Joidenkin pelien tapauksessa tulee erittäin nopeasti selväksi että mitään laatua ei luvassa mutta peliä pelaa juurikin sen verran antaa sille mahdollisuuden. Mutta eipä se mielipide siitä merkittävästi muutu.

Huonojen pelien jälkeen keskiverto pelitkin tuntuvat jo huomattavasti paremmilta. Tietysti huonoja pelejä ei välttämättä jaksa kovinkaan paljoa kokeilla tai kauaa pelata. Monesti syy on siinä pelaaminen on tavalla tai toisella heikkolaatuista tai sitten peli on suhteellisen tylsää pelattavaa.

Eipä niitä odotuksia oikeastaan missään kohtaa ollutkaan

Shenmue III: Kuinka pilata mahdollisuus loppuratkaisuun

Shenmue III

Mitäpä sitä sanoisi Shenmue sarjasta? Monille se on kulttipeli joka jäi rumasti kesken, lähinnä siksi, että se ilmestyi konsolille joka jäi parempiensa jalkoihin niin rajusti, että sen pelejä ei tule mieleen juuri yhtään. Shenmue ykkönen ja kakkonen ovat tapaus jossa tarina on ollut limbossa jo pitkään. Ykkönen oli muutamilla ideoilla aikoinaan todella erityinen ja teki suosituksia muutamia pelimekaniikkoja, jotka ovat vieläkin olemassa ja on arvostettu peli, niiden muutaman joukossa jotka sitä sattuivat pelaamaan. Näin olen ymmärtänyt sen perusteella mitä olen kuullut ja lukenut. Itse en koskaan ole sarjaa pelannut, ei ole koskaan oikeastaan edes tehnyt mieli, mutta kun tämä peli nyt on useampaan otteeseen kirjaston hyllyltä virnuillut, niin päätin Death Strandingin tavoin ottaa selvää, että millainen tapaus on kyseessä, jotta voi sitten oman kokemuksen pohjalta laukoa mielipiteitä. Ja ne eivät ole positiivisia.

Alkaa hitaasti ja etenee verkkaisesti

Iso ongelma Shenmue III:n kanssa on siinä että sarjaa pelaamattomat ovat oitis aivan hukassa siinä että mistä pelissä on kyse. Aiempien pelien juonesta ei saa erityisen hyvin kiinni ja kaikki lähtee etenemään siten, että väkisinkin tulee tunne siitä, että pelaajan pitäisi tietää jotakin, jotta ymmärtäisi mitä ollaan tekemässä ja miksi. Tosin sen perusteella miten tämä peli lähtee käyntiin ja vielä enemmän miten se etenee, voisi sanoa että mitenkään isoja odotuksia ei ole. Pelin aloitus on varsinkin on hyvin hidastempoinen ja siihen uhkaa kyllästyä todella pian. Päähahmo Ryo on tutkimassa luolaa Shenhua nimisen tytön kanssa jonka jälkeen matka vie jälkimmäisen kylään. Ei erityisen räjähtävä aloitus, eikä mitään osaa kokonaisuudesta juuri avata. Ryo jää ontoksi hahmoksi ilman mitään isompaa persoonaa. Piikkitukkainen poju katkarapukuvioisella takilla.

Tarina ei ole oikeastaan millään tavalla erityisen kiinnostava, ei kovinkaan hyvin kerrottu tai jaksotettu mikä tekee miltein kaikista tilanteista pelin kanssa hyvin puuduttavia ja nyt on kyse pelkästään tarinan seuraamisesta. Pelissä on sentään ääninäyttely ja animaatiota mikä on ainakin merkki siitä että ihan sieltä matalimmasta kohtaa aitaa ei olla menty. Lisäksi grafiikka ei peliä tee, mutta ei tämä peli nyt mitään irtopisteitä ulkoasustaankaan ota. Grafiikoista tulee jotenkin todella muovinen fiilis ja tietyissä tilanteissa tämä saa pelin näyttämään hyvin koomiselta, vaikka se ei ole millään tavalla tarkoitus.

