Pääroistojen tapauksessa tietynlaiset roistotyypit tuppaavat olemaan niitä merkittävästi parempia tai kiinnostavampia, mutta joskus varsin erikoisillakin tavoilla tehdyt pääroistot voivat toimia. Hyvin usein pääroistojen kanssa mennään aika turvallisia polkuja eikä merkittäviä riskejä oteta, mikä tekee monesti joukosta erottumisen varsin haastavaksi, kun samankaltaisia roistohahmoja on niin paljon.

 

 

 

Sääntökertaus:

- Vain yksi per peli, jos useampi pääroisto niin vain yksi voidaan valita

- Vain selviä pääroistoja kyseisessä pelissä

- Jos heistä tulee muissa peleissä liittolaisia niin se ei haittaa kun kyseessä on tietty tarina

- Pääroisto ei aina ole viimeinen vihollinen jonka nujerrat

- Pääroisto ei välttämättä edes esiinny pelissä

- Koska monet hahmot ovat saaneet useita erilaisia versioita, niin vain yksi kelpaa, eli paras valitaan

- Itsenäisiksi laskettavissa olevat DLC:t voidaan huomioida pääpelin rinnalla

 

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Vayne Solidor - Final Fantasy XII

Varsin pätevä roistohahmo tässä pitkään jatkuneessa sarjassa jossa on nähty varsin monenlaisia roistohahmoja. Osa parempia ja osa huonompia.

 

Ivo Shandor - Ghostbusters

Elokuvissakin taustalla ollut hahmo jonka osuus tässä pelissä, eräänlaisessa Ghostbusters trilogian päätöksessä, on lopulta se pääroiston virka.

 

Mark Jefferson - Life is Strange

Varsin hyvältä tyypiltä ja erinomaiselta opettajalta tuntuva hahmo joka muistuttaa hieman erästä omaakin opettajaa ja juurikin tästä syystä, se on iso shokki, kun hän paljastuu pääroistoksi.

 

Alex Wesker - Resident Evil: Revelations 2

Tuntuu aika ohuelta hahmolta, mutta totuus onkin vähän enemmän. Overseer nimellä menevä hahmo suuren osan pelistä, mikä on varsin hyvä suoja todelliselle identiteetille.

 

Alarico Del Gonzo - Yaiba: Ninja Gaiden Z

Ei se uhkaavin roistohahmo, mutta tässä tapauksessa tästä lunkisti ottavasta korporaatiolimanuljaskasta on saatu irti aika paljon hyvää sisältöä.

 

John Standish - Assassin's Creed IV: Black Flag

Nykyaikaosuuksien eräänlainen pääroisto ja vaikka nykyaikapätkät ovatkin pääasiassa roskaa, niin tämä on melko toimiva ratkaisu.

 

24. Grimoire Noir - Nier: Replicant

Grimoire Noir on eräällä tavalla pelin pääroisto (tulkinnanvaraisesti), vaikkakin Shadowlord on isossa osassa tätä duoa. Noir on kuitenkin se hahmo joka erottuu joukosta merkittävästi paremmin, osittain siksi että ääninäyttely on niin hyvää laatua, onhan äänenä Albert Weskerinkin äänenä toimiva D.C Douglas, joka myös on Podin äänen Nier: Automatassa. Noir on joka tapauksessa erittäin hyvä pääroisto, varsinkin kun tarina alkaa oikeasti päästä oikeuksiinsa. Niin Grimoire Noir, kuten Grimoire Weisz, on siis leijuva kirja.

23. Gabriel Roman - Uncharted: Drake's Fortune

Aika tavallisenoloinen, mutta toimiva seikkailutarinapääroisto. Roman ei ole se hienoimman näköinen, mutta tapa jolla hänet esitellään ja jolla häntä käytetään pelissä toimii todella hyvin. Tämä on niitä hahmoja joka ohjaa tapahtumia rahalla ja tunteekin sitä kautta itsensä koskemattomaksi. Kaikki menee tarinallisesti juurikin niiden monien seikkailutarinakaavojen mukaan, kun kyseessä on kirottu aarre ja lopulta tämäkin hahmo kaatuu omaan egoonsa ja tiettyyn typeryyteensä.

22. Gabriel Krueger - Mirror's Edge: Catalyst

Muutoin kuin mikä hyvänsä pukumies, mutta hyvin tehtynä. Tämä on erinomaine esimerkki siitä, että vaikka hahmo vaikuttaakin aika tylsän tavalliselta liikemieheltä ilman mitään erikoisempaa sisältöä, niin jos hahmo on toteutettu hyvin, niin kyllä se korjaa tietyt heikkoudet ja Krueger on todella hyvin tehty hahmo kaikessa kliseisesyydessään.

