Vihollisten kanssa on todella paljon pelivaraa ja mahdollisuuksia kehittää jotakin hyvin erikoista ja mahdollisesti ainutlaatuista. Tämä on kaksiteräinen miekka, sillä vihollisista saa erittäin helposti erittäin huonoja. Kun kyse ei ole pääroistoista niin riski hahmon pilaamiseen ei ole yleensä yhtä suuri, mutta mahdollisuus on silti aina olemassa.

 

 

 

Kertaus:

 

- Vain yksi per peli

- Ei pääroistoja

- Hahmon pitää tuntua enemmän viholliselta kuin liittolaiselta (vaikka olisi vähän molempia)

- Mikäli sama pahis on mukana useammassa pelissä, niin hänet voidaan valita vain yhdestä

 

Erityishuomio vielä siitä, että lisäsisällön mukana tulleet hahmot mahdollistavat että yhdestä pelistä voi olla useampi hahmo, mutta vain silloin jos nämä hahmot tulevat lisäsisällön kautta mukaan peliin, eivätkä ole osallisina pääpelissä.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Robert De Sable - Assassin's Creed

AC sarjassa on useita ei niin onnistuneita hahmoja, osa historiallisia ja osa enemmän keksittyjä. De Sable on juurikin tälläinen perustylsä hahmo, jonka kanssa olisi ollut mahdollisuus aloittaa ryminällä.

 

Jordan - The Last of Us: Part II

Vaikka hahmon osuus onkin loppuviimeksi aika pieni, niin siinä lyhyessä ajassa hänestä on jäänyt vain negatiivinen kuva, vaikkakaan ei niin negatiivinen kuin parista muusta.

 

Ramon Salazar - Resident Evil 4

Hahmo jossa on paljon hyvää, mutta joka on lopulta vähän turhankin kikkailutyylinen hahmo. Tämä on miltein kuin Bond roisto Resident Evil pelissä.

 

Yelena - Deus Ex: Human Revolution

Kuten pari muutakin porukassa, on Yelena pitkälti sellainen tylsän tavanomainen cyberpunkpahis. Tästä hahmosta ei oteta oikein mitään irti.

 

Aurelia Hammerlock - Borderlands 3

Tämä hahmo on pilattu lähinnä siinä,miten ärsyttävä pomotaistelu siitä on saatu aikaan ja miten tylsä hahmo lopulta onkaan kun on enemmän esillä.

 

24. Fulke - Assassin's Creed: Valhalla

Tässä hahmossa on hyvää sisältöä, joka on kuitenkin tarinallisesti pilattu todella pahasti siinä kohtaa, kun tulee tämä iso käänne hahmon kanssa. Fulkea korostetaan tässä asetelmassa ihan liikaa ja hänestä tehdään tärkeämpi hahmo mitä pitäisi ja se näkyy välittömästi jäljessä, koska se mikä teki hänestä aluksi niin hyvän, on täysin poissa, sitten kun mennään täyteen roistomoodiin. Se on suuri sääli, koska tämä on niitä hahmoja joka on ulkoisesti yllättävän hyvin tehty, muutamista typeryyksistä huolimatta.

23. Queen of Hearts - Kingdom Hearts

Pääasiassa huonosti käytetty, kun syystä tai toisesta tämä on niitä hahmoja jota ei edes kunnolla nujerreta, vaikka on selvästi sydämetön. Parhaimmillaan herttakuningatar on vain se pakollinen lisä Liisa Ihmemaassa tarinaan ja hänestä nyt otetaan lähinnä irti vain se ehdoton minimi, vaikka tässä olisi ihan oikean pomotaistelun paikka tai vastaavaa, mutta aika heikko esitys tästä lopulta tuli.

22. Malphas - Devil May Cry V

Hahmo josta tulee sellainen fiilis, että tämän olisi pitänyt olla pelin waifu demonihahmo, kuten Nevan DMC3:ssa. Tällä kertaa kyse on jostakin aivan muusta sillä Malphas on enemmänkin sellainen groteski noitahirviö, joka ei ole edes järin hienon näköinen, vaan enemmänkin tehty näyttämään suhteellisen häiritsevältä. Edes sisältöä tähän hahmoon ei ole juuri saatu, joten pääasiassa kaikki kiteytyy ulkoiseen olemukseen, mikä ei ole erityisen hienon näköinen.