Pelin tarina ei juuri momentumia kerää, sillä se mikä alkaa hitaasti, tuntuu junnaavan paikoillaan aivan liian pitkään, mikä tekee pelin pelaamisesta erittäin tylsää ja useimmiten lisäksi hyvin turhauttavaa. Tässä mielentilassa edetään pelin tapauksessa kaikkiin muihinkin osa-alueisiin. Oli kyse mistä tahansa osasta peliä, niin mitään isompaa laatua ei ole luvassa. Ehkä parhaiten toimivat irtominipelit, mutta ei niitäkään juuri sen enempää viitsi pelata, kuin nopeasti kokeiltua. Shenmue III:n tapauksessa tuntuu, että tämä on peli jonka kanssa on pakko olla aiempien pelien suuri fani, jotta paketista saisi mitään irti. Pitäisi tietää tismalleen mitä tarinassa on tapahtunut ja mitä ollaan tekemässä ja mikä eri hahmojen tarina on. Tälläisenään kyseessä on aivan liian hitaasti etenevä aivan liian tylsä peli, jonka voi monella tavalla laskea ehdottomasti PS4:n huonoimpien pelien joukkoon, mitä edesauttavat iso joukko aika mitäänsanomattomia tai tylsiä hahmoja.

B-luokan sontaa muovikuorissa

Pelissä on eräänlaisia vivahteita jotka tuovat todella vahvasti mieleen PS2 pökäleen, Dark Cloud, aika ajatuksellisesti, mutta se että tietystä ideasta tai mekaniikasta tulee mieleen yksi huonoimpia pelejä joita olen koskaan pelannut, ei ole koskaan hyvä merkki. Pelihahmo väsyy juoksemisesta, mikä rajoittaa liikkumista ja tappelua joista jälkimmäinen voisi tavallaan parantaa pelin yleistä fiilistä.

Tappelu on kuitenkin jotenkin todella pinnallista ja tylsää. Taistelussa on vähän sama fiilis kuin Yakuza sarjassa, mutta kaikki on tehty paljon yksinkertaisemmin, mutta samalla aikaa jotenkin paljon hankalammin. Yakuzan taistelussa on tietty flow erilaisilla tyyleillä ja puuduttavuudestaan huolimatta se on näyttävää ja hyvinkin kelvollista, joskis samalla aikaa tarpeettoman pelleilymäistä. Shenmuen taistelu on töksähtelevee, väärällä tavalla monipuolista, lähinnä ison nappulavalikoiman vuoksi ja taistelussa ei ole sellaista hyvää otetta joka tekisi siitä millään tavalla hauskaa. Tälläisenään tappelu on parhaimmillaan välitön paha jota sietää lähinnä silloin kun on pakko, mutta johon ei halua sen enempää uppoutua.

Toteutus on muutenkin jotenkin hyvin outo muutamilla tavoilla. Kun vaikkapa Ryo ja Shenhua puhuvat, niin kamera ottaa tietyissä kohdissa eri kuvakulman, kuin keskusteussa tapahtuisi jotakin, mutta mitään ei tapahdu, tilannekuva vain vaihtuu. Ensin kävellään, sitten pysähdytään ja vaihdetaan pari sanaa, mutta kaikki samalla äänenpainolla eikä keskustelun fokus sekään vaihdu mihinkään. Tästä tulee jotenkin epämääräinen olo, kuin osia keskutelusta olisi poistettu ja flow kärsii siinä samalla todella reippaasti.

Voisi sanoa että puhui mistä osasta peliä tahasa, niin sellainen outo muovisuus paistaa joka paikasta esiin. Siinä missä jotkut pelit ovat rautaa, on tämä peli roskaa. Ohjattavuus, pelattavuus, tunnelma, tarina, hahmot tai mikään osa-alue eivät vakuutta tai edes ole sellaista laatua, joka tekisi kokonaisuudesta erityisen siedettävän. Tämä on yksinkertaisesti todella huono peli, ilman mitään oikeasti pelastavia seikkoja, kun miettii sitä mikä todella merkitsee.

