Jak & Daxter sarja on Naughty Dogin pelisarja PS2 aikakaudella heti PS1:n Crash Bandicootin jälkeen ja ennen PS3:n Unchartedia, joka myös jatkui PS4:lle. Jak & Daxter on aluksi erittäin lähellä Crash Bandicootia mutta menee myös hieman Unchartedin suuntaan, pysyen kuitenkin omana kokonaisuutenaan.

 

PlayStation Plus: Premium

 

Jak & Daxter: Precursor Legacy - Sarjan alkutaival

 

 

Jak & Daxter: Edelläkävijöiden Perintö

Alunperin tämä on ollut se peli jonka olen pelannut koko trilogiasta viimeisenä, mutta josta sai siitä syystä vähän erilaisen kokonaisvaikutelman. Monella tavalla kyseessä on enemmän kuin esimerkillinen tasohyppely, jossa on haasteensa, mutta myös merkittävät vahvuutensa. Vaikka se loppuviimeksi jääkin trilogian ehkä heikoimmaksi osaksi.

 

Poika ja näätä

Tarina lähtee käyntiin kun kaverukset Jak ja Daxter sattuvat hiippailemaan täysin väärässä paikassa väärään aikaan ja kun Daxter päätyy kosketuksiin pimeän econ kanssa, muuttuu hän erikoiseksi oranssiksi näätämäiseksi eläimeksi. Tämän sattumuksen jälkeen kaksikon tavoitteeksi tulee vihreän tietäjän Samosin ohjaamana etsiä käsiinsä pimeän aineen tietäjä Gol, joka voisi muuttaa Daxterin takaisin entiselleen. Tämä varsin simppeliltä kuullostava matka kuitenkin johtaa kaksikon taistelemaan pahoja voimia vastaan, kun koko maan tulevaisuus on vaakalaudalla ja kaikki eco tietäjät ovat kadonneet.

Tarinallisesti kyseessä on melko simppelin puoleinen kokonaisuus jossa omaa huumoria mukanaan tuo Daxter, jonka sutkautukset ovat erittäin hyviä. Muutenkin Daxterin ääninäyttely on helposti yksi koko pelin suurimpia vahvuuksia, mutta kyllä mukana on muitakin hyviä, joista erityisesti korostuu Samosin tytär Keira. Jak puolestaan on sitä hiljaisempaa sorttia joka jopa koomisella tavalla ei sano pelin aikana yhtään mitään, nousten jopa parodiaksi hiljaisesta protagonistista. Tosin Daxter puhuu kyllä hänenkin puolestaan.

Vaikka peli ei tarinallisesti olekaan se erikoisin, niin maailmanrakennuksessa peli onnistuu todella hyvin, korostaen monia eri puolia pelimaailmasta, sen säännöistä ja perusrakenteista. Tämä ecovoimien täyttämä maailma on oikein hyvin tehty omanlaisensa, vaikka nojaakiin moniin kliseisiin. Pelin erittäin värikäs ulkoasu ja muutenkin todella hyvä graafinen tyyli yhdistettynä pelihahmojen omanlaiseen, varsin ihmistyyliseen olemukseen on kuitenkin omiaan tekemään tästä todella mielekästä katsottavaa.

Erityisen hatunnoston peli ansaitsee siitä, että se on lähemmäs täysin latausruuduton. Kun peli alkaa, ovat alueet saumattomasti kiinni toisissaan ja pelaaja voi edetä alueelta toiselle ilman että peli alkaa siinä välissä lataamaan mitään. Tämä on enemmän kuin vaikuttavaa sillä aika harvat pelit pystyvät yhtä saumattomasti samaan tänäkään päivänä. Batman: Arkham Knight tulee viimeisimpänä esimerkkinä mieleen. Teknillisesti peli oli todellakin edellä aikaansa.

