Peli voi olla pettymys monesta syystä ja jopa hyvät pelit voivat olla pettymyksiä, josta niiltä odottaa liian paljon tai jos tuntee että jotakin jää puuttumaan. Syitä on monia mutta pääasia on se, että peli on jollakin tavalla jättänyt sellaisen vaikutelman, että sen olisi pitänyt olla parempikin tai sen olisi pitänyt tehdä jotakin toisin.

 

 

 

Yksi per pelisarja.

Ei lisäosia erikseen

Pettymys ei tee pelistä automaattisesti huonoa

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Batman: Arkham Knight

Se täytteen määrä on aivan överi ja se erittäin hyvin tunnettu heikkous on myös Batmobilen liikakäyttö. Fantastinen peli, ei puhettakaan, mutta ei ollut niin hyvä kuin olisi toivonut.

 

Red Dead Redemption 2

Tämä peli tekee todella paljon oikein ja pääasiassa syy miksi tämä tuntuu lopulta niin suurelta pettymykseltä tulee pääasiassa vain tarinasta.

 

Zero Time Dilemma

Paljon vähemmän tarinallisia päätöksiä ja paljon enemmän puzzleja, mitä itse odotin ja toivoin tältä peliltä. Ei mikään Telltalen tarinakerronnan tasoinen.

 

24. Darksiders II

Merkittävä pettymyksen aihe on siinä, että tämä peli ei ole jatko-osa, vaan esiosa eikä tarina etene ensimmäisen pelin cliffhangerista mihinkään. Mutta tarinassa on silti puolensa. Se mikä rasittaa mahdollisesti vielä enemmän on se, että pelattavuus on pitkälti samanlaista toistoa alusta loppuun asti. Tyrmiä on pelissä todella paljon ja niiden puzzlepainotteisuus alkaa todella nopeasti ärsyttää. Tämän lisäksi pelissä on naurettava määrä keräiltävää tavaraa enemmnä kuin omiksi tarpeiksi. Peli tuntuu näistä syistä turhankin puuduttavalta.

23. Asterix & Obelix XXL 3: Crystal Menhir

Tämä olisi ollut erinomainen peli, PS2 aikakaudella. PS4:n aikaan tämä tuntuu aivan liian hätäisesti tehdyltä sillä varsinkin kahdella pelaajalla roomalaisia on liian vähän piestäväksi. Toiminta on perustoimivaa, mutta siinä olisi pitänyt olla enemmän asennetta. Tälläisenään kokonaisuus on enemmänkin sellainen perustavallinen mättöpeli jossa on aivan liikaa toistoa ja täysin tarpeettomia mukaan ängettyjä puzzleja.

22. Stories: Path of Destinies

Se tuli vähän yllätyksenä että miten paljoa toistoa tässä pelissä on. Silti, hyvä peli, mutta ottaen huomioon miten paljon samoja kenttiä pitää kaluta pienillä muutoksilla, tekee tästä yllättävän rasittavan. Idea on hyvä ja kyllä tästä pelistä pitää, mutta kokonaisuus saisi olla paljon parempikin, niin monilla lisäyksillä jotka tarjoaisivat oikeasti kunnollista vaihtelua. Maku tähän kokonaisuus menee kauan ennen lopetusta.

21. Mass Effect 3

Ainoa asia, mikä tuhoaa tämän pelin, todella pahasti, on se miten se päättyy. Liian monet asiat tuntuvat siltä, että ne eivät oikeasti johda mihinkään koko trilogian aikana ja hyvin monet seikat eivät sitten saa minkäänlaista kunnollista päätöstä tai loppukerrontaa. Omasta mielestä edes pidennetty lopetus ei riitä kiteyttämään kaikkea sitä, mitä eri ryhmäläisistä haluaisi tietää tai minkälaista lopetusta todella kaipaisi. Iso juttu on jokatapauksessa se, että alkuperäinen lopetus tässä kolmen pelin trilogiassa, oli valtava virhe BioWarelta.

20. F.E.A.R 2: Projekt Origin

Ei oikeastaan huono peli, mutta yrittää niin paljon olla ykkönen uudestaan, että tuntuu todella lisärimäiseltä. Parannukset ovat todella näennäisiä, päähahmo on lähes suora Pointman kopio ilman mitään oikeasti omaa ja pelin tarina on loppuviimeksi todella typerästi koottu, täynnä pelihahmojen typeriä ratkaisuja. Ihan kelpo ammuskelupeli, mutta huomioiden millainen ykkönen on, niin tämä ei oikeastaan paranna mitään osa-aluetta.