21. Salvatore Moreau - Resident Evil: Village

RE8:n tasolla Moreau on eniten sellainen täytehahmo jonka ihmismäisempi hahmo ei ole erityisen hyvin tehty, hahmo ei ole erityisen kiinnostava ja jopa se hirviöpuoli on lähinnä yksi iso kliseehirviö jossa ei ole mitään erityisempää sisältöä. Siinä missä muut neljästä ruhtinaasta ovat kaikki omalla tavallaan varsin onnistuneita, on Moreau se lähemmäs turha lisä tällä toteutuksella.

20. William Taggart - Deus Ex: Huma Revolution

Tälläinen harmaa ja särmätön tylsä pukumies joka on roistotyyliltään korruptoitunut bisnesmies, joka ei likaa omiaan käsiään, vaan toimii taustalla. Se mikä tekee hänestä oikeasti ärsyttävän on, miten provosoivaksi äänitorveksi hänet on onnistuttu tekemään. Taggart on kuin senaattori Kelly X-Menissä. Hahmo joka luulee tietävänsä paremmin, ajaa omaa agendaansa ja luulee olevansa lähemmäs koskematon. Juurikin sellainen luihu pikkumies josta ei ole oikeasti yhtään mihinkään.

19. Lionwhyte - Brutal Legend

Metallimusiikki hengessä tehdyssä kokonaisuudessa Lionwhyte ei ole se vakavasti otettava hahmo, vaan enemmänkin tälläinen pikkupahis joka on parhaimmillaankin pelkkä töyssy päähenkilön tiellä. Tämä on hahmo on tyylillisesti varsin ylivedetty, mutta se mikä ei vain toimi, on se kokonaisuus, sillä vaikka ulkoasu onkin lähinnä vitsi, niin kyllä hhmossa olisi voinut olla edes jonkinlaista sisältöä.

18. Emil Hartman - Alan Wake

Jää todella tylsäksi hahmoksi, vaikka motiiveiltaan hän onkin tavallaan oikein hyvä. Ongelma on enemmän siinä, että hän on vain tylsä. Siinä ei ole mitään pahaa että hän olisi tavallisenoloinen pulliainen, tietysti tässä tapauksessa psykiatri, mutta ongelma on enemmän siinä, että hahmossa ei ole mitään sellaista joka millään tavalla lisäisi kiinnostusta häntä kohtaan tai erottaisi häntä massasta.

17. Theseus - Hades

Rasittava pääasiassa, eikä tunnu missään kohtaa etenevän epätoivoiseksi vaikka häviää uudestaan ja uudestaan. Ei siis oikeastaan kehity mihinkään suuntaan mistä tulee yksi tämän hahmon suurimpia kompastuskiviä. Siinä missä suuri osa hahmoista oikeasti kehittyy tavalla tai toisella, niin Theseus ei kehity oikeastaan mitenkään ja samalla tavalla hahmo myös jää varsin mitäänsanomattomaksi. Loppuviimeksi hän ei ole mitään muuta kuin sellainen perusärsyttävä hahmo joka vain ärsyttää enemmän kuin kiinnostaa.

16. Kuningatar Brahne- Final Fantasy IX

Tämä koko hahmo on yksi iso vitsi alusta asti. Todella typerännäköinen punkero joka ei yksinkertaisesti voi olla pääroisto, tai jos olisi, niin todella huono sellainen. Edes sivuroistona tämä hahmo ei vain toimi, sillä tällä ulkoasulla ei mitään pisteitä oteta. Eipä se sisältökään kovin kaksista laatau ole, joten heikompaan kastiin jäädään.

15. Lust - Darksiders III

Jää jotenkin turhan ohuksi ja yksi ulotteiseksi hahmoksi. Ei ole se kliseisin Himon ilmentymä, mutta tässä tapauksessa se olisi ehkä ollut parempi vaihtoehto kuin tämä hieman vaikeasti kuvailtava outous. Kyse ei ole niinkään siitä etteikö hahmo olisi tavallaan hieno, mutta ollakseen tämän synnin ilmentymä, ei hahmo vastaa sitä ulkoisesti eikä sisäisesti, mikä tavallaan vähän vikana isossa osassa näitä hahmoja koko pelissä.

