Asterix%20_%20Obelix%20Slap%20Them%20All

Mäiske on kaiken A ja O

 

Asterix peli joka näyttää oitis juurikin siltä miltä aiheen sarjakuvat ja monet animaatiot näyttävät. Pelattavuudeltaan kyseessä on sellainen tapaus johon tämän aihepiirin olisi voinut olettaa menevän jo kauan sitten.

 

 

 

 

Asterix ja Obelix: Läpsi heidät kaikki

Asterix aiheesta on tullut vastaan jokunen peli, joista viimeisimpänä ennen tätä oli Asterix & Obelix XXL 3: Crystal Mehnir. Kyseinen peli oli monella tavalla menossa oikeaan suuntaan, mutta ei PS4 peliksi ollut läheskään sillä tasolla millä sen olisi pitänyt olla. Slap them all on selvästi nostalgiseen pelattavuuteen nojaava, varsin simppeli mätkintäpeli joka ei yritäkään olla mitään ihmeellisempää. Harmillisinta pelissä on tosin se hyvin epätasainen toteutus pelattavuuden ulkopuolella, josta huomaa oitis, että siihen osuuteen ei ole panostettu juuri yhtään.

 

Peli jonka olisi suonut ilmestyvän jo kauan sitten

Mitä tulee pelattavuuteen, on Asterix & Obelix: Slap them all erittäin hyvä beat em up joka ei juuri poikkea genren normeista oikeastaan mitenkään erityisesti. Asterix ja Obelix liikkuvat eteenpäin kentässä ja mätkivät kaiken mitä vastaan tulee. Pääasiassa on kyse roomalaisista sotilaista kuten asiaan kuuluu eivätkä ne ole edes isoina joukkoina erityisen vaarallisia vastuksia. Kummallakin pelihahmolla on jokunen erikoisliike joilla tehdä vahinkoa useaan viholliseen yhtä aikaa, mutta monesti aivan perushyökkäyksilläkin pärjää todella pitkälle. Ajoittain vastaan tulee myös pomovihollisia, jotka ovat oitis kovempia tapauksia kuin normaalit viholliset, mutta mikään ei mene yli, vaan tilanne on pysyy varsin hillittynä. Pelihahmot eivät ole kuolemattomia ja tietyt viholliset voivat aika nopeasti tehdä melkoisen määrän vahinkoa. Elinvoimaa parantavia ruokia tulee satunnaisesti vastaan, joten pelin edetessä pelkkä sokea nappuloioden hakkaaminen ei ole välttämättä se paras taktiikka. Elinvoiman lisäksi hahmoilla on erikoisvoimamittari joka latautuu itsestään tai vihollisia vahingoittaessa, eli melko nopeasti ja mahdollistaa erikoisliikkeiden tekemisen.

Erikoisliikkeet ovatkin sitten niitä, jotka todella tuovat toimintaan sellaista Asterixmaista asennetta alusta loppuun asti. Tarpeeksi vahingoittuneen vihollisen voi lyödä sandaaleistaan ilmaan, joka klassinen liike niin sarjakuvista kuin animaatioistakin. Asterix voi ottaa pienemmistä roomalaisista kiinni ja pyörittää heitä päänsä yläpuolella, vahingoittaen kaikkia ympärillä oleviakin vihollisia. Asterix voi myös pyöriä ympyrää tornadoliikkellä kun taas Obelix voi ottaa vihollisesta kiinni ja läimiä ympäri korvia. Obelixin liikkeisiin kuuluu myös roomalaisen paukuttaminen puolelta toiselle, mikä tekee vahinkoa myös ympärille. Kumpikin hahmo voi myös heittää roomalaisia puolelta toiselle sekä syöksyä itse puolelta toiselle, vaikkapa suoraan vihollisjoukon läpi. Tälläiset erikoisliikkeet ovat sekä todella hauskoja toteuttaa, että todella tehokkaita liikkeitä isoja joukkoja vastaan. Puhumattakaan että niitä pystyy tekemään varsin huoletta, koska erikoismittari latautuu taistelussa niin nopeasti. Erittäin suuri plussa tässä pelissä on myös siinä, että maassa olevia vihollisia voi piestä, ilman että täytyy odottaa niiden nousevan ylös, eivätkä viholliset juuri lentele pois ruudustakaan, vaan tärähtävät reunaa vasten ja pysyvät taistelualueella. Tätä pelattavuutta käytetään alusta loppuun asti ja lähinnä vihollisten taso nousee, mutta muutoin pelihahmot ovat yhtä vahvoja alussa, mitä ovat lopussakin.

