Monien kohdalla isossa osassa on tietysti se miten peli on toteutettu, mutta paljon merkkaa myös se, että ketä on mukana pelaamassa kyseistä peliä. Couch co-op on joka tapauksessa se ehdottomasti paras tapa.

 

 

 

Moninpelien tapauksessa iso osa siitä todellisesta viehätyksestä on riippuvaista täysin siitä, että kenen kanssa sitä pelaa. Jotkut moninpelit toimivat erittäin hyvin riippumatta siitä että kenen kanssa pelaa, kun taas toiset ovat sellaisia, että niissä on pakko olla hyvä porukka, että siitä saa kunnolla irti yhtikän mitään.

Moninpelin laatuun vaikuttavat aika monet asiat ja monesti on todella mielipidekysymys, että mitä moninpeliltä oikeasti haluaa ja mikä siitä tekee sitten oikeasti hyvän.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Ratchet & Clank: Q-Force

Peli joka olisi laajempana kokonaisuutena voinut olla yksi sarjansa parhaista. Tälläisenään se on kivaa pikku viihdettä kahdelle pelaaajelle, vaikka useampikin olisi mahtunut mukaan.

 

Super Mario Bros 3

Se peli sarjan alkupuolelta jossa kahden pelaajan keskinäinen toiminta saattoi oikeasti vaikuttaa siihen, miten hyvin pelin läpäisy oikeasti eteni.

 

Resident Evil: Umbrella Chronicles

Tai Darkside Chronicles, "valopyssyammuntoja" molemmat, eli vähän heikommanlaisia konsoleilla, mutta niissä on silti puolensa suurille RE faneille.

 

Among Us

Toimii parhaiten silloin, jos mukana on samaa kieltä puhuvia, äänichätissä. Kyllä pelissä muutoinkin on puolensa, mutta ei se ole niin hyvä.

 

Beyond: Two Souls

Kiinnostava tapaus pelata kahdestaan, etenkin jos toinen, tai molemmat pelaavat ensimmäistä kertaa. Toiselle pelaajelle kun jää isompi vastuu tarinankuljettamisesta ja toinen on lähinnä tukihahmona.

 




24. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Peli toimii erityisesti silloin, jos mukana on kaksi suurta Spyro fania. Spyro ja Cynder eivät ole pelattavina hahmoina merkittävästi erilaisia ja suurin etu mitä kaksi pelaajaa tuo on pulmaosien nopeampi läpäisy. Peli on aika helppo ja PS2 aikakauden loppupuolen tapauksia ja sitä hankalaa siirtymäaikaa. Mutta se on kaikessa yksinkertaisuudessaan hauskaa pelattavaa, vaikka se olisi voinut olla merkittävästi parempikin niin monilla tavoilla. Toiminta ja tarina kuitekin pitävät mielenkiinnon yllä.


23. League of Legends

Näitä pelejä joka voi olla todella hauskaa tai sitten täyttä kuraa, riippuen niin paljon siitä, ketä on pelaamassa samassa tiimissä ja vastapuolella. LoLin suurimpiin heikkouksiin kuuluvat ne toiset pelaajat, jotka ovat monesti lähinnä se välttämätön paha. Mutta pirun hauskaa pelattavaa tämä on, hyvällä porukalla.


22. Marvel's Avengers

Teoriassa yksi niitä asioita joka todella voisi pelastaa tämän pelin, mutta vaikka moninpeli mahdollistaakin yhteistyön usean eri Kostajan kanssa, ihmispelaajien ohjaamina, niin se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että pelattavuudessa on todella paljon toistoa. Pakko on kuitenkin nostaa esiin että kyllä siihen peliin tulee lisää fiilistä kun ihmispelaajat tekevät sitä, mitä muuten joutuisi tekemään aina yksin, sillä tekoäly osaa kyllä taistella ja herättää pelaajan henkiin, mutta tehtäviä se ei osaa suorittaa.


