Dark Soulsin jäljiltä monet pelit ovat todellakin alkaneet imitoida tätä suosittua peliä. Siitä onkin sitten muodostunut Soulslike genre, johon siis myös nämä Soulsborne pelitkin kuuluvat. Tämän sarjan määritelmät ovat aika liukuvia, joten hyvin monenlaiset pelit mahtuvat tähän genreen.

 

 

 

Itse en sen enempää ala tarkasti määrittelemään että millainen peli on Soulslike, koska termi on niin liukuva. Jokaisella on kyllä omanlaisensa ajatus siitä, että millainen peli kuuluu Soulslike genreen. Yleensä itse miellän että pelit joissa:

- Pelihahmolla on elinvoimapalkin lisäksi kestävyyspalkki.

- Pelimaailma jossa oikotiet ovat isossa osassa

- Hahmonkehitys ja "sielut"

- Haastavat viholliset ja pomotaistelut

- Tietyntyylinen taistelu

Tämä on nyt suuntaan antava tilanne sillä kaikissa peleissä ei ole kaikkia, mikä entisestään korostaa sitä, että Soulslike genreen mahtuu monenlaisia pelejä. Yleisesti esim. Sekiro mahdutetaan Soulslike genreen, mutta itse en sitä juuri sellaisena pidä koska siinä on aika vähän sellaisen Soulslike tyylisiä elementtejä ja vivahteita jotka itse miellän lähes pakollisiksi. Vähän sama pätee Hollow Knight peliin, joka myös monesti mahdutetaan Soulslike genreen. Itse en lue peliä Soulslike genreen, vain vaikeuden perusteella.

Lisäksi, vaikka Soulspelejä on tuhoton määrä, niin osa niistä on melkolailla täyttä kuraa ja kaikkia en ole itse edes pelannut, joten ihan täyttä listaa en kokoa, sillä silloin taso hyppäisi yhdessä kohtaa niin merkittävästi että kahden pelin laadullinen ero on turhankin merkittävä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Chronos: Before the Ashes

Selvät Soulslike vivahteet huomaa kyllä, vaikka peli onkin myös huomattavasti helpotettu tapaus. Lisäksi peli on aika lyhyt, eikä siten pääse kunnolla käyttämään omia juttujaan.

 

Surge 2

Yhtä aikaa hyvin uskollinen edeltäjälleen, sekä hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, kehittyen useammalla tavalla. Hyvin selvä Soulslike futuristisemmassa maailmassa.

 

Dark Souls II

Sarjansa heikoin osa, mikä ei kuitenkaan tee siitä suoranaisesti huonoa peliä, eikä ero ykköseen ole niin merkittävä kuin voisi ehkä luulla.

 




12. NiOh

Sanoisin että tämä on omien kokemusteni mukaan genrenstä vaikein peli, tietyillä tavoilla vääristä syistä, mutta samalla aikaa, peli tarjoaa eväitä näiden haasteiden nujertamiseen. Vaihtoehtoja tässä pelissä on todella paljon. Erilaisia aseita on runsaasti, erilaisia taitoja on runsaasti ja jokainen eri osa-alue tekee pelistä helposti hyvin erilaisen. Ki systeemi on hyvin helppo oppia perusteiltaan, mutta sen täysi hallinta on erittäin haastavaa, etenkin kun mukaan heitetään vielä stance systeemi, joka on myös perusideoiltaan simppeli, mutta hyvin haastava syvällisemmässä mielessä. Samurai tunnelma ja tyyli on todella upea ja pelattavuus on todella hiottua. Ajoittain NiOh tuntuu raastavan vaikealta ja epäreilulta, sillä tämä on hyvä esimerkki pelistä joka on monissa kohdissa tehty vaikeaksi vain vaikeuden takia.


11. Surge

Todella perus Soulslike pelisysteemi, Dark Souls lähitulevaisuuden ympyröissä. Tästä uudesta maailmasta on sitten otettu vähän enemmän irti, sillä vaikka pelattavuudessa onkin suora yhdennäköisyys esikuvaan, niin pelissä on myös paljon oikeasti omaa ja vihollisten osien leikkaaminen on näistä omimpia. Kun fantasiahirviöt vaihtuvat robotteihin ja niitä tukeviin ympäristöihin, niin peliin saadaan sellainen tietty koneiden vallankumoustyylikkyys, mikä toimii yllättävän hyvin. Surge ei juuri yritä olla mitenkään erikoinen Soulslike ja onnistuu siksi olemaan ainakin perushyvä, kun rakennuspalikat ovat hyvillä perustuksilla.


