Dark Soulsin jäljiltä monet pelit ovat todellakin alkaneet imitoida tätä suosittua peliä. Siitä onkin sitten muodostunut Soulslike genre, johon siis myös nämä Soulsborne pelitkin kuuluvat. Tämän sarjan määritelmät ovat aika liukuvia, joten hyvin monenlaiset pelit mahtuvat tähän genreen.

 

 

 

Itse en sen enempää ala tarkasti määrittelemään että millainen peli on Soulslike, koska termi on niin liukuva. Jokaisella on kyllä omanlaisensa ajatus siitä, että millainen peli kuuluu Soulslike genreen. Yleensä itse miellän että pelit joissa:

- Pelihahmolla on elinvoimapalkin lisäksi kestävyyspalkki.

- Pelimaailma jossa oikotiet ovat isossa osassa

- Hahmonkehitys ja "sielut"

- Haastavat viholliset ja pomotaistelut

- Tietyntyylinen taistelu

Tämä on nyt suuntaan antava tilanne sillä kaikissa peleissä ei ole kaikkia, mikä entisestään korostaa sitä, että Soulslike genreen mahtuu monenlaisia pelejä. Yleisesti esim. Sekiro mahdutetaan Soulslike genreen, mutta itse en sitä juuri sellaisena pidä koska siinä on aika vähän sellaisen Soulslike tyylisiä elementtejä ja vivahteita jotka itse miellän lähes pakollisiksi. Vähän sama pätee Hollow Knight peliin, joka myös monesti mahdutetaan Soulslike genreen. Itse en lue peliä Soulslike genreen, vain vaikeuden perusteella.

Tietyt pelit jotka monesti niputetaan tähän genreen, mutta joita en itse laske osaksi soulslikejä ovat:

- Hollow Knight

- Sekiro: Shadows Die Twice

- Blasphemous

- Dead Cells

Yksi per pelisarja ei astu vielä voimaan, koska niin montaa hyvää soulslikea ei ole vielä tullut vastaan, koska joukossa on myös monta huonoa.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

- Normaalista poiketen käytän tämän mahdollisuuden korostaakseni muutamia huonoja genren pelejä.

 

 

Hellpoint

Mahdollisesti soulslike genren edustajista se kaikista surkein sillä tämä on todella vaikea, aivan väärillä tavoilla, todella turhauttava milloin mistäkin syystä ja hyvin heikosti rytmitetty ja rakennettu.

 

Dolmen

Suoraan huonosti tehty ja buginen. Tietyt hyvät ideat on ryssitty todella pahasti ja peli on väärillä tavoilla haastava, vaikka siinä muutama potentiaalinen idea onkin mukana.

 

Thymesia

Tietyt hyvät ideat eivät kovin pitkälle kanna kun pelattavuudesta puuttuu sellainen viimeistely. Toiminnallisesti pelissä on hyviä ideoita ruttoaseiden muodossa, mutta niiden käytössä ei olla päästy juuri minnekään.

 

Wo Long: Fallen Dynasty

NiOh-like pikemminkin ja paljon turhauttavampi peli. Tyylillisesti ei nappaa, mytologisesti ei nappaa ja toteutus jättää paljon toivomisen varaa.

 

Ashen

Graafisesti ihan kivan näköinen, mutta toteutus on kaukana kelvollisesta. Tämä peli on todella minimaalinen, aseita on vähän, toiminta on melko mitäänsanomatonta ja peli muuttuu edetessään kokoajan turhauttavammaksi pelata.

 

Lords of the Fallen

Ensimmäinen todellinen soulsklooni joka osasi poimia oikeat perusteet, mutta ei toteuttanut niitä erityisen hyvin, sillä peli on pääasiassa todella turhauttavaa pelattavaa ja lopulta myös aika tylsää.

 




24. NiOh

Sanoisin että tämä on omien kokemusteni mukaan genrenstä vaikeimpia pelejä ja kakkonen on vielä vaikeampi, sekä huonompi. Samuraityyli toimii todella hyvin ja peli kehittää genreä varsin hienosti, tehden siitä haastavamman mutta pelin ki-pulssi systeemi ei ole tehty erityisen hyvin. Pelin haastetaso nousee todella rasittavilla tavoilla ja monesti pelin kanssa tuntuu että se ei edes yritä olla reilu, mikä on suuri sääli isossa kokonaisuudessa koska asetelma on hyvä ja kiinnostava, mutta toteutus yrittää vain tehdä pelistä jatkuvasti vaikean vain vaikeuden vuoksi ja vielä väärillä tavoilla.