 

Värikäs ja sopivan haastava keräilymaratooni

Pelattavuus on hyvin perustasoista tasohyppelyä ja vihollisten mäiskintää. Jak osaa hypätä, tupla hypätä ja lyödä kahdella eri tavalla, joista molemmat tavat myös ovat todella käyttökelpoisia lisiä liikkeeseen. Syöksy vie eteenpäin ja ilmassa voimalla alaspäin. Pyörähdys potkaisee 360 astetta ja tuo ilmassa hieman lisää ilma-aikaa, mikä on monissa tilanteissa erittäin hyödyllinen temppu. Perusrakennuspalikat ovat aika simppeleitä, mutta ne toimivat erittäin hyvin, sillä isoimmat haasteet tulevatkin sitten maailmoista itsestään ja valtavasta määrästä keräiltävää.

Iso osa ajasta menee hyppiessä milloin millaisissakin ympäristöissä. Läpi käydään niin hiekkarantaa, viidakkoa, lumivuorta kuin laavaympäristöäkin ja pelattavuutta rikastetaan joskus ajoneuvo-osuuksilla, joskus pomotaisteluissa ja joskus tarjoamalla pelaajalle lisää puhtia erilaisilla ecovoimilla. Sininen eco tekee Jakista nopeamman ja vetää puoleensa kerättävää tavaraa ympäristöstä. Keltainen eco on käytännössä ammuksia ja punainen eco on voimaa nyrkkeihin. Nämä lisäävät peruspelattavuuteen hyvän määrän vaihtelua, joskaan eivät tasapuolisesti sillä sinistä ecoa käytetään ylivoimaisesti eniten. Sitten on tietysti vihreää ecoa, joka on käytännössä elinvoimaa.

Päätarkoitus pelissä on kerätä voimakennoja ja aina uuden päämäärän saavuttamiseksi pitää kerätä X määrä kennoja. Näitä voi ostaa joiltakin pelihahmoilta, mutta valtaosan saa suorittamalla erilaisia haasteita, kuten tuhoamalla kristalleja pimeissä puolissa, ajamalla aika-ajoja kiiturilla, kukistamalla vihollisia areenalla tai yksinkertaisesti vain tutkimalla ympäristöä. 100 voimakennolla pystyy sitten avamaan salaisen lopetuksen, joka ei kuitenkaan ole sen vaivan arvoista. Voimakennojen lisäksi kerätään valtava määrä edeltäjien palloja, joita on koko pelissä par tuhatta. Niitä on kentät täynnä ja kaikkien löytäminen voi olla hyvin iso urakka, jos siihen ei panosta alusta asti. Valtava osa on aika simppelisti näkösellä ja ne löytää kun vain pelaa peliä, mutta kuten voimakennojenkin kanssa, mukana on niitä vähemmän selviäkin tapauksia.

Jak & Daxter: Precursor Legacy on hyvä tasohyppelypeli ja varsin simppeli platina trophy, joka kuitenkin vaatii pitkälti kaiekn mahdollisen tekemistä koko pelissä, mikä on aika iso urakka. Se ei ole sarjansa paras peli, mutta ehdottomasti yksi PS2:n onnistuneimpia tasohyppelypelejä. Peli ei kuitenkaan ole mikään täysi läpihuutojuttu sillä se on vaikeampi kuin muistin. Monet tarkastuspisteet pelissä ovat aika ankaria, eli joskus voi joutua tekemään pitkiä osuuksia kuolematta. Tosin, pelissä saa yrittää osuuksia uudestaan ja uudestaan loputtomasti ja valtaosa suurimmistakin haasteista nojaa varsin selkeään rytmitykseen.

 

 

Jak II: Renegade - Jatko-osa joka sekoitti pakkaa

 

 

Jak 2: Kapinallinen

Jak & Daxter sarja on tämän pelin kautta yksi parhaita esimerkkejä siitä, miten pelisarjan koko tyylisuunta muuttuu todella hurjasti jatko-osassa. Perusohjattavuus on todella samanlainen ja sisimmässään Jak II on edelleen tasohyppelypeli, mutta se kehittyy niin valtavasti uuteen suuntaan, että se tuntuu hyvin erilaiselta. Jak II on myös yksi PS2:n vaikeimpia tasohyppelyjä ja samalla yksi vaikeimpia pelejä ylipäätään.