Yhteenveto

Omat mielipiteet tästä pelistä ovat lähemmäs alusta asti olleet aika negatiivisia, mutta kyllähän sitä peliä pitää itse pelata, jotta sitten voi oman kokemuksen kautta tylyttää. Shenmue III ansaitsee kaiken loanheiton mitä saa osakseen. Tarina ei etene mihinkään, pelattavuus on hyvin pökkelöä, vanhentunutta etten sanoisi, graafinen ulkoasu on aikaansa jäljessä ja koko asetelma on yhtä tylsä kuin päähenkilö. Shenmue III on peli, jonka olisi pitänyt lopettaa pelisarja, mutta jonkin käsittämättön aivopierun vuoksi tekijät päättivät vain näyttää keskisormea tukijoilleen, sillä jos he luulivat että saisivat Shenmue IV:n alulle samalla taktiikalla, niin olivat todella väärässä.

+ Ääninäyteltyä ja animoitua

- Pelilliset ja tarinalliset toteutukset

- Tylsä niin monella tavalla

Arvosana: 1,8

Kaamea

Tappeluhan siitä tulee

Virtuaali tappelija viitonen Äärimmäinen Näytönpaikka

PlayStation Now

PlayStation Plus

Virtua Fighter 5 Ultimate Showdown

Omalla kohdalla tämä on ensimmäinen peli sarjasta mitä olen koskaan pelannut, kertokoon se jo jotain. Kyllähän tälläisiä tiettyjä pelisarjoja tulee pelattua vasta osan ?? kohdalla, kuten King of Fighters osa jotakintoista, mutta kun tappelupelejä alkaa sitten oikeasti miettiä, niin vaikka Virtua Fighter jotenkin etäisesti kuullostaakin tutulta, niin ei tällä pelillä ole mitään sanaa oikeasti hyviä tappelupelejä vastaan, etenkin kun tämä pelin kanssa huomaa myös varsin äkkiä, että tässä pelissä ei ole oikeastaan mitään omaa sisältöä mukana.

Perusmättöä merkittävästi heikompaa

Parempiakin tappelupelejä löytyy, siinä se. Vaikea sanoa mitään sen ihmeellisempää tämän pelin kohdalla. Tälläisiä todella perustasoisia tappelupelejä on vaikka kuinka ja tätä paremmaksi pääseminen ei edellytä oikeastaan mitään. Yksi iso syy miksi tällä pelillä ei ole juuri missään kohtaan minkäänlaista mahdollisuutta on se, että tässä ei ole mitään kunnollista tarinakampanjaa tai vastaavaa jonka vuoksi peliä pelaisi isommin kokeilua pidempään. Virtua Fighter on selvästi enemmän kahden pelaajan välisiin mittelöihin ja tähän tarkoitukseen on paljon parempiakin pelejä.

Tappelusta kun puuttuu se todellinen mielekkyys ja tämä on jotakin mitä olen tappelupeleistä sanonut ennenkin, mutta tämä saattaa olla vielä huonompi kuin monet aiemmin. Dead or Alive 5 ja Street Fighter 4 olivat yhteen väliin kaksi todelal heikolta vaikuttavaa tappelupeliä, mutta tämä on vielä huompia. Hahmovalikoima ei ole se ongelma koska niitä on sentään jonkin verran ja vaikka joukossa nyt ei oikeastaan olekaan yhtään todella selvästi omaksi suosikiksi nousevaa ja joukosta erottuvaa, niin valinnanvaraa sentään on. Tappelu itsessään on todella säälittävää sillä siinä ei ole mitään kunnollista tyyliä tai flowta joka kannustaisi uppoutumaan siihen pidempään. Erilaisia liikkeitä on, mutta ne eivät tuo tappeluun minkäänlaista tyylikkyyttä ja vielä vähemmän mielekkyyttä.

