Parhaiden pelien järVjestykseen laittaminen menee monesti täysin mututuntumalla sillä vaikka pelit voi jakaa karkeasti hyviin ja huonoihin, on se järjestyksen valinta varsin haastava prosessi. Monet pelit ovat pitkälti samalla viivalla ja siitä syystä niiden pienien ja ratkaisevien erojen valinta voi olla erittäin haastavaa, etenkin kun pelejä on kertynyt vertailuun niin suuri määrä. Erityisen haastavaa vertailusta tulee kun pelejä on paljon, koska silloin vertailua pitää tehdä niin moneen eri kohteeseen.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
KUNNIAMAININTOJA
Tässä kohtaa aletaan saavuttaa se maaginen raja jossa mukaan mahtuvat pelit alkavat mennä jo sinne "välimallia" sektorille. Tosin, samalla aikaa tulee miettineeksi, että ehkä se raja on jo saavutettu.
Dragons: Legends of Nine Realms
Shadow of Zorro
Werewolf Apocalypse: Heart of the Forrest
Transformers: Battlegrounds
Puss in Boots
Vikings: Wolves of Midgard
Plague Inc
177. Godzilla: Unleashed
PS2:n tappelupeli joka ei ole sieltä parhaiten ikääntyneestä päästä, mutta mitä tulee Godzilla peleihin, on Unleashed varsin hyvä kokonaisuus, etenkin jos siltä ei odota mitään ihmeellistä. Kokonaisuus toimii aikakauden tasolla erittäin hyvin ja tarjoaa varsin mukavan hahmovalikoiman sopivan jämptillä pelattavuudella.
176. Dark Pictures Anthology: House of Ashes
Mahdollisesti se peli sarjassa joka onnistunut kaikista parhaiten siinä mitä on yrittänyt sillä se on yhtä aikaa erittäin hyvä toiminnallinen kokonaisuus, yllättävä fantasiatrilleri sotadraamassa ja mukana on oikeasti hyvin tehtyjä ja pitkäjänteisiä juonikuvioita joissa on useita onnistuneita lopputuloksia.
175. Hitman: Absolution
Kaikista Hitman peleistä, vasta Absolution todella tuntui oikeasti mielekkäältä. Peli on todella haastava, jos sen antaa olla. Peli on todella mielekäs räiskintä, jos niin valitsee mutta tyylillisesti, se on jokaisessa tapauksessa todella hyvin tehty ja tarjoaa pelaajalle paljon vaihtoehtoja.
174. Champions: Return to Arms
Yksi näitä pelejä joka toimii erinomaisesti hyvällä porukalla. Useampi hahmoluokka ja valtava määrä erilaisia aseita ja haarniskoita tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Ehdottomasti tälläinen peli joita kaipaisi nykyään vähän enemmänkin ja vieläpä local co-op tyylillä.
173. Burnout 3: Takedown
Rallipelejä ei ole paljoa näillä listoilla näkynyt ja siihen on syynsä, ne eivät ole juuri koskaan mitenkään hauskaa pelattavaa. Burnout 3 on kuitenkin yksi niitä tapauksia kun meno on erittäin hauskaa riippumatta siitä, mikä pelimuoto on kyseessä. Eihän tämä sitä perinteisintä rallia ole, mutta ehdottomasti sitä hauskempaa laatua mitä löytyy.
172. Severed Steel
Näyttävyys ennenkaikkea ja hyvänä kakkosena intensiivinen toiminta. Tarina on lähinnä kiva lisä ja melko huonosti tehty, mutta se miten paljon pelin toiminnasta voikaan saada irti, on kyllä varsin kiitettävää tasoa. Hidastuksia, hyppyjä, seinäjuoksua ja vaikka mitä tarjoamassa näyttävää ammuskelua. Kaikkine rajoituksineen ja oikoteineen mitä toteutukseen tulee on tämä FPS kokonaisuus erittäin hyvin toteutettu ja toimii parhaiten pienissä erissä jossa toiminta on pääosassa ja kaikki muu lisukkeena.
171. Alien vs Predator: Extinction
Ihminen, alieni vai predatori. Riippumatta omasta valinnasta, luvassa on todella haastava ja laaja kampanja kun jokaisella kolmesta on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei ole ajan kuluessakaan merkittävästi menettänyt tehoaan ja harva aiheen peli yltää samalle tasolle.
170. 007: Agent Under Fire
FPS Bond pelien joukossa monilla mieleen tulee GoldenEye, tiedän sen, mutta itselle tämä on se mikä on jäänyt mieleen, monista moninpelisessioista. 007:n pelit ovat monesti vähän niin ja näin, mutta joskus jotkut pelit vain nousevat mieleen astetta parempina, vaikka syyt olisivatkin aika pieniä.
