Yksi pleikkarin pisimpään jatkuneita pelisarjoja oli ensimmäisten joukossa PS5:llä
Ratchet ja Clank sarjan 16. peli oli yksi ensimmäisiä oikeasti PS5 yksinkoikeuspelejä joka vaikutti hyvin lupaavalta ja kaikki mitä sarjan aikana on opittu, on tässä pelissä vahvasti läsnä. Se ei ole suoraan sarjan paras peli, mutta ehdottomasti kisaamassa sen parhaan pelin paikasta yhdessä kolmosen ja kympin kanssa.
Ratchet ja Clank 16: Revitty Erilleen
Ratchet & Clank pelisarja on nähnyt monet ylä- ja alamäet sillä vaikka mukana on jokunen ehdottomasti konsolien parhaisiin kuuluvat pelit, Ratchet & Clank 3: Up Your Arsenal on PS2:n parhaimmistoa ja Ratchet & Clank: Crack in Time on PS3:n parhaimmistoa. PS4 jää nyt välistä, sillä Ratchet & Clank: Rift Apart on PS5:n parhaimmistoa ja tulee kyllä pitämään paikkansa. Tämä sarjan 16. peli (kun mukaan lasketaan kaikki pienimmätkin pelit) on todella selvästi osannut ottaa mallia sarjan parhaista ideoista ja on osannut erittäin hienosti tuoda mukaan uusiakin juttuja.
Pitkän taipaleen viimeisin episodi
Tarinallisesti Rift Apart on selvää jatkoa aiemmille peleille, tässä tapauksessa etenkin Future sarjalle ja varsinkin sillä tarinalle, joka Crack in Timessa tavallaan vietiin loppuun. Tässä kohtaa kuitenkin avataan taas uusi ovi, joten tarinallisesti on plussaa, että on kärryillä siitä, mitä aiemmin on tapahtunut. Se ei ole pakollista sillä aika monia asioita pelissä todellakin avataan, mutta tietyt asiat ymmärtää merkittävästi paremmin vain jos on pelannut aiempikin pelejä, jotta tietää mikä Dimensionaattori on, mikä on juttu Lombaxien kanssa ja mitä Dr. Nefarious on tehnyt Ratchet & Clank 3:sta alkaen.
Tarina alkaa kun juhlissa, joiden aikaan Clank tarjoaa Ratchetille mahdollisuutta etsiä lajitovereitaan rinnakkaismaailmoista dimensionaattorilla. Juhlallisuudet päättyvät nopeasti kun paha tohtori Nefarious iskee jälleen ja tämän hyökkäyksen aikana dimensionaattori vahingoittuu ja rikkoo koko multiversumin, luoden repeämiämi eri maailmojen välille. Tässä kohtaa kuvaan astuukin rinnakaistodellisuudessa Rivet niminen lombax joka on hyvin selvästi naispuolinen versio Ratchetista, mutta ei on kuitenkin oman hahmonsa ja erinomaisesti ääninäytelty (Jennifer Hale). Siis kaikki hahmot on laadukkaasti ääninäytelty ja huumori on todella vahvasti läsnä kokonaisuudessa alusta loppuun asti. Peli on hauska samalla tavalla kuin aiemmatkin, mutta se ei tarkoita, etteikö pelissä osattaisi käsitellä myös isompiakin asioita.
Tavallaan peli toimii myös yksinään sillä uudeksi pelattavaksi hahmoksi nouseva Rivet, on tarinaltaan myös erittäin hyvin tehty ja syvällinen, mutta paljoa hänestä ei saada tietää. Rivet nouseekin pelin edetessä jopa pelatummaksi hahmoksi kuin Ratchet, mikä suorastaan korostaa sitä, että pelisarja hakee mahdollisuutta kehittyä ja muuttua. Tälläinen tietty samanlainen ajattelumalli tuntuu olevan käynnissä myös miltein kaikissa elokuvasarjoissa joissa tietyt hahmot joko siirretään eläkkeelle tai tapetaan kokonaan pois. Tällä kertaa kyse on enemmänkin siitä, että tuttujen hahmojen rinnalle tarjotaan toinenkin pelattava hahmo ja mahdollisesti Ratchet & Clank sarjan seuraavassa osassa sitten Ratchet ja Rivet ovat entistä enemmän vapaasti pelattavissa ja vaihdeltavissa.
