Uudelleenpeluuarvo on jotakin sellaista minkä jotkut pelit onnistuvat tekemään niin poikkeuksellisen hyvin, että niitä ei voi kuin kehua siitä. Monesti kyse voi olla aika pienistä asioista, jostakin mikä koukuttaa jatkaamaan pelin parissa.

 

 

 

Kertaus:

Yksi per pelisarja ja lajityyppi pelisarjassa.

Toisin kuin ensimmäisen listan kanssa, nyt en tuijota ihan täysin pelkkiä pelituntinumeroita, vaikka niilläkin on osittain selvä vaikutus siihen, miten osat peleistä järjestän.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Final Fantasy IV

After Years olisi myös hyvä valinta sillä hyvin samanlaisista peleistä on kyse. FF tyylillä ja tunnelmalla pääsee todella pitkälle, puhumattkaan että tässä on yksi sarjan parhaista tarinoista.

 

Resident Evil: Village

Ottaa juurikin oikeilla tavoilla mallia pelisarjansa parhaasta pelistä. Resident Evil 4:stä ja siitä syystä todellakin onnistuu merkittävästi lisäämään uudelleenpeluuarvoaan.

 

Kingdom Hearts: Birth By Sleep

Korttisysteemi on taistelussa yllättävän koukuttava kun siihen pääsee kunnolla sisään ja alkaa kehittämään simppeleitä hyökkäyksiä todellisiksi tuhoiskuiksi.

 

Soul Calibur VI

Hahmonluonti on palauttanut tämän pelin pariin useamman kerran ja Libra of Souls tarjoaa pelattavaa uudestaan ja uudestaan.

 

Uncharted: Drake's Deception

Lähitaistelun suhteen pelisarjan vahvin osa, ammuskelun suhteen siinä missä muutkin, tarinallisesti todella hyvä ja toimintakohtaukset pärjäävät myös vertailussa todella hyvin.

 




24. Dragon's Dogma

Peli on siitä erikoinen, että se sallii vain yhden aktiivisen pelikerran, mikä tarkoittaa että pitää pelata samalla hahmolla kokoajan, tai menettää aiempi hahmo kokonaan. Tosin koska vaikeustaso ei kasva uusilla pelikerroilla, se lisää mielekkyyttä varsin merkittävästi. Asiaa edesauttaa todella hyvä pelituntuma ja valtava määrä tekemistä hyvin eläväntuntuisessa maailmassa jossa asiat etenevät omaa rataansa tiettyjen tapahtumien mukaan. Aloituskynnys on tästä syystä varsin pieni ja jos pelissä haluaa saavuttaa kaiken, pitää se pelata läpi uudelleen ja uudelleen, tai hankkia ohje, ettei missaa yhtäkään tehtävää.


23. XCOM2

Tämä on sellainen peli joka alkaa kunnolla maistua vasta sitten, kun siinä ollaan jo aika pitkällä. Tosin pelin kohdalla tyylikkyys laskee kun pelattavuuden mielekkyys kasvaa. Joka tapauksessa XCOM2 on sellainen peli jonka voisi ajatella varsin hyvin aloittavansa alusta, vaikka peli onkin paikka paikoin turhauttavan vaikea. Siinä on kuitenkin sitä tiettyä mielekkyyttä jossa isossa osassa on pelin yleinen idea.


22. The Last of Us

Tarina on parhaimmillaan ensimmäisellä kerralla, mutta toimii erittäin hyvin myös jatkossa. Tämä on ehdottomasti sellainen peli joka vangitsee erittäin hyvin tämän maailmanlopun tunnelman. Iso syy on siinä, että pelin jaksotus on vertaansa vailla koko genressä sillä toiminnan ja hiljaisten osuuksien yhdistely toimii tavalla johon muut tämänkaltaiset pelit eivät ole millään vielä päässeet. Verkkopelillä on myös osuutta siinä, että tätä on tullut pelattua joskus sen verran, että toinen selviytyjäreitti on käyty loppuun asti.


21. Punisher

PS2:n Punisher olisi vieläkin varsin mielekäs pelata, sillä kunnes tulee Punisher, ei tätä parempaa olekaan. Ohjattavuus on lähinnä vanhentunut, mutta muutoin peli on hyvinkin laadukasta Marvel tavaraa K18 toiminnalla jossa Frank Castle pääsee todella oikeuksiinsa. Tämä on ehdottomasti yksi niitä PS2:n lähemmäs legendaarisia pelejä joita aikoinaan tuli pelattua todella paljon, sillä Tuomari on yksi niitä Marvel hahmoja, joka ei ole päässyt pelimaailmassa kunnolla oikeuksiinsa, eikä lähiaikoina enää elokuva ja tv puolellakaan.