 

Rautanyrkkiparoni ja hirviökuningas dystopiamaailmassa

Tarinassa seurataan tuttua porukkaa ja tapahtumat alkavat pitkälti heti ykköspelin tapahtumien jälkeen. Kun portti tuntemattomaan vapauttaa maailmaan parven hyönteismäisiä hirviöitä, perässä niiden johtaja, syöksee paniikkiratkaisu sankarit ja hirviökuninkaan sinne mistä hirviöt tulevat. Rytäkässä kulkupeli tuhoutuu ja kaikki joutuvat erilleen. Paria vuotta myöhemmin Daxter saapuu pelastaamaan Jakia vankilasta, jossa hän ollut koekaniinina pitkään ja saanut sitä kautta synkkiä voimia. Hänen pimeä puolensa on pimeän econ aikaansaannosta ja syyllisenä on paikallinen vallanpitäjä, paroni Praxis. Jakin ja Daxterin tavoitteeksi tuleekin kukistaa paroni ja mahdollista löytää keinoa palata takaisin kotiin. Ainoa keino onkin liittyä paikalliseen vastarintaan joka kapinoi rautaotteista paronia vastaan, samalla kun muurien ulkopuolella liikkuvat kaikkien pelkäämät metalhead hirviöt. Jak II:n tarinassa on merkittävästi enemmän liikkuvia osia mitä ykköspelissä ja seassa on valtavasti vihjailua vaikka mistä. Kun koko trilogian tarinakaaret tietää, niin pelin näkee vähän eri tavalla, mutta samalla aikaa ajoittain miettii että mistä kukin tietää kaiken tai mitä tietää ja niin edelleen. Tarina Jak II:ssa on sitä sorttia että se selvästi petaa todella paljon tilaa jatko-osalla, jättäen paljon varaa jatkaa sarjaan eteenpäin. Varsinkin lopuksi se vihjailu on jo niin selvää että se alkaa mennä jo hieman typerään suuntaan.

Tyylillisesti kaikki menee todella erilaiseen suuntaan ykköspelistä. Siinä missä ykkönen oli värikästä ja veikeää tasohyppelyä vaihtelevissa ympäristöissä, on Renegade hyvin tummasävytteinen maailmaan ja tarinan tyyliltään. Kaupunki johon tapahtumat sijoittuvat on vahva esimerkki poliisivaltiosta tai iso veli valvoo yhteiskunnasta jossa vartijoita on kaikkialla ja kaikki ovat aseistettuja. Siviilejäkin on liikkeellä mutta he ovat pääasiassa täytettä. Koska kaupunki on valtava ja siellä liikkuminen paikasta toiseen vie aikaa, on käytössä runsaasti ajoneuvoja. Jak voi helposti ottaa haltuunsa minkä vain ajoneuvon joka tulee vastaan, mutta vartijoiden kulkupelien pölliminen aiheuttaa oitis hälytyksen. Punaiselle mentäessä kaikki vartijat käyvät oitis kimppuun ja yrittävät tappaa pelaajan. Vartijoita ei yksinkertaisesti voi voittaa tappelulla koska heitä on niin paljon, mutta pakeneminen onnistuu.

Yksi selvimpiä muutoksia kaikkeen tulee aseiden muodossa. Tällä kertaa Jak ei kerää muuta kuin pimeää ecoa joka tarpeeksi suurena määränä mahdollistaa hänen muuttumisensa pimeään muotoonsa. Tällöin Jak lyö nopeammin ja vahingoittaa vihollisia erittäin tehokkaasti. Tämä kestää hyvin vähän aikaa ja vaatii paljon synkkää ecoa ja toimiikin parhaiten erittäin suurta vihollisjoukkoa vastaan. Paljon luotettavampia työkaluja ovat erilaiset aseet. Punainen on haulikko lyhyellä matkalla kun taas keltainen on kivääri pitkällä matkalla. Sininen puolestaan on sarjatuliase jonka kantama on varsin lyhyt, mutta tulinopeus peittoo kaikki muut. Viimeinen ässä on kuitenkin aseista hienoin ja tuhovoimaisin, pallosalaman ampuva peacemaker. Aseiden kanssa pelaaja on monesti sen armoilla että mihin aseisiin saa panoksia, mutta useimmiten ammuksia saa kyllä niihin aseisiin joihin niitä on pakko saada. Ammusten kanssa on syytä olla tarkkana, koska kuolema ei palauta ammuksia vaan käytetyt panokset ovat käytettyjä. Sama pätee myös eco voimaan.