19. Borderlands 3

Hyvin uskollinen jatko-osa muutamilla pelattavuuden parannuksilla. Ongelmana on kuitenkin se tarina joka on täynnä niin ärsyttävää tavaraa että siihen menee hermo hyvin äkkiä. Roistot ovat todella surkeita, sivuhahmoissa on pari todella ärsyttävää ja pelin jaksotus voisi sekin olla parempi. Muutenkin peli tuntuu lisäosalta kakkoseen, sillä pelattavuus on saman toistoa alusta loppuun asti olemattomalla vaihtelulla.

18. Godeater 2: Rage Burst

Asetelma on erinomainen ja peli vaikuttaa lupaavalta, mutta sitten kun päästään kiinni taisteluun, niin käy nopeasti ilmi että peli on kaukana siitä, mitä siltä odotti. Taistelu on yksinkertaisesti niin huonoa, epätarkkaa, hidasta ja itseääntoistavaa että se syö hyvin tehokkaasti kaiken mielekkyyden mitä pelistä muutoin saisi irti, koska iso osa pelistä on nimenomaan taistelu. Asetelma on todella hyvä, houkutteleva ja erinomaisesti rakennettu, mutta pelattavuus vuotaa kuin seula ja upottaa kokonaisuuden täysin.

17. Marvel vs Capcom: Infinite

Hahmovalikoima jättää paljon toivomisenvaraa, eikä juuri edes muutu kuin huonompaan suuntaan koska muutamat samat hahmot ovat taas kuvioissa, syystä tai toisesta, paitis tällä kertaa valikoima suppeampi ilman oikeasti mahtavia lisäyksiä. Taistelu ei sekään ole kehittynyt kuin väärillä tavoilla, huonommaksi. Ryhmät eivät toimi samalla tavalla ja pelattavuudessa on tarpeettomia lisäyksiä. Pääroisto on kuitenkin todella hyvä, mutta siihen ne vahvuudet sitten jäävät lähes täysin.

16. Shadow of the Tomb Raider

Itse pelasin tämän ennen keskimmäistä osaa trilogiassa, joten tämän niskaan lankeaa kaikki se, mitä Rise of the Tomb Raider ei saanut aikaiseksi. Larasta ei tule todellista Tomb Raideria, ei tupla pistooleja, ei shortseja ei asennetta, ei oikeastaan mitään. Tämän lisäksi pääroisto on todella surkea esitys, pelin yleinen tarina ei tarjoa miellyttävää ja eeppistä lopetusta ja muutenkin pelattavuus ei tunnu kehittyvän tarpeeksi mihinkään suuntaan. Rise of the Tomb Raider on kokonaisuutena merkittävästi parempi, mikä tekee tästä trilogian huonoimman pelin.

15. How to Train Your Dragon 2

Tästä oli kuullut ennalta aika kovaa kritiikkiä joten odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Mutta jopa suhteellisen matalilla odotuksilla tämä peli onnistui olemaan todella karvas pettymys. Siinä missä ensimmäinen peli oli suhteellisen heikko ilmestys, on tämä täysi fiasko ja ehdottomasti yksi huonoimpia pelejä mitä olen koskaan pelannut, mikä on todellista lisenssin haaskausta. Elokuvaa peli ei seuraa juuri yhtään ja ohjattavuus tuhoaa epätarkkuudelleen ja pelin yllättävän tarkoilla vaatimuksella lopunkin toivon.

14. Crash Bandicoot: Wrath of Cortex

Crash Bandicoot: Warpedin jälkeen, todella iso pudotus. Ei yhtään edeltäjänsä charmia ja erinoamista ohjausta vaan enemmänkin jotenkin todella puolivillaisesti tehty kokonaisuus jossa vääränlaista vaihtelua ja hyvin rasittavia pomotaisteluita joista viimeinen on kaikista surkein. Crash 3:n jälkeen tämä on valtava pudotus laadussa.

13. Simpsons

Kaikki mitä se olisi voinut olla, oli poissa. Simpsons pelit olivat NES aikakaudella aika heikkoa tavaraa ja vaikka PS2 peli onkin monella tavalla merkittävästi parempi, niin se lankeaa todella moniin sudenkuoppiin mihin peli vain voi langeta. Pelattavuudessa on niin paljon lastentauteja että kokonaisuus kärsii kentästä toiseen, eikä peli ole edes niin hauska, kuin sen pitäisi olla. Tuntuu että pelin kanssa ei ole pelattavuuden suhteen yritetty tarpeeksi ja huumorin ja tarinallisuuden suhteen, on yritetty liikaa.

