Jotkut pelit ovat sellaisia, että niiden uudellenpeluuarvo on todella huono, jotkut ovat niin laajoja että niiden alusta aloittamiseen on todella suuri kynnys ja jotkut ovat niin huonoja, että on lähemmäs ihme että ne on viitsinyt edes pelata läpi sen yhdenkin kerran.

 

 

 

Sanotaan että tässä kokonaisuudessa on sekä hyviä että huonoja vivahteita koska syitä sille, miksi jonkin pelin läpäisee vain kerran on todella paljon. Tietysti on mahdollista että jostakin syystä pelin pelaa joskus tulevaisuudessa uudestaan, mutta listan pelien kanssa on juurikin sellainen tunne, että niitä ei tule läpäistyä enää koskaan uudestaan. Tämähän ei sitten tarkoita etteikö peliä tulisi pelattua joskus uudestaan, sillä monien laajojen pelien kanssa, niitä voi hyvinkin pelata uudestaan, mutta niiden tarinakampanja on koettu kerran ja sillä sökö. Mutta sitten on niitäkin pelejä jotka on pelattu varsin kattavasti kerran ja se on ollut se ainoa kerta.

Monet varsin laajatkin pelit ovat sellaisia, että ne voisi hyvinkin ajatella pelaavansa uudestaankin, sillä omalla kohdalla on tullut vastaan sellaisiakin pelejä. Monesti todella laajojen pelien kanssa tilanne on kuitenkin sellainen, että ellei pelissä ole jotakin oikeasti erityistä, niin sitä koskaan tulee pelattua uudelleen. Varsinkin siinä tapauksessa, jos ensimmäisellä kerralla tekee kaiken.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Divinity: Dragon Commander

Tämän kanssa on juurikin sellainen fiilis, että tätä koko peliä tuskin tulee koskaan aloitettua alusta, koska ne strategiapätkät eivät ole niin kivoja, kuin ne päätöstentekemis- ja tarinankuljetuspätkät ovat.

 

Darksiders 3

Siinä missä edeltäjän voisi hyvinkin kuvitella pelaavansa uudestaan New Game Plussalla ja alusta asti kerätä kaikki tavarat, ei tässä pelissä ole samaa viehätystä. Myös muut Darksiders sarjan pelit voisi hyvinkin pelata uudestaan.

 

Werewolf: Apocalypse - Earthblood

Koska platinattu, niin ei senkään puolesta ole syytä pelata uudestaan. Isona ongelman on kuitenkin se toiston määrä, mitä pelissä tulisi vastaan, jos sen päättäisi aloittaa alusta.

 




24. Resident Evil 2

Tämä on yksi niitä pelejä jonka olen itse läpäissyt, läpip*sk*ista kontrolleista huolimatta, mutta koska ohjattavuus tankkikontrolleilla on niin epämiellyttävää, ei tätä peliä tule varmaan koskaan pelattua uudestaan. Nyt tarkoitan läpäisyllä sekä A ja B reittiä, koska vain silloin tarina on kokonainen. Tämä on tavallaan suuri sääli, koska remake ei tehnyt täysin kunniaa tälle alkuperäiselle tarinankerronnalle, jossa Leonin ja Clairen tarinat yhdistyivät todella laadukkaasti yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi.


23. Final Fantasy IX

FF pelejä on tullut pelattua todella paljon ja vaikka monet niistä ovat jääneet siihen yhteen kertaan, niin esimerkiksi FF4 on sellainen jonka voisin mielellään pelata uudestaan alusta. Ysin kanssa ei ole ihan samaa fiilistä, sillä tämän pelin kanssa ei ole vielä tehty juuri mitään extraa, koska minipelit joita pitäisi tehdä ovat sellaista kryptistä kuraa, että ei kiitos. Vaikka kyseessä on hyvä peli, niin tuskin sen pariin tulee palattua samalla tavalla, miten seiskan ja kasan pariin tuli.


22. Legendary

Tämä on pakko nostaa esille sillä monesti FPS pelit on suht helppo aloittaa alusta, koska niissä pituus ei ole ongelma. Tässä pelissä ongelma on se todella heikko toteutus mikä ensin tuntuu lähinnä siinä, että pelin ammuskelusta puuttuu se jokin ja tarina on todella mielikuvituksettomasti ja tylsästi kerrottu. Viimeinen niitti tulee siitä, että tämä peli on suoraan rikkinäinen ja sitä ei voi edes läpäistä ilman että tietyssä kohdassa hieman fuskaa ja glitchaa itsensä eteenpäin, juuri ennen loppuhuipennusta.