 

Vaikeuspiikkien maa

Tyyli jolla pelin tehtävärakenne toimii on varsin erilainen ykköseen verrattuna. Alueelta toiselle mentäessä peli ei isompia lautaustaukoja tarvitse. Parissa pätkässä tulee välianimaatio kun Jak siirtyy pidemmän matkan, mutta monet paikat ovat lähes saumattomasti kiinni pääleikkikentässä. Vaikka pelimaailmassa on alueita myös kaupungin ulkopuolella niin ykköspelin kaltaista vaihtelua on turha odottaa. Tietyissä paikoissa vieraillaan useita kertoja tekemässä eri tehtäviä milloin kenenkin piikkiin. Tehtävät näkyvät kartalla erilaisilla symboleilla jotka kuvastavat antajaa jollakin tavalla. Kapinallisluutnantti Torn on merkattu veitsellä kun taas hermoheikko tiedemies Vin salamalla ja rikollista tavaraa keräävä ja välittävä Krew on drinkkilasilla. Välillä pelaaja voi valita että mitkä tehtävät tekee ensin, kun taas ajoittain on vain yksi vaihtoehto. Pelin tehtävärakenne ja sitä kautta eteneminen on merkittävästi erilaista kuin aiemmin. Paikasta toiseen ei ole mitään fast travel mahdollisuutta joten tietyt pätkät kaupungista tulevat tutuiksi kun niiden läpi kulkee uudestaan ja uudestaan. Kaupunki avautuu pelin edetessä ja yleensä pelaaja saa turvallisuuspassin joka mahdollistaa kulkemisin tiettyjen pisteiden kautta.

Jotkut tehtävät vaativat enemmän tasohyppelyä ja toiset enemmän taistelua. Peli yhdistelee näitä puolia erittäin hyvin toisiinsa ja vaihtelua on suhteellisen kivasti. Se mikä kuitenkin nousee todella kipeästi esiin todella usein, on pelin suuri vaikeustaso. Luvassa on paljon tehtäviä joissa kuolee todella helposti, joissa on erittäin tiukat vaatimukset ja hyvin niukasti tarkastuspisteitä. Monesti yksi virhe palauttaa kyseisin tehtävän alkuun asti ja matka sille yhdelle välipisteelle voi olla todella pitkä, jos sellaista edes onkaan. Vaikka Jak kestää enemmän vahinkoa kuin ykköspelissä, niin kyllä tässä pelissä huomaa miten nopeasti sekä vartijat että metalheadit tekevät selvää jälkeä pelaajasta. Varsinkin tietyt viholliset tuntuvat tekevän todella suurta vahinkoa. Vaikka elinvoimapalkkeja on runsas kourallinen, niin se ei ole kovinkaan paljoa, jos yksi osuma vie kaksi palkkia. Tehtäviä voi yrittää loputtomiin ja monesti tuntuukin että tehtävien ulkoa opettelu on se paras keino päästä eteenpäin. Taistelutehtävissä varsinkin tuntuu että vihollisten ilmestymispaikat tietämällä pärjää todella pitkään kun taas tasohyppelypätkissä paljon tärkeämpää on pikkutarkkuus. Pelissä huomaa että tietyt tehtävät varsinkin on todella kireitä vaikeustasoltaan kun taas jotkut varsin simppeleitä. Pakko myös sanoa että monet tehtävät jotka itse muistin hyvin haastavina, eivät sellaisia lopulta olletkaan, kun taas sellaiset joita en niin pahoina ajatellut, olivatkin huomattavasti vaikeimpia.