21. Mario Brothers

Yksi ensimmäisiä Mario veljesten pelejä ja se on täyttä tappelua aina samassa kentässä ja aina samalla idealla. Se kaikki kuitenkin toimii yllättävän hyvin tarjoten todella hektistä tekemistä. Koska pelin voi voittaa kahdella tavalla, niin se sekoittaa pakkaa juuri sopivalla tavalla.


20. Ratchet & Clank 3

Pieni lisä pääpelin kylkeen. Ei mitään erikoista mutta aikoinaan, se oli todella hauskaa. Pääpeli on ehkä yksinpelattava kokonaisuus, mutta se miten paljon selvänä nopeana lisäideana mukaan tullut moninpeli toimii, on juurikin sitä esimerkillistä PS2 tasoa. Moninpelistä saa yllättävän paljon irti, vaikka siinä ei olekaan vaihtelua juuri nimeksikään.


19. Resident Evil: Revelations 2

Todella hyvä moninpeli kahdelle pelaajalle sillä eri osuudet tarjovat erilaista pelattavaa erilaisten hahmojen kautta. Joskin yhden hahmon hommaksi jää se ammuskelu ja toinen on selvä tukihahmo. Sopii siis erityisesti sellaiselle parivaljakolle jossa on yksi kokenut pelaaja ja yksi mahdollisesti uudempi pelaaja, sillä kummallakin on osuutensa kokonaisuuden läpikäymisessä. Vaikka toinen hoitaakin pääasiassa sen tappelupuolen, varsinkin toisessa puolessa tarinakokonaisuutta, jossa toinen pelaaja on pitkälti täysin puolustuskyvytön.


18. Overcooked 2

Tämä on niitä pelejä joka vaatii aina sen pienen opettelujakson, että tietää mitä kaikkea pystyykään tekemään, ettei perusasioiden opetteluun tuhlaudu aikaa sitten niissä haastavammissa kentissä, joissa kaikkien pitää pystyä tekemään useampaa asiaa yhtä aikaa. Se on kaikessa hektisyydessään kuitenkin todella hauskaa pelattavaa, jos porukka koostuu hyvästä hengestä joka ei ota kaikkea liian vakavasti.


17. Burnout 3: Takedown

Tässä pelissä kilpa-ajo on sivuseikka sillä se tuhon aiheuttaminen on paljon hauskempaa. Minipeli jossa katsotaan että kumpi saa suurempaa tuhoa aikaan on yksi piilotettuja kohokohtia pelikokonaisuudessa, mutta myös taisteluralli on todella hauskaa pelattavaa. Niin ja paremman puutteessa menee myös se perinteisempi kilpa-ajokin.


16. House of Ashes

Dark Pictures Anthologysta voi melkeinpä valita minkä vain pelin joka osuu omalle kohdalle eniten, mutta useammalla pelaajalla pakka sekoittuu oitis merkittävästi. Kun eri henkilöt päättävät eri hahmojen toimista, niin he voivat merkittävästi sekoittaa myös muidenkin hahmojen senssejä ja mahdollisesti tuomita kaikki kuolemaan. Mutta se toimii myös toisin päin. House of Ashes nyt vain sattuu olemaan oma valintani tästä sarjasta.


15. Code Vein

Yksi omia Soulslike suosikkejani, ylivoimaisesti joka on myös varsin hauskaa kaksistaan. Mutta se mikä merkittävästi heikentää tätä osaa pelistä on siinä, miten huonosti kahden pelaajan yhteistyön toteutus, tai pikemminkin sen aloitus on tehty. Kun peliin pääsee sisään niin se on todella hauskaa, mutta se kahden pelaajan yhdistäminen voisi toimia merkittävästi paremminkin. Erityisesti siitä syystä, että tietyissä vaiheissa peliä, toinen pelaaja putoaa aina pois ja kutsu pitää lähettää uudestaan.


