Terminator_%20Resistance.jpg?1644149407

Sota käydään nyt, mutta se ratkaistaan menneisyydessä

 

Terminaattori pelien joukossa Resistance on yllättävän onnistunut kokonaisuus. Räiskintäpelien joukossa, se voi tuntua nopeasti sellaiselta hyvin perustavalliselta ammuskelulta. Sanoisin että jos peliin uppoutuu ilman isompia ennakko-odotuksia tai tietoa siitä, mitä peli on FPS kuoren sisällä, voi yllättyä todella positiivisesti.

 

 

 

Terminaattori: Vastarinta

Terminator sarjaan perustuvia pelejä on tullut pelattua jokusta ja ne ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän heikkolaatuisia. Sillä kokemuksella tätä peliä kohtaan ei ollut oikeastaan mitään ihmeellisiä odotuksia. Se vähä mitä tästä etukäteen tiesin sai tämän vaikuttamaan sellaiselta todella tavalliselta FPS peliltä, joskin vihollisina olisi terminaattoreita ja käskyjä antaisi sitten John Connor. Heti voidaan sanoa, että tämä ennakkokäsitys on tavallaan osuva, mutta se on myös virheellinen. Terminator Resistance onnistuu tarjoamaan yllättävän hyvän toiminnallisen kokonaisuuden.

 

Tuomionpäivän jälkeen, mutta ennen ensimmäistä Terminator elokuvaa

Peli alkaa varsin nopeasti ja tiettynä oletuksena onkin että pelaajalla on jonkinlainen ymmärrys siitä, mitä elokuvissa on tapahtunut. Pelistä saa ehdottomasti eniten irti jos elokuvista tuttuja ovat vähintään kaksi ensimmäistä, mutta mahdollisesti myös muutkin. Suurimmat viittaukset ja monet tutuilta tuntuvat kohtaukset ja tilanteet liittyvät pääasiassa joko ensimmäiseen elokuvaan: Terminator - Tuhoaja, tai sitten toiseen elokuvaan: Terminator 2: Judgment Day - Tuomiopäivä. Peli ei ole suoraan kiinni kummassakaan, vaan se on enemmänkin esiosa näille kahdelle elokuvalle. Tietyt tutut tilanteet tulevat vastaan ja elokuvien tapahtumia pedataankin aika hyvin. Pelissä ei ohjata John Connoria, vaan kyseessä on aivan uusi pelihahmo jonka kanssa käydään läpi niitä tapahtumia, jotka lopulta johtavat kohti sitä hetkeä, joka toimii elokuvien introna.

Tarina alkaa kun sotamies Jacob Rivers, koko divisioonansa tuhosta ainoana selvinnyt, vastarintaliikkeen taistelija pääsee terminaattoreita pakoon, salaperäisen muukalaisen opastamana. Pian hän kohtaakin Jennifer nimisen selviytyjän ja tämän veljen Patrickin, joiden avulla Rivers liittyy muiden selviytyjien seuraan. Varsin pian Rivers on jälleen mukana taistelussa Skynetia vastaan, kun hän siirtyy komentaja Baronin alaisuuteen, kun sodan loppuvaiheet alkavat lähestyä. Tarina on ehdottomasti parhaimmillaan kun siitä tietää suhteellisen vähän etukäteen. Valinnoilla on väliä, kuten peli useaan otteeseen korostaa. Pelihahmojen suhde pelaajaan muuttuu sen mukaan miten paljon pelaaja keskustelee heidän kanssaan ja miten paljon pelaajan valinnat sopivat heidän maailmankuvaansa. Jennifer on lempeä ja suojelevainen kun taas Baron on kova ja vaativa. Varsinkin loppupuolella valinnat voivat todella merkittävästi muuttaa isoa kokonaisuutta, etenkin kun sitä alkaa oikeasti miettimään. Mutta samalla aikaa, lopetus toimii erittäin hyvin myös ei niin onnistuneena ja antaa new game plussalle aivan erityisen lisäsyvyyden.