14. Kai Leng - Mass Effect 3

Loppuviimeksi tämä hahmo jää sellaiseksi rasitteeksi. Jotenkin turhan tehokas salamurhaaja joka pystyy tekemään vaikka mitä ja ilman ongelmia, saaden Shepardin ja joukon tuntumaan ihan onnettomilta. Sisällön heikkous on ehkä se isoin juttu, mutta eipä hahmon ulkoisesta olemuksestakaan nyt mitään isoja pisteitä anna, sillä tavallaan olisi toivonut vähän enemmän sellaista perinteisempää ninjahahmoa.

13. Sark - Kingdom Hearts II

Pelisarjan Disney roistoista Sark on yksi näitä joka erottuu joukosta erittäin helposti ja epäedullisesti sillä hahmo näyttää suhteellisen typerältä. Lisäksi Sark on vain MCP:n kätyri, vaikka onkin ison osan ajasta varsin näkyvässä roolissa, mitä Tron maailmaan tulee. Mitään erityisempää laatua tähän hahmoon ei kuitenkaa kuulu, mikä on tosin osin kiinni Tron elokuvasta, mutta aika monet muut Disney hahmot ovat toimineet paljon paremmin.

12. Wenjie Evans - Deathloop

Tämä on niitä hahmoja kokonaisuudessa joka ei erityisemmin nappaa. Kyllähän muissakin visionääreissä on selviä heikkouksia, mutta monesti myös vahvuuksia tasapainottamassa. Tämän hahmon kanssa niitä vahvuuksia ei ole siinä määrin, että ne korjaisivat ne heikkoudet. Lopulta hahmo jää sellaiseksi melko kliseiseksi "hillitty tiedemies" hahmoksi, josta on lisäksi tehty melko rasittava pomotaistelu.

11. Katagawa jr - Borderlands 3

Kuin sellainen luihumpi versio Rhysistä. Suurimpana heikkoutena hahmosssa on se, että siitä on onnistuttu tekemään uskomattoman ärsyttävä ruikuttaja. Tämä on aivan liian korostettu hahmo jonka kanssa mitä enemmän tätä joutuu katselemaan ja kuuntelemaan, sitä enemmän hahmo alkaa ärsyttää. Huonolla tavalla.

10. Vaas Montenegro - Far Cry 3

Helposti yksi yliarvostetuimpia hahmoja koko sarjassa. Vaasin tapauksessa tuntuu että tämä hahmo on tehty vain provosoimaan pelihahmoa, kun hän kerran toisensa jälkeen leikkii pelaajan kanssa, mikä on aluksi ihan ymmärrettävää, mutta tunuu tietyssä vaiheessa jotenkin saman toistolta. Itse en erityisemmin pidä hahmon ääninäyttelystä, se kelpaa, mutta ei luo minkäänlaista uhkaa. Myös hahmon ulkoasu on vähän niin ja näin.

9. Regalla - Horizon Forbidden West

Jokin tässä hahmossa vain nyppii vielä enemmän, mitä Helios ykkösessä. Regalla on juurikin sen tyylinen kovaääninen pomottaja, josta ei itse ole juuri yhtään mihinkään ja joka ei edes onnistu olemaan millään tavalla uhkaava vaikka kovasti räyhääkin. Edes tarinallisesti hahmoon ei saada minkään valtakunnan sisältöä tekemään hänestä kiinnostavampaa.

8. Jonathan Finn - Hidden Agenda

Tämä on niitä hahmoja jonka kanssa miettii että voiko tylsemmännäköistä hahmoa aikaiseksi saada. Tämä hahmo näyttää niin mitäänsanomattomalta, että se on itsessään jo jonkinlainen saavutus. Pelin kanssa tämä ei merkittävästi tästä parane, vaan pysyy sellaisena pikkupahiksena, vangittuna rikollisena jonka osuudesta pelissä voi hieman päättää, mutta mitä vähemmän, sen parempi.