21. Dr. Nikolai Demichev - Singularity

Erinomainen esimerkki hienon näköisestä pahishahmosta, jossa nojataan merkittävästi tiettyihin kliseisiin ratkaisuihin ja historiallisiin tyyliseikkoihin. Demichev on näitä hahmoja joka on saatu todella näyttäväksi aika pienillä ratkaisuilla ja se roistomainen tyyli mikä tässä hahmossa on, istuu erittäin hyvin tähän peliin ja maailmaan.

20. Flowey - Undertale

Pelin pääroistona on siis kukkanen. Flowey todellakin aloittaa pelin todella harmittomanoloisena ja avuliaana, mutta petollisena hahmona jonka todellinen luonto tulee varsin nopeasti ilmi. Tämän hahmon todellinen tausta kuitenkin on paljon enemmän kuin pelkkä kukkanen, sillä pomomuodossaan, tämä hirvitys pääsee täysin valloilleen ja jos tarinaa kahlaa tarpeeksi pitkään, tehden tarpeeksi oikeita ratkaisuja sun muuta, niin Floweyn todellinen ja traaginen tausta paljastuu. Mutta sanotaan että kyllä tämä kukkaversiokin kaikessa nokkeluudessaan on hyvä pääroisto.

19. Jacqueline Natla - Tomb Raider: Underworld

Ehkä se paras kaikista Lara Croftin vihollisista, kun puhutaan yliluonnollisemmista hahmoista. Natlan lähtökohdat tulevat melkoisena yllätyksenä ja alkavat jo ensimmäisessä Tomb Raider pelissä ja ovat selkeästi esiteltyjä Anniversary versiossakin. Natlan osuus Legend ja Underworld peleissä myös korostuu hienosti, vaikka tuleekin hieman yllättäen. Se ei kuitenkaan vähennä sitä, miten hyvin tehty hahmo on kyseessä.

18. William Carver - Walking Dead: Season 2

Erinomainen esimerkki siitä kun yksi mies nousee rautaisella otteella johtaksi maailmassa, jossa sääntöjä ei enää ole. Carver on aluksi sellainen tietty mörkö, jonka pelaaja pikaisesti tapaakin ja välittömästi hänestä tulee sellainen epäturvallinen olo. Michael Madsenin erinomainen ääninäyttely sopii hahmolle todella hyvin, mutta kyllä se todellinen julmuus tulee esiin sitten, kun pelaaja on hänen rautaisessa otteessaan.

17. Emperor Nefarious - Ratchet & Clank: Rift Apart

Menestyneempi versio Nefariousista jossa on edelleen sellainen selvästi humoristinen ote, mutta koska tämä ei ole sellainen kömpelö kehveli kuin tohtoriversio, on ero varsin selkeä. Keisari versio ei ole yhtä huvittava, vaan hahmossa on sellainen merkittävästi erilainen tyyli ja vivahteisuus mukana. Joka tapauksessa tämä on erittäin hyvä pääroisto peliin, jossa osataan myös pääroistot tehdä täyttä pilaa.

16. Ana - Rise of the Tomb Raider

Hyvin lupaavanoloinen roistohahmo joka olisi voinut olla Trinityn johtaja, sillä Ana on juurikin tälläisiä hahmoja joka on sen verran siisti ja puhtoinen, että voisi hyvin olla liittolainen, mutta joka sopii myös todella hyvin roistorooliinsa ja tätä roistopuolta pelissä sitten avataankin varsin pienillä tyyliseikoilla. Vaikka tämä käänne ei yllätyksenä tulekaan, niin tapa jolla Anaa käytetään pelin aikana, tekee hänestä mahdollisesti trilogian kiinnostavimma roistohahmon.

15. Stranger - Walking Dead: Season 1

Muukalainen joka ei ole niinkään kuvioissa alusta asti, mutta joka on puolivälin jälkeen on hyvin selvä pääroisto ja isossa osassa Leen viimeisessä tilinteossa. Muukalainen on varsin tavallisenoloinen mies karulla menneisyydellä, jossa pelaajalla on ollut sormensa pelissä. Se mten häiriintynyt hahmo onkaan kyseessä, paljastaa vasta myöhemmin, mutta se kaikki alustus kohti tätä lopullista kohtaamista tekee tästä niin hyvän roistohahmon ja keskustelu hahmon kanssa, on yksi pelin parhaita kohtauksia.