Peli voisi toimia paremmin, jos pelissä olisi jonkinlaista tarinantynkää tuomassa hahmoihin sisältöä tai mitä hyvänsä extraa. Mutta tälläisenään kyseessä ei ole edes sellainen perusmättötappelupeli, vaan jotakin merkittävästi huonompilaatuista pelattavaa ja erityisen säälittävää on se, että tämä oli yhtenä kuukautena toinen PS Plussan ilmaispeli, samalla aikaa kun se oli PS Now lisäys. Siinä molemmat saivat tyhjän arvan.

Yhteenveto

Virtua Fighter on parhaimmillaankin keskinkertainen tappelupeli. Se on vähän samaa tasoa kuin Dead or Alive, mutta ilman sellaisia hahmoja jotka jäävät mieleen. Pelattavuudessaan varsin perustasoa, hahmovalikoimassaan aika perustasoa ja omia juttuja nyt ei ole mieleen yhtään. Hyvin vaikeaa nähdä että tätä peliä alkaisi pelaamaan sen enempää kun kilpailijoina on sellaisia titaaneja kuin Soul Calibur VI ta Mortal Kombat X. Puhumattakaan monista yllättäjistä. Virtua Fighter on pääasiassa tylsä tappelupeli ilman mitään oikeasti omaa sisältöä, joka millään tavalla erittoaisi sitä niin monista muista kaltaisistaan.

+ Graafisesti hienon näköinen

+ Pelattavia hahmoja löytyy

- Tylsä

- Ei oikeastaan mitään omaa

- Ei kampanjaa tai vastaavaa

Arvosana: 4,0

Huono

Roskaa alusta alkaen

Laskeuma seitenkuus

PlayStation Now

Fallout 76

Itse en pidä itseäni erityisen suurena Fallout fanina, vaikka useampaa sarjan pelien onkin tullut pelattua, mutta vain näitä uudemmanlaisia FPS genren tapauksia. Fallout 76 on ehdottomasti sellainen peli, joka on täyttä roskaa ja olettaen että sitä on kuitenkin aloituksesta jonkin verran jo paranneltu, kertoo se saastan taso hyvin paljon sekä pelistä, että sen tekijöistä. Fallout 76 on tapaus joka hyvin nopeasti osoittaa sen valtavan romahduksen tasossa, mitä sarja on kokenut Fallout 4:n jälkeen, jota itse pidän pelisarjan mahdollisesti parhaana pelinä yhdessä New Vegasin kanssa. Itselläni ei ole erityisemmin ollut odotuksia enkä olisi peliä varmaan koskaan pelannut, ellei se olisi tullut PS Now'hun. Nyt on sitten ihan omakohtaisesti pystynyt todistamaan, että Bethesda on loannut maineensa, erittäin hyvin tällä pelillä, koska laatua tämä ei ole nähnytkään. Todd Howardin voi laskea tämän jälkeen samaan porukkaan John Romeron, Tameem Antoniadesin ja Keiji Inafunen kanssa. Se ei ole hyvä porukka olla.

Huonosti toteutettu alusta alkaen

Pääasiassa Fallout 76 ei tunnu merkittävästi erilaiselta yleisellä tavalla. Se missä peli kuitenkin vaikuttaa oitis erilaiselta kuin Bethesdan pari aiempaa johtuu siitä, että tarinallisesti peli ei tarjoa oikeastaan yhtään mitään. Peli alkaa nopeasti hyvin mitäänsanomattomalla hahmolla jonka taustatarinaa ei ole, jolla ei ole ääntä ja jonka kustomointi sekin on hyvin mitäänsanomatonta, heikosti toteutettu ja kuvastaa pelin yleistä tasoa erittäin hyvin. Jos käytetään vertailukohtana Fallout 4:sta, niin kaikilla osa-alueilla on menty huonompaan suuntaan. Kuvastaa siis erittäin hyvin kaikkea mitä pelistä on kuullut tähän mennessä.