21. NiOh

Koska peli rakentuu siten, että sen tarina kerrotaan itsenäisinä tehtävinä joita voi pelata uudestaan ja uudestaan, ei ole syytä nollata kaikkea. Ja vaikka näin ei olisikaan, niin tämä ei ole niin hyvä soulslike, että sitä olisi kiinnostavaa pelata uudestaan alusta. Siinä missä vaikkapa Bloodborne olisi täysin mahdollista aloittaa alusta, on NiOh omalla tavallaan niin turhauttavan vaikea, että sitä kohtaan ei herää lämpimiä muistoja.


20. Biomutant

Vaikka tässä pelissä on puolia, joiden vuoksi tämän voisi aloittaa alusta, niin valtaosa pelistä on sen verran heikosti toteutettu, että ei ole houkutteleva ajatus aloittaa alusta, varsinkaan kun otetaan huomioon että iso osa pelistä on saman toistoa kyllästymiseen asti ja yksi asia, joka olisi pitänyt hioa huippuunsa on toiminta. Kuten arvata saattaa, sitä ei ole hiottu läheskään niin pitkälle, kuin olisi pitänyt.


19. Rogue Galaxy

Tämä on niitä valtavia japsiropeja jossa tekemistä kyllä riittää. Ongelmaksi nousee lähinnä se, että pelissä on langettu niin moneen sudenkuoppaan että peli kokonaisuutena koettelee hermoja aivan liikaa. Siihen ei vain ole mitään kiinnostusta uppoutua uudestaan koska niin monet osa-alueet olisi voitu tehdä merkittävästi paremmin. Menemättä kaikkiin pieniin yksityiskohtiin, sanottakoon että pelihahmojen läpät alkavat toistaa itseään aivan liian nopeasti.


18. Fallout: New Vegas

Tämä olisi Fallout 4:n kanssa se peli jonka suurimmalla todennäköisyydellä voisi aloittaa alustakin, mutta ongelman on se, että koska hahmonluonti on niin luokattoman huono, niin ei kiinnosta. Ei se tietenkään ainut asia ole sillä näissä peleissä kestää todella kauan ennenkuin hahmo alkaa olla oikeasti hyvä ja hienon näköinen. Muutenkin New Vegas on sellainen peli jossa se kaikki pakollinen tekeminen ei ole niin hauskaa, että sen kaiken kävisi läpi uudestaan.


17. Life is Strange: True Colors

Tarinallisten pelien kanssa uudelleenpeluuarvo on monesti varsin korkea, mikäli tarina on valintapohjainen. Tässä pelissä on niitä puolia, mutta ongelmana on lähinnä se, että tämä peli ei vain ole niin kiinnostava, että siihen uppoutuisi uudemman kerran. Kokonaisuus on päähahmon ja tarinan kautta melko tylsä, vaikka siinä hyviäkin pätkiä on. Mutta, tuskin tätä tulee enää koskaan pelattua, kun kaikki avainasiat on jo tehty.


16. Grand Theft Auto V

Pätee todella moneen GTA sarjan peliin. Kun tämän valtavan kokonaisuuden pelaa kerran läpi, niin se saa riittää. Tämän pelin kohdalla ongelma on siinä, että tarina ei ole erityisen hyvä ja siinä on niin paljon niitä tylsiä pätkiä jossa vain ajetaan ja ajetaan tarpeettoman pitkiä matkoja, jotta voidaan sitten ajaa taas.


15. Red Dead Redemption 2

Paljon todennäköisempää tämän pelin kanssa on se, että sen pelaamista jatkaa siitä, mihin on jäänyt. Uudelleen tätä ei tule aloitettua, koska tarinallisesti luvassa olisi niin paljon puuduttavaa ja hidasta etenemistä, että se ei yksinkertaisesti houkuta. Sen lisäksi tässä pelissä on ehtinyt tehdä niin paljon, että kaiken nollaamisessa ei ole mitään mieltä. Samaa pätee hyvin myös ensimmäiseen RDR peliin, mutta tämän kakkosen kanssa kynnys alusta aloittamiseen on merkittävästi suurempi, sillä tarinallisesti peli ei oppinut edeltäjän virheistä.


