Lopputaistelut on loppuviimeksi niin helppo pilata, että niihin täytyy panostaa aivan erityisesti. Varsin haastava osa kokonaisuutta on se, että jos taistelusta tekee liian itseääntoistavan, pitkään jatkuvan tai tylsän, kärsii iso kokonaisuus merkittävästi. Monesti syynä on myös se, että pomotaistelussa on yritetty pyrkiä näyttävyyteen mielekkyyden yli mikä voi paperilla kuullostaa hyvältä, mutta ei toimi käytännössä.

 

 

 

Muutama sääntö:

- Viimeisen taistelu voi koostua useasta osasta, ne lasketaan yhdeksi. Varsinkin Final Fantasy ja Kingdom Hearts useimmiten pitävät sisällään pomotaistelun jossa on monta eri vaihetta. Tämän takia Ansem pomotaistelu ei päädy listalle, koko valtaosa taistelusta on hyvää settiä, vaikka jättiläis Ansem ei olekaan.

- Viimeisen taistelun jälkeen voi olla vielä pelattavaa päätarinassa, mutta ei selviä pomovihollisia. Pelissä voi olla osioita joissa pitää tehdä jotakin muuta ja jossa voi olla myös vihollisia.

- Viimeinen taistelu ei ole aina armotonta taistelua jossa vain pyritään saamaan vihollisen HP alas. Nykyään on tullut enemmän ja enemmän erilaisia viimeisiä taisteluita.

 

EPÄKUNNIALLISIAMAININTOJA

 

Shinryu - Dissifia: Final Fantasy NT

Vaikka tämä taistelu onkin todella hieno ja pomovihollinen on hieno, niin tämä on niin vaikea, halpamainen ja lähemmäs epäreilu, että ei sitä voi varsinaisesti hyväksi kutsua.

 

Tornado - Alan Wake

Ideallisesti erittäin hyvä ja potentiaalinen, mutta ongelmana on se toteutus jossa tästä ideasta ei saada ihan niin paljoa irti kuin voisi toivoa. Ei oikeastaan mitään irti kuin eeppinen asetelma.

 

Shandor - Ghostbusters

Aika mitäänsanomaton lopputaistelu joka vieläpä alkaa tälläisellä ei niin hyvällä ensimmäisellä vaiheella ja johtaa perushuttua olevaan toiseen vaiheeseen, joskin todella hienossa ympäristössä.

 

Rursan Arbiter - Final Fantasy: Type-0

Hienon näköinen taistelu hyvillä ideoilla, mutta joka ontuu pahasti koska jatkuu niin pitkään ja käy läpi kaikki luokkalaiset, muuttuen siinä samalla todella puuduttavaksi.

 

24. Necron - Final Fantasy IX

Kaikista tälläisistä lähemmäs tarpeettomista ylläripomotaisteluista sarjassa, tämä on ehkä se kaikista tarpeettomin lisäys kokonaisuuteen, koska tästä ei ole ollut mitään puhetta missään kohtaa aiemmin. Necronin osuus tarinaa on kuin tälläinen deus ex machina tyylinen hetki, jossa Necron nousee loppuvastukseksi koska niin vain nyt sattuu käymään. Häntä ei ole missään vaiheessa aiemmin pohjustettu ja kun kyseinen hahmo ei ole edes erityisen hieno, niin tämä tuntuu todella tarpeettomalta lisältä.

23. Tinkerer - Spider-Man: Miles Morales

Tämä pomotaistelu tuntuu lähinnä todella itseääntoistavalta ja kun aiempi yhteenotto on ollut varsin hyvin tehtyä Prowleria vastaan, niin kyllä Tinkerer tuntuu sen jälkeen todella heikolta näytökseltä. Tarinallisesti siinä no ytyä, mutta tämä hahmon käyttämä teknologia vain tuntuu jotenkin todella ei sopivalta hahmoon, koska tämä on Iron Man tasoista settiä ja mahdollisesti vielä yli siitäkin.

22. Viktor Marchenko - Deus Ex: Mankind Divided

Vaihtoehtoja on jokunen, mutta pomotaistelu ei vain ole kovin erikoinen. Marchenko on lopulta varsin tylsä hahmo ja heti jos tässä ei mene sen helpoimman reitin kautta, on luvassa melko tylsän puuduttava taistelu joka ei yksinkertaisesti tarjoa mitään sellaista, mikä jäisi positiivisesti mieleen.