20. Bloodborne

Valintani lähinnä siksi, että se oli viimeksi kunniamainintana. Dark Souls 3 tosin saattaa tuntimäärällisesti olla korkeammalla (osittain DLC sisällön vuoksi). Sillä nyt ei ole merkittävästi väliä koska nämä kaksi peliä ovat pääasiassa samalla viivalla hyvin monessa suhteessa ja niiden uudelleenpeluuarvossa on myös paljon samaa. Molemmilla on tietyst myös sellaisia vahvuuksia ja heikkouksia mitä toisella on tai ei ole.


19. Smite

League of Legendsin tavoin Smite on tälläinen peli jota voi pelata vähän silloin tällöin ja onnistua kasaamaan aika merkittävä määrä tunteja. Pelit voivat olla varsin nopeita, pelattavia hahmoja on aivan tuhoton määrä ja lisää tulee. Tosin Smite on ehkä se peli joka on kehittynyt eteenpäin oikeilla tavoilla, kun taas LoL on ottanut useita harha-askelia. Tosin samalla aikaa LoL on vaihtelevuudeltaan merkittävästi kattavampi mitä edesauttaa se, että se on myös suositumpi. Mutta itse en sulkisi Smitea pois kisasta.


18. Lord of the Rings: War in the North

Yllättävän hyvin toimiva peli, vaikka tuntuukin monin paikoin hyvin itseääntoistavalta perus hack n slash peliltä. Tarina on kerrottu erittäin hyvin ja tekoäly on kiitettävää tasoa. Moninpelinä tämä nousee oitis aivan uudelle tasolle, mutta yksinkin pelattuna peli toimii oikein hyvin. Valinta voisi myös olla Return of the King, sillä PS2:n aikaan sitä tuli pelattua uskomattoman paljon yksin ja moninpelinä. Oma valintani on kuitenkin tämä, sillä tämä peli tuntuu pistävän monilla osa-alueilla ratkaisevasti paremmaksi.


17. Dragon Age: Inquisition

Aloitus voi olla se mikä vaatii paljon, mutta kun peliin pääsee sisään, niin sitten se alkaakin taas viemään mukanaan. Hahmonluonti on todella hyvä, eri hahmot toimivat erinomaisesti ja tarina on todella hyvin kirjoitettu ja jaksotettu, monissa kohdissa ne pienemmätkin tarinaosuudet voivat muistua mieleen erittäin hyvinä ja eri hahmojen väliset keskustelut auttavat entuudestaan tekemään ryhmästä tiiviimmän ja kiinnostavamman. Pelkkä ryhmän valinta lisää mahdollisuuksia kokea jotakin uutta tietyissä tilanteissa.


16. Detroit: Become Human

Valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja, joissakin tapauksissa todella marginaalisilta tuntuvien valintojen kohdalla. Se mitä Markus maalaa tai se miten Connorin ja Hankin väliset keskustelut menevät ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten hyvin iso kokonaisuus oikeasti toimiikaan. Kun näkee ne tarinakartat eri valintojen kanssa, niin väkisinkin tulee mietteitä siitä, että mitähän ne seuraukset ovat, joita en ole vielä avannut?


15. Final Fantasy VIII

Sen verran monta kertaa läpäisty että kyllä se on helppo ottaa osaksi vertailua. Lisäksi tämä on yksi niitä sarjan pelejä joka on aika helppo aloittaa kokonaan uudestaan, koska tarina on ehdottomasti yksi sarjan parhaista. Junction systeemi on yllättävän koukuttava ja kaikki sivutekeminen huomioiden tämä on ehdottomasti todella viihdyttävä kokonaisuus jonka parissa viihtyy helposti todella pitkään. Ainoa oikeasti merkittävä heikkous on se, että PS1 RPG pelien tapaan, se tekstitulva on paikoin erittäin luotaantyöntävä.


14. Ratchet & Clank 3

Ratchet & Clank sarjan peleissä yhtenä suurena valttina on aseiden päivittäminen ja sitä kautta kokoajan kehittyvä toiminta, joka on alusta loppuun todella mielekästä. Asiaa helpottaa myös uskomattoman huumoripitoinen ja oikeasti hauska tyyli. Vaikea valinta on lähinnä se että mikä on sitten se peli sarjassa jonka uudelleenpeluuarvo on se paras. Itse sanoisin että uudemmat eivät juuri saavuta sitä mitä vanhemmat ja tästä syystä itse valitsen Ratchet & Clank 3:n, niukasti Crack in Timen ohi.