14. Crash Bandicoot 4: It's About Time

Uusin peli sarjassa on vetänyt monet asiat todella pahasti yli. Paikoin haastetaso menee Crash ykkösen tasolle ja yli, mikä ei tässä tapauksessa ole erityisen hyvä asia. Crash 3:n olen pelannut läpi monta kertaa ja sen voisi edelleen kuvitella pelaavansa läpi. Crash 4 on kuitenkin hyvin erilainen tapaus ja sen kanssa yksi kerta riittää.


13. Mafia 3

Helposti huonoin Mafia sarjan peli, joten ei ole oikeastaan mitään, jonka vuoksi tätä pelaisi uudestaan. Tarina ei ole erityisen hyvä eikä siinä ole edes sellaista tyylikästä mafiafiilistiä. Päähenkilö on huono eikä edes pelattavuus ole mitenkään erityisen hyvää.


12. Judgment

Tämä on yksi niitä pelejä jota en olisi koskaan varmaan edes pelannut, ellei se olisi ollut saatavilla osana PS Now tilausta. Tässä ei ole oikeastaan mitään niin kiinnostavaa tai edes hyvää, että sitä pelaisi enää uudelleen, saati sitten alusta asti. Sanotaan myös että jos Lost Judgment osuu PS Plussaan sitten tulevaisuudessa, sitä kautta sitä peliä voisi pelata, ja se olisi muutenkin se peli, jonka kautta tähän maailmaan sitten palaisi, mutta ei ole isommin hinkua.


11. Shadow of the Tomb Raider

Voisi sanoa että tämä pätee todella hyvin myös edeltäjään, Rise of Tomb Raider. Kummassakin on paljon tekemistä, minkä alusta aloittaminen ei ole se houkuttelevin ajatus. Tämän kolmannen pelin kanssa merkittävä ongelma on myös siinä, että se ei ole tarinallisesti erityisen hyvä päätös sarjalle ja ympäristöt eivät nekään ole erityisen mielekkäitä. Risessa sentään oltiin hienoissa ympäristöissä, mutta tämä on uusimman trilogian helposti heikoin peli.


10. Far Cry 6

Heti voidaan sanoa että tämän pelin pelasin aika nopeasti läpi, kun se oli ilmaisena viikonlopun yli. Trophejahan siitä ei saanut, joten tavallaan voisi luulla, että siinä olisi kannustin palata pelin pariin. No, näin ei ole. Jos tätä pelaa, niin sitten lähinnä siitä syystä, että tekee tehtäviä, joita ei ole vielä suorittanut, mutta näin huonoa tarinaa ei ole mitään mieltä katsoa uudestaan läpi.


9. Incredible Adventures of Van Helsing

Hyvä esimerkki pelistä jota ei tee mieli aloittaa uudestaan alusta, koska sitä savottaa olisi sitten aivan liikaa ja siinä kaikessa vaikeustaso on hyvin heittelehtivää sorttia. Tämä ei ole helppo peli ja se tavaramäärä mitä pelissä tulee vastaan tekee siitä myös hyvin hitaan. Tämä olisi niin iso homma ei kiitos. Jos kova hinku tulee, niin tälle pelille on pari jatko-osaa joihin uppoutua, vaikka epätodennäköistä sekin on.


8. Assassin's Creed: Valhalla

Tämän pelin kanssa tilanne on juurikin se, että koska peli on niin valtava ja täynnä kaikkea, ei sitä tule varmaan koskaan aloitettua uudelleen alusta, koska silloin pitäisi tehdä aivan kaikki uudestaan. New Game Plus tilaa tässä pelissä voisi ajatella, koska silloin olisi heti saatavilla kaikki ja peli on ehdottomasti todella laadukkaasti tehty ja tarinaltaan yksi pelisarjan parhaita, surkeasta nykypäiväpelleilystä huolimatta. Kyllähän tätä peliä helposti voi pelata lisää ja tehdä lisää tehtäviä (puhumattakaan että lisäsisältöä on tullut paljon lisää), mutta toista kertaa sen tarinaa tuskin tulee läpäistyä, koska nyt siinä on saavuttanut sen verran paljon ja siihenkin meni kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja.