14. Waltz - Dying Light 2: Stay Human

Tämä on niitä hahmoja joka monella tavalla vaikuttaa varsin tyypilliseltä pahalta tiedemieheltä joka oli julma jo aikaisessa vaiheessa. Kun hahmosta alkaa oppimaan lisää, niin saa huomata että Waltz on Bond roiston tasoinen hahmo, joskin periaatteessa ymmärrettävällä ja hänen omasta näkökulmastaan täysin oikeutetulla tarkoituksella. Se miten tästä hahmosta on tehty todella voimakas on hieno ratkaisu ja tapa jolla se esitellään selvästi pelaajalle on omiaan tekemään siitä niin hyvän. Iso totuus lopulta tekeekin tästä kaikesta oitis paremman.

13. Corvus - Divinity: Dragon Commander

Ison osan sivuhahmon roolissa, mahdollisen voimavarana, mutta todellisuudessa eräänlainen takapiru joka on kokoajan tehnyt omia juoniaan. Tämä on näitä pääroistoja jota vastaan ei suoraan taistella, koska hahmo ei ruumiillaan pysty juuri mihinkään vaan kyse on enemmänkin tämän hahmon voimasta vaikuttaa asioihin mielensä kautta, mikä tuo muutamia kiinnostavia ajatuksia mukanaan. Erityisesti tämä kaikki näkyy siinä, että pelaaja voi tehdä yhteistyötä tämän hahmon kanssa.

12. Bloody Mary - InFamous: Festival of Blood

Verinen Mary on todella tyylikäs ja seksikäs vampyyrihahmo, josta tosin otetaan aika vähän irti tässä harmillisen lyhyessä pelissä. Pomotaistelu tätä vastaan on myös todella huono, mutta se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa, että ideallisesti tämä on hyvin tehty pääroisto tähän kauhusävytteiseen tarinaa. Hieman urbaania legendaa muokattuna "todelliseksi" hahmoksi joka herätetään eloon.

11. Shogun - Huntdown

Varsin tyylikäs loppuhuipennus tähän cyberpunk asetelmaan. Shogun on ulkoisesti juurikin sellainen, millainen hahmon voisi ajatella olevan, kun kantaa nimeä shogun. Valtava robottiversio on erittäin hieno ja tuhovoimainen, mutta myös hahmo ilman robottia on erittäin taivata taistelija. Myös se, miten hahmoa alustetaan ja miltä hän vaikuttaa taistelun ulkopuolella sopii hahmon todella hyvin, tehden hänestä entistä paremman pääroiston ja sen arvoikkaimman saaliin.

10. Skynet - Terminator: Resistance

Tapa jolla tämä peli kytkeytyy elokuvien tarinakaareen, on erinomainen ja sitä kautta Skynet on pelin ilmeinen pääroito. Tämä on tietysti sellainen pääroisto jota pelaaja ei varsinaisesti kohtaa missään vaiheessa, mutta joka on se hallitseva voima kaikkien terminaattorien taustalla. Koska Skynet on ohjelma, ei sillä ole tiettyä fyysistä muotoa, mutta koska itsekin olen kaikki Terminator elokuvat nähnyt, on Skynetista oitis tietyt ennakko-olettemukset olemassa.

9. Jed Lucan - Life is Strange: True Colors

Yksi pelin ehdottomasti parhaita hahmoja, jota elokuvaversiossa esittäisi JK Simmons. Tämä on niitä hahmoja josta pitää alusta asti ja joka on varsin kiinnostavakin hahmo. Melkoisena shokkina tuleekin se loppupelin käänne jossa hänen todellinen luontonsa paljastuu ja käy ilmi että Jed on koko pelin pääroisto, joka on alusta asti enemmän tai vähemmän tarkkaillut pelihahmoa ja pelannut täysin pahan korporaation pussiin. Se että pääroisto on lopulta pelin paras hahmo johon on luottanut niin pitkään, tulee melkoisena osumana.

8. Lupa-Lupin - Biomutant

Lihansyöjä joka on merkittävästi pelihahmoa kookkaampi ja muutenkin ulkoisesti uhkaava näky. Ison osan ajasta Lupa-Lupin tuntuu sellaiselta perustavalliselta pääroistolta joka nyt vain täytyy olla olemassa ja hänen menneet tekonsa pelihahmon perheen tuhoamisessa on hyvä motivaattori. Mutta kun tämän hahmon menneisyys paljastuu ja se väkivallan kierre tulee esiin, niin käy ilmi että pelihahmo ja Lupa-Lupin eivät olekaan kovin erilaisia ja tämä tekee tästä hahmosta oitis paremman pääroiston.

7. Mr. Fate - Death and Taxes

Herra Kohtalo ja pelaajan luoja ja työnantaja. Määrittelee säännöt, valvoo niiden noudattamista ja samalla tarkkailee ihmiskunnan matkaa kohtaloonsa. Mr. Fate on todella tavallisennäköinen mies ilman mitään oikeasti yliluonnollista, eikä hän edes vaikuta miltään roistolta, ennenkuin alkaa käydä oikeasti ilmi että mitä hänellä onkaan mielessään. Ääninäyttely on todella hyvällä tasolla ja muutenkin tämä on näitä hahmoja joista saadaan erittäin onnistuneesti sellainen, johon pelaaja helposti luottaa.

