverkon hämähäkki ja hän osittaakin hyvin pian ettei hänen kanssaan leikitä ja hän tekee sen tyylikkäästi liikaamatta käsiään itse. Monille hahmo voi tuntua siltä että hän ilmestyy täysin tyhjästä, mutta sarjaa tarkasti seuranneet tietävät että näin ei ole. Max on hyvä juuri siksi, että häntä ei ole yritetty saada näyttämään liikaa miltään erityiseltä.


15. Creator - Final Fantasy IV: After Years

Tämä on sellainen esittely jossa ei niinkään korostu se hieno ulkoasu tai muuten badass ja cool esittely, vaan enemmänkin sellainen häiritsevä ja ajatuksia nostattava kokonaisuus. Asteittain hahmo kehittyy, kunnes näennäisesti kukistetaan. Mutta sitten se todellinen muoto ilmestyy ruutuun ja se on ehkä kaikista FF hahmoista häiritsevimmän näköinen. Sukupuoleton ihminen jonka alaosa on groteski pallokalamutaatio joka täysin karannut käsistä. Tässä on vähän painajaisainetta. Tämä jää mieleen, kummittelemaan, joten kyllähän se on aika vahva esittely hitaan alustuksen jälkeen ja herättää lisää kysymyksiä siitä, että miten pitkälle tämä hahmo oikeasti voi kehittyä. Pikseliversiossa vaikutus ei ole ihan yhtä erikoinen.


14. Zero - Zero Time Dilemma

Vangitsija ruttotohtorin naamiossa näyttää oitis erittäin hienolta. Jokin tässä ruttotohtorityylissä luo oitis sellaista aivan erityistä kauhua, mistä peli ottaa kaiken ilon irti. Erityisesti se salaperäisyys toimii erittäin hyvin ja tapa jolla hahmo sitten käynnistää pelin, tuo oitis sellaisia tiettyjä Jigsaw tyylisiä vivahteita mukaan, mikä omalla kohdalla oitis lisää odotuksia peliä ja tätä hahmoa kohtaan. Tällä tavalla pääroisto kuuluu esitellä, etenkin jos heti perään näyttää, että peli ei ole huijausta.


13. Daemon - Dragon's Dogma: Dark Arisen

Hyvin klassisen näköinen paholainen. Tämä on monella tavalla juurikin sen näköinen hahmo joka toimii oikein hyvin ja erilailla mitä monet muut. Daemon ei ole täynnä erikoisuuksia, mutta koska se matka mikä on pitänyt tehdä että on päässyt tähän asti, on ollut vaaroja täynnä, ovat odotukset varsin korkeat. Daemonin esittely on joka tapauksessa erittäin hieno, kaikessa hiljaisessa tyylikkyydessään. Hahmo on kuin odottanut pelaajaa kokoajan ja valmistautuessaan taisteluun, hän levittää siipensä.


12. Lord Mortimer - The Council

Yksityistapaaminen aamulla, aivan yllättäen. Kun pelihahmo aamulla herää, on Mortimer jo hänen huoneistossaan odottamassa palvelijoiden saartamana. Siihen onkin sitten hyvä lopettaa ja jatkaa myöhemmin. Tässä on todellakin hyvä sisääntulo. Etenkin siksi, koska tässä vaiheessa ei millään voi ennalta tietää varmaksi että onko lordi Mortimer hyvä vai paha, se selviää vasta aivan loppupuolella ja siksi tämä ensimmäinen tapaaminen, tai pikemminkin sen tapaamisen esittely on niin onnistunut. Lisäpainota tuo se, että jakso päättyy ennenkuin pelaaja ehtii juuri sanoa mitään.


11. Eveline - Resident Evil VII

Piilossa näkyvillä. Vaikka se vähän esiin tulevampi muoto onkin jotain muuta, niin todellinen ensitapaaminen on enemmän kuin onnistunut. Tämä on sellainen hiljainen esittely jonka hätäilevä pelaaja missaa aivan täysin ja vasta kun aivan lopussa näkee että mistä on todella kyse, niin osaa todella arvostaa sitä, miten hienosti Eveline todella esitellään tässä pelissä, ensimmäistä kertaa. Kyllähän hahmoa esitellään uudestaan ja uudestaan, erilaisissa muodoissa, mutta tässä tapauksessa se ensimmäinen kerta on se onnistunein.


10. Ra's Al Ghul - Batman: Arkham City

Esitellään juurikin hahmolle kuuluvalla tavalla. Mystisyys on isossa osassa ja hiljalleen kokonaistilanne kehittyy ja voimistuu. Koko esittelyosuus on kuin yksi iso haaste joka lopulta yltyy pomotaisteluksi. Arkham tasolla tämä on helposti niitä teatraalisimpia ja erityisen onnistunut tämä on siinä mielessä että se on juurikin pääroistolle sopiva esittely, mutta tarinassa ei ole mitään suoraa ja ilmeistä viittausta siihen että Ra's Al Ghul olisi pääroisto sillä se selviää vasta myöhemmin, näyttävästi silloinkin.


9. Satan - Castlevania: Lords of Shadow

Se alkaa hyvin simppelisti puheella, yltyy voimannäytteellä ja päättyy esiintulolla. Aika klassinen tapa, mutta isot pisteet siitä että Sataana ihan ensimmäiseksi korventaa Zobekin. Sääli onkin lähinnä se, että pelisarja vetää lopussa tarinan viemäriin. Saatanan esille tulo on kuitenkin juurikin sellainen pääroistolle sopiva voimannäyte ja omalla tavallaan hahmoon tuo tiettyä eleganttia tyyliä se, että hän ei ole juuri minkään näköinen, ihan tavallisen ihmisen oloinen hahmo, mutta kyllä se nimi oitis kertoo aika paljon.