13. Greedfall

Pelin suurin vahvuus on sen aikakausityylikkyys jollaisia ei ole kovinkaan paljoa. Tarina ja sen kuljetus on kuin BioWaren parhaista ja toiminta on hyvin mielekästä. Greedfall on hyvin aliarvostettu roolipeli, sillä vaikka sen kanssa onkin paljon toistoa ja ei niin hyviä ratkaisuja, on se perusteiltaan enemmän kuin onnistunut kokonaisuus jota miellyttävää pelata ja jonka voisi aloittaa vaikka kokonaan uudestaan alusta asti, ihan vain että voi pelata vähän erilaisella tyylillä kuin ensimmäisellä kerralla.


12. Code Vein

Animevivahteinen Soulstoiminta omalla lisällään. Code Vein on haastava peli, ei epäilystäkään, mutta se on myös hyvin koukuttava ja monipuolinen kokonaisuus joka toiminnassaan antaa paljon erilaisia kykyjä ja erilaisia mahdollisuuksia tehostaa omaa pelityyliä. Lisäksi Code Vein tuntuu sellaiselta peliltä, että se on vasta se ensimmäinen kokeilu ja mahdollinen Code Vein 2 sitten todella räjäyttää potin parantelemalla kokonaisuutta merkittävästi. Tai sitten pitää vain palata tämän pelin pariin, mikä ei ole mitenkään huono idea. Puhumattakaan että tämän pelin kustomointivaihtoehdot ovat fantastiset.


11. Plants vs Zombies

Simppelillä idealla pääsee pitkälle, jos sitä osaa juuri oikeilla tavoilla rikastaa, muuttaa ja kehittää. Plants vs Zombies alkaa todella simppelisti ja loppua kohden se leviää täysin käysiin siinä valtavassa monipuolisuudessaan, vaikka se perusidea pysyykin kokoajan samana. Tämä on juurikin sellainen kiva peli josta saa todella paljon irti uudestaan ja uudestaan, vaikka kokonaisuus pääasiassa toistoa onkin.


10. Berserk and the Band of Hawk

Taistelusysteemi ja tyylikkyys josta tulee yleensä aina Dynasty Warriors mieleen, mutta tämä peli onnistuu tekemään sen kaiken paremmin. Iso osa on todella hyvin kerrottu tarina, mutta se mikä todella lisää mielenkiintoa pelin pelaamiseen uudestaan ja uudestaan johtuu siitä, miten hyvin hahmoista saa kokoajan vahvempia ja sitä kautta tuhovoimaisempia. Niin ja niitä hahmojakin on valtava määrä, mikä vain lisää sitä uudelleenpeluuarvoa, jotta voi pelata Gutsin lisäksi vaikkapa Griffithillä, Cascalla tai Nosferatu Zoddilla.


9. Kingdom Hearts

Uudellenpeluuarvo on koko pelisarjassa varsin hyvä ja vaikka se on ykkösessä aika perusrunkoinen, niin se osittain tekee siitä niin hyvän. Olympos Kolosseumin haastavat turnajaiset on aina hauska käydä läpi alati tehokkaamapana hahmona ja vaikka pelistä huomaakin uusilla pelikerroilla missä kohtaa pelintekijät ovat menneet sieltä mistä aita on matalin, on peli erittäin koukuttava kokonaisuus jonka pariin palaa mielellään uudestaan, vaikka tämä onkin niitä tapauksia joissa se kynnys aloittaa voi olla korkea.


8. Devil May Cry V

Lähes samoilla tavoilla koukuttava kuin DMC3 aikoinaan, mutta pelattavuudessa huomattavasti hiotumpi ja monipuolisempi. Vaikka peli onkin omalla kohdalla sellainen, että siitä tietää, ettei siinä tule tarpeeksi hyväksi mennäkseen Bloody Palacea läpi tai saavuttaakseen korkeimpia vaikeustasoja, on tämä peli juurikin sillä tavalla koukuttava, yllättävän helposti lähestyttävä ja niin mielekäs, että sen pariin palaa todella miellään uudestaan ja uudestaan ilman mitenkään suurta kynnystä.


7. Max Payne 2: The Fall of Max Payne

Kuinkahan monta kertaa tämän pelin on läpäissyt ja kuinkahan paljon tässä pelissä on ihan vain pelleillyt ja kikkaillut. Pelin erittäin miellyttävä toiminta, yllättävän yksityiskohtaiset maailmat ja monet hauskat lisäykset tekevät tästä todella osuvan kokonaisuuden jonka pelaa mielellään läpi uudestaan ja uudestaan, varsinkin sitten kun sen alkaa tuntea jo miltein ulkoa.