14. Darksiders Genesis

Toinen käyttää miekkaa lähietäisyydellä ja toinen tuliaseita vähän kauempaa ja tähän päälle vielä kaikki erikoisvoimat. Darksiders Genesis on sarjan ainoa moninpeli ja tekee ne ratkaisevat asiat erittäin hyvin. Se tuo mukanaan myös tietyt haastavuudet, myös myös monet edut. Vaikka pelissä on puolensa erityisesti yksinpelinä, niin on pakko nostaa hattua pelin moninpelille, sillä siinä on omanlaistaan todella mielekästä tyyliä jossa pelisarjaan pääsee hienosti sisään toisen pelaajan kanssa samaan aikaan.


13. Tekken 3

PS1:n tappelupelien ykkönen, etenkin kun käyttää tiimitaistelua jossa kummallakin pelaajalla on useampi hahmo ohjattavanaan. Siitäkin huolimatta pelin tappelu on todella hauskaa ja erilaiset hahmot tarjovat siihen merkittävästi erilaista vaihtelua, osasivat pelaajat pelata hahmoilla tai ei.


12. Resident Evil 5

Sanotaan heti että ei ole niin hyvä kuin RE6, mutta mitä tulee yhteispeliin, niin tämä peli korostaa sitä merkittävästi enemmän. Yhteistyö on todella tärkeää monissa kohdin peliä sillä toiminnassa viholliset voivat tehdä pahaa jälkeä huonosti toimivalle taisteluparille ja pomoviholliset todellakin haastavat yhteistyön. Erityisen hyvin kaikki toimii kun asevaihtoehtoja on enemmän, sillä kummallakin on rajallinen määrä tilaa erilaisille tavaroille ja tähän kuuluvat myös ammukset.


11. LEGO Star Wars

Mikä tahansa LEGO peli sopii tähän mutta tämä on ensimmäinen jota itse pelasin. Sanotaan heti että kyllähän LotR on myös todella hyvä peli LEGO sarjassa, mutta juurikin Tähtien Sota on se, josta on parhaat muistot. LEGO tunnelma on kaikessa veikeydessään todella hyvä ja simppeli pelattavuus helpottaa tätä merkittävästi myös kokemattomimpien pelaajien kanssa.


10. Trine 4: Nightmare Prince

Ylivoimaisesti parhaimmillaan kolmella pelaajalle, jolloin jokainen ohjaa yhtä kolmesta hahmosta. Kun jokaisella on omat tehtävänsä ja pelimekaniikkansa, niin silloin peli todella pääsee oikeuksiinsa. Yhteistyö on reitti voittoon ja mahdollisesti joskus keino löytää ratkaisuja ongelmiin, joilla pystyy jopa ohittamaan pulmia.


9. Warhammer End Times: Vermintide

Räiskintää keskiaikaisvaikutteisessa maailmassa todella hyvin tehdyillä hahmoilla ja mahdollisuudella käydä taistoon loputtomalta tuntuvaa rottalaumaa vastaan, vaikkapa neljän pelaajan voimin. Sanotaan heti että toinen vahva ehdokas on suoraan tämän pelin jatko-osa, mutta vaikea sanoa että kumpi olisi ihan oikeasti se parempi peli niistä kahdesta, koska monella tavalla kummassakin pelissä on todella samanlainen fiilis. Pääpaino on joka tapauksessa tyylikkäässä toiminnassa sekä miekoilla että pistooleilla, ainakin oman suosikkihahmoni tapauksessa.


8. Soul Calibur III

Se tappelu joka on ylitse muiden. Sanotaan että tavallaan olisi kiva valita myös SC6, sillä se tarjoaa vähän toisenlaista tekemistä lisää, mitä tämä kolmonen, mutta tämä on se peli jonka muistan todella hyvin siltä ajalta kun tuli paljon pelattua pelejä toisen pelaajan kanssa ja tämä oli yksi niitä joka nousi vahvasti edukseen monien muiden tappelupelien yli ja joka oli se peli jonka kumpikin halusi. Suurta plussaa oli tietysti myös hahmonluonti, jossa riitti erilaisia vaihtoehtoja ja joka saisi kehittyä sarjassa paljon pidemmällekin.


