Wonderlands.jpg?1656491843

Tervetuloa uuteen ihmemaailmaan

 

Borderlands sarjassa on tullut vastaan vaikka mitä ja yksi omia suosikkeja on ehdottomasti ollut Borderlands 2:n DLC: Tiny Tina's Assault on Dragon Keep. Wonderlands on hyvin samankaltainen, mutta isompi kokonaisuus joka on täysin oma tarinansa, eikä ole sidoksissa mihinkään peliin. Tästä on hyvä lähteä käymään läpi tätä pöytäroolipelifantasiatarinaa Borderlands huumorilla.

 

 

 

 

Pikku Tinan Ihmemaat

Peli voisi pitää jatko-osana Assault on Dragon Keep lisärille, sille se noudattaa pitkälti samaa ideaa kuin kyseinen osa Borderlands kakkosta. Pääasiassa tämä tarkoittaa sitä, että koko peli sijoittuu pöytärooliin peliin, Bunkers and Badasses jossa Tiny Tina toimii pelimestarina ja vie sitä kautta tarinaa eteenpäin omalla kilarilla tavallaan. Huumori on juurikin sellaista mitä tältä pelisarjalta voi odottaa, räiskintä on sellaista mitä odottaa voi ja ulkoasu on juurikin sitä itseään. Tällä kertaa fantasialähestymistapa tuo mukanaan hieman erilaista otetta kokonaisuuteen, mutta pääasiassa se sydän on sama, kuin pelisarjassa tähänkin mennessä.

 

Assault on Dragon Keep 2

Peli alkaa kun uusi pelaaja liittyy Tiny Tinan vetämään Bunkkereita ja Koviksi pöytäroolipeliin kahden veteraanin seuraan. Valentine ja Frette ovat kumpikin aivan uusia hahmoja ja samoin on myös pelin pääpahiksen roolissa oleva Dragon Lord. Dragon Lordin äänenä toimii erinomaisesti vetävä Will Arnet, kun taas Valentinena kommentoi Andy Samberg. Siinä missä Dragon Lord voi hyvinkin olla oma suosikkini kaikista Borderlands pahiksista, päihittäen jopa Handsome Jackin, on Valentine lähinnä ihan kiva hahmo joka tarvitsisi tueksi väriä tuovaa hahmojoukkoa ja Frette on pääasiassa tylsä täytehahmo jota ei voi erityisen hyvänä pitää, varsinkaan tämän pelisarjan standarteilla. Se että sivuhahmoja on kommentaattoreina vain kaksi, joista toinen jää tylsäksi robottihahmoksi, ei tee tarinalliselle puolelle pelissä minkään valtakunnan palveluksia vaan on lähinnä taakkana. Hyvä pääroisto tekee kyllä osansa, mutta kun tätä henkilökemiaa vertaa Assault on Dragon Keepiin jossa mukana olivat tietysti paljon käytetyt Lilith, Brick ja Mordecai, niin kyllä Dragon Keep voittaa selvästi. Muutenkin päätarinan huumori toimi merkittävästi paremmin. Tarina ei ole huono, mutta se olisi voitu kertoa niin paljon paremmin, paremmalla hahmojoukolla.

Kaikki sivutekeminen, sivutehtävien huumori ja lekkeriksi vetävä ote niin monista tutuista fantasiatarinoista ja kliseistä onkin sitten aivan eri asia. Tällä osa-alueella pelin huumori, tarinankerronta ja letkeä tyyli toimivat merkittävästi paremmin ja Wonderlands tuntuu todella monella tavalla Assault on Dragon Keepin jatko-osalta jossa tehdään tällä kertaa kaikki isommassa skaalassa ja sitä kautta tästä asetelmasta otetaan merkittävästi enemmän irti. Pelkästään pelimaailmana toimiva pöydällä oleva kartta on erinomaisesti rakennettu monilla pieniellä ratkaisuilla. Tapa jolla kartta kasvaa ja kehittyy, mm. oikoreittien avaamisella ja vastaavalla, sopii tyyliin erittäin hyvin ja Tinan tapa viedä peliä eteenpäin ja ohjata, manipuloida tai houkutella pelaajaa tekemään milloin mitäkin on erittäin hyvin tehty. Graafisesti kaikki on juuri niin Borderlandsia kuin ajatella saattaa, mutta samalla aikaa pelillä on sellainen tietty ominainen tyylinsä joka ehkä korostuu aika pienistä asioista ja aika pienillä tavoilla, mutta merkittävillä ja ratkaisevilla tavoilla. Pääasiassa monet harmillisimmat heikkoudet ovat sellaisia jotka ovat olleet osa sarjaa siitä asti kun olen sitä itse pelannut ja usein tuntuukin, että tästä kaikesta saataisiin irti niin paljon enemmänkin. Ehkä sitten kolmannessa pelissä tästä tyylilajista.