Pisteiden kerääminen on yksi pelin isoimpia jippoja uudelleenpeluun kannalta, sillä mitä paremmin pelaa, sitä paremmat pisteet kentästä saa. Mitä suurempi kombo hahmolla on roomalaisia sun muita mätkiessä, sitä paremat rahat saa kun vihollisen nujertaa ja sitä enemmän pisteitä sitten saa. Mikäli pelaaaj onnistuu välttämään vahinkoa, ovat myös kentistä lyötyvät ruuat pisteitä. Vaikka tämä pisteiden lasku ei oikeastaan merkkaakaan juuri mitään, niin todelliseen arcade tyyliin se sopii erittäin hyvin ja luo sellaista tiettyä retroa fiilistä peliin. Samalla aikaa se tosin on muistutus siitä, että tälläisen Asterix pelin olisi pitänyt ilmestyä jo kauan sitten, sillä tämä on juurikin sellaista SNES aikakauden kamaa. Tosin kyllähän tälläisen olisi mielellään nähnyt myöhemminkin vaikka PS1-PS2 aikaan jolloin couch co-op oli parhaimmillaan. Tämäntyyliset pelit kun eivät merkittävästi ajan hampaissa vanhene.

 

 

Tuttuja tarinoita, todella huonosti kerrottuna

Tarinallisesti pelissä käydään läpi kuusi Asterix sarjakuvista ja osittain animaatioistakin tuttuja tarinoita. Mukana ovat niin Asterix ja Viikingit kuin Asterix ja Cleopatra, mutta esimerkiksi Asterix ja Gootit sekä Asterix Valloittaa Rooman puuttuvat kokonaan. Asterix ja Gootit olisi ollut juuri oikeanlainen tähän peliin, kun taas Asterix Valloittaa Rooman (myös nimellä Asterix Urotyöt) olisi enemmänkin kokonaan oman pelinsä kokonainen tarina pituudessaan ja rytmityksessään. Se mikä kuitenkin tuntuu todella ikävästi kaikissa näissä, on se todella heikko toteutus. Ääninäyttelyä on aluksi ja muutamia kertoja matkan varrella, mutta iso osa on kirjoitettua tekstiä. Se mikä kuitenkin merkittävästi pudottaa tasoa alaspäin, on siinä, että edes tällä tavalla ei onnistutu luomaan hyvää kerrontaa yhdestäkään tarinasta. Hahmoista on jokusia still kuvia ja alla tekstiä. Monesti nämä pätkät pomppivat niin nopeasti eteenpäin, että tuntuu väkisinkin että jotakin on jäänyt välistä pois, varsinkin silloin, jos tarinat ovat entuudestaan tuttuja.

Tarinallisesti peli on siis merkittävä laadullinen romahdus mitä tulee pelattavuuteen ja tämä onkin sellainen peli jonka kanssa tarinan voi ohittaa miettimättä sitä yhtään sen enempää ja keskittyä pelkästään siihen erittäin mielekkääseen taisteluun. Sellainenhan se tilanne oli monissa beat em up peleissä aikoinaan, jolloin tarinaa ei ollut juuri nimeksikään alkuasetelman jälkeen, vaan pääpaino oli kenttäsuunnittelussa ja vihollisten asetettelussa. Tässä pelissä pomovihollisista ei kannata ihmeitä odottaa, sillä niissä on variaatiota hyvin vähän ja paljon suuremmassa osassa ovat isoja vihollismassojen hävittäminen.

Eivät ne pelin heikkoudet ole pelkästään siinä tarinassa, sillä pelattavuudessakin on joitakin sellaisia asioita, joita todellakin olisi toivonut enemmän ja sitten sellaisia, joihin olisi toivonut merkittävästi enemmän laatua. Ajoittain pelissä tulee kenttiä joissa tyyli hieman vaihtuu. On juoksukilpaa jossa hakataan nappuloita ja monipeliin tätä ei ole selvästikään suunniteltu ja sama pätee myös variaatioon tästä, jossa edelleen juostaan eteenpäin, jyräten kaikki pois alta. Näissä huomaa, että kahdella pelaajalla koko idea uhkaa laota käsiin, koska jos pelaajat ovat rinnakkain, on täyttä arpapeliä, että kumpi saa ne pisteet roomalaisista, villisioista ja esteistä radalla. Paljon paremmin toimivat pätkät joissa ei ole vihollisia, mutta runsaasti tuhottavia esineitä. Harmillista onkin se, että näitä vaihtelevia kenttiä on todella vähän, kun ne olisivat juurikin sitä oikeanlaista vaihtelua.

 

Yhteenveto

Asterix & Obelix: Slap them all on hyvä beat em up peli kaikessa yksinkertaisuudessaan. Pelattavuudesta saa todella nopeasti kiinni, graafinen tyyli on todella hyvän näköistä ja couch co-op on todella hyvä lisä pakettiin. Heikointa antia on tarinankuljetus sillä jopa sarjakuvanäkövinkkelistä katsottuna pelin kerrontaan ei ole panostettu oikeastaan yhtään, mikä on suuri sääli. Peli ei ole sieltä pisimmästä päästä ja vaihtelua on harmillisen vähän. Slap them all kuitenkin onnistuu tarjoamaan juuri sitä, mitä Asterix peliltä on pitkään jo kaivannutkin, nimittäin tukuttain roomalaisia piestäväksi ilman isompia ongelmia.

 

+ Simppeli ja mielekäs pelattavuus

+ Moninpeli

+ Ulkoasu

 

- Tarinankuljetus ja toteutus

- Vaihtelua saisi olla enemmän

 

Arvosana: 7,0

 

Loistava