Jak II on monella tavalla hyvin kärsivällisyyttä koetteleva peli. Se on myös merkittävästi vähemmän keräilypeli mitä ykkönen. Ykkösessä keräiltäviä munia on tässä merkittävästi vähemmäs, siinä pari sataa sen parin tuhannen sijaan. Keräämällä näitä esineitä, saa avattua erilaisia pelinmuokkauksia sun muita. Keräämällä 200, saa avattua kaikki salaisuudet, mikä on valtava prosessi. Maailmoista näitä löytyy varsin vähän ja ison osan saakin suorittamalla erilaisia haasteita. Asehaasteita on kolme erilaista, Jakin käytössä olevalla leijulaudalla pystyy tekemään skeittitemppuaj, joista on myös omat haasteensa ja sitten on kaikenmaailmaan rallihaasteita tai muita aikahaasteita ja vaikka mitä pientä kivaa. Näissäkin on melko suuret vaatimukset ja kultatasoon, jolloin saa enemmän keräilyesineitä. Iso osa pelistä koostuu erillisistä haasteita joita saa yrittää monta kertaa että niissä tulee oikeasti paremmaksi ja sitä kautta saa avattua enemmän salaisuuksia. Pelattavaa pelissä siis on päätarinan ulkopuolella todella paljon ja se on kaikki pitkälti yhtä haastavaa kuin pääpelikin, ellei jopa haastavampaa. Mukana on toki muutamia todella hyviäkin haasteita tuomassa selvää vaihtelua ja tuntuukin että sellaisia olisi pitänyt olla enemmän.

 

Jak 3 - Sarjan päätös, hetkellisesti

 

 

Jak 3

Trilogian päätösosa on tarinallisesti se piste johon kaikki voisi hyvin päättyä ja laadullisesti päättyykin. Jak 3 on se peli joka tuntuu ottavan kaiken irti siitä, mitä pelisarjassa on tähän mennessä nähty, vaikkakin samalla tuntuu että tietyissä tilanteissa pelisarja menettää sen todellisen fokuksensa ja vetää tietyt tilanteet aivan eri suuntaan, ei ratko tilanteita jotka sen pitäisi ja tuntuu paikoin jopa menettävän otteensa. Mutta sitten on niitä hetkiä kun pelattavuudessa on todellakin sitä jotakin ja tiettyjä asioita haluaisi vielä enemmän.

 

Edeltäjien ja Pimeäntekijöiden sota

Kolmannen pelin suurimapana teemana on sota. Peli alkaa jonkin aikaa toisen pelin tapahtumien jälkeen. Metallipäiden johtaja Kor on kuollut aikaa sitten ja Ashelin on kaupungin uusi johtaja, mutta sota ei ole kadonnut minnekään, vaan yltynyt entisestään, eikä riesana ole enää vain metallipäitä. Vaikka Jak pelasti kaupungin kerran, syytetään häntä nyt levottomuuksista ja kreivi Vegerin johdolla kaupunginvaltuusto karkottaa Jakin erämaahan. Karkotus on kuitenkin uusi mahdollisuus sillä varsin pian Jak kohtaa aavikkokaupungin johtajan, Damasin, josta alkaa hänen matkansa kohti todellista joutomaalaista, hiekkasoturia, Mad Max tyylisessä ympäristössä. Samalla aikaa horisontissa lähestyy aiva uusi vaara, joka on aivan uutta tasoa, mitä metal head hirviöt ovat olleet ja heidän saapumisensa tarkoittaa maailmanloppua.

Peli sijoittuu tällä kertaa kahteen isompaa alueeseen. Aavikkoon ja kaupunkiin joista kummassakin on omat pienemmät alueensa. Liikkuminen paikasta toiseen on lähemmäs saumatonta ja aavikkopuolella liikkumisessa ovat apuna useat autot, jotka ovat paljon kestävämpää ja raskaammin aseistettua laatua kuin kaupungin kulkupelit. Kaupunkiin sijoittuvissa osuuksissa ollaan keskellä jatkuvaa taistelua useammanlaisia vihollisia vastaan. Kaupungin vartiosto on vaihtanut univormut siniseen ja on pelaajan puolella tällä kertaa. Fokus on siis merkittävästi erilaisempi mitä Jak II:ssa, vaikka pelattavuudessa peli onkin todella pitkälle samaa tasoa.