Pelin kokonaistunnelma on erittäin hyvää laatua. Pelkästään oikeaan aikaan soiva T2:sta tuttu musiikki asettaa oitis siihen oikeaan tunnelmaan ja plasma-aseiden päästämät äänet ovat oitis oikean kuuloisia. Aseiden äänet ovat just eikä melkein, samalla tavalla kuin aseäänet olivat myös Aliens: Fireteam Elite pelissä. Maailman hyvin synkkä ulkoasu ja lukuisat luurankomaiset koneet luovat erittäin hyvin sitä tuttua tunnelmaa joka on elokuvissa tullut todella tutuksi. Myös monet pienet kohdat toimivat erinomaiset ja tuovat mieleen kohtauksia elokuvista, tai toimivat sellaisena mukana tökkäisynä elokuvien suuntaan. Kuten: "Millä nimellä kutsuisit koiraa?"

 

Perustoimivaa räiskintää todella hyvillä lisäyksillä

Räiskintäpelissä toiminta on tietenkin erittäin suuressa roolissa ja mitä tulee Terminator Resistancen toimiin, on se pääasiassa oikein hyvää tasoa, vaikka tietyissä tilanteissa meneekin todella itseääntoistavaan suuntaan. Yksi merkittävä syy, miksi toiminnasta tulee aika itseääntoistavaa on vihollisten varsin pieni variaatio ja monien sivutehtävien samankaltaisuus. Suurimpana erona on pääasiassa vastarinnan vahvuus. Pelaajan aseistus muuttuu pelin edetessä merkittävästi paremmaksi, jolloin alkupuolen varmaa kuolemaa tarkoittavat T-800 koneet muuttuvat varsin perusvihollisiksi. Tavallisilla aseilla nämä tuhoojat eivät vahingoitu sitten yhtään, mutta plasma-ase tekee kunnolla vahinkoa. Parempien aseiden kanssa toiminta lähtee aivan uudella tavalla käyntiin, sillä varsinkin loppupuolella pelaaja saattaa tuntea itsensä terminaattoriksi.

Räiskinnässä ei ole mitään sellaista mikä tekisi siitä merkittävästi erilaista moniin muihin kaltaisiinsa verrattuna. Aseita on monia erilaisia ja niitä voi vaihdella todella vapaasti. Tarkkuuskiväärillä osuu kauas, mutta sen tähtäin on omasta mielestäni todella infratilalla. Haulikko taas tekee kunnolla vahinkoa lähietäisyydellä ja plasmakivääri on juurikin sellainen perushyvä ase terminaattorien tuhoamiseen. Räiskinnän ohessa pelaaja saa käyttöönsä monenlaisia työkaluja ja lisäaseita, kuten putkipommit, joilla voi tehdä todella paljon vahinkoa sumpussa oleviin vihollisiin, mutta sillä saa myös itsensä hengiltä todella helposti. Erilaisilla varusteilla on erilaisia käyttötapoja ja ne kannustavat tiettyyn taktisuuteen, vaikka itse panostinkin paljon enemmän varsin suoraan toimintaan, etenkin siinä kohtaa, kun resursseja oli runsaammin.

Räiskinnän ohessa pelaajan on hyvä myös tutkia kaikki paikat, sillä kentissä on runsaasti resursseja, joista rakentaa pommeja, ensiapupakkauksia ja tiirikoita, noin muutamana esimerkkinä. Kentät eivät ole valtavia, mutta ne ovat samalla tavalla hyvin suunniteluja, kuin vaikka The Last of Usin kentät, siinä mielessä että niissä on varsin runsaasti paikkoja, joista etsiä hyödykkeitä tai sitten valuuttaa, jolla pystyy ostamaan tarvikkeita. Kentät ovat täynnä resursseja joista osa voi olla todella haastavissa paikoissa. Monet hahmot pelissä tarjoavat sivutehtäviä, joiden kautta pelaaja voi saada lisää hyödykkeitä ja erittäin arvokkaita kokemuspisteitä, joilla sitten voi tehostaa pelihahmon ominaisuuksia, kuten kestävyyttä, aseiden käyttöä, tiirikointia, hakkerointia jne. Sivutehtävissä monesti ideana on vain joko tuhota jotakin tai löytää jotakin. Nämä tutkimusmatkat sentään kannustavat tutkimaan paikkoja enemmän, mikä toimii pelin eduksi. 