7. Kengo - Judgment

Että on osattu tehdä hahmo typerän näköiseksi. Tätä hönöä vastaan joutuu tappelaaman ihan liian monta kertaa ja jo ensimmäisen kerran jälkeen tämä naama ärsyttää suunnattomasti. Eikä se edes riitä että hahmo on typerän näköinen, heti kun hän avaa suunsa, niin laatu vain putoaa.

6. Amanda Kenson - Mass Effect 3: Arrival

Tylsän harmaa tätihahmo joka ei oikeastaan millään tavalla nappaa missään vaiheessa peliä, mikä on tältä pelisarjalta melko iso huti koska monet varsin mitättömiltä tuntuvat hahmot saattavat toimia yllättävän hyvin. Tämä on täysi vastakohta koska ei toimi sitten yhtään.

5. Yorinobu Arasaka - Cyberpunk 2077

Sellainen suhteellisen tyypillinen hemmoteltu räkänokka joka on vain sattunut kasvamaan. Jos pelaajalla vain olisi enemmän vapautta valintojen suhteen, niin itse tappaisin tämän lähemmäs heti, sillä sitten ei tarvitsisi sietää tätäkään enempää. Tyylillisesti hahmo ei muutenkaan ole erityisen kyberpunk tyylinen, vaan enemmänkin sellainen perustylsä täytehahmo jonka kanssa lopputulos ei isommin edes kiinnosta. Tuntuu että ideoita on, mutta niitä ei ole vain osattu käyttää tarinallisesti erityisen hyvin.

4. Isaac Dixon - The Last of Us: Part 2

Yksi näitä merkittäviä hahmoja pelissä ja lukeutuu myös niihin aivan liian huonosti tehtyihin. Siis tämän pitäisi olla WLF:n pomomies, mutta on aika säälittävä tapaus. Hänestä ei välity juuri yhtään sellaista uhkaavaa tyylikkyyttä, tai edes sellaista kylmäävää fiilistä. Dixon tuntuu lähinnä sellaiselta väsyneeltä ukolta jota kukaan ei tasavarmaan seurasi, ellei kyseessä olisi tälläinen sotilaallinen joukko komentoketjuineen. Kyllä tälläisellä ryhmällä pitäisi olla tyylikäs ja hyvin tehty pomohahmo, ei tälläinen tylsä ukon rähjä.

3. Junior - Man of Medan

Näitä hahmoja jota tekisi mieli heti vetää nekkuun tai josta haluaisi muuten päästä eroon tavalla tai toisella. Juniorin tapauksessa oikeastaan mitään pelastavaa puolta ei ole. Hän on niin perustylsä täytehahmo jota ilmankin pärjäisi tai josta voisi pistää paremmas melkein millä tavalla tahansa.

2. Maya Brooks - Mass Effect 3: Citadel

Hahmo jonka kanssa niitä mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon mutta joka lopulta on sitten pettymys kaikilla tavoilla. Alusta asti hieman sellaiselta hidasteelta tuntuva lähemmäs tarpeeton lisä jonka lopullisen kohtalon päättämisessä ei ole sitten edes minkäänlaista arpomista. Brooks lukeutuu juurikin näihin ME hahmoihin joka on niin tarpeeton, että ei häntä meinaa edes muistaa, mutta sen verran onnistuu ärsyttämään, että jää negatiivisessa mielessä muistiin.

1. Diego Castillo - Far Cry 6

Jotenkin tuntuu että lähes poikkeuksetta tälläiset lapsihahmot peleissä eivät vain toimi. Diego Castillo on juurikin tälläinen tyypillinen tarpeeton hahmo joka on hetkestä toiseen sellainen ärsyke. Hänen läsnäolonsa on pelkkä rasite tarinalle ja päähenkilölle. Häneen ei isommin kiinny ja hänen kohtalonsa menee ohi olankohtautuksella. Pitkälti samalla tasolla kuin pääroisto. Ei isommin kiinnosta että mitä he tekevät, kunhan heistä jossakin kohtaa sitten pääsee eroon.