23. Chronos: Before the Ashes

Ashes sarjan ensimmäinen, jota kaksi Remnant peliä sitten seurasivat. Tässä on selvät soulslike vivahteet, joskin melko pienimuotoiset ja pääasiassa kysessä on jo aika huono peli, mutta mahtuu kuitenkin vielä listalle sillä tämä on näennäisesti huono ja siinä on tiettyjä todella hyviä ideoita. Toiminta on simppeliä, peli on kivan näköinen ja suppeutensa vuoksi se etenee varsin nopeasti tarjoten ihan kivaa pelattavaa, joskaan ei mitään erityisen ihmeellistä.


22. Immortal: Unchained

Yhdessä vaiheessa tämä oli sellainen todella huono soulslike monien halpamaisten ratkaisujen vuoksi, mutta kun on pelannut enemmän pelejä genressä, niin kyllä tämä on alkanut näyttää jatkuvasti vähän paremmalta. Suuret pisteet peli kuitenkin ottaa siitä, että se on yksi harvoja genren edustajia, jossa käytetään enemmän tuliaseita, kuin lyömäaseita ja kyllähän pelissä on ammuskelu tehty tietyillä tavoilla oikein hyvin, vaikka pelissä onkin myös sorruttu todella epäreiluihin ratkaisuihin.


21. Dark Souls II

Tämä on niin selvästi B-tiimin tekemä, sillä paikoin tuntuu että jos nimi ei suoraan olisi Dark Souls, niin tätä voisi pitää sellaisena todella uskollisena jäljitelmänä. Pelissä on tehty paljon kyseenalaisia ratkaisuja ja vaikka pelattavuus toimii ja mukana on hyviäkin ideoita, niin tämä on tasollisesti ja monien ratkaisujen vuoksi lähempänä Demon's Soulsia, kuin Dark Soulsia.


20. Asterigos: Curse of the Stars

Miltein mahtuu genreen soulslite, sillä yhtäläisyydet moniin kaltaisiinsa ovat melko vähäisiä, mutta niitä on kuitekin tarpeeksi että pelin voi niputtaa yhteen monien muiden kanssa. Asterigos tarjoaa alusta asti todella vapaat mahdollisuudet käyttää niitä aseita joita huvittaa ja edetessä pelaajalla saa kasvamassa määrin lisää taitoja aseiden käyttöön. Pelin merkittävimmät ongelmat tulevat sen kenttäsuunnittelusta ja rytmityksestä, koska monesti pelissä tuntuu olevan ihan hukassa, kun ei ole karttaa eikä merkkejä siitä mihin mennä. Aika lähellä Dark Soulsia siis.


19. Demon's Souls

Ensimmäisistä ensimmäinen, josta se kaikki alkoi. Demon's Souls ei ole niin vaikea kuin Dark Souls ja se rakentuu myös todella eri tavalla. Pelissä on paljon asioita joita ei selitetä, paljon muuttujia ja erittäin hyvin tehtyjä pomovihollisia, jollaisia seuraajissa saisi olla enemmäkin, aina ei ole kyse haasteesta, vaan siitä, että pomotaistelut erottuvat joukosta. Joskus siksi että ne ovat helppoja, mutta pääasiassa siksi, että ne ovat erilaisia. Mutta vaikea peli on kyseessä, osittain muutamien ei selitettyjen asioiden vuoksi. Peruspalikoiltaan kyseessä on ehdottomasti onnistunut peli jossa toiminta on todella hyvää ja maailmoissa on runsaasti eroa. Demon's Souls on hyvin samanlainen kuin Dark Souls, mutta ei niin vapaamuotoinen.


18. Surge 2

Kakkonen rikastaa kaikkea mitä ykkösessä oli ja tarjoaa paljon enemmän pomotaisteluja, joiden joukossa monta todella hyvää. Harmillisesti mukana on myös mekaniikkoja jotka eivät vain toimi niin hyvin kuin pitäisi, sillä torjuntasysteemi on todella kyseenalainen, eikä hauska käytännössä. Monet pienet parannukset kuitenkin tekevät tästä edeltäjänsä veroisen ja tasoisen pelin, joka on monella tavalla parempi, mutta ei kuitenkaan suoraan kaikilla.


