Hyvin usein juuri ne pelit, joilta ei odota yhtään mitään ovat suurimpia yllättäjiä, koska jos on odotuksia, niin pelin pitää olla jotakin aivan erityistä, että se oikeasti yllättäisi. Mutta tietysti on niitäkin tapauksia, kun odotukset täyttyvät yli.

 

 

 

Positiivisa yllättäjiä. Pääasiassa pelejä jotka joko:

a) Olivat saaneet osakseen jo jonkinlaista huomiota, mutta onnistuivat pistämään merkittävästi paremmaksi.

b) Tulivat ihan ilman varoitusta ja tarjosivat jotakin todella erityistä

c) Muuttivat asioita selvästi ja vain parempaan suuntana.

 

Vain yksi per pelisarja

 

KUNNIAMAINTOJA

 

Megaman X8

Kun on nähnyt X7:n valaman pohjan tälle sarjalle, niin X8:n ei paljoa tarvitse tehdä. Mutta se tekeekin paljon enemmän ja on yksi sarjan parhaita pelejä.

 

Mortal Shell

Soulslike pelejä nyt on ollut vaikka kuinka paljon ja tulee olemaankin. Mortal Shell on kuitenkin yksi näitä yllättävimpiä tapauksia hyvin positiivisella tavalla.

 

Alienation

Tämän etuna on juurikin se, että mitään odotuksia peliä kohtaan ei ollut. Ehkä juuri tästä syystä peli on onnistui yllättämään niin positiivisesti.

 




24. Ratchet & Clank: Rift Apart

Näin pitkään jatkuneessa sarjassa on nähnyt kohokohtia ja sitten niitä tapauksia jotka eivät ole niin hyviä, kuin niiden olisi toivonut olevan. Omalla kohdalla sanoisin että PS3:lla Crack in Time oli se peli joka nousi oitis kärkeen, mutta PS4:llä, sellaista peliä ei tullut koska yksikään ei isommin noussut uudelle tasolle. Rift Apart aloittikin PS5 aikakauden ryminällä, sillä tämä ei ole vain hyvä peli, tämä on yksi pelisarjan parhaista tapauksista.


23. Mutant: Year Zero

Tätä peliä kohtaan ei ollut mitän odotuksia sillä ainoa mitä pelistä tiesin oli se mitä "kansikuvasta näki". Edes se millainen pelattavuus pelissä on genrellisesti, ei ollut mitenkään entuudestaan tiedossa. Tämä on siis ollut erittäin hyvä peli nousta yllättäjäksi, koska mitään ennakko-odotuksia ei ollut. Toiminnassa on paljon mahdollisuuksia ja vaikka peli onkin paikoin hieman laahaavampaa sorttia, on kokonaisuus jättänyt hyvin positiivisen vaikutelman.


22. Assassin's Creed: Valhalla

En itse odottanut tältä peliltä mitään ihmeitä, tiesin millainen pelattavuus on ja tiesin että tekemistä on määrä korvaa laadun tavalla. Mutta tarina yllätti positiivisesti ja viikinkiaihepiirin mytologian käyttö vielä enemmän. Toiminnallisesti peli on todella hyvää laatua ja omalla kohdalla viikinkiaikakausi on sieltä parhaasta päästä. Se miten paljon jumalkulttuuria pelissä puidaan, on kuitenkin erittäin positiivinen yllätys ja kyllä pelihahmo ja monet sivuhahmot ovat erittäin hyvin toteutettuja.


21. Nier: Automata

Kyllähän tästä on ehtinyt kuulla yhtä ja toista ja peliä on ylistetty varsin paljon. Tästäkin huolimatta kokonaisuus oli varsin positiivinen yllätys ja iso syy siihen on erittäin hyvin tehty tarina joka todellakin täydentyy useamman pelikerran ja useamman pelihahmon kautta. Vaikka tätä ei suoraan nostaisikaan omaksi ykkössuosikikseen, niin kyllä se on erittäin positiivinen yllätys.