Hylsyavain ja Niitti värikkäässä räiskinnässä
Pelissä ei juuri yritetäkään keksiä pyörää uudestaan. Pelisarjan tutuksi tekemä idea on hyvin samanlainen kuin aiemmissakin peleissä, mutta matkan varrella käytettyjä ideoita käytetään nyt entistä paremmin. Tällä kertaa kyseessä on myös selvästi kokonainen peli, eikä mitenkään pätkityltä tuntuva irtopala jostakin isommasta kokonaisuudestan. Tietty laatu lähes kaikissa Insomniacin tekemissä peleissä on aina ollut, samoin kuin Naughty Doginkin peleissä, mutta siellä on muutamia hutejakin joukossa. Yleisesti tämä peli on kuitenkin juuri oikealla tavoilla hyvin tehty kokonaisuus jossa ei ole todellakaan menty sieltä mistä aita on matalin eikä ole pelätty tarjota pelaajille ihan oikeita bonuksia jos he keräävät kaiken mitä löytävät.
Pelissä vaihdellaan Ratchetin ja Rivetin välillä, vaikka pelaaminen hieman kallistuukin Rivetin puolelle. Hahmot ovat pelattavuudessa aivan identtisiä samoilla aseilla ja varusteilla. Pelaaminen ei siis ole niinkään hahmosta riippuvaista. Varusteita ei myöskään isommin hannata, vaan monet todella mielekkäät tavarat saa käyttöönsä varsin nopeasti, mutta tiettyjä huippuvarusteita kuitenkin joutuu odottamaan vähän pidempään. Siihen pääosaan pelistä pääsee joka tapauksessa kiinni erittäin nopeasti, eli toimintaan. Räiskintää harrastetaan pelissä enemmän kuin mitään muuta, vaikka se tasohyppely onkin myös tukevana osana kokonaisuutta. Maailmoissa on paikoin hyvin paljon vapautta ja kokoa mikä lisää aikaa pelattavuuteen, etenkin jos haluaa kerätä kaiken mahdollisen mitä maailmoista voikaan löytää. Tässä suhteessa pelistä kuitenkin löytyi eräs inhottava bugi, jota ihme kyllä ei ole vieläkään patchatty, mutta muutoin pelistä ei juuri pahaa sanottavaa löydy.
Räiskintä ei pelistä lopu. Aseita on julmetusti ja ammuttavaa tulee vastaan lisää ja lisää. Aseissa on lisäksi ihan oikeita eroja sillä vaikka tietyt aseet tuntuvatkin noudattavan samaa kaavaa, tyyliin jotkut aseet ovat heikkoja sarjatuliaseita joissa ammuksia on miltein sata, kun taas toiset aseet ovat järeitä kertalaaki pyssyjä, mutta niiden ammukset ovat vähän päälle kymmenen. Tällä kertaa aseissa on paikoin todella paljon mielikuvitusta mukana, sillä vaikka tiettyjä lähemmäs vakiotyylisiä aseita ei tällä kertaa olekaan mukana, niin tietyt vakiot ovat vahvasti läsnä. Kaikki alkaa pistoolista ja loppupuolella vaihtoehtoihin saattaa hyvinkin kuulua RYNO. Koska aseita on valtava määrä, niin toiminnassa on runsaasti vaihtoehtoja ensimmäisistä kentistä alkaen. Tietyistä aseita ammukset voivat loppua todella äkkiä, mutta tämä on vain hyvä asia, koska se pakottaa käyttämään useita erilaisia aseita ja pitää sitä kautta mielenkiintoa yllä eikä mielekkyys juuri laske. Loppupuolella voikin saada sitten käyttöönsä loputtomat ammukset, joilloin kaikki rajat toiminnasta poistuvat. Tosin tuttuun tapaan pelin haastetila aloittaa uuden kierroksen, joilloin aseet voi viedä kokonaan uudelle tasolle.
Vauhti kiihtyy jälleen
Ammuskelu on ehdottomasti se ykkösjuttu mikä tässä pelisarjassa nousee ensimmäisenä mieleen, mutta Rift Apart on erinomainen esimerkki siitä, miten hienosti myös muitakin osia viedään eteenpäin. Mielikuvituksekkaita aseita riittää edelleen, mutta rakettikengät mahdollistavat nopean liikkumisen kentissä ja tietyn temppuilunkin. Välillä perustasohyppelyn sekaan heitetään raiteella liukumista, seinäjuoksua ja "köydellä" heilahtamista. Monet tuttuja aiemmista peleistä, mutta ei kaikki. Tiettyjä lisävivahteitakin tuodaan mukaan eikä vauhdikkuus juuri kärsi, vaan tällä kertaa mukana on aivan ennennäkemättömän tasoista vauhtia ja vaarallisia tilanteita jotka eivät aiemmilla konsoleilla olisi olleet samalla tavalla edes mahdollisia.