6. Red Dead Redemption 2

Niukka oma valinta alkuperäisen RDR:n ohi, sillä ykkösen toiminta on tavallaan parempaa. Itse kuitenkin pidän Arthur Morganista enemmän ja tämän pelin laajuus todellakin tarjoaa mahdollisuuden uppoutua peliin uudestaan tietämättä mitä saattaa löytää. Toiminta on erittäin upeaa ja se todellinen villi länsi tunnelma tulee vastaan kaikkialla. Tarinallisesti paketti ei juuri kestä, mutta sivutekemisen ja vapauden suhteen RDR2 on erittäin kattava kokonaisuus johon voi uppoutua vaikka ilman isompia ennakkosuunnitelmia. Pelattavuus täytyy tosin kerrata jos viime kerrasta on aikaa, mikä kasvattaa merkittävästi aloituskynnystä.


5. Batman: Enemy Within

Kuten myös ykköskausi tässä Telltale paketissa. Kakkosen valitsen itse lähinnä siksi, että siinä tuntuu olevan enemmän mahdollisuuksia ja tarina on parempi. Osittain ykköspelin valintojen ansiosta, minkä vuoksi nämä pelit toimivat paremmin yhdessä. Enemy Within on valintaperustainen tarinapeli Lepakkomiesteemalla ja onnistuukin ottamaan erittäin hyvin irti lähemmäs kaiken oleellisen lähdemateriaalista, samalla lisäten mukaan kaikenlaista pientä omaa. Tälläisiä pelejä pelaa todella mielellään nähdäkseen mitä eri valinnat aiheuttavat.


4. Mass Effect 3

Legendary Editon on huomauttanut miten uskomattoman koukuttavia nämä pelit ovatkaan ja tämän pelikerran jälkeen täytyy sanoa että uudelleenpeluun kautta kolmonen lienee se, mitä itse pidän ehkä uudelleenpeluuarvoltaan parhaana. Toiminta on hieman parempaa kuin kakkosessa ja lisäsisältö on se, mikä todella sinetöi kaupat, etenkin Citadel DLC joka todellakin nostaa kokonaisuuden jalustalle. Iso osa viehättävyyttä tosin ovat ME2:n aikana tehdyt valinnat jotka asettavat ME3:n tapahtumista osan polulle, joka sulkee pois muita vaihtoehtoja. Mutta jos aloittaa ME3:sta, voi tehdä valinnat pelaamatta kakkosta läpi joka kerta uudestaan.


3. Remnant: From the Ashes

Ehdottomasti yksi yllättävimpiä pelejä, mitä tulee siihen uudelleenpeluuarvoon. Aseita on todella paljon ja sitä kautta vaihtelua on todella paljon. Se mikä kuitenkin aivan omalla tavallaan lisää sitä uudelleenpeluuarvoa, on se, miten hienosti peli käyttää satunnaisuutta hyödykseen. Tietyt palaset ovat aina samat, mutta monet palaset muodostuvat satunnaisesti ja sitä kautta myös tietyt pomoviholliset ja sivutapahtumat tulevat vastaan täysin satunnaisella tavalla. Joitakin osia joutuu pelaamaan aina ja joitakin ei tunnu tulevan koskaan kohdalle.


2. Resident Evil 4

Kuten RE6, myös RE4 oli sen sorttinen peli, että sen parissa viihtyi yllättävän kauan. Iso syy siihen, miksi tämän pelin jaksaa pelata läpi uudestaan ja uudestaan, tulee aseista. Aseita ei ehkä ole mitään ihan tuhotonta määrää, mutta Handcannon, loputon raketinheitin tai Chicago Typewriter ovat kaikkien loputtomien panosten kanssa todella hauskoja aseita joilla voi todellakin ottaa pelistä enemmän irti. Puhumattakaan että käsikanuunan saaminen edellyttää Mercenaries minipelin todella kattavaa pelaamista ja Professional vaikeusasteen läpäisemisestä saa myös aseen jota pomovihollisetkin kumartavat. Resident Evil 4 ei syyttä ole pelisarjansa paras peli, sillä monista sen puolista voisivat muut pelit ottaa todella merkittävästi mallia.


1. Hades

Peli on rakentunut toistolle, mutta jossa kaikki se lisäsisältö on todellakin räjäyttänyt potin ja tehnyt tästä pelistä ei vain genrensä parhaan vaan myös kultastandartin indiepeleille. Tarina on uskomattoman hyvä, sen kerronta on uniikki ja todella kiinnostava. Vaikka peruspelattavuus toistaa samaa kaavaa eivätkä viholliset ja maailmat juuri muutu, niin erilaisia aseita on varsin hieno määrä, mutta ne erilaiset tehosteet mitä pelissä on, todella tekevät toiminnasta niin miellyttävää ja joka kerta varsin erilaista. Ehdottomasti peli jonka pariin palaa mielellään uudestaan ja uudestaan. Saavutusten uudelleenaloittaminen konsoleilla voisi olla todella iso kynnys, mutta tarinaa katsoo mielellään uudestaan ja uudestaan eteenpäin, sillä vielä se ei ole loppunut.