169. Alice: Madness Returns
Synkkä versio Liisasta Ihmemaassa. Toiminta on varsin hyvin tehtyä ja tasohyppelyssä on puolensa ja salapaikkojakin riittää. Se mikä kuitenkin todella tekee tästä niin hyvän pelin, on se synkkä tunnelma, erittäin hyvin tehdyllä tarinalla, joka tuo aivan uuden ja ankean puolen tarinaan, etenkin tosimaailmassa, jonka nähtyään ei ole ihme että Ihmemaastakin on tullut groteski versio siitä, mitä se joskus oli.
168. Slay the Spire
Yllättävän hyvä korttipelitoiminta jossa haaste nousee todella hurjaa vauhtia, mutta se on pelin pituus mielessä pitäen todella ymmärrettävää. Slay the Spire on joka tapauksessa todella hauska ja haastava peli jossa ne lyhyet pelisessiot saattavat venyä varsin pitkiksi.
167. Plague Tale: Requiem
Innocencella on hyvin vähän asioita jotka se tekee seuraajaansa paremmin. Sir Nicholas on yksi asia, mutta Requiem on monella tavalla parempi ja mielekkäämpi peli pelata ja joukossa on monia hyviä hahmoja, jotka ovat pitkälti samalla viivalla aiempien kanssa, joskin paikoin ratkaisevasti parempia.
166. Tomb Raider
Lara Croftin uuden tarinan alku on sitä vanhempaa starttia trilogialle mutta myös Rise of Tomb Raider olisi oikein hyvä vaihtoehto trilogian parhaaksi, sillä kolmas peli ei sitten enää ollut kovin hyvä. Vähän vanhemmista Underworld of myös ehdottomasti hyvä pitää mielessä, koska hyvä toimintaseikkailu sekin on. Siinä missä ensimmäiset pelit sarjassa eivät ole sieltä parhaasta päästä, ovat nämä uudemmat, Uncharted tyylisemmät pelit ehdottomasti sieltä paremmasta päästä.
165. Alienation
Twinstick räiskintää futuristisella otteella. Pelistä tulee mieleen jotakin Alien Swarmin ja Helldiversin suuntaista, mutta kokonaisuutena paljon helpompaa. Moninpelinä toimii paremmin, mutta yksinpelinäkin tästä saa aika paljon irti hektisenä toimintapläjäyksenä jossa ammuttava ei kovin äkkiä lopu ja jossa yksinkertaisesta pelattavuudesta on saatu todella paljon irti.
164. Quake 3: Revolution
Yksi niitä räiskintäpelejä joista muistaa hyvin ne moninpelit mutta tästä pelistä myös sen varsin kelvollisen kampanjan useamman pelattavan hahmon kanssa. Tunnelmallinen ja mielekäs räiskintä.
163. Tekken 3
Valinta on pitkälti tämän ja Tekken 5:n välillä sillä ne ovat sarjan parhaat pelit ja tappelupelien joukossa edelleen sellaisia jotka pitävät pintansa. Hyvä hahmovalikoima, toimiva taistelusysteemi ja pääasiassa laadukas toteutus. Ratkaisevilla tavoilla juurikin sellaista settiä mitä tappelupeliltä voisi odottaakin. Kolmonen lisäksi PS1 peli, joka edelleen pitää pintansa.
162. Dredge
Tämä on peli joka on muutamilla aika simppeleillä tavoilla mielekästä pelattavaa ja joka onnistuu aika yksinkertaisella pelikierteellä tarjoamaan koukuttavaa pelattavaa. Se mikä tästä tekee kuitenkin merkittävästi paremman kuin monista muista tulee siitä, mitä tunnelmassa on tarjolla syvemmällä, sillä Dredge on paljon karmivampi kokonaisuus miltä se aluksi vaikuttaa.
161. Borderlands 2
Omalaatuinen omalaatuisella huumorilla, uskomattoman hyvällä graafisella ulkoasulla ja tuhottomalla määrällä pelattavaa. Erilaisia hahmoja on paljon, ammuttavaa on paljon ja kerättävää on paljon. Mutta eniten tässä pelissä on aseita. Ja omalaatuista huumoria joka on välillä todella hauskaa ja välillä kiusallista.
160. Chip & Dale: Rescue Rangers 2
NES klassikko parhaasta päästä. Tikun ja Takun pelastuspartion tunnelmassa etenevää tasohyppelyä joka on yksin suhteellisen haastavaa, mutta kaksin, mahdollisesti paljon, paljon hauskempaa ja helpompaa. Disney NES kirjaston parhaimmmistoa.