21. Gwyn, Lord of Cinder - Dark Souls

Aika tylsän tavanomainen kun vertaa moniin kohdattuihin pomovihollisiin. Gwyn ei ole itsellä vain millään tavalla napannut, sillä tämä taistelu on asetelmaltaan ja tarinalliselta painoltaan erittäin hyvä, mutta Gwyn ei hahmona vain nappaa ja sitä kautta ei onnistu tarjoamaan sellaista mielekästä loppuhuipennusta jollaista olisi voinut toivoa. Tarinallisuudesta ja asetelmasta pisteet, mutta loppuvaikutelma ei vain lopulta toimi.

20. Tyreen the Destroyer - Borderlands 3

Tämä on huono lähinnä kahdesta syystä. Ensinnäkin Tyreen on niin umpihuono hahmo, että siitä ei tule kuin miinuspisteitä. Mutta toisekseen, siitäkin huolimatta tästä on onnistuttu tekemään sellainen perustylsä hirviöpomovihollinen jollaisia nyt on nähty sen verran että siinä ei ole oikeastaan mitään erikoista. Niin ja tottakai bonuksena tähän kaikkeen, luotisieni.

19. Bael - Bloodstained: Ritual of the Night

Aika mitäänsanomaton lopputaistelu eikä edeltäväkään ole kummoinen. Bael on kuin se viimeinen valtava hirviöversio pääroistosta, mutta lopputuloksena tämä ei vain ole erityisen hyvä lopputaistelu peliin, joka tosin ei ole pomorintamalla kovin montaa erityisen hyvää onnistunut luomaan alunalkaenkaan. Muutamia kohokohtia on, mutta tämä on lähinnä sellainen epämääräinen viritelmä, jollaisia on nähty niin monissa muissakin peleissä kyllästymiseen asti.

18. Sigma - Megaman X7

Vaikea valinta on lähinnä se että mistä pelistä Sigman nyt sitten nostaisi esille sillä tasollisesti sitä heittelehtimistä on ollut melko paljon. Tässä seitsemännessä pelissä kokonaisuus on kuitenkin se huonoin, vaikka X6 myös pääsee lähelle. Tuntuu että tässä pelissä erikoisaseet ovat kaikista heikoimmat, Sigmalla on valtavat määrät HP:tä ja toinen vaihe erityisesti on 3D ympäristössä oitis turhauttavampi lisätarkkuuden vuoksi. Eikä asiaa auta että tällä kertaa ulkoisesti Sigma on, etenkin toisessa muodossa, hyvin tylsä ilmestys.

17. Shinok - Mortal Kombat X

Tappelupeliloppuvihollisten joukossa Shinok on suorastaan tylsä ilmestys ja haastellisesti suht tyypillisen rasittava johon paras taktiikka tuntuu olevan juurikin se halpamainen yhden hyvän liikkeen spämmääminen, mikä on Cassiella varsin toimiva taktiikka. Shinko on suoraan huono hahmo eikä onnistu tuomaan mitään eeppisyyttä tähän yhteenottoon.

16. Radagon & Elden Beast - Elden Ring

Kaksi pomovihollista yhden hinnalla, koska toisin kuin eräässä toisessa sielunveljessä, tässä pelissä nämä on pakko tappaa putkeen. Erityisesti Elden Beast ei ulkoisesti nappaa ja tuntuu lähinnä uudelta Moon Presenceltä, tylsältä isolta möröltä joka ei ulkoisesti nappaa yhtään. Kenttä on tosin todella upea, myös Radagon taistelussa, joka ei ole yhtään niin huono, mutta ei myöskään loppuhuipennuksen arvoinen taistelu. Jos nämä olisivat erilliset taistelut, voisi toinen sentään päästä helpommalla, mutta asetelma ei vain tarjoa sellaista mielekästä loppuhuipennusta, varsinkin useampaan merkittävästi parempaan pomotaisteluun verrattuna.

15. Hunter - Kao the Kangaroo: Round 2

Parin vaiheen yhteenotto jossa kulmikas ohjattavuus hieman turhauttaa, mutta se mikä todella rikkoo tämän, on toinen vaihe joka on yksi äkkikuolema-ansa, joka palauttaa aina ensimmäiseen vaiheeseen. Pelin yleinen taso nyt ei isoja odotuksia tähän kasaa, mutta tästä puuttuu sellainen mielekäs ote joka olisi ollut tarpeen.