10. Dark Souls

Pelisarjan ja genren suureen suosioon nostanut, oman sarjansa aloittaja. Dark Souls on yllättävän vapaamuotoinen peli, varsinkin aluksi ja pelajaalla on runsaasti vaihtoehtoja sen suhteen, miten pyrkii eteenpäin. Pelissä on monia merkittäviä heikkouksia, rasittavia puolia ja epäreilulta tuntuvia hetkiä, unohtamatta vain vaikeuden vuoksi vaikeaksi tehtyjä tilanteita. Vaikka pelillä on paikkansa videopeli historiassa, niin se ei ole kaltaisistaan millään paras, vaikka se onkin tehnyt monia sellaisia asioita, joista on sitten tullut soulslike genren perusrakennuspalikoita.


9. Darksiders III

Darksiders sarjan huonoin osa, mutta todella hyvä soulslike. Darksiders sarjassa on ollut todella erilaisia pelejä ja vaikka ne kolme muuta ovatkin tätä peliä parempia, ei suoraan tee tästä huonoa peliä. Dark Souls vaikutteet näkyvät todella selvästi monissa osissa peliä, mutta pelin maailman, maailman mytologia ja niiden käyttö, ovat omiaan tekemään tästä todella hyvän pelin. Variaatiota on varsin paljon ja maailmat avautuvat hiljalleen. Haaste tulee monesti siitä, miten hyvin pelaaja on varautunut tilanteisiin ja miten paljon on kehittänyt hahmoa. Vaikka kokonaisuus onkin merkittävästi Dark Soulsia yksinkertaisempi, niin siinä on se on silti erittäin onnistunut tapaus monella tavalla. Jaksotus ja haaste on monesti erittäin hyvä, vaikka peli ajoittain tuntuukin tarpeettoman sokkeloiselta.


8. Mortal Shell

Peli joka näyttää ulkoisesti niin Dark Soulsilta, että sitä voisi helposti pitää spinoffina. Mutta pelimekaniikoiltaan Mortal Shell on todella omanlaiselta, niinkin paljon, että sillä on potentiaalia kasvaa aivan omaksi pelisarjakseen. Kokonaisuutena se on aika pieni ja suppea tapaus, yhdellä umpisurkealla alueella, mutta tapa jolla se kehittää soulslike genreä, tekee siitä ehdottomasti kokemisenarvoisen niille, jotka todella pitävät genren peleistä. Mortal Shell näyttää erittäin hyvältä ja ottaa todella paljon irti suhteellisen simppelistä pelattavuudestaan.


7. Vampyr

Peli joka olisi voinut olla tarinallisesti niin paljon parempikin. Espanjantaudin runtelemaan Lontooseen sijoittuva tarina on varsin hyvin ja pelin moraaliset valinnat rakentuvat varsin hienosti, luoden pelaajalle erilaisia mahdollisuuksia edetä ja kehittyä. Toiminnassa on selviä Dark Souls vivahteita, vaikka mukana on myös tiettyjä omia juttuja. Vampyr on sellainen peli josta näkee oitis mitä se yrittää toiminnallisessa mielessä olla, mutta josta huomaa myös, että sillä on siinä ohessa meneillään aivan omiakin juttuja joista isoin on se, miten pelaajan valinnat vaikuttavat kaupungin kestävyyteen ja pelaajan omaan voimatasoon.


6. Demon's Souls

Ensimmäisistä ensimmäinen, josta se kaikki alkoi. Demon's Souls ei ole niin vaikea kuin Dark Souls ja se rakentuu myös todella eri tavalla. Pelissä on paljon asioita joita ei selitetä, paljon muuttujia ja erittäin hyvin tehtyjä pomovihollisia, jollaisia seuraajissa saisi olla enemmäkin, aina ei ole kyse haasteesta, vaan siitä, että pomotaistelut erottuvat joukosta. Joskus siksi että ne ovat helppoja, mutta pääasiassa siksi, että ne ovat erilaisia. Mutta vaikea peli on kyseessä, osittain muutamien ei selitettyjen asioiden vuoksi. Peruspalikoiltaan kyseessä on ehdottomasti onnistunut peli jossa toiminta on todella hyvää ja maailmoissa on runsaasti eroa. Demon's Souls on hyvin samanlainen kuin Dark Souls, mutta ei niin vapaamuotoinen.