Pelaaminen on erinomaisesti tasapainoitettu yhdistelmä tasohyppelyä, ammuskelua, ajamista ja satunnaisia minipelejä. Keräilyosuuksiltaan peli on myös rikkaampaa sorttia kuin kakkonen, mutta ei niin rikasta kuin ykkönen. Esineitä on ympäristöissä varsin paljon ja lisää saa suorittamalla erilaisia lisähaasteita jotka ovat usein esineen etsiminen jostakin lähistöltä tai renkaiden läpi menevää rallia. Joskus luvassa voi olla myös toimintaa, mutta sellaisia minipelejä soisi olevan paljon enemmänkin. Lisäksi tällä kertaa näillä esineillä on selvää käyttötarkoitusta. Esineitä on monta sataa koko pelissä ja niillä pystyy avaamaan erilaisia päivityksiä, kuten tehosteita aseisiin, tai sitten erilaisia kosmeettisia muutoksia, kuten sen että erään urpohahmon voi laittaa käyttämään vaippaa. Näiden esineiden kanssa kannattaa olla hieman säästeliäs, sillä ne parhaat tehosteet saa kun on läpäissyt pelit, kuten loputtomat ammukset.

 

Tasapainoinen kokemus valtavalla määrällä parannuksia

Vaikeustasoltaan peli on merkittävästi helpompi kuin Jak II. Siinä missä kakkonen oli usein turhauttavan vaikea, on Jak 3 enemmänkin hyvässä tasapainossa. Jotkut tehtävät ovat haastavia, mutta mikään ei ole niin turhauttava, että sen kanssa alkaisi mennä hermo. Isolta osin tämä johtuu siitä, että tarkastuspisteet ovat anteliaampia ja pelin erinäiset vaatimustasot eivät ole niin ankaria mitä ne aiemmin olivat. Pelattavuus ei ole muuttunut paljon, mutta kuitenkin merkittävästi perustasohyppelyn ulkopuolella. Ohjattavuus on samaa tavaraa kuin tähänkin asti, joten kyllä se on pelin haasteellinen tasapainoitus, joka on enemmän kohdallaan nyt.

Se miten paljon Jak 3 parantaa edeltäjästään on enemmän kuin merkittävää. Tuntuu että ensimmäinen peli enemmän kertoi millaisessa maailmassa ollaan ja millaisia päähahmot ovat ja heti toinen peli sitten muutti kokonaisuutta merkittävästi ja nyt kolmonen sitten selvästi parantaa kaikkea, mitä kakkonen tarjosi. Aseita on tällä kertaa enemmän, sillä kaikkiin kakkosesta tuttuihin aseisiin on saatavilla kaksi päivitystä ja näitä varusteita saa käyttöönsä todella nopeasti, mikä pitää pelin jatkuvasti kiinnostavana. Keltaiseen aseeseen saa kimpoavia ammuksia, siniseen aseeseen hakeutuvia, punainen ase ampuu aallon maahan ja violetti on parhaimmillaan ydinohjus joka tuhoaa kaiken ruudusta. Tämän lisäksi myös Jakin eco voimat ovat saaneet merkittävää buustia. Pimeät eco voimat ovat heti varsin voimakkaita ja muodonmuutosta voi säännöstellä, kun aiemmin niin ei ollut. Uutena mausteena ovat valo econ voimat, kuten mahdollisuus parantaa Jakia tai hidastaa aikaa.

Pelin päätehtävät tuntuvat tällä kertaa paljon suoraviivaisemmin asetelluilta, harvemmin voi valita useammasta tehtävästä ja sen sijaan yleensä vaihtoehtoja on yksi tai kaksi. Tehtävissä on sentään vaihtelua, joskin tuntuu että Jak II osasi käyttää minipelejä vähän enemmän, koska Jak 3 menee nopeammin tiettyä kaavaa käyttäviin ideoihin, jotka on tosin tasapainoitettu erinomaisesti ja useampaa tehtävää haluaisi pelata ihan minipelimuodossakin, vaikka näin ei jostain syystä olekaan. Vähän liian suurta painoarvoa on myös laitettu kulkuneuvoihin ja niillä tehtäviin osuuksiin. Erityisesti tämä nyppii siksi, että autoilla ajaminen ei ole ihan niin sujuvaa, kuin sen toivoisi olevan. Ajoneuvot ovat aika liukkaita ohjata ja tämä valtava heikkous tuntuu todella kipeästi myös Jak X:ssä, joka on syystä tai toisesta tehty juurikin tämän ajoneuvopelattavuuden jatkeeksi, ei kovin menestyneesti. 