14. Isshin the Sword Saint - Sekiro: Shadows Die Twice

Ymmärrän että monille tämä on yksi parhaita pomotaisteluita pelissä, mutta itselle ei napannut. Ensinnäkin Genichiro vaihe aluksi on hyvin turhauttavaa toistoa, taas. Sitten tullaan varsinaiseen Isshin taisteluun joka on näitä asioita joka yhtä aikaa käy järkeen tarinallisesti ja ei käy. Se mikä tässä taistelussa eniten rasittaa hieman ylisuuren elinvoimapoolin lisäksi on se taistelun rytmitys. Tämä ei vain napannut sitten ollenkaan.

13. Mole - Judgment

Hyvin huonosti tehty hahmo jossa idea on hyvä, mutta sitä ei ole onnistuttu tuomaan esiin juuri mitenkään. Mole on loppuviimeksi todella typerän näköinen, pelin aikana todistetusti hieman ylitaitava huomioiden mite hyviä muiden olisi tarkoitus olla ja pelkästään pomotaisteluperspektiivistä, tätä taistelu ei ole rytmitetty erittäin hyvin, sillä se tuntuu ylipitkäksi venytetyltä perustappelulta jonka lopuksi ei saa edes mitään tyydyttävää viimeistelyä.

12. Waltz - Dying Light 2: Stay Human

Tämä on hyvin rasittava yhteenotto, todella harmillisista syistä. Waltzin tapauksessa todella turhauttavaa on se, että tämä on niitä pomovihollisia joilla on tarpeettoman suuri määrä elinvoimaa, joka tekee kunnolla vahinkoa ja johon voi olla haastaa hyökätä tehokkaasti. Oman osansa turhauttavuutta lisää se, että myöhemmissä vaiheissa tästä tulee reaktiotaistelua ja jahtaamista jossa haastavaksi tulee ylipäätään osua viholliseen. Mutta kyllä se ehdottomasti rasittavin osa on siinä, että tämä taistely jatkuu aivan liian pitkään, vaiheesta toiseen.

11. King - Fimbul

Jääjättiläiskuningas on juuri niin tylsä vihollishahmo kuin arvata saattaa ja tämä yhteenotto on yhtä seikkaa lukuunottamatta myös tylsä. Tässä voi muuttua itse jääjättiläiseksi, mutta pelin yleinen pelattavuus on sen verran heikkolaatuista, että ei tästä mitään isompaa irti saa. Mutta kyllä se yleinen mitäänsanomattomuus estää tätä nousemasta erityisen hyväksi, vaikka tämän pelin tasolla yhteenotto on se onnistunein.

10. Zarok - MediEvil

Yksi näitä tapauksia kun pääroisto muuttaa itsensä joksikin hirviömutantiksi. Tässä tapauksessa varsinaista taistelu edeltää yhteeotto luurankoarmeijaa sekä ratsumiestä vastaan, ennenkuin varsinainen Zarok taistelu alkaa. Zarok nyt roiskii taikoja miten sattuu ja liikku kentällä ollen suuren osan ajasta haavoittumaton. Tämä taistelu on pitkälti odottelua eikä asiaa nyt auta se että mitenkään hienon näköinen pomovihollinen ei ole kyseessä.

9. Boss Cass - Ty the Tasmanian Tiger

Useamman vaiheen tylsä robottitaistelu jossa se varsinainen pääroisto vain painelee nappuloita. Siis pääroisto ei sekään erityisen hyvä ole, joten tätä kohtaan ei ollut mitään varsinaisia odotuksia, mutta tämä ratkaisu vain tuntuu todella tylsältä, vaikka siinä käytetäänkin hyväksi monia erilaisia temppuja, joita pelihahmolla on käytössään. 

8. Chronica - Mortal Kombat 11

Todella halpamaisiin ja usein suoraan epäreiluin temppuihin nojaava taistelu joka kaikenlisäksi tuntuu jatkuvan aivan liian pitkään. Tämä on ehkä vaikein viimeinen taistelu Mortal Kombat kampanjassa ja harmillisesti suurelta osin vääristä syistä. Ajatuksellisesti Chronica ei ole huono ajatus, mutta ulkoinen toteutus voisi olla parempikin, mutta kyllä suurin syy on puhtaasti siinä, että tämä ei vain ole reilu taistelu.

