Se että peli on pettymys, ei tee siitä automaattisesti huonoa peliä, mutta jos kokonaisuudessa on jotakin mikä ei selvästi täytä odotuksia tai vielä pelin jälkeenkin ärsyttää tms, niin pakkohan pelin kanssa on nostaa esiin se fakta että peli on pettymys jollakin osa-alueella tai jollakin tavalla. Pettymyksiäkin on niin monen tasoisia.

 

 

 

Yksi per pelisarja.

- Ei lisäreitä kuten Kingdom Hearts III: ReMind tai F.E.A.R: Perseus Mandate, koska ne ovat lisää tavaraa pääpeliin.

 

Vielä korostettakoon: Se että peli on pettymys, ei tarkoita että peli on huono tai että koko kokonaisuus on pettymys. Hyvin usein todella isot odotukset johtavat todella isoihin pettymyksiin, jos tilanteet jäävät kesken, eivät opi menneistä virheitä, tai ovatkin sitten jotain aivan muuta, kuin sitä mitä niiltä odottaa ja toivoo.

 

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

 

Batman: Enemy Within

Tämän pelin kohdalla pettymykset liittyvät niihin moniin juonikuvioihin jotka eivät sitten lopulta johdakaan mihinkään tai jotka jäävät todella pahasti kesken.

 

Ratchet & Clank: Into Nexus

Tuntuu että tämä peli on jotenkin niin karsittu. Aseita ei ole niin paljon kuin toivoisi, pelattavuudessa ei ole juuri vaihtelua ja muutenkin kokonaisuus tuntuu hätäisesti kasatulta.

 

Overlord: Fellowship of Evil

Varsin kaukana siitä laadusta mitä sarjassa on tähän mennessä tullut vastaan. Pelihahmot eivät ole järin hyviä, pelattavuus on monotonisen tylsää ja ilman sitä humoristista otetta pelistä ei saa irti oikeastaan mitään.

 

Immortal: Unchained

Sanotaan että isoja odotuksia ei ollut, mutta soulslike ammuskelupeli tuo hieman odotuksia. Tämä peli onnistuu kuitenkin pettämään ne aika pahasti ja vieläpä aika typerillä virheillä.

 

Dungeon and Dragons: Dark Alliance

Lupaava noin niinkuin paperilla, mutta pelissä itsessään ei olekaan sitten yhtään mitään sellaista, mikä todella asettaisi siihen D&D tunnelmaan. Puhumattakaan että pelattavuudeltaan peli on aika tylsää ja itseääntoistavaa.

 

24. Middle-Earth: Shadow of War

Iso kokonaisuus on uskomattoman hyvä, todellinen mestariteos ja tarina on kerrottu erinomaisesti. Moniin asioihin kaipaisi kyllä muutosta ja sitä rataa. Taistelun kanssa ykkönen on parempi ja se tavara määrä mikä tässä pelissä tulee joka paikasta vastaan on naurettava, sillä määrä ei laatua korvaa, varsinkaan tälläisessä pelissä, jossa pitäisi oikeasti olla sellaisia uniikkeja legendaarisia aseita. Sitten on se viimeinen niitti, nimittäin Blade of Galadriel DLC, joka on todella huono tarinallinen lisä kokonaisuuteen. Tämä on yksi niitä tapauksia kun peliltä on yksinkertaisesti odottanut vähän liikaa ja toiminnan tarpeeton virittely, ei tee siitä automaattisesti parempaa. Tämä on ikävä kyllä täysin hypen uhri, kun ykkönen oli niin valtava positiivinen yllätys

23. Ratchet & Clank: Q-Force

Myös nimellä Full Frontal Assault. Demon perusteella kokonaisuus tuntui siltä, mitä Ratchet & Clank 3:n eräs moninpeliminipeli oli. Elikkä siis tukikohdan puolustusta vihollisaaltoja vastaan ja vihollisten paikkojen tuhoamista. No ensimmäinen ja selvästi isoin heikkous on se, että tätä voi pelata vain kaksin, vaikka 3-4 pelaajaa voisi hyvin olla mahdollista. Sitten tulee vastaan se että aseita on aika vähän eikä peli itsekkään ole järin kattava. Jää siis aika ontto loppuvaikutelma.

