Parhaiden pelien järjestykseen laittaminen menee monesti täysin mututuntumalla sillä vaikka pelit voi jakaa karkeasti hyviin ja huonoihin, on se järjestyksen valinta varsin haastava prosessi. Monet pelit ovat pitkälti samalla viivalla ja siitä syystä niiden pienien ja ratkaisevien erojen valinta voi olla erittäin haastavaa, etenkin kun pelejä on kertynyt vertailuun niin suuri määrä.  Erityisen haastavaa vertailusta tulee kun pelejä on paljon, koska silloin vertailua pitää tehdä niin moneen eri kohteeseen.

 

 

 

Lyhyt sääntökertaus:

 

Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa

Vain pelejä joita olen itse pelannut   

Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Tässä kohtaa aletaan saavuttaa se maaginen raja jossa mukaan mahtuvat pelit alkavat mennä jo sinne "välimallia" sektorille. Tosin, samalla aikaa tulee miettineeksi, että ehkä se raja on jo saavutettu.

 

Dragons: Legends of Nine Realms

Shadow of Zorro

God of War: Ragnarök

Transformers: Battlegrounds

Mirror's Edge

Dead Space Remake

Okami

 

177. Batman (NES)

Yksi NES kirjaston parhaita pelejä, huomioiden että onko vielä elokuvapeli. Todella jämptit kontrollit ja yllättävän hieno graafinen ulkoasu. Paikoitellen turhankin vaikea, kuten monet aikakautensa pelit, mutta mahdollisesti vanhin, oikeasti hyvä Batman peli tasohyppelypuolelta.

176. Asterix & Obelix: Slap Them All

Asterix peli jonka olisi pitänyt ilmestyä jo ajat sitten. Juuri sopivaa aivotonta mättöä oikeanlaisilla toiminnallisilla ratkaisuilla. Tarinallinen puoli on tehty järkyttävän huonosti ja juurikin sillä mentaliteetilla että mennään sieltä mistä aita on matalin. Taistelu on tosin aivan toista sorttia sillä valtavasta toistosta huolimatta se on erittäin mielekästä pelattavaa.

175. Quake 3: Revolution

Yksi niitä räiskintäpelejä joista muistaa hyvin ne moninpelit mutta tästä pelistä myös sen varsin kelvollisen kampanjan useamman pelattavan hahmon kanssa. Tunnelmallinen ja mielekäs räiskintä.

174. Road Rash

Rallipeli josta on erityisen hyvät muistot. Pääasiassa varsin simppeliä moottoripyörärallia jossa voi monottaa ja piestä muita motoristeja jotka tulevat tarpeeksi lähelle. Pääasiassa kokonaisuudessa ei ole mitään maata mullistavaa, mutta tämä on yksi niitä pelejä joka on jättänyt todella hyvän vaikutelman kun sitä joskus aikoinaan pelasi.

173. Burnout 3: Takedown

Rallipelejä ei ole paljoa näillä listoilla näkynyt ja siihen on syynsä, ne eivät ole juuri koskaan mitenkään hauskaa pelattavaa. Burnout 3 on kuitenkin yksi niitä tapauksia kun meno on erittäin hauskaa riippumatta siitä, mikä pelimuoto on kyseessä. Eihän tämä sitä perinteisintä rallia ole, mutta ehdottomasti sitä hauskempaa laatua mitä löytyy.

172. Rage 2

Räiskintäpelien joukossa Rage sarja ei ole se ihmeellisin, mutta Rage 2 on selvästikin ottanut mallia monista niistä FPS peleistä jotka ovat tehneet erilaisia asioita todella hyvin. Liike on erittäin hyvin toteutettua, aseita on mukavasti ja ammuskelu on muutenkin todella mielekästä, vaikka kokonaisuus onkin myös tälläinen vähän turvotettu ja toistolla kuorrutettu.

171. Dark Pictures Anthology: House of Ashes

Mahdollisesti se peli sarjassa joka onnistunut kaikista parhaiten siinä mitä on yrittänyt sillä se on yhtä aikaa erittäin hyvä toiminnallinen kokonaisuus, yllättävä fantasiatrilleri sotadraamassa ja mukana on oikeasti hyvin tehtyjä ja pitkäjänteisiä juonikuvioita joissa on useita onnistuneita lopputuloksia.

170. 007: Agent Under Fire

FPS Bond pelien joukossa monilla mieleen tulee GoldenEye, tiedän sen, mutta itselle tämä on se mikä on jäänyt mieleen, monista moninpelisessioista. 007:n pelit ovat monesti vähän niin ja näin, mutta joskus jotkut pelit vain nousevat mieleen astetta parempina, vaikka syyt olisivatkin aika pieniä.

169. Valkyria Chronicles

Maailmansodasta vaikutteita ottava sotatarina animetyylisellä ulkoasulla. Tarina on kerrottu oikein hyvin ja toiminta on toteutettu varsin mielekkäällä tavalla, tarjoten paikoin hyvin karun haasteen, mutta samalla aikaa tarjoten myös runsaasti vaihtoehtoja haasteiden voittamiseen.