5. Code Vein

Voisi olla pykän korkeammalla, jos toiminta olisi ratkaisevasti hiotumpaa. Isoin ongelma on siinä, että pelin ajoitukset ja nopeus eivät täysin osu yksiin monissa tilanteissa. Muutama muukin heikkous löytyy, mutta pelin yleinen tyyli, toteutus ja animevivahteinen ulkoasu ovat todella vahvoja osia kokonaisuutta. Tämän lisäksi pelissä on runsaasti erinomaisesti tehtyjä henkilöhahmoja ja kehityssysteemi jossa on todella hyvä ote. Eri koodinimet ovat erinomaisia, toiminnassa on todella hyvä ote ja pelin maailma sekin toimii todella hyvin ja luo erinomaisen kokonaisuuden. Tarina rakentuu hyvin ja pelihahmon luonti kerää suuremmat pisteet kuin missään genren pelissä. Tästä pelistä kun saisi jatko-osan, niin se saattaisi oitis nousta tästä parikin pykälää korkeammalle.


4. Bloodborne

Niukasti aiempaa parempi. Bloodborne on tyylikkyydessä todella upea peli sillä se on yhtä aikaa todella montaa eri tyyliä. Mukana hieman lovecraftia Viktoriaanisessa ympäristössä, steampunk vivahteilla ja hyvin goottimaisella tyylillä ja runsaalla määrällä verta. Bloodbornen kanssa iso kokonaisuus toimii erittäin hyvin ja tyylisekoissa riittää laatua. Pelkästään aseiden muodon vaihdot ovat niin mielekkäitä, että niitä tekee välillä vain siksi, koska niissä on sitä tiettyä osuvaa tyyliä. Lisäksi taistelu on paljon nopeatempoisempaa, mikä sopii omaan pelityyliinä paremmin. Pelin tyylilliset ratkaisut ovat myös isossa osassa siinä, miksi tästä pelistä tykkää niin paljon.


3. Dark Souls 3

Hiuksenhienosti aiempaa parempi, lähinnä siksi, että tämä on oman sarjansa kolmas peli, että ne isoimmat virheet on ehditty tehdä ja niistä on opittu yhtä ja toista. Dark Souls III on kaikilla tavoilla todella soulslike, sattuneesta syystä. Se ei ole niin vapaa kuin ensimmäinen Dark Souls ja vaikka mekaniikoiltaan se on lähellä Bloodbornea, niin se on silti Dark Souls, jossa puolustus on yhtä tärkeää kuin hyökkäys. Se mikä kuitenkin todella tekee tästä paremman kuin muut Fromin pelit, on se, miten hienosti pomovihollisten kanssa ollaan tehty. Dark Souls on monella tavalla edelleen kova haastaja, mutta isona kokonaisuutena, tässä pelissä ollaan onnistuttu parhaiten, vaikka se ero aika pieni onkin.


2. Remnant: From the Ashes

Tämä voisi miltein olla pykälää korkeammalla, tai alempana. Remnantin suurin vahvuus on se, että kyseessä on räiskintä, mikä tekee tästä merkittävästi erilaisemman kuin monet muut listan pelit ja Remnant tekee räiskinnän vieläpä todella hyvin erilaisilla aseilla. Lisäksi hahmonkehitys on todella erilainen kuin valtaosassa, mutta se toimii esimerkillisellä tavalla. Erityismaininnan ansaitsee myös se, että jokainen kampanja on periaatteessa erilainen. Uudelleenpeluu arvo on varsin hyvä, moninpeli on toteutettu erityisen hyvin ja tunnelma on todella soulsmaista, hyvillä tavoilla. Remnant on juurikin sellainen peli, joka voisi aivan hyvin saada jatko-osan, joka olisi taatusti vielä parempi, sillä tämä peli on todella onnistunut kokonaisuus, yllättävän hyvä jopa.


1. Star Wars Jedi: Fallen Order

Soulslike käsite on aika liukuva ja Jedi: Fallen Order mahtuu monella tavalla näihin puitteisiin ja nousee helposti paremmaksi kuin monet tällä listalla. Monilla ratkaisevilla tavoilla tämä on joukosta lopulta se paras, nousten paremmaksi kuin kaikki From Softwaren pelit, jotka loivat tämän genren. Fallen Order on haasteellisesti kaikista tasapainoisin, lähinnä vaikeustasojen vuoksi, se on pelimekaniikoiltaan monipuolinen ja erilaista tekemistä riittää. Se syvällisin olemus on kuitenkin jeditoiminnassa, jossa valomiekka on isossa osassa ja toiminta on erittäin hauskaa alusta loppuun asti. Pelistä löytyy monia sellaisia asioita jotka mahtuvat soulslike genreen, mutta myös metroidvania genreen. Pääasia on kuitenkin se, että näiden pelien joukossa, tämä on helposti oma suosikkini.