Huonoimpien pelien kanssa alkaa huomata, että monet todella huonot pelit eivät tuppaa täyttämään tiettyjä kriteerejä jotta pääsisivät listalla. Monesti kyse on puhtaasti omista mieltymyksistä sen suhteen että mikä on oikeasti huono peli ja mitä vaaditaan että peli on niin huono, että sen listaa oikeasti huonoimpien joukkoon, ilman että se tuntuu epäreilulta.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein

Pieninä lisäsääntöinä:

Ei ilmaispelejä

Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.

- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.

 

Monet pelit joita itse pitäisin huonoimpina pelaaminani peleinä eivät täytä sitä vaadittavaa tunnin intervallia, minkä takia niitä ei voida ottaa mukaan laskuihin. Näitä pelejä ovat edelleen mm. Kinetica, Roundabout, Get Even, Gal Gun sekä ehkä huonoin koskaan pelaamani peli; Klabi. Kovin äkkiä eivät myöskään yllä sille tasolle, koska eipä niitä huonoja pelejä tule kovin usein uudelleenpelattua, vain että saisi liitettyä ne osaksi huonoimpia pelejä.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Immortal Unchained

Zorro the Chronicles

Castlevania: Lords of Shadow

Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII

Warriors: Might and Magic

Damnation

 

149. Legendary

Yksi suurimmista synneistä tässä pelissä on se, että loppuhuipennuksen aloituksessa on pelinrikkova bugi, joten tämä peli on käytännössä rikki. Muutoin kyseessä on melko tavanomainen räiskintä jossa tarina on hyvä, mutta toteutettu siten, että se on lähinnä kiva lisä. Lähinnä yksi asia tekee tästä pelistä niin syntisen huonon, sillä muutoin se olisi ollut edelleen huono, mutta lähinnä sellaisella tavalla, että sitä olisi pitänyt lähinnä keskivertoa heikompana räiskintänä, jossa on kuitekin hyvä asetelma.

148. NiOh 2

Soulslike peleistä vaikeimpia ja edeltäjäänsä verrattuna jotenkin huonommin rytmitetty, puuduttavampi ja turhauttavampi. Ensimmäinen NiOh oli ehdottomasti aikanaan vaikein Soulslike ja vaikka monet samat ideat ovat läsnä tässäkin pelissä, ei paketista löydy oikeastaan mitään sellaista, joka samalla tavalla nappaisi kuin ensimmäisellä kerralla, varsinkaan pomotaisteluissa ja kenttärakenteissa, koska peli tuntuu niin paljon turhauttavammalta.

147. Cuphead

Peli joka näyttää todella hyvältä ja jossa on paljon silmää yksityiskohdille. Isona ongelma on kuitenkin se pelattavuus joka ei ole erityisen mielekästä. Vaikeustaso on turhankin kireä ja monet pomoviholliset ovat melkoisia tankkeja jotka kestävät aika paljon rankaisua, tai sitten aseet ovat todella tehottomia.

146. Returnal

Tämän pelin huonot puolet eivät tule toiminnasta tai tarinan rakentumisesta, vaan suoraan siitä, miten peli rakentuu. Kaikki nojaa niin paljon puhtaaseen sattumaan pakotettuun grindaamiseen, että kokonaisuus muuttuu rasittavaksi erittäin nopeasti. Koska lähes kaikki nollaantuu joka kerta kun kuolema korjaa, muuttuu pelaaminen samojen alueiden kahlaamiseen, hyvien aseiden ja hahmoa tehostavien esineiden toivossa. Tämä prosessi ei ole niin hauska, että sen viitisi tehdä uudestaan ja uudestaan, koska kaikki tapahtuu pitkälti sattumalta.

145. Yooka-Laylee

Kuin PS1 aikakauden tasohyppely tietyllä modernisoinnilla, mutta ei tarpeeksi pitkälle viedyllä. Pelattavuudessa on tietyt hankaluudet ja yleisesti pelimaailma jättää paljon toivomisenvaraa, varsinkin siinä puuduttavuudessaan. Pelissä saisi olla paljon enemmän hienosäätöä, koska tälläisenään se jättää aika heikon loppuvaikutelman, jossa pääosassa ovat menneisyyden peli-ideat, jotka eivät ole vanhentuneet arvokkaasti.

144. Heavenly Sword

Taivaallinen miekka on peli joka on peruspelattavuudeltaan todella hyvä. Miekassa on kolme muotoa ja toiminta on oikeasti todella näyttävää ja miellyttävää.

Peli on kuitenkin kahta asiaa. Pituudeltaan lyhyt ja tunnelmaan heikko. Pelin hahmot ovat pääosin todella tylsiä ilmestyksiä ja pääpahis myös ikävän heikosti tehty. Kenttiin on ajoittain yritetty lisätä vaihtelua, mutta se ei juuri auta. Vaikka pelattavuus onkin hyvä, niin tämän pelin kanssa kokonaisuus oli sellainen, että siitä ei vain löytynyt mitään järin kiinnostavaa.