168. Hollow Knight

Graafisesti poikkeuksellisen upea kokonaisuus joka sijoittuu ötökkämaailmaan ja sitä kautta onnistuu tuomaan mukanaan varsin paljon veikeää sisältöä. Eniten kuitenkin nappaa se juuri oikealla tavalla tehty äänimaailma ja ulkoasu jota on ilo katsella. Eikä erinomaisesta pelattavuudestakaan mitään haittaa ole.

167. Shovel Knight

Oikeanlainen paluu nostalgiseen NES-SNES aikaan moderneilla tempuilla. Peli on haastava, ei epäreilu, oikeilla tavoilla ja kokonaisuutena varsin laaja ja rikas. Pelattavaa on runsaasti ja sitä kautta pelin parissa viihtyy aika hyvin aika pitkään. Sen lisäksi pelissä on juurikin oikeanlainen rennon humoristinen ote joka alkaa päähahmon asevalinnasta.

166.  Star Wars: Jedi Knight II - Jedi Outcast

​Vähän ajan kuluttama, mutta yllättävän hyvä varsinkin sen jälkeen kun saa käsiinsä valomiekan. Ensimmäisen persoonan räiskintänä ihan kivaa touhua, mutta tuplasti parempaa toiminta on valosapelilla, oli sitten kyse ensimmäisestä tai kolmannesta persoonasta. Suurimmat ongelmat ovat hyvin epätasainen vaikeustaso ja paikoin erittäin sekava kenttäsuunnittelu joka johtaa monesti siihen, että pelissä ei tiedä että mitä pitäsi ihan oikeasti tehdä. Jedi Academy on erittäin hyvä valinta myös, mutta tarinallisesti tämä on parempi.

165. Halo: Combat Evolved

Monien FPS pelien joukossa tämä on ehdottomasti sieltä parhaasta päästä mitä moderniin tyyliin tulee. Räiskintä on hauskaa, scifi asetelma toimii ja regeneroituva elinvoima on tullut merkittäväksi osaksi todella monia pelejeä FPS genressä ja sen ulkopuolella. Master Chief on todellinen badass ja vaikka pelin tarina ei olekaan sieltä ihmeellisimmästä päästä, niin tämä on FPS pelien joukossa erittäin hyvin tehty.

164. Resistance 3

Räiskintää joka on merkittävä parannus verrattuna edeltäjäänsä. Aseita on kiva käyttää, niissä on sopivasti vaihtelua ja pelin yleinen rytmitys on erinomaisella tasolla. Haaste on pääasiassa hyvin tehtyä ja tarinallisesti kaikki on paljon kiinnostavampaa ja koukuttavammin kerrottua kuin missään kohtaa sarjaa. Vaikuttaa perusräiskinnältä, mutta onnistuu viimeisellä kerralla olemaan merkittävästi joukosta erottuvaa toimintaa.

163. Tekken 3

Valinta on pitkälti tämän ja Tekken 5:n välillä sillä ne ovat sarjan parhaat pelit ja tappelupelien joukossa edelleen sellaisia jotka pitävät pintansa. Hyvä hahmovalikoima, toimiva taistelusysteemi ja pääasiassa laadukas toteutus. Ratkaisevilla tavoilla juurikin sellaista settiä mitä tappelupeliltä voisi odottaakin. Kolmonen lisäksi PS1 peli, joka edelleen pitää pintansa.

162. Dredge

Tämä on peli joka on muutamilla aika simppeleillä tavoilla mielekästä pelattavaa ja joka onnistuu aika yksinkertaisella pelikierteellä tarjoamaan koukuttavaa pelattavaa. Se mikä tästä tekee kuitenkin merkittävästi paremman kuin monista muista tulee siitä, mitä tunnelmassa on tarjolla syvemmällä, sillä Dredge on paljon karmivampi kokonaisuus miltä se aluksi vaikuttaa.

161. Hitman: Absolution

Kaikista Hitman peleistä, vasta Absolution todella tuntui oikeasti mielekkäältä. Peli on todella haastava, jos sen antaa olla. Peli on todella mielekäs räiskintä, jos niin valitsee mutta tyylillisesti, se on jokaisessa tapauksessa todella hyvin tehty ja tarjoaa pelaajalle paljon vaihtoehtoja.

160. Spec Ops: The Line

Ulkokuoreltaan tavallisen oloinen kolmannen persoonan räiskintä, joka kuitenkin kertoo uskomattoman hyvän tarinan sodan kauhuista, monin kääntein joita ei välttämättä osaa edes ajatella sen enempää. Tämä peli korostaa että on olemassa raja jota ei pitäisi ylittää ja kaikki mikä sen ympärillä on voi tuntua aivan jokapäiväiseltä sodalta.