20. Valkyria Chronicles

Yksi tälläinen peli joka on ideallisesti tuttu, ollut jo kauan ennen pelaamista. Mutta vasta sitten kun peliä oikeasti alkoi pelaamaan, niin huomasi miten koukuttava se voikaan olla. Valkyria Chronicles on paikoin todella itseääntoistava, mutta tapa jolla se onnistuu tarjoamaan viihdyttävää ja taktista pelattavaa, oli merkittävästi parempaa tasoa, mitä siltä alunperin odotin.


19. Far Cry 3: Blood Dragon

Tiettyjä odotuksia tästä pelistä on ollut mutta se mikä oli merkittävästi positiivinen yllätys, tuli sen yleisen tyylin kautta joka oli merkittävästi parempaa tasoa kuin aluksi ajattelin. Pelkästään se miten hienosti pelihahmo lataa aseet on merkki siitä miten paljon tyyliä kokonaisuudessa on. Vaikka pelissä onkin tiettyjä selkeitä heikkouksia, on se parempi räiskintä kuin alunperin ajattelin.


18. Resistance 3

Merkittävä syy miksi tämä peli lopulta nappasi niin hyvin, johtui siitä että aiempi peli jätti melko heikon vaikutelman. Resistance 3 on huomattavan suuri parannus joka oli tasollisesti oikeasti parempi kuin sen olisi voinut kuvitella olevan verrattuna edeltäjäänsä.


17. Sniper Ghost Warrior Contracts 2

Sniper Ghost Warrior sarjasta tietää lähinnä muutamia satunnaisia asioita ja niiden vuoksi ei tältä oikeastaan odottanut mitään erikoista, koska monet asiat joita oli kuullut eivät olleet niitä kaikista positiivisimpia. Contracts 2 oli kuitenkin hyvin mielekästä tarkka-ammuntahupia ja koska peliltä ei odottanut oikeastaan mitään, onnistui se siksi oitis nousemaan todella suureksi positiiviseksi yllätykseksi FPS pelien ja hiiviskelypelien joukossa.


16. A Way Out

Tätä kohtaan oli alunperin varovaiset odotukset, koska tämä oli pakko pelata kaksinpelinä alusta loppuun asti. Tapa jolla tarina kerrotaan oli kuitenkin todella hyvin jaksotettu ja tyyli jolla peliin oli saatu mukaan suuri määrä erilaisia minipelejä oli todella hyvä yllätys. A Way Out oli yksinkertaisesti todella mielekästä pelattavaa ja juuri sopivalla määrällä vaihtelua, että mielenkiinto kesti loppuun asti.


15. Warhammer: End Times - Vermintide

Warhammer sarjasta miltein kaikki pelit sun muut ovat ideallisesti suht tuttuja, mutta samalla aikaa ne ovat myös sellaisia, että yksityiskohtia ei välttämättä tiedä juurikaan. Tämä kokonaisuus oli alunperin sellainen, mutta sitten kun peliä vähän ehti kokeilemaan, niin sieltä paljastuikin varsin koukuttava ja hyvin tehty ensimmäisen persoonan räiskintää muistuttava, mutta suurelta osin lyömäaseisiin nojaava toimintakokonaisuus useammalla erilaisella pelihahmolla ja erittäin hyvin tehdyllä fantasiamaailmalla.


14. Huntdown

Yksi näitä tapauksia jota on hetkellisesti päättänyt kokeilla ja joka onkin sitten ollut sen verran koukuttavaa ja mielekästä pelattavaa että kokonaisuuden on päättänyt katsoa varsin äkkiä loppuun asti. Cyberpunk tunnelma on todella hyvää tasoa, toiminta on sopivan monipuolista ja mielekästä että se kannustaa jatkamaan. Tyylillisesti Huntdown on todella hyvä peli ja kun siltä ei odottanut yhtikän mitään, niin se onnistui yllättämään todella hyvin.


13. Hollow Knight

Itse en odottanut mitään isompaa tältä peliltä ja ehkä siksi se pystyi yllättämään varsin positiivisesti muutenkin kuin vain tyyliltään. Todella veikeä graafinen tyyli, erittäin hyvä ääninäyttely ja paikoin söpöllä tavalla tehdyt hahmot ovat omiaan tekemään tästä erittäin hyvän pelin. Vaikkakin samalla aikaa ne peittävät sen, miten vaikea peli Hollow Knight monissa kohdissa onkaan.