143. Aliens: Fireteam Elite

Paperilla hyvä aliens aiheinen tiimipohjainen räiskintä, joka kuitenkin muuttuu erittäin nopeasti pelkäksi aaltotaisteluksi turhankin nopeasti nousevalla vaikeustasolla. Pelistä puuttuu kaikki vaihtelu ja räiskintä ei sekään ole mitenkään erikoista koska pelissä saa tehdä samoja asioita uudestaan ja uudestaan kentästä toiseen.

142. Dead Rising 2

Jatkaa hyvän idean pelisarjaa, mutta aika heikolla toteutuksella. Pomoviholliset ovat todella huonosti tehtyjä ja pelattavuus menee ikävän usein todella puuduttavalle tasolle koska monet asiat on tehty turhain vaikeasti.

141. Asura's Wrath

Typeryyteen venyvä huumori, rasittava nappuloiden hakkaaminen ja pöhkö kokonaisuus. Pelattavuus yltyy monesti naurettavaksi nappuloiden hakkaamiseksi ja muutenkin peli on valtaosan ajasta todella puuduttavaa pelattavaa eikä taisteluissa ole todellista mielekkyyttä.

140. Team Sonic Racing

Ei mikään CTR vaan ryhmärallia ei niin hyvillä varusteilla ja aika tylsällä tarinakampanjalla josta huokuu sellainen halppistoteutus. Tietysti paljon huonompiakin rallipelejä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta tämän olisi voinut olla merkittävästi parempikin.

139. Evil Dead: The Game

Kiinnostava asetelma mutta toteutus ei vain nappaa. Sanotaan että tässä on paljon samaa kuin Friday the 13th pelissä, joka ei sekään nyt mikään huipputapaus ole, mutta kun tämä on tullut sen jälkeen, niin luulisi tämän olevan parempi, mutta lopputulos on selvästi heikompi, turhauttavampi ja tarpeettomilla tavoilla monimutkaisempi, mikä ei tässä tapauksessa auta peliä millään tavalla.

138. Another World

Yritys erehdys peli, lähemmäs mikä tahansa ja kaikki tappaa kerrasta, vähän väliä pitää arpoa että mitä pitäisi tehdä, minne pitäisi mennä ja miten pääsee eteenpäin, puhumattakaan tässä pelissä voi saada itsensä tilanteeseen jossa eteenpäin ei enää pääse.

137.  Yakuza: Kiwami

Niin paljon tekstiä ja varsinkin aluksi niin laahaavaa tekemistä. Tarina nappaa heikosti ja iso pelistä on melkoista pelleilyä. Taistelussa tietty ylitseampuvuus ei isommin häiritse, mutta se aivan ylitse vedetty perseily, mitä tarinassa, sivutehtävissä ja niin monessa muussakin osa-alueessa on jatkuvasti, kiristyy kyllä hermoja aivan liikaa. Taistelussa on kuitenkin puolensa ja sitä kautta pelistä saa jopa irtikin jotakin. Mutta kokonaisuudessa on liian paljon luettavaa ja huomioitavaa mikä todella heikentää kokonaisuutta, kun tarina ei sinällään kiinnosta.

136. Max Payne 3

Peli jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Toiminta on näyttävää, ei epäilystäkään, mutta on rienausta väittää tätä Max Payneksi kun se yrittää surkeasti imitoida sitä, mitä Remedy osaa tehdä. Tarinallisesti tämä on erittäin heikko esitys eikä edes kunnolla jatka edeltäjänsä jalanjäljissä. Tätä alemmas pääsee vain Marky Mark elokuvaversiolla (ja se on pohjalla niin monella tavalla).

135. Catherine

Yllättävän hyvä tarina ei kestä rasittavaa pelattavuutta. Muutoin ei olisi mitään isompaa ongelmaa mutta ne monet pulmapainotteiset kiipeilyosuudet muuttuvat loppupuolelle mentäessä niin rasittaviksi että siitä kärsii isompikin kokonaisuus.

134. Grand Thef Auto V

Tuntuu että tässä kohtaa se tietty tyyli mitä GTA sarjassa on ollut (mitä en itse nyt niin hyvä pitäisi alunalkaenkaan) on jo täysin poissa. Ajaminen on tylsää kun sitä joutuu tekemään pakonedestä niin paljon, pelihahmot ovat tylsiä, kaikki toistaa itseään eikä missään ole sellaista mielekkyyttä joka kannustaisi jatkamaan.