159. Infamous: Second Son
Pahamaineinen on sellainen pelisarja joka kehittynyt juurikin oikeilla tavoilla ja Second Son on sarjasta se paras osa sillä se toimii monella tavalla juuri kuin ensimmäinenkin, mutta voimia on enemmän ja muutenkin liikkuminen on nopeampaa.
158. Mirror's Edge
Peli joka oli pitkään todella ainutlaatuinen. Parkouria ensimmäisessä persoonassa kontrolleilla jotka vaativat paljon opettelemista, mutta joiden hallitseminen takaa todella vauhdikasta menoa jossa näyttävyys ja intensiivisyys luovat erinomaisen tunnelman.
157. Metro: Last Light
Metro sarjan tunnelmallinen, riipaiseva ja karu keskimmäinen osa. Metro 2033 voisi hyvin olla se oma valinta, mutta Last Lightin kanssa valinnoissa tuntuu olevan enemmän painoarvoa, kun 2033 kanssa iso osa kokonaisuutta oli se, että pelaaja ei yksinkertaisesti tiennyt, miten tämä pelisarja toimii.
156. A Hat in Time
Todella veikä tasohyppelyä keräilypeli laadukkaalla ääninäyttelyllä, nokkelilla peliratkaisuilla ja todella hienosti joukosta erottuvilla kentillä joiden kautta kokonaisuus pysyy todella vaihtelevana loppuun asti. Kuin modernisoitu versio PS1:n tasohyppelykeräilymaratoonipelistä.
155. Incredible Adventures of Van Helsing
Tyylikäs kokonaisuus erittäin hyvällä päähenkilöllä ja apuhahmolla. Pääroisto on aika heikko esitys mutta kokonaisuutena peli tarjoaa varsin paljon tehtävää, kerättää, kehitettävää ym. Ajoittain tuntuu että pelissä on liikaa kaikkea mutta hyvä kokonaisuus joka tapauksessa.
154. Little Nightmares
Ulkoasu on todella iso syy miksi tämä peli toimii niin hyvin. Peli näyttää yhtä aikaa todella huvittavalta sekä häiritsevältä. Kauhu on toteutettu esimerkillisesti ja kysymyksiä ja ajatuksia herättävä tarina luo hyvin kyseenalaisen loppuvaikutelman, puhumattakaan monista hyvin pahoista käänteistä.
153. Resistance 3
Räiskintää joka on merkittävä parannus verrattuna edeltäjäänsä. Aseita on kiva käyttää, niissä on sopivasti vaihtelua ja pelin yleinen rytmitys on erinomaisella tasolla. Haaste on pääasiassa hyvin tehtyä ja tarinallisesti kaikki on paljon kiinnostavampaa ja koukuttavammin kerrottua kuin missään kohtaa sarjaa. Vaikuttaa perusräiskinnältä, mutta onnistuu viimeisellä kerralla olemaan merkittävästi joukosta erottuvaa toimintaa.
152. Road Rash
Rallipeli josta on erityisen hyvät muistot. Pääasiassa varsin simppeliä moottoripyörärallia jossa voi monottaa ja piestä muita motoristeja jotka tulevat tarpeeksi lähelle. Pääasiassa kokonaisuudessa ei ole mitään maata mullistavaa, mutta tämä on yksi niitä pelejä joka on jättänyt todella hyvän vaikutelman kun sitä joskus aikoinaan pelasi.
151. Okami
Yksi PS2:n onnistuneimpia pelejä mitä tulee pelattavuuteen. Yllättävän laaja kokonaisuus joka lopussa vähän sakkaa, mutta joka tarjoaa valtavan tarinan toinen toistaan paremmilla kohdilla. Mutta niitä heikkouksiakin on aika paljon. Helposti yksi taiteellisimpia ja hienoimman näköisi pelejä kakkospelikkarilla. Okami on erinomainen esimerkki kulttiklassikosta, se on hyvä peli, mutta samalla aikaa siinä on paljon sellaisia osia jotka heikentävät sen tasoa.
150. Halo: Combat Evolved
Monien FPS pelien joukossa tämä on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä mitä moderniin tyyliin tulee. Räiskintä on hauskaa, scifi asetelma toimii ja regeneroituva elinvoima on tullut merkittäväksi osaksi todella monia pelejeä FPS genressä ja sen ulkopuolella. Master Chief on todellinen badass ja vaikka pelin tarina ei olekaan sieltä ihmeellisimmästä päästä, niin tämä on FPS pelien joukossa erittäin hyvin tehty.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.