17. Surge

Todella perus Soulslike pelisysteemi, Dark Souls lähitulevaisuuden ympyröissä. Tästä uudesta maailmasta on sitten otettu vähän enemmän irti. Mitä tulee ensimmäiseen peliin, on se paljon hillitympi kokonaisuus ja pyrkii lähinnä määrittelemään ne pelisäännöt joita sarjassa sitten tulee. Tämä on ehdottomasti pelaamisen arvoinen soulslike, joka tyyliltään erottuu joukosta erittäin hyvin. Se on paikoin melko rajattu, vaatimaton ja vähän pakotetun vaikea, mutta siinä on juurikin ne oikeat ideat, toteutettu todella hyvin.


16. Mortal Shell

Peli joka näyttää ulkoisesti niin Dark Soulsilta, että sitä voisi helposti pitää spinoffina. Mutta pelimekaniikoiltaan Mortal Shell on todella omanlaiselta, niinkin paljon, että sillä on potentiaalia kasvaa aivan omaksi pelisarjakseen. Kokonaisuutena se on aika pieni ja suppea tapaus, yhdellä umpisurkealla alueella, mutta tapa jolla se kehittää soulslike genreä, tekee siitä ehdottomasti kokemisenarvoisen niille, jotka todella pitävät genren peleistä. Mortal Shell näyttää erittäin hyvältä ja ottaa todella paljon irti suhteellisen simppelistä pelattavuudestaan.


15. Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Kyllä tästä huomaa monet soulslike vivahteet, vaikka ne ovatkin suhteellisen pieniä ja pelattavuudessa korostuvat myös monet erilaiset puolet. Tämän pystyy kuitenkin sen taistelutyylin perusteella niputtamaan samaan sarjaan, vaikka vaikeustasollisesti kyseessä onkin todella erilainen tapaus mitä valtaosa soulslike peleistä on ollut. Toiminnan ohella myös muutamat muutkin osa-alueet tekevät tästä soulsmaisemman kokonaisuuden, vaikka samalla aikaa peli onnistuu pitäytymään tälläisenä vähemmän soulstyylisenä kokonaisuutena ja enemmän toimintaroolipelinä. Tämä on siitä syystä erittäin hyvä peli korostamaan sitä, miten liukuva käsite soulslike onkaan ja miten kukin pelaaja voi itse määritellä sitä omassa mielessään.


14. Vampyr

Peli joka olisi voinut olla tarinallisesti niin paljon parempikin. Espanjantaudin runtelemaan Lontooseen sijoittuva tarina on varsin hyvin ja pelin moraaliset valinnat rakentuvat varsin hienosti, luoden pelaajalle erilaisia mahdollisuuksia edetä ja kehittyä. Toiminnassa on selviä Dark Souls vivahteita, vaikka mukana on myös tiettyjä omia juttuja. Vampyr on sellainen peli josta näkee oitis mitä se yrittää toiminnallisessa mielessä olla, mutta josta huomaa myös, että sillä on siinä ohessa meneillään aivan omiakin juttuja joista isoin on se, miten pelaajan valinnat vaikuttavat kaupungin kestävyyteen ja pelaajan omaan voimatasoon.


13. Darksiders III

Darksiders sarjan huonoin osa, mutta todella hyvä soulslike. Darksiders sarjassa on ollut todella erilaisia pelejä ja vaikka ne kolme muuta ovatkin tätä peliä parempia, ei suoraan tee tästä huonoa peliä. Dark Souls vaikutteet näkyvät todella selvästi monissa osissa peliä, mutta pelin maailman, maailman mytologia ja niiden käyttö, ovat omiaan tekemään tästä todella hyvän pelin. Variaatiota on varsin paljon ja maailmat avautuvat hiljalleen. Haaste tulee monesti siitä, miten hyvin pelaaja on varautunut tilanteisiin ja miten paljon on kehittänyt hahmoa. Vaikka kokonaisuus onkin merkittävästi Dark Soulsia yksinkertaisempi, niin siinä on se on silti erittäin onnistunut tapaus monella tavalla. Jaksotus ja haaste on monesti erittäin hyvä, vaikka peli ajoittain tuntuukin tarpeettoman sokkeloiselta.


12. Lords of the Fallen

Ei se alkuperäinen, vaan  remake/reboot jossa nimi on sama, mukana on paljon samanlaisia pomotaisteluja, mutta jonka ote pelattavuuteen on merkittävästi parempi ja joka on nyt entistä lähempänä Dark Soulsia. Jos ensimmäinen Lords of the Fallen oli soulsklooni, mutta heikko jäljittelijä, on tämä niin selvä jäljittelijä, että tätä voisi paikoin pitää osana pääasarjaa. Tämä on yksi peli jossa perusteet on tehty oikein, tunnelma rakentuu todella hienosti ja laajuuttakin riittää. Tämä on mahdollisesti se kaikista tunnollisin seuraaja mitä Dark Soulsilla on.