12. Strider

Sarja on ollut sillai ideallisesti tuttu, mutta tämä varsin erilainen peli sarjaan onnistui iskemään hyvin vahvasti ja yllättämään siinä mielessä, miten paljon se oikeasti tarjosikaan. Strider on erittäin mielekäs toimintapeli, mutta se onnistui laittamaan samaan pakettiin myös todella mielekkään metroidvaniarakenteen.


11. Shadow Warrior (2013)

Alkuperäinen Shadow Warrior ei ollut ennestään tuttu kuin ajatuksellisesti, eli enemmän tai vähemmän Doom tyylinen FPS. Tämä uusi versio ideasta oli huumoriltaan, tyyliltään ja ennenkaikkea toiminnan mielekkyydeltään oitis hyvin positiivinen tapaus. Miekka osana räiskintää oli erittäin hyvä lisä ja sai pelin näyttämään tyylikkäämmältä ja toiminnallisessa mielessä oitis mielekkäämmältä ja jätti sitä kautta merkittävästi ikimuistoisemman mielikuvan.


10. Berserk and the Band of the Hawk

Tiettyjä odotuksia peliä kohtaan oli, koska kyseisestä aihepiiristä ei ollut hirveästi tullut pelattua mitään eikä omalla kohdalla ollut tuolloin pelattu juuri Dynasty Warriorin kaltaisia pelejä muutenkaan. Tavallaan tämä oli yhdistelmä näistä kahdesta ja ehkä siksi se jätti niin positiivisen mielikuvan koska toiminta oli tuttua, mutta sitä ei ollut pelannut kyllästymiseen asti ja tuttu aihepiiri oli kerrottu todella laadukkaalla tavalla. Kokonaisuutena siis erittäin positiivinen yllättäjä.


9. TitanFall 2

Ensimmäinen peli ei ollut tuttu ja tätäkin tuli pelattua vain koska se oli osa tilausta. Se miten hienon FPS kokemuksen tämä peli tarjosikaan, juuri sopivilla tarinallisilla ja tyylillisillä lisillä. Räiskintä on mielekästä, mutta se mikä todella nostaa tämän uudelle tasolle tulee siitä liikkuvuudesta jossa suostaan seiniä pitkin sun muuta, jopa ilman titaanikonetta. Titaanin ohjaksissa peliin tuleekin aivan uudenlainen lisä, sillä eri titaanit tarjoavat omanlaistaan tyylillistä lisää ja sopivaa vaihtelua.


8. Dark Messiah of Might and Magic

Vaikutti kivan näköiseltä pelata, mutta se mikä tämän kanssa todella yllätti, siis aivan merkittävästi, oli se miten hyvä pelin tarina olikaan. Toiminnallisesti peli on aikakautensa tuote, joten siltä ei pidä odottaa ihmeitä. Tarinallisesti kyseessä on yllättävillä käänteillä varustettu kokonaisuus jossa muutama erittäin hyvä hahmo. Juurikin se taustarina on syy siihen, miksi tämä peli jää merkittävästi paremmin mieleen kuin monet muut ensimmäisen persoonan pelit, jotka yrittävät nousta seikkailupeleiksi myös toiminnallisessa näyttävyydessään, vaihtelevin tuloksin.


7. Darksiders Genesis

Erittäin positiivinen yllätys muutaman "ei niin hyvän" pelin jälkeen sarjassa. Jopa niin onnistunut tapaus, että sitä voisi pitää pelisarjan parhaana. Genesis on sarjassa ehkä se kaikista erilaisin peli, mutta tämä on tällä kertaa merkittävästi enemmän mahdollisuus kuin uhka. Pelissä on hieman liikaa sellaista halpaa indietyylistä ratkaisumallia, mutta tarinan toteutus, ääninäyttely ja ennenkaikkea toiminta on kaikki erittäin laadukkaasti toteutettuja ja tämä peli todellakin näyttää että tämä pelisarja voi todellakin ylittää itsensä.