133. Judgment

Yakuza sarjan tavoin, mutta osin siitä poiketen, Judgment kertoo varsin kattavan, joskin varsin typeriä vivahteita pursuavan tarinan. Pääroisto on todella huono ja toiminta on varsin itseääntoistavaa. Sivutehtävät eivät erityisemmin nappaa ja monet pelin rasittavat asiat ovat sellaisia joita tulee vastaan uudestaan ja uudestaan. Tiettyä viehättävyyttä pelissä on, mutta niin monet asiat voisivat olla paremminkin.

132. Worms 3D

Kaikki pelisarjat eivät kuulu kolmanteen ulottuvuuteen ja tästä sarjasta lähti kaikki se sydän, mikä teki sarjasta niin hyvän, kun mentiin 3D ympäristöön. Tämä ei vain toimi samalla tavalla koska peli on suoraan epätarkka ja vaativampi kokonaisuus joka menee pahemmassa puutteessa, mutta joka on helposti sarjansa huonointa antia.  

131. Lords of Fallen

Yksi ensimmäisiä soulslikeja joka on eri tekijältä kuin alkuperäiset genrenluojat. Lords of Fallen on tyyliltään hyvä ja mukana on muutamia uusia ideoita genreen, mutta heti alun jälkeen alkaa käymään todella ilmiselväksi että mielikuvitusta kokonaisuudessa ei ole käytetty varmaan yhtään, sillä pomoviholliset, normaalit viholliset ja valtaosa kentistä on melko tylsästi toteutettua. Asiaa ei auta sekään että monet viholliset on tehty vieläpä melko epäreiluksi, mikä korostaa sitä, että viimeistely tässä pelissä ei ole nimeksikään, mikä korostaa sitä, että hyvällä idealla on tehty keskinkertainen peli.

130. Silent Hill 3

Ohjattavuus on edelleen täyttä kuraa, mutta nyt lisäongelmaksi tulee se, että peli alkaa aivan liian nopeasti, siinä mielessä että pelattavuuteen ei ehkä juurikaan tottua. Lisäksi tämä peli on alusta asti sieltä hyvin sekavasta päästä, mikä vain korostaa sitä turhauttavuutta mitä pelissä alkaisi kokea hyvienkin kontrollien kanssa. Ei epäilystäkään etteikö tämä pelisi olisi oikeasti hyvä, jos kontrollit olisivat edes siedettävät.

129. Sonic Mania

Se Sonic peli joka syystä tai toisesta on jäänyt huonoilla tavoilla mieleen. Voi tietysti olla että tämä paikka voisi kuulua yhdelle jos toisellekin pelille sarjassa, mutta Sonic Mania on se peli jolle en itse ole oikeastaan missään kohtaa mitenkään lämmennyt.

128.  Aladdin

SNES peli joka kärsii juurikin niistä tyypillisista ongelmista. Ohjattavuus on vähän hutera ja pelihahmo pääsee nopeasti hengestään. Pelin tasohyppelyosuudet tekevät siitä monesti aika haastavan ja vaikka peli seuraakin elokuvan tapahtumia varsin hyvin, niin ei sitä nyt voi mitenkään erityisen laadukkaaksi kutsua.

127. Megaman X7

Melko ylivoimaisesti surkein peli X sarjassa. Viholliset on pääasiassa ärsyttäviä, 2D ja 3D kulmien välillä hyppiminen ei tee pelille mitään palveluksia ja tietty automatisointi tylsistää kokonaisuutta. Vahvuuksia on hyvin vähän ja monesti tuntuu että tämä on sellainen peli jossa ideat ovat suoraan loppuneet. Pelattavuus on kuitenkin se yksi osa mikä todella tekee tästä pelistä niin huonon kun sitä vertaa mihin tahansa muuhun peliin sarjassa.

126. Resistance 2

Kuin Killzone 2, ei Resistance 2 ole juuri parempi, vaan huonompi. Tämä peli on kuin perusräiskinnän alasarjaa. Aseita on siinä missä muissakin peleissä niitä jopa yritetty maustaa vähän. Tarina on myös keskiverto mutta tämä peli tuntuu olevan pääasiassa vaikea ammuskelujakso toisensa perään ja välillä yksi pomomörkö. Muistan tästä pelistä lähinnä sen että kerran toisensa jälkeen vastaan tuli kohtaus jossa tapetaan pirusti monsuja tai kuollaan hetkessä ties mihin. Hauska tätä ei ollut juuri pelata ja pelin hahmot olivat nekin helposti unohdettuja perus jamppoja.

125. For Honor

Niin paljon potentiaalia, heitettynä hukkaan. For Honor on niin monella tavalla niin hyvältä vaikutta koska siinä yhdistyvät niin ritarit, viikingit kuin samuraitkin ja peli on ulkoisesti todella hienon näköinen. Ongelmallisinta on se, että pelin taistelusysteemi on monin paikoin tarpeettoman monimutkainen, mikä johtaa siihen, että peliin on hankala päästä sisään.