8. Darth Maul - Star Wars: Episode 1: Phantom Menace

Voisi sanoa että Sidious on pelin pääroisto, mutta hänen roolinsa tässä pelissä on niin olematon, että kyllä itse nostan Darth Maulia jalustalle, sillä hänen roolinsa on sen verran näkyvä. Periaatteessa hänet esitellään siten että sitä ei välttämättä edes pane kunnolla merkille. Se todellinen esittely tapahtuukin siinä kohtaa kun Maul sorttuu kiviä pelaajan eteen ja sytyttää valomiekkansa ja on oitis valmis taisteluun, musiikin alkaessa soida. Tämä on juurikin sellainen todella uhkaava tilanne joka oitis kuvastaa sitä, että Darth Maul on uhkaava vihollinen.


7. Nemesis - Resident Evil 3 Remake

Nopea esiin tulo mitä seuraa pakoretki, joka sitten huipentuu hetkeen liekkien keskellä koska möröltä on palanut naamio kokonaan pois. Tälläinen hektinen ja armoton ajojahti on erittäin hyvä tapa esitellä pelaajalle hahmo joka tulee jahtaamaan häntä pitkin peliä, vaikka se pelipuoli onkin vähän hätäisesti tehty. Siitäkin huolimatta tapa jolla Nemesis näyttää ne tutut kasvonsa on erittäin hyvin tehty.


6. Vladimir Makarov - Call of Duty: Modern Warfare 3

Helikopterin ovi aukeaa ja hidastuksen saattelemana eteen asteleekin itse Makarov. Jos pelisarjan aiemmat pelit ovat tuttuja, etenkin pahamaineinen "No Russian", niin tämän hahmon esille tulo lisää oitis kierroksia koneistoon. Hahmo joka näyttää kuin Gary Oldmanilta Air Force Onessa on erinomainen pääroistovalinta ja koska tiedossa on, että tämä on paha mies, niin sitä kautta odotukset kasvavat oitis. Mutta vaikka pelisarja ei olisikaan entuudestaan tuttu, niin kyllä tälläinen esille tule jättää todella hyvän vaikutelman.


5. Chaos - Dissidia: Final Fantasy

Kun peli on sellaisessa pisteessä että se voisi loppua, niin silloin todellisen paholaisen näköinen hahmo ilmestyy näkyviin leijuessaan ilmassa, todellista hornaa muistuttavassa paikassa. Tällä hahmolla on juurikin sellainen todellinen pääroisto asenne ja muutenkin sellainen tyyli, joka oikeasti korostaa sitä, miltä fantastinen pääroisto näyttää. Kierroksia lisää myös se, että Chaos näyttää nopeasti voimansa, poistaen vastustajansa kuvioista. Jopa Final Fantasy tasolla, Chaos onnistuu erottumaan erittäin vahvasti joukosta, edukseen.


4. Kha Beleth - Dark Messiah of Might and Magic

Varsinainen esittely tapahtuu niinkin myöhään, kuin pelin lopuksi ja vain tietyillä valinnoilla, mikä tavallaan tekee siitä entistä coolimman. Tämä hyvin tyypillinen pahuuden ylivaltias hornahaarniskassa kuullostaa ja näyttää juurikin sellaiselta, miltä pimeyden herran kuuluu ja kun hän pääsee irti, alkaa maailmanloppu. Siinä on aivan erityistä mahtipontisuutta.


3. Nikolai Diavolo - 007: Everything or Nothing

Willem Dafoen hetki Bond roistona nostaa hänet yhdeksi onnistuneimmaksi Bond roistoksi joka on parempi kuin monet elokuvien roistot. Pelkästään se miten hahmo esitellään luo oitis sellaisen todella tyylikkään ja pahaenteisen vaikutelman, kun mies pimeydessä puhuu naiselle, joka vaikutti aluksi Bondin liittolaiselta. Sitten tilanne etenee ja hahmo näyttää naamansa ja Dafoe nyt vain on erinomainen roistonäyttelijä omalla karmivalla ja samaan aikaan karismaattisella tyylillään. Niin ja sitten Diavolo sanoo pelin nimen, mikä on se kirsikka kakun päälle.


2. Jack the Ripper - Assassin's Creed: Syndicate - Jack the Ripper

Tämä on tehty parillakin tavalla uskomattoman onnistuneesti, mikä vain lisää harmistusta siitä, miten huonosti hahmon tarinakaari lopetetaan. Ensin vähän alustusta hahmosta ja sitten kun hahmo todella esitellää, niin aluksi vähän puhetta ja hahmon ääninäyttely on erinomainen. Sitten hahmo näytetään, juurikin sellaisessa todella viktoriaanisessa tyylissä silinterihattu päässä ja naamiossa. Vähän pahaenteisiä sanoja ja poikki. Mutta ei olekaan, sillä tätä jo valmiiksi erinomaista introa seuraa pätkä, jossa pelaaja pääsee pelaamaan itse Viiltäjä Jackilla.


1. Hades - Hades

Hades pelin pääpahikseni itse Hades, helvetin herra ja päähenkilön, Zagreusin isä. Ensimmäinen esittely tapahtuu hetki sen jälkeen kun pelaaja ensimmäistä kertaa kuolee, ellei pelaaja satu olemaan todella hyvä ja pääsemään pinnalle asti. Omalla kohdalla Hades esitellään kun Zagreus astelee verilammikosta isänsä eteen ja kuulee sanat: "Back already". Siitä sitten seuraa toruja ja haukkuja. Hades on todella hienon näköinen, hyvin ääninäytelty ja tapa jolla hän vain istuu pöydän takana tehden töitä, tekee todella hienon kokonaiskuvan hahmosta.