11. Dark Souls

Peli joka teki genrestä suositun ja mahdollisesti myös antoi nostetta nimikkeelle. Dark Souls on erinomainen metroidvania murhaavalle haasteella, todella synkällä mutta niin erinomaisesti toteutetulla maailmalla, valtavalla pomotaistelumäärällä ja kattavalla valikoimalla varusteita aseista haarniskoihin. Pelattavuudessa on tietyt epätarkkuudet ja halpamaisuuksia tulee vastaan usein, mutta kokonaisuutena peli on ehdottomasti pelaamisenarvoinen kokonaisuus.


10. Lies of P

Tyylikäs kokonaisuus jossa paljon Bloodborne fiilistä ja runsaasti aseita ja erilaisia toimintavaihtoehtoja. Ehdottomasti yksi niitä pelejä joka toimii tyylissä, tarinassa ja toiminnassa, eli pääasiassa kaikki palaset ovat paikoillaan ja toimivat esimerkillisellä tavalla. Lies of P on soulslike todella selvästi eikä siinä ole juuri muuta. Siksi onkin hyvä että peli on tehnyt kaikki perusteet hyvin. Sen suurimmat heikkoudet ovat lähinnä sen haastetason heittelehtivässä kokonaisuudessa jossa vaikeuspiikkejä tulee usein.


9. Steelrising

Ehdottomasti todella aliarvostettu soulslike joka onnistuu todella monella osa-alueella todella esimerkillisesti. Peli on ulkoisesti tyylikäs, haasteeltaan erittäin hyvin tasapainoitettu ja toiminnaltaan todella mielekästä pelattavaa jossa riittää mukavasti erilaisia muuttujia. Paketti on myös melko hillitty sillä vaikka sisältöä onkin melko hyvin, se ei missään kohtaa kasva isommaksi kuin on tarvis. Tarinallisestikin peli onnistuu tarjoamaan melko hyvän kokonaisuuden ja metroidvaniaelementit korostavat pelin rytmitystä todella hienosti.


8. Elden Ring

Avoimenmaailman Dark Souls jossa tekeminen ei lopu mitenkään äkkiä. Vaikka itse pidänkin tätä kokonaisuutta todella yliarvostettuna, niin samalla aikaa sen vahvuudet on hyvä noteerata. Tämä on niitä pelejä jossa tasapaino on aika hukassa, mutta jonka laatutaso kestää todella hyvin. Mukana on valtavasti pomovihollisia ja kattava määrä erilaisia taistelutyylejä sun muuta, joka pitää kyllä kiireisenä. Suuri kokoelma kaikkien aiemmin tulleiden pelien ideoista samassa valtavassa paketissa. Tosin, aika paljon täytettäkin löytyy ja rytmitys saisi olla parempi.


7. Code Vein

Voisi olla pykän korkeammalla, jos toiminta olisi ratkaisevasti hiotumpaa. Isoin ongelma on siinä, että pelin ajoitukset ja nopeus eivät täysin osu yksiin monissa tilanteissa. Muutama muukin heikkous löytyy, mutta pelin yleinen tyyli, toteutus ja animevivahteinen ulkoasu ovat todella vahvoja osia kokonaisuutta. Tämän lisäksi pelissä on runsaasti erinomaisesti tehtyjä henkilöhahmoja ja kehityssysteemi jossa on todella hyvä ote. Eri koodinimet ovat erinomaisia, toiminnassa on todella hyvä ote ja pelin maailma sekin toimii todella hyvin ja luo erinomaisen kokonaisuuden. Tarina rakentuu hyvin ja pelihahmon luonti kerää suuremmat pisteet kuin missään genren pelissä. Tästä pelistä kun saisi jatko-osan, niin se saattaisi oitis nousta tästä parikin pykälää korkeammalle.


6. Bloodborne

Niukasti aiempaa parempi. Bloodborne on tyylikkyydessä todella upea peli sillä se on yhtä aikaa todella montaa eri tyyliä. Mukana hieman lovecraftia Viktoriaanisessa ympäristössä, steampunk vivahteilla ja hyvin goottimaisella tyylillä ja runsaalla määrällä verta. Bloodbornen kanssa iso kokonaisuus toimii erittäin hyvin ja tyylisekoissa riittää laatua. Pelkästään aseiden muodon vaihdot ovat niin mielekkäitä, että niitä tekee välillä vain siksi, koska niissä on sitä tiettyä osuvaa tyyliä. Lisäksi taistelu on paljon nopeatempoisempaa, mikä sopii omaan pelityyliinä paremmin. Pelin tyylilliset ratkaisut ovat myös isossa osassa siinä, miksi tästä pelistä tykkää niin paljon.