 

Aseita, taikavoimia ja tuttua fantasiakamaa

Pelaaminen on hyvin tuttua huttua kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ammuskelu on hauskaa ja aseita on paljon, todella paljon. Erilaisia aseita on niin pistoolia, rynnäkkökivääriä, tarkkuuskivääriä, haulikkoa kuin sinkoakin ja lyömäaseitakin useampi. Hahmoluokka määrittää tiettyjä erikoistemppuja mutta pelin oikeasti omana juttuna on sen fantaisaotteen kautta tulevat taikavoimat jotka tuovat peliin oman twistinsä. Pääasiassa taikavoimat ovat lähinnä muutamia lisätemppuja joita pelihahmo voi käyttää ja ne korvaavatkin sekä kranaatin ja hahmon erikoistempun. Kranaatin tilalla on jonkinlainen loitsu kun taas erikoisominaisuuden kohdalla on hahmonluokan parista vaihtoehdosta yksi järeämpi hyökkäys. Oma hahmoluokkani Clawbringer voi käyttää järeää vasaraa ja lyö joko maahan vahingoittaen ympärillä olevia vihollisia tuliaallolla, tai sitten heittää vasaran, luoden salama-alueen. Tämän lisäksi tämä hahmoluokka kulkee eläinpartnerin kanssa, joka tässä tapauksessa on traaki, tai kuten itse sanoisin, kädetön lohikäärme. Hahmoluokkia on jokunen ja hahmokortin kehitys on iso osa pelin tyyliä. Erilaiset ominaisuudet tehostavat pelaamista merkittävästi ja pelaajan tehtävänä onkin kehittää hahmon ominaisuuksia suuntaan, joka tukee omaa pelaamista.

Hahmonluonti on loppuviimeksi aika hyvä, sillä vaihtoehtoja on sen verran että kyllä tässä saa itselleen aikaiseksi melko omanlaisensa Fatemakerin, jollaiseksi pelihahmoa sitten kutsutaan koko matkan aikana. Sanotaan että hahmon taustojen ja lähtökohtien kanssa olisi kaivattu paljon enemmän vaihtelua, mutta ainakin siinä ollaan todella uskollisia pelin tyylille ja sille lähtökohdalle, että mitään ei oteta erityisen vakavasti. Hahmonkustomoinnista joka tapauksessa pisteet ja kustomointia voi harrastaa melko vapaasti pelin edetessäkin. Hahmon kehittyy varsin hyvää vauhtia, mikä pitää mielenkiintoa yllä pelin pituuden verran ja kannustaa oikealla tavalla jatkamaan vielä lopputappelunkin jälkeen. Lopputappelut ovat tässä sarjassa jättäneet paljon toivomisenvaraa ja vaikka tämän pelin loppuhuipennuksessa on paljon samaa aiempien kanssa, on tämä ehdottomasti oma suosikkini. Eeppisyydessä se on helposti sitä huippukamaa sarjan tasolla.

Toiminnallisessa mielessä olisin itse kaivannut peliin pääasiassa enemmän muuttujia. Aseita on todella monenlaisia, mutta siltikin tuntuu että variaatio olisi voinut olla merkittävästi enemmänkin ja ulkonäössä olleen pääasiassa jumituttu varsijousiin vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi ollut. Aseet kyllä näyttävät erilaisilta, mutta ne toimivat usein niin samanlaisesti muiden kanssa, että oikeasti hyvät ovat todella kiven alla. Tästä syystä, kun oikeasti hyvä ase osuu kohdalle, muuttuvat muut aseet lähinnä varamahdollisuuksiksi jos ykkösaseesta loppuvat ammukset. Harmillisesti sama pätee myös loitsuihin joiden kanssa variaatiota olisi todellakin pitänyt olla enemmän. Tietynlaista vaihtelua on pääasiassa elementeissa ja siinä, miten loitsut tehdään, joskus pitää virittää, joskus ei, joskus loitsu on aalto, joskus säde tai vastaava. Pääasiassa tyyliseikat ovat kunnossa, mutta jatkuvasti on sellainen fiilis että tämän kaiken olisi pitänyt olla merkittävästi monipuolisempaa.