22. Zero Time Dilemma

Paljon vähemmän tarinallisia päätöksiä ja paljon enemmän puzzleja, mitä itse odotin ja toivoin tältä peliltä. Ei mikään Telltalen tarinakerronnan tasoinen monilla tarinaa ohjaavilla päätöksillä. Tarinapainotteisuus on niin kiveen kirjoitettu, että tuntuu hämäävältä sanoa tätä pelaajan valintojen mukaan kehittyväksi peliksi, vaikka niitäkin puolia on. Kokonaisuus on kuitenkin niin puzzle painotteinen, että se hauskuus mitä tarina pakettiin voisi tuoda, tuntuu aika merkityksettömältä isossa kokonaisuudessa.

21. 24 the Game

Se pituus on iso ongelma ja samoin tiettyjen osa-alueiden ylikorostus. Toimintaa voisi olla enemmänkin hiiviskelyn sijaan, mutta vaihtelun suhteen peli toimii erinomaisesti ja tarinaa ei sitäkään voi juuri haukkua. Tosin pelistä löytyy useita outoja ratkaisuja ja jatkuvuusvirheitä. Vaikka pelissä on tiettyjä sellaisia puolia jotka laskee pettymyksiin, niin siitäkin huolimatta kyseessä on erinomainen PS2 peli.

20. Spawn: Armageddon

Ehdottomasti sellainen peli josta todella pidän, ehkä vähän enemmän kuin pitäisi. Monella tavalla tilanne on samankaltainen kuin monien muidenkin PS2:n pelien kanssa. Spawn on viihdyttävä toimintarymistely joka kuitenkin tuntuu loppua kohden menevän turhankin kliseiseksi ja sen sijaan että olisi paljon ammuttavaa, niin vihollisia on vähemmän ja ne kestävät enemmän. Muutenkin aseiden voima alkaa laskea turhankin nopeasti. Tämä on vähän tälläistä pilkunviilausta koska kyseessä on aika hyvä peli.

19. Alan Wake

Tämän olen itse pelannut todella epäedulliseen väliin koska Max Payne 1&2 olivat huippuhyviä ja Control nosti Remedyn uudestaan todella kovaan nosteeseen. Siinä vertailussa tämä peli tuntuu merkittävästi huonommalta mitä se muutoin olisi tuntunut. Tunnelmallisesti peli on erittäin hyvä, mutta toiminnallisesti se ei vain toimi ja sitä kautta monet osat pelistä, eivät vain nappaa sillä tavalla, miten Remedyn pelit yleensä nappaavat.

18. Returnal

Vaikeus ei ole huono asia ja roguelike on hyvä keino kertoa tälläinen tarina. Mutta tämä peli ei ole Hades, vaan huonosti tehty versio siitä. Tapa jolla satunnaisuus korostuu, tekee tästä pelistä aika epämiellyttävän kokonaisuuden pelata, koska paljon on tuurista kiinni ja se työ, mitä pärjäämisen eteen pitää tehdä, ei vain kannusta jatkamaan eteenpäin yhtään niin kovasti, kuin pitäisi.

17. Final Fantasy XIII

Pitää sisällään ehkä koko pelisarjan huonoimmat hahmot eikä tarinakaan erityisen hyvä ole. Taistelussa ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta se ei juuri kokonaisuutta pelasta. Liian monet kohdat pelissä ovat todella kiusallisia tai muuten vain todella typerästi kerrottuja. Kaikki etenee yhdessä putkessa mikä johtaa useisiin epäreiluihin vaikeuspiikkeihin ja puuduttavaan etenemiseen. Tarina ei sekään pelasta itseään lopussa, vaan johtaa kahteen aivan tarpeettomaan jatko-osaan, joiden kanssa odotuksia ei tosin enää ole.