5. Dark Souls 3

Hiuksenhienosti aiempaa parempi, lähinnä siksi, että tämä on oman sarjansa kolmas peli, että ne isoimmat virheet on ehditty tehdä ja niistä on opittu yhtä ja toista. Dark Souls III on kaikilla tavoilla todella soulslike, sattuneesta syystä. Se ei ole niin vapaa kuin ensimmäinen Dark Souls ja vaikka mekaniikoiltaan se on lähellä Bloodbornea, niin se on silti Dark Souls, jossa puolustus on yhtä tärkeää kuin hyökkäys. Se mikä kuitenkin todella tekee tästä paremman kuin muut Fromin pelit, on se, miten hienosti pomovihollisten kanssa ollaan tehty. Dark Souls on monella tavalla edelleen kova haastaja, mutta isona kokonaisuutena, tässä pelissä ollaan onnistuttu parhaiten, vaikka se ero aika pieni onkin.


4. Star Wars Jedi: Fallen Order 

Mahtuu monella tavalla näihin soulslike puitteisiin ja nousee helposti paremmaksi kuin monet tällä listalla. Tämä ehdottomasti top 4:ssä, mutta sen paikka on vaikea määrittää. Tähtien Sota aihepiiri ja valosapelitoiminta ovat omiaan tekemään tästä oitis paremman kuin monista muista. Toiminta on hauskaa ja sopivalla tavalla haastavaa, tarina toimii erinomaisesti ja rytmitys on loistava. Mukana on myös muutama fantastinen pomotaistelu ja loppuhuipennus on eeppinen. Ehdottomasti pelaamisenarvoinen peli.


3. Remnant II 

Ykkösen tavoin erinomainen räiskintäpeli jossa on yleisesti samanlainen ote, mutta myös paljon parannuksia. Hahmoluokkia on enemmän ja sitä kautta pelityylejä on enemmän, mikä tekee pelin moninpelisysteemistä merkittävästi paremman. Pelissä on runsaasti sellaisia salaisia juttuja joiden löytämiseksi pitää peliä pelata uudestaan ja uudestaan siinä toivossa että jotakin uutta tapahtuu ja silloinkin, voi olla että missaa jotakin, kun ei osaa etsiä. Remnant II on paljon ykköstä kryptisempi, rikkaampi ja syvällisempi peli, joka on toiminnallisesti aivan samasta puusta veistetty ja ero näiden kahden pelin välillä on hyvin pieni. Sanotaan että tämä voisi olla sijaa ylempänä tai alempanakin.


2. Remnant: From the Ashes

Niukasti parempi kuin aiempi. Remnantin suurin vahvuus on se, että kyseessä on räiskintä, mikä tekee tästä merkittävästi erilaisemman kuin monet muut listan pelit ja Remnant tekee räiskinnän vieläpä todella hyvin erilaisilla aseilla. Lisäksi hahmonkehitys on todella erilainen kuin valtaosassa, mutta se toimii esimerkillisellä tavalla. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että jokainen kampanja on periaatteessa erilainen. Uudelleenpeluu arvo on varsin hyvä, moninpeli on toteutettu erityisen hyvin ja tunnelma on todella soulsmaista, hyvillä tavoilla. Remnant on juurikin sellainen peli, joka voisi aivan hyvin saada jatko-osan, joka olisi taatusti vielä parempi, sillä tämä peli on todella onnistunut kokonaisuus, yllättävän hyvä jopa. 


1. Star Wars Jedi: Survivor

Ensimmäinen peli on mahtava kokoniasuus mutta jatko-osa on lähes kaikilla tavoilla sitäkin parempi. Monilla ratkaisevilla tavoilla tämä on joukosta lopulta se paras, nousten paremmaksi kuin kaikki From Softwaren pelit, jotka loivat tämän genren. Survivor on haasteellisesti kaikista tasapainoisin, lähinnä vaikeustasojen vuoksi, se on pelimekaniikoiltaan monipuolinen ja erilaista tekemistä riittää. Se syvällisin olemus on kuitenkin jeditoiminnassa, jossa valomiekka on isossa osassa ja toiminta on erittäin hauskaa alusta loppuun asti. Pelistä löytyy monia sellaisia asioita jotka mahtuvat soulslike genreen, mutta myös metroidvania genreen. Pääasia on kuitenkin se, että näiden pelien joukossa, tämä on helposti oma suosikkini.