Koska peli on ehtinyt olla olemassa jo suhteellisen kauan ja sitä on varmaan jonkin verran myös paranneltu, niin lienee turvallista olettaa että peli ei ole ihan niin umpisurkeassa kunnossa, mitä se oli ilmestymisen aikoihin. Siitäkin huolimatta pelistä jää sellainen vaikutelma, että se ei voi olla valmis projekti koska niitä bugeja löytyy edelleen, peli tuntuu varsin huonosti optimoidulta eikä ole graafisesti mitenkään erityisen hienoa katseltavaa. Tälläisessä muodossa se tuntuu sellaiselta tavaralta, mitä hyvässä pelissä voi olla nopeasti mukaan kyhättynä moninpelilisänä. Red Dead Redemption 2:n moninpeli tulee mieleen ja kaikkine heikkouksineen sekin on parempi kuin tämä. Huono hahmonluonti saa 76 ja RDR2:n tuntumaan oitis samankaltaiselta, mutta kun 76 on olevinaan oma kokonaisuutensa ja mitä ilmeisimmin aikoinaan täysihintainen peli, on se hävyttömän huono tekele.

Samaa maailma samat ideat

Mitä pelattavuuteen tulee, noudattaa Fallout 76 erittäin läheisesti aiemmista peleistä tutuksi tullutta kaavaa ja peli näyttää hyvin tutulta. Pelaaja seikkailee ydinlaskeuman tahrimassa maailmassa jossa monenlaiset mutantit rellestävät ja hengissä selvinneet ihmiset yrittävät parhaansa mukaan pysytellä hengissä. Pelaaja voi sitten päättää että miten haluaa pelissä lähteä etenemään ja miten haluaa tilanteet hoitaa. Yleensä kyse on puhtaasta toiminnasta, mahdollisesta hiiviskelystä ja asioiden hoitamisesta puhumalla, ainakin periaatteessa. Todellisuudessa peli tuntuu toistavan samoja juttuja alusta asti eikä edes tarjoa mitään omalaatuista. Pelissä tuntuu että se toistaa samoja ideoita mitä aiemmatkin pelit, lisäämättä pakettiin mitään oikeasti omaa.

Pelin ohjattavuus ei sentään ole täyttä kuraa, vaan se toimii pääasiassa samalla tavalla kuin aiemmissakin peleissä, mutta sellainen yleinen ote kokonaisuudessa tuntuu silti vähän puolivillaisesti tehdyltä. Toiminnassa on puolensa eikä peli ole rikkinäinen sillä tavalla, miten monet pelit oikeasti ovat. Mutta kun ottaa huomioon minkä tasoisesta sarjasta on kyse ja miten paljon edeltäjät ovat tehneet, tuntuu näin heikosti toteutettu kokonaisuus huonojen päätösten summalta. Tekemistä pelissä on valtavasti, kuten Falloutilta voi odottaakin, mutta mikään siitä ei oikeastaan nappaa. Pelistä liian iso osa on tavaroiden hamstraamista, hajottamista ja uusien rakentamista, eikä mitään osaa siitä voi pitää erityisen hauskana, koska se on Fallout 4:n heikoimpien puolien korostamista, kuten myös se toiston määrä, mitä pelissä tulee kokoajan vastaan.

Huono peli, vaiko vain keskiverto?

Kuinka huono peli Fallout 76 sitten todella on? Onko se kaikkien aikojen huonoin peli? Ei. Onko se kolossaalinen pettymys? No itse en odottanut tältä peliltä merkittävästi mitään missään kohtaa sen tekemisen ja ilmestymisen aikoihin, joten ei ainakaan omalla kohdalla. Tietyllä tavalla olen vahingoniloinen siitä että Todd Howardin kaltainen omahyväinen hyyppä on saanut tehokkaasti nenillään tämän pelin kanssa kaikesta pullistelusta huolimatta. Pidänkö tätä yhtenä huonoimmista peleistä mitä olen koskaan pelannut? No kyllä se sille listalle mahtuu helposti ja ennen tätä pidin sitä yhtenä huonoimmista peleistä mitä en ole koskaan pelannut.