 

Trilogian ehdoton huippu

Jak 3 ei ole vain erinomainen jatko-osa, se on koko sarjansa paras peli koska tuntuu että kaikki mitä kakkonen teki, kolmonen teki paremmin. Paitsi tarina. Tarinassa on tehty varsin lopussa hieman kyseenalaisia ratkaisuja ja seikkailuista puhuminen ei istu ihan niin hyvin tarinankerrontaa kuin voisi luulla ja on enemmänkin korostamassa sitä, että nyt on kyseessä kolmas seikkailu, trilogian päätös. Tarinallinen heikkous tuntuu myös siinä, että tälläkään kertaa pelaaja ei pääse kurmoittamaan erästä erinomaisesti tehtyä roistohahmoa, vaikka tällä kertaa se olisi vielä tarpeellisempaa kuin kakkosessa. Myös tietyt juonikuviot tuntuvat todella oudosti tasapainoitetuilta. Keiran osuus tarinassa jostakin syystä todella karsittu ja tuntuu että Ashelin on kuin ottanut Keiran paikan monella tavalla. Muutenkin tarinassa tuntuu että jotkut asiat eivät ihan sulavasti osu yksiin aiempien kanssa.

Se kuinka hauska tämä kolmas peli on pelattu, kuitenkin varmistaa sen paikan oman sarjansa huipulla. Pelkästään erilaiset tehosteet ovat suuri syy siihen, miksi tämä peli on niin paljon mielekkäämpi pelata kuin sen edeltäjät. Aseilla on hauskempaa taistella ja monet mekaniikat ovat kehittyneet juuri oikeaan suuntaan. Jak & Daxter pelisarja yksinkertaisesti tuntuu tässä kolmannessa osassa silti, että kaikki mitä kahdesta aiemmasta on opittu, on otettu käyttöön tässä kolmannessa pelissä, todella menestyksekkäästi.

---

---

---

Yhteenveto

Jak & Daxter: Precursor Legacy, Jak II: Renegade ja Jak 3 ovat erinomainen trilogia ja kolme varsin samanlaista, mutta silti todella erilaista peliä joissa seuraaja pistää aina jollakin tavalla edeltäjää paremmaksi. Ykköspeli on suuri keräilymaratooni värikkäässä Disney elokuvassa, jossa maailma esitellään pelaajalle. Kakkosessa sitten kaikki pistetään yllättäen uuteen uskoon ja siirrytään dystopiseen poliisivaltioon ja tuodaan aseet mukaan kuvioihin. Kolmannessa sitten siirrytään sota-aikaan ja seikkaillaan välillä Mad Max tyylisellä aavikolla ja toisinaan taistelutantereeksi muuttuneessa kaupungissa. Ykkönen on simppeliä ja varsin suoraviivista menoa, kakkonen murhaavan vaikeaa haastetta ja kolmonen erinomaisesti tasapainoitettua seikkailua.

Kokonaisuutena Jak & Daxter trilogia on kestänyt aikaa varsin hyvin ja on ehdottomasti pelaamisen arvoinen sarja, jolle toivoisi jatkoa, mutta jota ilmankin pärjää, koska Jak 3:n jälkeen tulleet pelit, ovat täyttä kuraa.

 

+ Ecopunk tyylinen maailma ja teemat

+ Pelattavuus tasohyppelyssä ja toiminnassa

+ Erilaiset ja mielekkäät aseet ja eco voimat

+ Daxter ja huumoripitoinen tyyli

+ Erityisesti Jak 3

 

- Jak II on murhaavan vaikea

- Ajoittaiset hyvin pikkutarkat tai ankaran vaativat tehtävät

- Roistohahmojen käyttö

- Tarinan tietyt oudot muutokset

 

Arvosana: 8,0

Jak & Daxter: Precursor Legacy: 7,5

Jak II: Renegade: 8,0

Jak 3: 8,5

 

Mahtava