7. A Way Out

Pakotettu kaksinpeli on yhdellä tavalla vankilapakoelokuva, toisella tavalla iso kokoelma minipelejä joilla tappaa aikaa. Kumpikin puoli kokonaisuutta on toteutettu enemmän kuin laadukkaasti sillä kahden pelaajan yhteistyönä läpi käytävä kokonaisuus tarjoaa todella mukavasti vaihtelevaa tekemistä ja monia todella upeasti toteutettuja toiminnallisia pätkiä. Ja lopetus on sekin todella hyvä.


6. Crash Bash

Crash Bandicoot Party pelinä on todellista laatua. Sanotaan heti että tämä ei ole partypeligenrelle sitä, mitä Crash Team Racing oli rallipeligenrelle. Siitäkin huolimatta Crash Bash sen verran hauskaa pelattavaa, että pelkkää demoa tuli aikoinaan pelattua uudestaan ja uudestaan, minkä jälkeen kokonaisesta pelistä sai huomattavasti enemmän irti.


5. Lord of the Rings: War in the North

Sanotaan heti että tavallaan tämän pelin moninpelipainotteisuus ärsyttää, koska se rajoittaa väärillä tavalla myös sitä yksinpeliä. Mutta tämä on juurikin sellainen peli johon tulee lisää asennetta kun pelaajia on enemmän, etenkin jos mukana on kaikille kolmelle hahmolle ohjaaja. Pelaaminen ei ole sitä erikoisinta laatua, mutta kolmen hyvin erilaisen hahmon kanssa siinä on juurikin sellaista perinteistä asennetta, mikä teki todella monista PS2 peleistä niin hyviä. Tämän kanssa kaikki olisi voinut olla paremminkin, jos tähän osaan olisi panostettu vielä enemmän.


4. It Takes Two

Samanlaisella perusidealla kuin A Way Out, mutta huolellisemmin, syvällisemmin ja monipuolisemmin. It Takes Two ei ole vain hyvä kaksinpeli, se on erityisen onnistunut peli myös tarinallisesti. Pelattavuuden näkövinkkelistä peli tarjoaa runsaasti mielekästä vaihtelua erilaisten minipelien kautta, mutta myös todella mielekästä tekemistä tarinaa seuratessa.


3. BUZZ! Dinot

Näissä peleissä on sitä jotakin mikä todella toimii. Dinot on omalla kohdalla se peli, jota pääsi pelaamaan vähän vähemmän kuin pari muuta, mutta joka on muutamien omien minipeliensä ansiosta juurikin sellainen partypeli, josta saa todella paljon irti. Samanlaisia minipelejä ei vain ollut muissa Buzz peleissä, mikä antoi tälle pelille vähän enemmän särmää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on yksi niitä party pelejä, joka on onnistuneimpia esimerkkejä siitä, miten tätä genreä käytetään oikein.


2. Teenage Mutanat Ninja Turtles IV: Turtles in Time

Kuten Battle Nexus PS2:lla tai Arcade Game NESillä, myös tämä SNESin Turtles peli on todella hauskaa beat em up mättöä porukalla. Etenkin Mutant Nightmaresin versio tästä pelistä tuo hienosti sitä samaa tyyliä myös minipelimuodossa pelattavaksi. SNESillä tämän suurin heikkous on siinä, että sitä ei pysty pelaamaan neljällä pelaajalla. Siitäkin huolimatta tämä peli on monella tavalla se esimerkillisin tapaus siitä, miten tehdään beat em up peli laadukkaasti. Sillä sitä tämä peli on, loppuun asti.


1. Remnant: From the Ashes

Yksi näitä pelejä joka toimii erittäin hyvin sekä yksin, yhdessä vieraiden pelaajien kanssa kuin myös tuttujen pelaajien kanssa. Remnant on juurikin niin vaikea että se lähemmäs pakottaa yhteistyöhön, etenkin monissa haastavammissa paikoissa. Se on haastava yksin kuin yhdessäkin. Tämä ei ole kuitenkaan mikään suunnaton heikkous, koska pelaaminen on niin hauskaa että siitä saa todella paljon irti myös silloin, kun pelaajat yhdessä, henkihieverissä juuri ja juuri selviävät suurista haasteista.