Sanottakoon että kun pelistä ei kuule mitään hyvää ennakkoon ja kuulee paljon pahaa sen sijaan, niin kyllähän se asettaa tiettyjä ennakkoluuloja kokonaisuutta kohtaan. Monella tavalla peli tuntuu huonolta eri syistä mitä pelistä olin etukäteen kuullut, sillä monet isoimmat asiat mitä olin kuullut, koskivat peliä silloin, kun se oli vielä uusi ja toiset asiat liittyivät kaikkeen pelin ympärillä.

Yhteenveto

Fallout pelien tasossa on melkoista vaihtelua ja 76 on helposti sieltä huonoimmasta päästä, helposti ainakin huonoin mitä olen pelannut. Kaikkien päivitysten ja parannusten jälkeenkin tätä ei voi pitää kovin ihmeellisenä tapauksena, joten sääliksi käy niitä jotka erehtyivät maksamaan tästä täysihintaisena, kun se oli vielä vähemmän pelikelpoinen. Positiiviset asiat ovat lähinnä näennäisiä sillä negatiivisia asioita löytyy paljon helpommin lähemmäs kaikista osista peliä. Fallout 76 ei ole vain huono peli, se on erittäin huono, edelleen. Bethesdan rappion airut.

+ Maailmanlopun maailmankuva

+ Laajasti tekemistä

- Pelattavuus jättää paljon toivomisen varaa

- Hyvin hutiloiden tehty kokonaisuus (bugit ja vastaavat)

- Hyvin heikko tarina

Arvosana: 2,3

Surkea

Mutta mikä se Fimbul on?

Peikot ja jättiläiset

Fimbul

Peli joka on varsin lyhyt ja tyylikkäästi suunniteltu kokonaisuus jonka tyylikkyyttä ei kuitenkaan ole osattu toteuttaa pelillisesti ja tarinallisestikin hyvin nippa nappa. Suurin ongelma on siinä että taistelusta ei saa irti mielekkyyttä sitten millään ja se on pitkälti pelin pääidea. Tarinalliset valinnatkin ovat aika perusrunkoisia ja näin lyhyessä kokonaisuudessa ne ovat siellä vain trophyn metsästäjiä varten.

Tarina joka jää hyvin perusrunkoiseksi

Peli tarina ei ole mitään järin erikoista. Kaikki alkaa pienellä alustuksella ja etenee varsin nopeasti eteenpäin, päättyen eeppiseen yhteenottoon ja haikeaan lopetukseen. Pääosassa on vanha viikinkisoturi joka matkansa aikana ottaa yhteen veljensä kanssa sekä taistelee peikkoja ja jättiläisiä vastaan tehden muutamia ratkaisuja armon tai armottomuuden muodossa. Muutama käännekin tarinassa on, mutta pääasiassa mitään kovin ihmeellistä ei ole ja varsin nopeasti pelin käy läpi. Fimbul onkin rakentunut paljon enemmän lyhyeksi ja suoraviivaiseksi kokemukseksi. Ulkoasu on kelvollinen, mutta se ei ole mitään varsin ihmeellistä peligrafiikassa tai sarjakuvissa. Erityisen outoa pelissä on kuitenkin se miten kamera seuraa tapahtumia. Sen kääntely itse ei onnistu ja monesti pelihahmo menee ympäristöjen taakse tai muuten vain kuvakulma on hämäävä.

Pelin jaksotus ei sekään ole mitenkään onnistunein. Tietysti osan ongelmasta tuo se, että vaikka kokonaisuus on varsin lyhyt, niin samalla aikaa se ei tarjoa juuri minkäänlaista ihmeellistä vaihtelua, vaan käyttää paria samaa ideaa uudestaan ja uudestaan. Iso osa on toimintaa kaikessa yksinkertaisuudessaan mutta tapa jolla toimintaa käytetään ei juuri mitään pisteitä kerää. Välillä on näennäistä vaihtelua mutta valtaosan ajasta kyse on vain paikasta toiseen siirtymisessä, jotta voidaan taistella vähän lisää.