12. Digimon World: Next Order

Ei ole Digimon World kehittynyt juuri mihinkään PS1:n ajoista, mikä on aika kova pommi tässä tapauksessa. Sanoisin että omat odotukset eivät olleet kohtuuttoman suuret, mutta tämä peli tekee pelaamisesta hyvin epämiellyttävää hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Digimonien kehittäminen on tehty todella huonosti ja taistelun ulkopuolella ei juuri toivoa ole, koska miltein kaikki osa-alueet ovat niin puolivillaisesti toteutettuja että laatua ei juuri näy. Suuri sääli koska Digimonssa on niin paljon potentiaalia.

11. Bloodstained: Ritual of the Night

Symphony of the Nightin heikko kopioija joka on onnistunut poimimaan esikuvansa monet huonoimmatkin puolet ilman niitä oikeasti hyviä. Pelihahmo ei ole Alucardin veroinen ja pomotaisteluista ei myöskään löydy kovinkaan montaa oikeasti idolinsa veroista, mutta vaikeustasoa on tässä suhteessa kuitenkin revitty monesti aivan liikaa ylös. Muutenkin pelissä korostuu se epätasaisuus ja vaikeuspiikkien liikakäyttö. Pelimaailmallisesti metroidvania tulee kyllä esiin, mutta tämä ei ole lähellekään Symphony of the Nightin veroinen. Super Metroidin veroinen ehkä.

10. Biomutant

Jää hyvin kauas siitä, miltä se yhdessä kohtaa vaikutti. Laadullisesti peli ei ole lähellekään niin korkealla mitä olisi voinut toivoa. Ohjattavuus ei ole nykypäivän tasoa ja toistoa pelissä on turhankin paljon. Lisäksi monet keräilyjutut ovat lähinnä täynnä turhaa roinaa eikä edes hahmonluonti kerää mitään kehuja koska jää aika ontoksi, vaikka vaikutti erittäin lupaavalta. Kyllähän tätä kokeilee ja ehkä pelaa loppuun asti, mutta kauas jäädään siitä, mitä peli olisi voinut olla.

9. Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutants in Manhattan

Tämän pelin kohdalla se kaikista isoin pettymys tulee siitä, että peliä ei voi pelata couch co-oppina. Tämä tuntuu lähes rikolliselta, sillä TMNT pelit ovat monesti olleet parhaita esimerkkejä siitä, miten couch co-op tehdään oikein. Tämä on se isoin virhe, mutta pelattavuudessa on myös menty sieltä helpoimmasta päästä, sillä toiminnasta puuttuu se monipuolisuus ja sitä kautta kokonaisuus tuntuu aika tylsältä perusmätöltä jossa vaihtelua ei ole nimeksikään. Huomioiden miten monta TMNT aiheista peliä on tehty, tämä tuntuu merkittävästi yhdeltä heikoimmista, huomioiden miten uusi se on.

8. Godzilla

PS4:n Godzilla on karvas pettymys niin monella tavalla että sitä ei voi pitää edes hyvänä peliä. Ilmestyi Godzilla elokuvan vanavedessä, mutta on kaukana siitä. Tämä on enemmnäkuin niiden Toho Godzillojen tyylinen ja huonolla tavalla. Ohjattavuus on kaamealla tavalla kankea, pelattavuus on naurettavan monotonista ja pelaaminen on niin epämiellyttävää että se ei korjaa oikeastaan mitään. Tämä on iso keskisormen näyttö kaikille niille, jotka pitivät vuoden 2014 elokuvasta (yhdestä parhaasta Godzilla elokuvasta).

7. Werewolf: Apocalypse - Earthblood

Aivan liian korkeat odotukset, sillä erinomainen asetelma ei kanna minnekään koska pelattavuus toistaa niin paljon itseään, että se muuttuu hyvin puuduttavaksi aivan liian äkkiä. Keräiltävä tavara on lähinnä turhana lisänä ja vaikka tarina onkin yllättävän voimallinen ja iskee paikoitellen todella lujaa, on pääroisto todella huono, päähenkilö on tylsän kliseinen eikä peli tarjoa vaihtelua nimeksikään. Onnistuu kuitenkin näyttämään paikkapaikoin hyvin tyylikkäältä, mutta se on aika laiha lohtu.