7. Senator Armstrong - Metal Gear Rising: Revengeance

Aivan heti voidaan sanoa, että tämä vihollinen on pääroistoksi aika tylsä. Yllättävä, mutta silti tylsä. Mutta se mikä todella tekee tästä niin huonon, on se miten paljon tätäkin taistelu on venytetty. Kikkailu on asia erikseen ja sitä voi odottaa sekä tältä sarjalta että näiltä tekijöiltä, mutta valtaosa tästä taistelusta keskittyy ylisuurin elinvoimapalkin silppuamiseen ja turhauttavaan toistoon jossa nappuloiden hakkaaminen ja samojen asioiden toisto uudestaan ja uudestaan turhauttaa varsin äkkiä ja saa tämän taistelun tuntumaan puuduttavammalta kuin yksikään aiempi.

6. Monster Six - Little Nightmares II

Six korruptoituneessa muodossaan. Taistelu on lähinnä portaalien kautta liikkumista, kohteen hämäämistä ja oikeaan aikaa iskemistä soittorasiaan. Tämä ei ole erityisen hauskaa vaan enemmänkin tylsää ja siihen menee maku erittäin äkkiä. Juurikin tälläinen pulmanratkontapomotaistelu.

5. Bloody Mary - InFamous: Festival of Blood

Pomovihollinen joka tekee samaa juttua uudestaan ja uudestaan, joka on kaikenlisäksi osattu tehdä erittäin ärsyttäväksi. Lisäksi tämä on näitä turhankin pitkäksi ja moniosaiseksi venytettyjä taistoja joka on ensin jahtaamista ja sitten vihollisaaltojen hävittämistä, kunnes pystyy tekemään pomoviholliseen yhden iskun. Ei sellainen perinteinen jatkuva pomotaistelu, koska eri vaiheet tuntuvat eri kentiltä, mutta laadullisesti taso ei missään vaiheessa juuri nouse ja nojaa moniin todella rasittaviin ideoihin.

4. Gluteus Maximus & Pugnatius - Asterix & Obelix: Slap them All

Jotenkin todella tylsä ratkaisu lopputaisteluksi. Kyllähän tässä pelissä on tiettyjä vihollisia kierrätetty, mutta se että viimeiseksi taisteluksi on sitten valittu vain kokoelma jo aiemmin vastaan tulleita pomovihollisia yhtä aikaa ja ohessa normaaleja vihollisia, tuntuu todella mielikuvituksettomalta. Olisi ollut liikaa pyydetty että tähän viimeiseen taistoon olisi tehty kokonaan uusi vihollinen, sen sijaan että vastassa on kaksi aiemmin yksin vastaan tullutta pomovihollista.

3. Creep - F.E.A.R 3

Niin yltiötylsä pomotaistelu erinomaiseen asetelmaan. Creep on tarinallisesti erittäin tärkeä osa kokonaisuutta ja varsin hyvin tehty ideallisesti, mutta se, miten tätä ideaa sitten lopuksi käytetään on valtava pettymys. Tämä taistelu on isoa, hyvin karsittua ja tylsää mörköä vastaan, jollaisi on monissa muissa peleissä tavallisina pomovihollisian. Se että tämän pitäisi olla se viimeinen pomotaistelu ja loppuhuipennus tämän koko sarjan tarinalle, on loukkaavan huonosti tehty.

2. Gonzo - Yaiba: Ninja Gaiden Z

Pomotaistelu joka on pilattu erittäin tehokkaasti, muutamista ihan kivoista ideoista huolimatta. Tämä taistelu on ensinnäkin aivan liian pitkäksi venytetty, ei sisällä mitään tarkastuspisteitä ja on turhauttavan epätarkkaa sähläämistä loppupuolella. Tämän lisäksi iso osa on odottamista joka saa jo valmiiksi rasittavan taistelun tuntumaan entistä pitkäveteisemmältä. Tämä asteekki/maya tyylinen ulkoasu ei sekään kerää mitään pisteitä. Gonzo on kuin se viimeinen keskisormen näyttäminen pelaajalle koko pelin tapauksessa.

1. Jubileus - Bayonetta

Venytetty aivan liian pitkäksi taisteluksi, puhumattakaan ei ole edes mitenkään hauska. Tämä on juurikin sellainen yhteenotto jossa pomovihollisen elinvoimaa on liiankin paljon, pomovihollinen roiskii tavaraa miten sattuu ja taistelua pitkitetään lähemmäs ilman yhtäkään hyvää syytä. Tarinallisesti tässä on hieman sisältöä, mutta tyylillisesti Jubileus ei vain nappaa. Mutta kyllä se turhauttavan pitkäveteinen ja ylipitkäksi venytetty taistelu osuus on se suurin syy siihen, miksi tämä on niin rasittava taistelu, pelissä, jossa samanlaista pelleilyä on ollut jo pitkään.