 

Tavaraa ja tehtäviä riittää kyllästymiseen asti

Kuten aiemminkin, taistelusta saatava roinan määrä aivan aivan överi. Aseita saa valtavat määrät eri asetyypeistä ja eri arvokkuustasoista. Koska aseita saa jatkuvalla syötöllä niin paljon, täytyy jatkuvasti miettiä että mitä pitää mukanaan, kunnes myy ne pois ja saaduilla rahoilla ehkä ostaa jotain parempaa, kunnes sitten taas saa jotakin parempaa hetkeä myöhemmin. Koska varusteiden kanssa kaikki on arpapeliä, voi aivan sattumalta kohdalle osua oikeasti hyviäkin varusteita ja tehtävistä saadut varusteet eivät sitten olekaan mistään kotoisin. Tämä sama roinamentaliteetti näkyy myös pelimaailmaan kätketyissä keräilyesineissä joista parhaiten mieleen ovat jääneet ropenopat. Näistä nopista saa täysin satunnaisen määrän tavaraa täysin satunnaisella laatutasolla, joten näistä voi saada jotakin hyvää, mutta usein jotakin aivan turhaa. Voisi luulla että koska tavaraa tulee niin paljon, osuisi kohdalla vähän väliä jotakin kelvollista, mutta monesti pitäytyy tutussa ja turvallisessa ja uusia tavaroita kokeilee vain hetkellisesti, elleivät ne sitten satu olemaan niin tehokkaita, että niihin on vain pakko vaihtaa.

Tehtävien kanssa määrä myös korvaa laadun ja tuntuukin että tässä sarjassa tästä ei vain päästä irti. Tämän pelin merkittävä vahvuus on kuitenkin siinä huumorissa, mikä osuu tehtäviin todella hyvin. Pelimekaanisesti tehtävät toistavat nopeasti itseään kun etsitään tavaraa X ja sitten Y ja jossakin kohtaa taistellaan vihollislaumoja vastaan tai jotain muuta vastaavaa. Tehtävissä on kuitenkin todella hienosti osattu käyttää enemmän tai vähemmän parodisesti hyväksi monia fantasiatarinoita, piirrettyjä, tv-sarjoja tai jotakin muuta popkulttuurista lainattua/varastettua. Nämä ovat niitä asioita jotka todella pitävät mielenkiintoa yllä myös päätarinan jälkeenkin. Peli ei muutenkaan pääty siihen kun tarina on ohi, sillä lisähaasteita on luvassa ja ne ovatkin hyvä tapa jatkaa hahmonkehitystä ja kokeilla erilaisia hahmoluokkakombinaatioita, sillä eihän tässä nyt yhteen hahmoluokkaan tietenkään tyydytä.

Tiny Tina's Wonderlands on täynnä erilaisia muuttujia ja vaikka sisältöä onkin todella runsaasti on se kaikki pelamekaanisesti todella itseääntoistavaa huttua eikä ole merkittävästi kehittynyt aiemmista sarjan peleistä yhtään minnekään. Pelin tyyli ja vähän erilainen maailma ovat kuitenkin omiaan tekemään tästä yhden sarjan parhaista peleistä. Vaikka muuttujia saisi olla merkittävästi enemmänkin, niin kokonaisuus on mielekästä pelattavaa heikkouksineenkin.

 




Yhteenveto

Tiny Tina's Wonderlands on Borderlandsia parhaimmillaan. Tämä on ehdottomasti yksi omia suosikkejani koko sarjassa sillä vaikka siinä onkin tiettyjä heikkouksia jotka korostuvat lähinnä pitkässä juoksussa, on se humoristinen ote pöytä ropeihin enemmän kuin osuvaa omalla kohdalla. Räiskintä on hauskaa, pääroisto on erittäin hyvä ja vaikka sivuhahmot jättävätkin aika kylmäksi, on tarinassa ehdottomasti puolensa. Pelattavuus ei ole juuri muuttunut mihinkään Borderlands 3:sta, mikä on tavallaan hyvä. Merkittävät muutokset ovat muutamat tyyliratkaisut toiminnallisessa mielessä, mutta jos Borderlands räiskinnät ovat napanneet, nappaa tämäkin. Kyllähän se menoo muuttuu aika itseääntoistavaksi, kuten monet muutkin sarjan pelit, mutta juurikin tämä pöytä ropettaminen tekee tästä oikeasti erityisen sarjassa.

 

+ Pöytäroolipelimaailma ja sen tyylillinen käyttö

+ Fantasiaräiskintä taikavoimilla sun muilla

+ Erinomainen pääroisto

+ Graafinen ulkoasu

 

- Melko itseääntoistavat sivutehtävät

- Sivuhahmot jättävät paljon toivomisevaraa

- Toiminnasta olisi saanut irti paljon enemmänkin

- Tavaroista saa etsimällä etsiä oikeasti hyviä.

 

Arvosana: 7,8

 

Erityinen

 

Extra%20Caliber.jpg?1659297180

Tässä on jotakin tuttua...