Yksi isoimpia omia juttuja ovat repeämät jotka tarinallisesti tuovat paljon mahdollisuuksia ja samoin pelattavuudessa. Kaikki toimii todella sulavasti ja jouhevasti, mikä on erinomainen esimerkki siitä, miten paljon voimaa PS5:sta voidaan ottaa irti. Kentistä löytyy tiettyjä keräiltäviä tarvikkeita jotka avaavat peliin lisää vivahteita. Kultaisia pultteja löytyy koko pelistä 25 kappaletta ja niillä saa avattua melko huikeita bonuksia. Vakoojabotit taas ovat avainasemassa pelinsisäiseen informaatioon, sekä yhteen pelin tuhovoimaisimpaan aseeseen. Haarniskan palaset taas tuovat mukanaan monia erilaisai bonuksia, mutta pelaaja voi aika vapaasti päättää että millaista haarniskaa haluaa pitää, sillä bonukset saa keräämällä palaset, ei pelkästään pitämällä.
Se pelillinen rytmitys on myös ensiluokkaista tasoa. Jotkut kentät ovat hyvin laajoja ja vapaampia kun taas toiset melko suoria putkimaisempia tapauksia ja mukana on myös se tuttu areenakin. Peli on myös merkittävästi pidempi kuin pari aiempaa, joten kyllä tästä saa runsaasti sisältöä irti.
Värikästä räiskintää huikealla arsenaalilla
Ratchet & Clank Multiversumi aukeaa
Spoilaamatta aivan kaikkea mitä juoni tarjoaa, voidaan sanoa että tämä on se kohta sarjassa, kun sarja keksii itsensä tietyllä tavalla uudestaan. Rivet nousee pelin eräänlaiseksi päähenkilöksi, vaikka Ratchet onkin toinen pelattava hahmo. Tapa jolla kokonaisuus laajenee Ratchet & Clank multiversumiksi avaa paljon ovia. Tässä on juurikin hiema aikamatkustusmakustelua ja hyvin paljon vaihtoehtotodellisuuksilla kikkailua. Se mitä kaikkea seuraavaksi voikaan tulla, pitää sisällään valtavasti mahdollisuuksia ja tarina jopa selvästi avaa ovea jatkolle.
Oikeita bonuksia ja oikeaa sisältöä
Monesti peleissä ei uskalleta mennä tarpeeksi pitkälle mitä tulee sisältöön ja vielä enemmän, mitä tulee bonuksiin. Vaihtelevat asut nyt eivät ole uusi juttu ja monia kosmeettisia lisiä kyllä löytyy. Tässä pelissä bonukset ovat kuitenkin samaa tasoa kuin vaikkapa Resident Evil 8:ssa tai Uncharted 4:ssa. Keräämällä kaikki kultapultit kentistä, pääsee kiinni bonuksiin joilla saa avattua kuolemattomuuden ja loputtomat ammukset, eli pelistä saa merkittävästi helpomman jos haluaa. Se ei ole pakollista mutta on hienoa, että on uskallusta tarjoa tälläisiä oikeita pelinmuokkauksia, joita aika vähän peleissä näkee. Kultapultit tarjovat paljon muutakin, sillä pelihahmon aseita voi vaihtaa ja peliin voi lisätä monia huvittavia lisiä. Esimerkiksi pelihahmolle voi laittaa jakarin tai vasaran sijaan vaikkapa miekan tai luudan käteen ja vihollisiin voi lisätä tehosteita kuten konfeteja, kun osuu vihollista heikkoon kohtaan tai kunnarit, joita käyttämällä lyömällä nujerretut viholliset lentävät pois kentältä.