16. Deathloop

Tekijät osaavat tehdä Dishonoredin tapaista laatua, mutta myös Preyn kaltaista roskaa. Omalla tavallaan myös IGN:n 10/10 arvio painoi merkittävästi ja on siksi iso syy, miksi tämä lopulta tuntui niin valtavalta pettymykseltä, koska taso on enemmän 6/10. Vaikka tätä kohtaan ei ollut isoja odotuksia, niin kyllä tälläisestä ideasti olisi pitänyt saada merkittävästi enemmän irti.

15. Batman: Arkham Knight

Tarina ei saa arvoistaan päätöstä, Riddler trophyjä on aivan liian paljon ja Batmobilen liikakäyttö on täysin karannut näpeistä. Sivutehtävissäkin on aivan liian paljon toistoa ja pomotaisteluiden kanssa on paljon puutteita Arkham Knightin ja Deathstroken tapauksessa, vain parina esimerkkinä. Siitäkin huolimatta kyseessä on ehdottomasti yksi sellainen peli, joka kuuluu omiin suosikkeihini ja joka tarjoaa samanlaisen vahvan kokonaisuuden mitä edeltäjäkin, vaikka se vetääkin hyvin monet asiat täysin yli ja mukana on turhaa täytettä. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, että peli on laadultaan erittäin korkeaa tasoa, mutta koska edeltäjäkin oli sellaista tasoa, niin tältä kokonaisuudelta odotti niin paljon enemmän ja lopulta niin paljon sellaista, mitä olisi pitänyt olla mukana, ei ollutkaan.

14. God of War

Tästä ehti kuulla niin paljon kehuja, että pakostakin tältä peliltä odotti paljon. Mutta sitten kun kokonaisuuden ehti katsoa loppuun, niin itse en ymmärrä yhtään että mistä ne kehut tulevat. Pomotaistelut ovat todella itseääntoistavia, mytologiaa ei juuri edes käytetä ja monet legendaariset hahmot eivät saa arvositaan versiota. Lisäksi miltein kaikki pelissä nojaa täysin siihen, että tämä on ensimmäinen osa isompaa tarinaa. Kyllä tästä huomaa tietyt vahvuudet, mutta ne eivät riitä ja kokonaisuutena tämä peli tuntuu dramaattisen yliarvostetulta.

13. Crash Bandicoot 4: It's About Time

Vaikeuspiikkien täyttämä aivan liian paljon vaativa kokonaisuus näennäisellä vaihtelulla. Ei erityisen hyvä jatke Crash Bandicoot: Warpedille. Pelattavuudessa on puolensa ja pelissä on huumoria oikein kunnolla ja tarina on muutamia lopetukset kikkailuja lukuunottamatta oikein hyvin kerrottu, vaikka voisi olla parempikin. Se on kuitenkin se todella vaativa pelattavuus joka heikentää kokonaisuutta, johon kuuluu ylitse vuotava määrä haasteellista kerättävää ja näinnäistä vaihtelua joka ei kokonaisuutta juuri paranna.

12. Catherine

Erään toisen listalla olevan pelin tavoin, tämäkin on vähemmän valintojen ohjaama tarina, kuin toistuva puzzlemittelö. Pelissä on runsaasti hetkiä joissa tarina menee eteenpäin animetyylisillä pätkillä, tai enemmän pelimäisillä pätkillä, mutta aivan liian iso osa kokonaisuutta tulee puzzletorneista jotka muuttuvat hyvin nopeasti hyvin haastaviksi ja ovat lopuksi niin raivostuttavia, että peli ei ole enää edes hauska pelata, mikä on sääli, sillä tarinallisesti luvassa on jotakin varsin erikoista sisältöä.

11. Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Sanotaan että tämä peli on enemmän NiOh kuin Ninja Gaiden ja paljon vähemmän Final Fantasy, mitä se nimen perusteella pitäisi olla. Peli olisi voinut olla kuin FFVII Remake, mutta se on enemmän kuin FFXV. Tarina ei ole kerrottu parhaalla mahdollisella tavalla ja tyylillisesti mukana on todella typeriä ratkaisuja, jopa itse Chaosin kanssa. Näyttävyydessä ja toiminnan mahdollisuuksissa ollaan kuitenkin todella hyvällä tasolla. Odotukset olivat aika varovaiset, mutta kokonaisuus ei päässyt kovinkaan lähelle sitä, mitä sen olisi pitänyt.

10. Resident Evil 5

Ei missään nimessä huono peli, mutta tarinallisessa mielessä Albert Weskeriä käytetään lopulta aika huonosti ja sitä kautta pelin loppuhuipennus on valtava pettymys. Pelillisesti kokonaisuudessa olisi voitu miettiä tekoälyä paljon enemmän ja sitä miten se vaikuttaa pelattavuuteen. Toiminnassa luvassa on lisää RE4:n tyylistä settiä, mutta RE5 ei loppuviimeksi ole ihan sitä, mitä siltä lopulta odotin. Rytmitys varsinkin on pahasti poskellaan, vaikka pelissä onkin todella paljon suuria vahvuuksia.

9. Red Dead Redemption 2

Tämä olisi voinut olla se peli joka oppii oikeasti edeltäjänsä virheistä, mutta tarinallisesti tämä tekee miltein tismalleen samat virheet uudestaan joten siitä jää aika paha maku suuhun. Pelattavuudessa kokonaisuus on erinomainen ja muutenkin pelissä on ehdottomasti puolensa, eli ei missään nimessä huono peli. Mutta tarina on niin iso menetetty tilaisuus että sitä ei vain voi sivuuttaa, eivätkä surkeat roistohahmot juuri paranna kokonaisuutta.. Siis kyllähän ensimmäinenkin RDR oli pettymys, mutta tällä kertaa peliä kohtaan oli jo melkoisia odotuksiakin. Tämä olisi voinut korjata edeltäjän virheitä ja mahdollisesti parannella yleistä kokonaisuutta.

8. Predator: Hunting Grounds

Voidaan sanoa että vaikka odotukset tätä peliä kohtaan ehtivät laskea melko paljon kun siitä ehti kuulla paljon sellaisia tietoja, jotka eivät todellakaan ole sieltä parhaasta päästä, niin siitäkin huolimatta tästä jäi aika paha maku suuhun, koska ihan näin huonosti en odottanut asioiden olevan. Tämä peli olisi todellakin tarvinnut kampanjan.

7. Vampyr

Life is Strangen jälkeen tältä peliltä olisi odottanut myös jonkinlaista tarinallista painoarvoa jossa pelaajan valinnoilla on kunnolliset seuraukset ja niitä päätöksiä täytyy oikeasti tehdä uudestaan ja uudestaan. Lopputulos on kuitenkin enemmänkin soulslike peli jossa päätökset vaikuttavat paljon enemmän siihen, kuinka voimakas pelihahmosta tulee hyvin pienellä työllä. Tarinallisuus ei juuri pääse oikeuksiinsa eikä aikakaudestakaan otetan kunnolla irti mitään. Iso juttu on juurikin se, että tämä on paljon vähemmän tarinallinen, mitä sen odotti olevan.

6. Castlevania: Lords of Shadow

Alkaa todella lupaavasti, näyttää todella hyvältä ja vaikuttaa juurikin sellaista Castlevaniamaiselta kokonaisuudelta. Pelattavuus ei ole sieltä parhaasta päästä ja peli on aika paljon itseääntoistavampi ja puuduttavalla tavalla monotoninen toimintapeli. Tarina on kuitenkin se mikä sitten lopullisesti tuhoaa tämän kokonaisuuden, koska Dracula on pilattu tämän pelin myötä pelissä sarjassa jo toisen kerran ja tällä kertaa pelisarjakin on onnistuttu pilaamaan lopun käänteillä, joissa tarinassa jo tapahtuneita asioita sitten vedetään takaisin. Jatko-osa sitten kaivaa itseään entistä syvemmälle.