Taistelua joka on kaukana mielekkäästä

Toiminta pelissä koostuu perinteisetä hyökkäämisestä, torjumisesta ja väistelystä. Tiettyjä erikoisliikkeitäkin on ja eri aseilla on eri tarkoitukset, mutta yleisesti taistelu on kaukana mielekkäästä koska se tuntuu hyvin hitaalta ja kankealta. Se on se tietynlainen viiveellisyys toisissa liikkeissä ja turhauttava epätarkkuus toisissa. Tämä tekee toiminnasta haastavampaa mitä se oikeasti on koska isoa vihollislaumaa vastaan ohjattavuus ei vain ole tarpeeksi reaktiivista koska pelaajan toiminnat eivät pysy toiminnan kannoilla. Tämä johtaa pääasiassa siihen että taistelussa noudattaa mahdollisimman simppeleitä ja mahdollisesti halpamaisia taktiikoita. Loppupuolella taistelu alkaa mennä lisäksi todella yli erikoisvihollisten määrässä ja vihollisten määrässä ylipäätään.

Pomotaisteluissa tilanne on vähän toisenlainen, mutta ei suoranaisesti parempi. Jotkut näppäinkomennot kun eivät tunnu tekevän mitään tai sitten ajoitus on pielessä tai näppäinkomennot eivät toteudu tarpeeksi nopeasti jotta eroa huomaisi. Tämän lisäksi pomotaistelut toistavat samanlaisia kaavoja ilman mitään varsinaista vaihtelua.

Yhteenveto

Fimbul on kokonaisuutena aika heikko tapaus. Iso ongelma on siinä että taistelu ei ole erityisen mielekästä eikä peli oikeastaan revi pisteitä juuri mistään. Sarjakuvamainen tarinankerronta on ihan ok, mutta jotenkin aneemisen tasoinen ja pelin jaksotus ja tasapainotus ei sekään ole sieltä parhaasta päästä ja tarinassa on näennäistä pelaajanvalintaa. Peli on lisäksi aika lyhyt, vaikkakin varsin kivan näköinen. Fimbul on kuitenkin lopulta aika heikko kokonaisuus joka ei tarjoa juuri mitään.

+ Asetelma ja idea

- Taistelun heikko toteutus

- Itseääntoistavuus

Arvosana: 2,0

Surkea

Pääarvio

Peli jonka kanssa ei taatusti ole edes yritetty, koska niin monet asiat pelissä on tehty niin huonosti että niitä ei vain pysty oikeuttamaan, perustelmaan tai hyväksymään.

Kuinka Koulutat Lohikäärmeesi 2

How to Train Your Dragon 2

Heti voidaan sanoa että tämä on yksi niitä pelejä jonka mukaanottaminen vihlaisee ikävästi koska aihe on todella hyvä ja siinä olisi vaikka mitä mahdollisuuksia. Tämä on kuitenkin juurikin sellainen peli jossa nimellä yritetään rahastaa ja erästä ilmaispeliä aiheesta pelanneena voin sanoa, että se olisi parempi, ilman törkeää rahastamista. Tämän pelin tapauksessa sentään saa kerralla kaiken, vaikka se kaikki onkin kömpelö ohjattavuus erittäin korkealla vaikeustasolla ja isolla minipelikokoelmalla, josta ei ohjattavuuden takia kovinkaan paljoa iloa irtoa.