7. Catherine

Tarinallisesti, tämän pelaisi todella mielellään uudestaankin läpi, eri lopetus mielessä. Mutta kun mennään pelattavuuteen, niin sitä saastaa ei kiinnosta käydä läpi enää koskaan. Hyvä tarina ei kaikkea kanna ja tämän pelin pelattavuus, varsinkin loppupuolella, on todella kaukana mielekkäästä.


6. Days Gone

Tarina pelissä ei ole niin hyvä, että sitä kiinnostaisi katsoa uudestaan, päähahmo ei ole niin hyvä, että hänen takiaa peliä pelaisi uudestaan alusta. Kuten monissa vastaavissa peleissä, kun on saanut loppupelin hyvät aseet, niin ei tee mieli nollata kaikkea ja aloittaa alusta. En muista onko pelissä NG+, mutta tuskin sitäkään tulisi katsottua. Varsinkaan kun tästä pelistä on platina pysti, niin kaikki on jo tehty.


5. Divinity II: Ego Draconis

Pelin suurin ongelma on siinä, että niin monet osa-alueet olisi voitu tehdä paremminkin ja tämä on sellainen peli joka voisi todellakin saada paljon irti remake käsittelystä. Tälläisenään peli ei ole missään nimessä huono, mutta siitä muistaa ison osan sen verran työläänä ja heikosti rytmitettynä, että alusta loppuun asti pelaaminen uudestaan olisi todella iso homma. Poikkeuksena olisi tilanne, jossa pelin voisi pelata NG+ tilassa, jolloin saisi pitää varusteet ja jatkaa täysin kehitettynä, mutta tämä on sitä aikaa, kun NG+ oli vielä suht vieras käsite.


4. Horizon Zero Dawn

Ensisijainen syy on niin ilmiselvä, Forbidden West on tehnyt lähemmäs kaikki pelilliset puolet paremmin, joten sen jälkeen ei ole mitään intoa enää palata tämän edeltäjän pariin, koska pelattavuus on pelkkää takapakkia. Ja kun tästä pelistä on saatuna platina, niin tuskin tätä tulee isommin edes pelattua, vaikka pelissä olisikin NG+. Enemmin jatkaa jatko-osan kanssa ja tähtää siinäkin platinaan.


3. Dying Light

Dying Light 2 ei ole niinkään syy siihen miksi tätä tuskin pelaa uudelleen läpi, vaan syy enemmän siinä, että tämän pelin tarina on sen verran huono, että alusta aloittamiseen ei ole mitään syytä. Paljon mieluummin kuluttaa aikaansa kaupungissa tehden tehtäviä jotka ovat vielä jäljellä ja itsellä on myös Following DLC:ssä yhtä jos toista jota ei ole vielä viety loppuu. Niin ja kun on kerran pitkälle kehitetty hahmo, miksi nollata se kaikki.


2. Star Wars: Knights of the Old Republic

Yksi asia, remake. Koska remake tästä pelistä on tulossa, niin mahdollisuudet siihen, että tätä alkuperäistä pelaa enää koskaan uudestaan läpi, ovat erittäin pienet. Tämä tietenkin olettaen että remake oikeasti tekee tietyt avainasiat paremmin, mutta sen verran surkeaa tasoa on tämän pelin toiminta, että remakella on erittäin suuret mahdollisuudet nousta sen verran merkittävästi paremmaksi peliksi, että tämä alkuperäinen on sen jälkeen ihan yhtä tyhjän kanssa. Tarinallisesti kokonaisuus on erittäin hyvää tasoa ja omat valinnat ovat pitkälti sellaisia, että niihin on tyytyväinen.


1. Witcher

Tämä on yksi niitä pelejä, joka todella kaipaisi remake kohtelua. Sanotaan heti että tarinallisesti peli kyllä houkuttaisi pelata uudestaan, jotta pystyisi tekemään vähän erilaisia valintoja. Mutta kun ottaa huomioon, miten heikosti pelaaminen on monilla osa-alueilla tehty, ei tätä peliä tule pelattua koskaan uudestaan. Hahmonkehitys, toiminta, haastetason tasapainoitus, pelin selkeys ja niin monet muutkin osa-alueet ovat niin heikosti tehtyjä että kyllä niitä sietää sen yhden kerran, mutta ei niiden kanssa tule peliä aloitettua koskaan uudestaan, koska niissä on aivan liikaa sietämistä. Remake muodossa voisin kyllä pelata uudestaan.