6. Soul Calibur VI

Monet asiat pelissä toimivat erittäin hyvin. Taistelu on todella hauskaa ja onnistunutta varsin hyvän hahmovalikoiman ansiosta. Hahmonluonti ja muokkaus ei sekään ole hullumpi. Mutta DLC:n määrä rajoittaa merkittävästi koska monet peliin kuuluvat asiat ovat maksuseinän takana. Mutta se mikä todella tekee tästä pelistä ison pettymyksen on se, miten huonosti tarinankerronta on toteutettu. Yksi vilkaisi uusimpien Mortal Kombatin animaatioihin ja on selvää että tämän pelin kanssa on kitupiikillä ollut sanavaltaa.

5. Marvel's Avengers

Live Service mentaliteetti ei kuullostanut hyvältä missään vaiheessa, mikä oli jo omiaan pilaamaan kokonaisuuden. Voi olla että pelin kanssa luvassa on aivan liikaa näitä grindaamista vaativia pelillisiä ideoita joista ehkä näkyvin on valtava määrä varusteita joissa merkitsee pääasiassa määrä, ei laatu. Se mikä on kuitenkin suoraan pelintekijöiden synti, on se että pelissä on aivan liian vähän super-roistoja haastamassa Kostajia ja muutenkin viholliskattaus on todella huono. Niin ja onhan peli aika itseääntoistava, mutta toiminnallisesti, se on silti hyvä. Tältä peliltä vain odotti liian paljon.

4. Final Fantasy VII Remake

Pettymykset tämän pelin kanssa keskittyvät pääasiassa vain aivan loppuun. Pitkälti peli on todella onnistunut, mutta kun tietää että kyseessä on vasta ensimmäinen osa, niin tiettyjä asioita alkaa toivoa ja tiettyjen asioiden kanssa väkisinkin pettyy. Red XIII on aivan liian vähän käytetty ja muutenkin loppupuolella peli menee vähän hoppuilun puolelle kun syvyys katoaa. Sitten on lopetus jossa mennään siihen surkeaan cliffhanfer ratkaisumalliin, sen sijaan että olisi tarjottu lopetus, joka ei jätä mitään kesken ja josta sitten voitaisiin jatkaa myöhemmin.

3. Resident Evil 2 Remake

Pelattavuudessa peli ei ole mitenkään huono, sillä alkuperäinen on todella huono. Isoksi ongelmaksi pelissä kuitenkin nousee se, että tarinallisesti peli ei toimi alkuperäisen tavoin. Tarinassa tuntuu että se viedään hosumalla loppuun, Leon ja Claire eivät juuri jaa kohtauksia ja reitit A ja B ovat lähes identtisiä monilla tavoilla, eikä luvassa ole yhtään sitä ainutlaatuisuutta reittien välillä koska monet pomotaistelut ja puzzlet ovat samoja. Tuntuu oudolta koska kaksi eri reittiä, eivät yksinkertaisesti voi tapahtua tällä tavalla.

2. Cyberpunk 2077

Surkea optimointi ja selvästi keskeneräinen toteutus ovat ikäviä asioita ja todisteita siitä, että peli olisi pitänyt suosiolla siirtää 2021 julkaisuun suurempia miettimättä. Ongelmaksi nousee kuitenkin myös se, että kaikkien lupausten, hypen ja mahdollisuuksien jälkeen kokonaisuudessa on väkisinkin todella rajattu fiilis niin dialogissa, hahmonkehityksessä, luonnissa ja miltein kaikessa muussakin. Toiminta on siis todella mielekästä, laajuutta ja tyyliä pelissä on paljon, mutta monia asioita olisi pitänyt olla niin paljon enemmän ja paljon syvällisemmin ja monipuolisemmin toteutettuna.

1. The Last of Us Part II

Spoilaamatta tässä mitään tarinasta ja tapahtumista (koska peli on tällä hetkellä vielä sen verran uusi) niin sanottakoon että tarinallisessa mielessä peli nimenomaan on erittäin suuri pettymys. Suurimmat heikkoudet ovat pelin hahmoissa ja tarinan suurimmissa käänteissä ja lopetuksessa. Pelattavuus on samaa laatua kuin aiemminkin ja huippukohtiakin pelissä on vaikka kuinka. Mutta kun pelin kokenut, niin kyllä se jättää kylmäksi, sillä niin monia asioita ei tapahdu, tai tapahtuu tavalla joka ei miellytä sitten millään. Toinen osa hukkaa juurikin sen potentiaalin, mitä ensimmäisessä pelissä todellakin osattiin käyttää.