Kömpelö yritys jonka kanssa ei edes yritetty

Pelissä ei ole varsinaista tarinaa, vaan ainoastaan kasa minipelejä joilla sitten hiotaan taitoja ja yritetään menestyä kilpailuissa. Nämä ovat hyvin tuskallisia yrityksiä koska tälläinen ohjattavuus on PS3:n tasolla aivan täyttä kuraa, sillä PS2 pelien kömpelöimmät tapaukset ovat samalla tasolla. Ongelman on se tarkkuuden puute ja todella kankea ohjattavuus. Ammuskeluosuuksissa siitä voi saada vähän irti mutta lentelyt ovat turhauttavia heti ja kokoajan. Isoimmaksi ongelmaksi nousee juurikin se että lohikäärme on joko liian nopea etenemään tai liian kankea kääntymään sillä ohjaaminen on aina jollakin tavalla haastavaa. Pelkästään saarella lentely on monin paikoin aivan liian kankeaa koska kokonaisuudesta tuntuu puuttuvan monia peruskomentoja joilla paketin saisi helposti kasaan. Niinkin yksinkertainen asia kuin paikallaan lepattaminen puuttuu kokonaan.

Oli minipeli lähes mikä tahansa niin turhauttavaa ohjattavuutta vain korostaa se, että vastustajat ovat todella huippuluokkaa. Tässä on kuni PS1:n alkupuolen 3D peli, NES vaikeustasolla. Vastustajat ovat todella päteviä, he osuvat sinuun hyvin tarkasti, he eivät ole osumista monesti juuri moksiskaan ja ovat tarkkuudessa lähemmäs virheettömiä. Muutamassa pelimuodossa kisassa on jopa mahdollisuuksia, mutta monessa, pelaaja on aina altavastaaja.

Yksi huonoimpia pelejä hyvästä aiheesta

Pelissä on muutamia vapaaehtoisia aktiviteetteja jotka kannustavat tutkimaan saarta, mutta siinä ei ole juuri mieltä. Saari on todella autia ja niin samanlainen kaikkialta mikä johtaa siihen että on turhauttavaa etsiä sieltä yhtään mitään koska kaikki näyttää samalta eikä missään ole oikein mitään sellaista, mikä stimuloisi mitään aisteja. Pelistä on hyvin vaikea löytää mitään positiivista  aiheen ja tunnelman lisäksi, kun ollaan lievästi anteliaita. Lohikäärmeitä on muutama, mutta pelaaminen ei juuri muutu tai parane.

Tämä on ehdottomasti yksi huonoimpia pelejä joita olen pelannut ja se kirvelee enemmän koska aihe on todella hyvä eikä tämän idean toteuttamiseen nyt mitään ihmeitä olisi vaadittu koska aiheesta on pari ihan kelvollistakin peliä saatu aikaiseksi. Tämän kanssa ei yksinkertaisesti vain ole edes yritetty, vaan on vain kasattu nopeasti jotakin kasaan, joka ei edes toimi kunnolla, tai jos toimii, niin sitten tämän pelin ei ole edes tarkoitus olla hauska.

Yhteenveto

Ideana How to Train Your Dragon 2 voisi olla melkoinen peli koska mahdollisuuksia on niin paljon. Lopputulos on kuitenkin pitkälti kaikkea muuta, sillä peli ottaa yhden idea, eikä edes tee sitä kovin hyvin. Pelattavuudessa tapaus on kuin ilmaispeli sillä ohjattavuus on niin huono ja haastetaso on yllättävän korkealle vedetty. Hyvin epätasainen kokonaisuus kiinnostaa ehkä hetken, mutta siihen menee varsin äkkiä maku eikä pelissä ole juuri mitään mikä kannustaisi palaamaan sen pariin.

Tämä on viimeisimpiä esimerkkejä siitä, että vaikka elokuva olisi kuinka hyvä ja vaikka idea ja tunnelma olisivat kuinka mielekkäitä, niin jos pelattavuus ei toimi, niin hyvin vaikea kokonaisuudesta on pitää.

+ Elokuvan idea ja tunnelma

+ Erilaisia lohikäärmeitä joilla lentää

- Pelattavuus, etenkin ohjattavuus

- Vaihtelun puute

- Tarpeettoman vaikea

Arvosana: 1,9

Kaamea