5. Legendary

Sanotaan että vaikka tätä peliä kohtaan oli aika varovaiset odotukset, niin melko suuri pettymys tästä silti onnistui kasvama, koska en todellakaan odottanut näin puolivillaisesti tehtyä FPS kokonaisuutta josta sai oikein etsimällä etsiä niitä positiivisia asioita. Tietyssä kohtaa peliä kohtaan olevat odotukset alkavat oikeasti laskea, mutta jos peli vielä senkin jälkeen onnistuu tuntumaan oikeasti selvältä pettymykseltä, niin se on jo aika paha. Kyllähän huono peli tuntuu pettymykseltä jos siltä oikeasti odotti jotakin.

4. Metal Gear Solid V: Phantom Pain

Tarina on se isoin syy miksi tämä ei vain ole tyydyttävä kokonaisuus. Spoilaamatta ihan kaikkea voidaan sanoa että pelaaja ei ole sitä, mitä hänen pitäisi olla, monet avaintapahtumat eivät edes tapahdu eikä peli luo sitä viimeistä linkkiä pelisarjan ensimmäisten pelien tapahtumiin, vaan jättää todella paljon kesken. Snake ei juuri edes puhu tarinan aikana eikä pelissä ole erityisen hyviä pomotaisteluita. Kokonaisuus tuntuu kikkailulta juurikin siinä suhteessa, jossa sen pitäisi loistaa. Pelattavuus on hyvää laatua, mutta se ei riitä. Ei tässä sarjassa.

3. Lord of the Rings: Aragorn's Quest

Tavallaan sekä PS2 että PS3 versio, mutta itselläni ei PS3 version jälkeen ollut enää isommin odotuksia PS2 versiota kohtaan. PS3:n peli on hyvin kaukana siitä, mitä pelin pitäisi olla. Aragornilla on kilpi, örkit sun muut ovat liian piirrossarjamaisia ja pelattavuudessa nojataan liikaa move ohjaimen käyttöön. Muutenkin tapa jolla peli on toteutettu on niin hätäinen, että silloinkin, kun pelin odottaisi olevan vähän laajempi, niin kokonaisuus on hyvin tarkasti ja suoraviivaisesti kehitetty.

2. Gwent: Witcher Card Game

Betaa hyvin pitkään pelanneena tuntuu, että se valmis peli, on vähintään yhtä erilainen betaan verrattuna, mitä beta oli Witcher 3:n minipeliin verrattuna. Tuntuu täysin eri pelitä ja tällä kertaa, on menty selvästi heikompaan suuntaan. Jos tätä pelaisi heti Witcher 3:n jälkeen eikä tietäisi betasta mitään, niin ehkä sitä arvoistaisi enemmän. Mutta kun on nähnyt mitä olisi voinut olla, niin tietää miten huonosti asiat lopulta päättyivät. Eihän tämä siis huono peli ole, mutta se on huono, verrattuna siihen, mitä se yhdessä vaiheessa oli.

1. Legend of Spyro: Dawn of the Dragon

Tämä on yksi näitä pelejä josta pitää enemmän, kuin peli ansaitsi, koska heikkouksia riittää ja samaten typeriä rajoituksia jotka haittaavat peliä isona kokonaisuutena. Monella tavalla pelissä on hyviä ideoita, mutta niiden kanssa ei ole uskallettu mennä minnekään. Lentämistä on rajoitettu todella typerillä tavoilla ja peliin olisi hyvin voitu tehdä isompia maailmoja joita tutkia. Tarinallisesti kaikki myös etenee vähän hoputetusti. Suurin ongelma on se, että tämä peli on tehty hosuen, eikä sille ole annettu tarpeeksi huomiota ja viimeistelyä. Se osittain tekee tästä pelistä niin surullisen tapauksen, koska sitä potentiaalia olisi ja mitä tarinaan tulee, se on loppuviimeksi oikein hyvä. Pelissä on monia sellaisia asioita, jotka olisivat kunnollisella viimeistelyllä toimineet erittäin hyvin.