6. Julius Caesar - Asterix & Obelix: Slap Them All

Caesar nyt on lähemmäs lähtökohtaisesti aina se pääroisto kaikissa Asterix aiheisissa tuotoksissa joissa liikutaan useiden tarinoiden välillä ja tämä on siitä yksi viimeisimpiä ja parhaimpia esimerkkejä. Vaikak tarinankerronta tässä pelissä ei erityisen hyvää laatua olekaan, niin pakko silti todeta, että kyllä siinä on hyviäkin puolia. Caesarin laadullinen taso kuitenkin on alunperin tuttu animaatioelokuvista ja vaikka hänen roolinsa tässä pelissä onkin pitkälti takapiruna ja aika vähän hän esiintyy, niin kyllä hän on silti se pääroisto sillä tutulla tavalla.

5.  Jack Garland - Stranger of the Paradise: Final Fantasy Origin / Final Fantasy 1

Tämä on hyvin monimutkainen tilanne, sillä vaikka Jack on pelin päähenkilö, niin hän on myös pelin varsinainen pääroisto ja Garland alkuperäisestä Final Fantasystä. Tämä koko asetelma on aika monimutkainen selittää, mutta kun pelin on pelannut niin se kyllä muuttuu suhteellisen selkeäksi ja käy järkeen. Tapa jolla tähän lopulta mennään ja asetetuun on todella hyvin tehty, koska lähemmäs koko matkan pelistä ajattelee että Chaos on se todellinen pääroisto, mistä syystä tämä paljastus on niin hyvä. Tavallaan tässä on samassa myös versio ensimmäisestä Final Fantasy pääroistosta.

4. Jacques de Aldersberg - Witcher

Hyvä esimerkki hillitystä kiihkoilijasta ja totuus hahmon taustalla vain parantaa kokonaisuutta. Tämä on juurikin sellainen hahmo joka vaikuttaa monella tavalla sellaiselta melko tavanomaiselta fantasiaroistoilta, jota ei kuitenkaan ole tehty sellaiseksi selvästi pahaksi hahmoksi. Taustatarina ja se lopullinen totuus ovat omiaan korostamaan sitä, miten syvällinen hahmo tämä salaseuran suurmestari lopulta onkaan. Witcher roistojen joukossa ei lähelläkään niitä parhaita, mutta yleisellä tasolla todella onnistunut.

3. Dragon Lord - Tiny Tina's Wonderlands

Juurikin sellainen tyypillinen, mahdollisimman mahtipontinen hybridihahmo fantasiatarinaan. Kun mukaan laitetaan Borderlands huumoria jossa mahtipontisuudessa kanssa pelleillään, niin kyllä se toimii aika hyvin. Se mikä kuitenkin nostaa tämän hahmon jopa koko sarjan parhaaksi pääroistoksi tulee siitä tarinasta jossa on paljon enemmän rope henkisyyttä kuin aluksi vaikuttaa. Dragon Lord on erittäin hienon näköinen hahmo, todella hyvin ääninäytelty (Will Arnet) ja pelissä häntä käytetty paljon paremmin kuin yhtäkään aiempaa roistohahmoa.

2. Magus - Marvel's Guardians of the Galaxy

Kuten hahmon toinen puoli pelissä, myös tämä erityisen voimakas paha puoli on tehty erityisen onnistuneesti. Magus on astetta syvällisempi hahmo, sillä muuttujia on paljon ja sitä kautta hahmo on todella voimakas. Tapa jolla hahmoa on osattu käyttää pelissä tekee siitä todella hyvän. Magus on sen verran voimallinen, että hän on isompi uhka kuin monet muut galaksissa, mutta hänessä on myös juurikin sellainen heikkous, että hän ei ole täysin ylivoimainen. Tarinallisesti häntä on käytetty myös erinomaisesti.

1.  Viego - Ruined King: League of Legends Story

Ylivoimaisesti paras esimerkki siitä, miten paljon LoL hahmoista saakaan irti, kun niitä käyttää oikein. Kyllähän Arcane sarja on myös osoittanut sen, mutta pääroisto-osassa Viego toimii uskomattoman hyvin. Hän ei ole sellainen ihan puhdas roistohahmo ja tarinan aikana hänestä paljastuu myös sellaisia puolia, jotka vain korostavat sitä, miten hyvä hahmo hän onkaan ja miten jotkut hahmot voivat oikeissa olosuhteissa langeta todella pahasti ja nousta sen jälkeen hyvin pahamaineisiksi.