 

Toimintaan toivoisi parannuksia, tarinaan lähinnä lisää sisältöä

Pelin jaksotus on tarinallisesti erittäin hyvä ja mitä enemmän sivuhahmojen kanssa juttelee, sitä enemmän heistä oppii ja joidenkin hahmojen kanssa, seuraukset voivat olla varsin järeät. Mukana on Dragon Age sarjasta tuttu arvostus-systeemi, joskin todella pinnallisena. Se lähinnä kertoo että hahmo arvostaa sitä, että pelaaja joko haluaa tutustua häneen, tai sitten että pelaaja ajattelee samoin hänen kanssaan. Peli ei ole ylipitkä, joten monet tilanteet etenevät varsin nopeasti, mutta koska tarinan rytmitys toimii niin hyvin, pelistä huomaa, että tarinallisesti sitä osataan viedä todella hyvin eteenpäin. Välillä aikaa kuluu pari tuntia, joskus pari viikkoa. Pelin loppupuoli on monella tavalla se onnistunein, sillä siinä nostetaan esiin pari oikein hyvää käännettä. Eräs on niin ilmiselvä, että se ei voi tulla yllätyksenä, kun taas eräs toinen, ei niin ilmiselvä. Varsinkin silloin, jos elokuvat ovat tuttuja, niin asioiden etenemisen pystyy päättelemään todella hyvissä ajoin.

Ehkä eniten pelissä ärsyttää se, miten joissakin kohtaa peliä, toiminnallista puolta on pyritty kiristämään vähän turhankin paljon ja peli ikäänkuin työntää pelaajaa kohtia hiiviskelyä. Joissakin kohdissa taas pelaajan eteen heitetään sellainen lauma vihollisia että vaikeustaso oitis pomppaa ylöspäin. Toiminnallisesti pelin rytmitys ei toimi samalla tavalla mitä se toimii tarinallisesti, mutta koska pelaajalla on olemassa erilaisia hahmonkehityspuolia, voi eri tilanteisiin suhtautua monella eri tavalla. Räiskintä menee kuitenkin jossain kohtaa sinne puuduttavampaan suuntaan, mutta koska peli on loppuviimeksi todella tiivis ja suhteellisen hyvän pituinen kokonaisuus, niin tämä ei ole iso ongelma. Sanotaan että itse olisin ehkä muutamaa kohtausta vähän pidentänyt, mutta peli päättyy, ennenkuin se alkaa tuntua pakkopullalta ja erilaiset sivutehtävät tarjovat vähän lisää tekemistä päätehtävien lomaan. Pelin pelaa läpi noin kymmenessä tunnissa, riippuen siitä miten paljon sivutehtäviä tekee ja millaisesta vaikeustasosta itse pitää. 

Omalla kohdalla Terminator Resistance on varsin positiivinen yllätys. En odottanut siltä ihmeitä ja ehkä juuri siksi, se onnistui tarjoamaan niin positiivisen kokonaisuuden. Tietysti monet asiat olisi voitu tehdä paremminkin ja joissakin kohdissa olisi saanut olla enemmän sisältöä, mutta pääpiirteittäin kokonaisuus on vahvasti plussan puolella, vaikka räiskinnässä olisi saanut olla paikoin enemmän tasapainoitusta. Etenkin terminatoreiden kanssa tuntuu monesti, että jopa plasma-aseet eivät meinaa tehdä niin paljon vahinkoa, kuin voisi olettaa.

Yhteenveto

Terminator Resistance on FPS rungon päälle rakennettu varsin syvällinen valintojen muovaama tarinakokonaisuus jossa pelillistä rikkautta tarjoaa resurssien etsiminen pelikentistä. Vihollisvariaatio jää suhteellisen pieneksi, mutta se terminaattoritunnelma korostuu todella hyvin jo pelkästään pelin äänimaailmassa. Niin monia elokuvista tuttuja vivahteita löytyy niin tarinallisessa kuin tunnelmallisessakin mielessä, oli sitten kyse viittauksista elokuvien tapahtumiin ja kohtauksiin, tai sitten pelkästään oikeaan aikaan soivaan musiikkiin. Terminator Resistance on toiminnallisesti suhteellisen tavallinen, helposti todella itseääntoistava räiskintäpeli, mutta isona kokonaisuutena se tarjoaa erittäin mielekkään paketin pelattavaksi, onnistuen yllättämään varsin positiivisesti.

 

+ Terminator tunnelma

+ Räiskintä

+ Erinomainen tarina

 

- Itseääntoistava

- Vaikeudeltaan heittelehtivä

 

Arvosana: 7,5

 

Erityinen