6. Grand Kingdom

Tämä on niitä tapauksia kun pelistä ei tietänyt ennalta oikeastaan mitään ja sitten kun sitä vähän aikaa ehti pelaamaan, niin se oitis näytti kyntensä. Hahmonluonti on perusrunkoinen, mutta tarpeeksi monipuolinen jotta hahmoihin saa hieman erilaista tyyliä. Toiminta on sopivan simppeliä että siihen pääsee helposti sisään, mutta samalla aikaa juuri niin monipuolista, että se onnistuu koukuttamaan.


5. Divinity: Dragon Commander

Tämäkin on niitä tapauksia jossa aihepiiri oli entuudestaan hieman tuttu, mutta jonka kanssa silti suuri osa kokonaisuudesta tuli yllätyksenä, koska pelistä ei isommin selvitellyt etukäteen mitään. Strategiapuoli ei ole se houkuttelevin osa, mutta se miten hienosti tarina on kerrottu ja täydennetty pelaajan päätöksillä tuo aivan omanlaisensa lisän kokonaisuuteen. Lohikäärmetoiminta onkin sitten aivan oma lukunsa siinä, miten mielekästä pelaaminen moninpaikoin kokonaisuudessa onkaan.


4. Terminator Resistance

Tämän pelin kanssa en oikeastaan odottanut mitään muuta kuin perusräiskintää tutulla tyylillä. Äänimaailmaan peli on samalla tavalla hyvää laatua kuin Aliens: Fireteam Elite ja toiminta on myös hyvää tasoa, joskin monipuolisempaa kuin Aliensin tapauksessa. Se mikä kuitenkin todella tekee tästä niin hyvän pelin, on se tarina, joka on kerrottu ja jaksotettu erityisen hyvin ja laadukkaasti, nostaen kokonaisuuden enemmän kuin mielekkääksi ja tältä peliltä en itse odottanut edes mitään tarinaa.


3. Death and Taxes

Tietynlaisia odotuksia demon perusteella tästä pelistä oli, mutta se mikä oikeasti tämän kohdalla merkittävästi edesauttoi peliä nousemaan niin suureksi yllättäjäksi oli siinä, miten paljon syvyyttä tarinaan ja pelattavuuteen kuuluikaan ja mukanava oli sen  lisäksi vielä sivuaktiviteettejäkin, joskaan ei mitään erityisen suurta. Death and Taxes on joka tapauksessa erittäin posiitivinen tapaus, vaikka siitä saisikin hieman esimakua ja tiesi hieman mitä tulisi odottaa ja mitä peli oikeasti tarjoaisi pääasiassa.


2. Control

Remedyn kohdalla on aina hieman korkeampia odotuksia koska tietää mihin tekijät parhaimmillaan pystyvät. Koska pari aiempaa heidän peliään meni ohi, koska ne eivät tullut pleikkaripuolelle, oli merkittävänä vertailukohtana Max Payne 2. Control onnistui kuitenkin asettamaan aivan uudenlaisia odotuksia, sillä tämä peli oli toiminnallisesti, tarinallisesti ja tyylillisesti uskomattoman hyvin tehty rikas ja paikoin todella hauska ja ajatuksia herättävä kokonaisuus joka oli kaikenlisäksi tehty todella laadukkaasti. Kyllähän tätä kohtaan oli odotuksia, mutta ylittyivät.


1. Devil May Cry

Tämä on vähän erikoisempi tapaus, sillä ennen tätä, olin jo pelannut sarjan kolmannen osan joka nousi nopeasti omien suosikkipelien joukkoon. Dante oli enemmän kuin tyylikäs pelihahmo miekan ja pistoolien kanssa ja suurena riskinä oli kolmospelin jälkeen, että ykkösen selvät heikkoudet korostuvat vahvuuksia enemmän. Tilanne oli kuitenkin lopulta toinen, sillä ensimmäinen Devil May Cry jätti todella positiivisen loppuvaikutelman, onnistuen olemaan todella kova kisaaja jopa kolmosta vastaan, sillä se teki monet ratkaisevat asiat erittäin hyvin, varsinkin toiminnan.