159. Infamous: Second Son

Pahamaineinen on sellainen pelisarja joka kehittynyt juurikin oikeilla tavoilla ja Second Son on sarjasta se paras osa sillä se toimii monella tavalla juuri kuin ensimmäinenkin, mutta voimia on enemmän ja muutenkin liikkuminen on nopeampaa.

158. Tomb Raider

Lara Croftin uuden tarinan alku on sitä vanhempaa starttia trilogialle mutta myös Rise of Tomb Raider olisi oikein hyvä vaihtoehto trilogian parhaaksi, sillä kolmas peli ei sitten enää ollut kovin hyvä. Vähän vanhemmista Underworld of myös ehdottomasti hyvä pitää mielessä, koska hyvä toimintaseikkailu sekin on. Siinä missä ensimmäiset pelit sarjassa eivät ole sieltä parhaasta päästä, ovat nämä uudemmat, Uncharted tyylisemmät pelit ehdottomasti sieltä paremmasta päästä.

157. Life is Strange

Yksi parempia tarinallisia pelejä, pääasiassa siksi että monet pienet yksityiskohdat ja taustalla tapahtuvat asiat pitävät kokonaisuuden todella elävänä. Helposti oman sarjansa paras peli hyvällä päähenkilöllä, hyvillä ideoilla joissa ei vältellä raskaitakaan asioita. Lopetus ei ole se paras mahdollinen, mutta se matka siihen lopetukseen onnistuu tarjoamaan erittäin hyvän kokonaisuuden.

156. Hat in Time

Todella veikä tasohyppelyä keräilypeli laadukkaalla ääninäyttelyllä, nokkelilla peliratkaisuilla ja todella hienosti joukosta erottuvilla kentillä joiden kautta kokonaisuus pysyy todella vaihtelevana loppuun asti. Kuin modernisoitu versio PS1:n tasohyppelykeräilymaratoonipelistä.

155. Incredible Adventures of Van Helsing

Tyylikäs kokonaisuus erittäin hyvällä päähenkilöllä ja apuhahmolla. Pääroisto on aika heikko esitys mutta kokonaisuutena peli tarjoaa varsin paljon tehtävää, kerättää, kehitettävää ym. Ajoittain tuntuu että pelissä on liikaa kaikkea mutta hyvä kokonaisuus joka tapauksessa.

154. Plague Tale: Requiem

Innocencella on hyvin vähän asioita jotka se tekee seuraajaansa paremmin. Sir Nicholas on yksi asia, mutta Requiem on monella tavalla parempi ja mielekkäämpi peli pelata ja joukossa on monia hyviä hahmoja, jotka ovat pitkälti samalla viivalla aiempien kanssa, joskin paikoin ratkaisevasti parempia.

153. Saint's Row 3

GTA tyylinen peli, mutta pesäero tulee siitä että tämä pelisarja on pähkähullu. Juuri siksi se tavallaan toimii. Värikäs ulkoasu, hurtti huumori ja sopivan toimiva pelattavuus tekevät tästä varsin hyvän paketin sillä autoilla ajaminen on monesti aika tylsää, kun paljon hullunkurisempiakin tapoja liikkua on. Nelonen olisi myös hyvä valinta

152. Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin

Näyttävää fantasiatunnelmaa ja toimintaa jossa otetaan melko monimutkainen, mielipuolinen ja silti jotenkin toimiva ote siitä aivan alkuperäisestä FF pelistä. Muuttujia on paljon ja vaikka peli voisi monella tavalla olla paljon hillitympi ja toisilla tavoilla taas lavennetumpi, saa tästä aika paljon mielekästä sisältöä ja toimintaa irti, sillä pelattavaa pelissä tavallaan riittää aika paljon. Siltikin, tuntuu että tästä pelistä olisi saatu merkittävästi enemmänkin irti ja tarinankerrontaa olisi voitu hioa merkittävästi pidemmälle.

151. Borderlands 2

Omalaatuinen omalaatuisella huumorilla, uskomattoman hyvällä graafisella ulkoasulla ja tuhottomalla määrällä pelattavaa. Erilaisia hahmoja on paljon, ammuttavaa on paljon ja kerättävää on paljon. Mutta eniten tässä pelissä on aseita. Ja omalaatuista huumoria joka on välillä todella hauskaa ja välllä kiusallista.

150. Pirates of the Caribbean: At World's End

Elokuvapeliksi, ei yhtään niin huono kuin voisi ajatella, varsinkaan PS2 tasolla. Peli seuraa elokuvan tapahtumia uskollisesti, joskin muutamille omilla muutoksilla ja tarjoaa oikein kivaa perustoimintaa ja muutamia oikein hyvin minipelejä. Kaksintaistelut ovat erityisen hyvin osia kokonaisuutta ja loppuhuipennus on erityisen hyvä. Pelissä on omat rajallisuutensa siinä miten peli on toteutettu ja se on paikoin aika kankea, mutta PS2 aikaan se oli yhdessä vaiheessa erittäin mielekästä pelattavaa.