Bonukset vaativat ihan oikeasti kenttien tarkkaa haravoimista, sillä osa kultapulteista on todella piilossa ja ilman tiettyä varustetta, niitä voi olla haastavaa löytää. Se tosin on se idea. Keräiltävää on varsin paljon, mutta samoin tehtävää, etenkin jos haluaa ottaa kaiken irti pelistä. Vasta kampanjan läpäisy avaa kaikki mahdolliset lisät, kuten aseiden päivittämisen omega tasolle ja tietyt aseet saa käyttöönsä vasta kun pelin on kertaalleen läpäissyt. Pelattava ei siis todellakaan lopu kesken, mikä palauttaa vahvasti ajatukset sarjan kolmanteen peliin, jonka sai pelata läpi useamman kerran jos halusi viedä kaikki aseet loppuun asti ja silloinkin vaadittiin tiettyä farmaamista.
Näennäisiä heikkouksia ja kauneusvirheitä
Pelissä ei ole sellaisia huutavia heikkouksia, vaikka tiettyjä asioita pelissä olisi voitu viedä aika paljon pidemmällekin ja mahdollisesti tehdä merkittävästi kattavammin. Pomovihollisia olisi saanut on paljon enemmän tai sanotaanko, vaihtelua olisi saanut pomovihollisissa olla enemmän. Monesti taistellaan samoja isoja robotteja vastaan uudestaan ja uudestaan ja uudenstaa. Oikeasti uniikkeja pomovihollisia on aika vähän mikä näkyyin myös eräässä asiassa, mikä pelissä olisi saanut olla paljon laajempaa, nimittäin areenataisteluissa. Erilaisia haasteita on kolme eri kategoriaa ja niissä vain viisi haastetta, mikä on aika vähän. Areena on yksi näitä asioita jonka toivoisi olevan kattavammin tehty, sillä se olisi myös hyvä tapa farmata aseiden tehoa ja raaka-aineita aseiden päivitykseen. Aseiden päivittäminen nimittäin voi vaatia todella paljon aikaa, sillä päivityksiä aukeaa vasta tasojen myötä ja päivitykset vaativat kristellaja.
Myös tarinan lopetus tuntuu vähän töksähtävältä, vaikka siihen tuodaankin lisää vivahteita erilaisten piirrosten myötä, mutta tästä jää vähän sellainen fiilis, että tämä ei nyt ollut tässä. Se nyt ei liene mikään iso yllätys, kun sarja on jatkunut PS2:n alkupuolelta asti ja käynyt läpi myös sivukonsoleita. Monet näennäiset heikkoudet ovat lähinnä sellaisia joiden toivoisi olevan tehty eeppisemmin, laajemmin tai jollakin tavalla toisin. Aseiden päivittyminen on hienoa, mutta se ei ole niin hienoa, mitä se olisi kolmosessa. Aseissa sentään on muutamia oikeasti omanlaisiaan tapauksia, mutta samalla toivoo että tietyt asetyypit olisivat mukana valikoimassa. Tietyt hahmot loistavat myös poissaolollaan, vaikka voisi olettaa että he olisivat sen verran oleellisia, että he tekisivät edes nopean esiintymisen jossakin kohtaa tarinaa, kuinka pienen hyvänsä.
Yhteenveto
Ratchet & Clank: Rift Apart on helposti yksi viime vuoden parhaita pelejä, se on erittäin huolellisesti tehty kokonaisuus lähemmäs kaikilla osa-alueilla, vaikka mukana muutamia virheitäkin on. Toiminnallisesti, tarinallisesti ja jaksotuksellisesti kyseessä on kuitekin niin hyvä lopputulos että sen voi oitis nostaa yhdeksi sarjansa parhaista peleistä sillä aiempien pelien heikkouksista on opittu ja tämä on vähintään paras peli sarjassa sitten Crack in Timen. Sen lisäksi Rift Apart on erinomainen aloitus PS5 konsolille, sillä se ottaa todellakin kaiken irti uusista puolista mitä laite tuo mukanaan. Rift Apart ei ole vain hyvä peli, se on ehdottomasti pelaamisen arvoinen.
+ Värikäs, näyttävä ja mielekäs toiminta
+ Hyvin rytmitetty ja koottu kokonaisuus
+ Erinomaiset ja runsaat bonukset
+ Paljon aseita ja paljon ammuttavaa
+ Hyvät hahmot
- Jokunen bugi
- Tarinan töksähtävä lopetus
- Vihollisten nopea kierrätys
Arvosana: 9,0
Mestariteos
Pelisarja kehittyy ja kasvaa edelleen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.