Call%20of%20Cthulhu.jpg?1656407832

Kuule hänen kutsunsa ja käy hulluuteen



Sukellus H.P Lovecraftin luomaan, kaikkien vapaasti käytettävään mytologiaan. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka mutta harmillisen nopeasti pelin kanssa tulee huomaamaan, että useassa tilanteessa on menty sieltä mistä aita on matalin, eikä pelin mytologiaa ole käytetty tarpeeksi vahvasti, eikä tarinaan ole panostettu erityisen syvällisesti.


PlayStation Plus: Premium



Cthulhu Kutsu

Lovecraft on kauhun mestari ja monet hänen teoksiinsa pohjautuvat elokuvat ja kirjat ovat olleet erittäin laadukaita tuotoksia. Pelirintamalla ei ole isommin tullut tutustuttua hänen teostensa jatkeisiin, sillä niistä tulee hieman sellainen "piilottelu ja pakenemis"-mentaliteetin pelikokonaisuus ja ne eivät ole erityisen mielekästä pelattavaa. Tästä en tosiaan tiedä että onko kyseessä modernisoitu jatke Call of Cthulhu: Dark Corners of the Earth pelille, vai jotakin aivan omaa, mutta sen verran tämä maailma kiinnostaa ja houkuttaa, että nyt on hyvä hetki ottaa siitä selvää.


Kuiskaus Pimeässä

Pelin päähenkilö on yksityisetsivä Edward Pierce, sotaveteraani synkällä menneisyydellä ja painajaisilla, joita lääkitään viinalla. Pelaaja voi tosin laittaa korkin kiinni heti kättelyssä, mutta alkuvaikutelmana Pierce on monien kliseiden kokoelma. Uusin toimeksianto antaa kuitenkin ajateltavaa kun tehtävä vie Piercen saarelle tutkimaan Sarah Hawkins nimisen taitelijan kuolemaa. Satamakaupungissa käy nopeasti selväksi että Pierce ei ole erityisen tervetullut nuuskimaan paikkoja. Pelaajasta riippuen, voi tarinallinen kokonaisuus vaikuttaa varsin erilaiselta, sillä yksi muuttuja Piercen tarinassa on jo pelkästään se, että käyttääkö hän alkoholia tarinan aikana, vai ei. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään että pelaaja , Piercen kengissä sukeltaa painajaiseen joka on tehty mahdollisimman uskollisesti Cthulhu mytolgialle. Lovecraftin sanoin: "Kun katsot syvyyteen, syvyys katsoo takaisin."

Tarina alkaa sopivan verkkaisesti, opettaen pelaajalle perusteet ja luoden tunnelmaa. Heti kalastajakylästä huokuu se tietty Lovecraftmainen tunnelma, joka omalla kohdalla tuo nopeasti mieleen elokuvan Dagon. Kylässä jotkut osaavat käyttäytyä kun taas toiset eivät näe manterelaisia hyvänä asiana. Tiettyjen henkilöhahmojen tapauksessa tuntuu että hahmoa ei ole käytetty tarpeeksi aikaa, jonka vuoksi tietyt hahmot jäävät melko ohuiksi. Koska kyseessä Cthulhu peli, niin lähdemateriaalia paremmin tuntevat osaavat oitis odottaa vähän enemmän kuin ne, joille kaikki on aivan uutta. Oli mytologian tuntemus peräisin kirjoista, pöytäroolipelistä, elokuvista tai aiemmista peleistä, rakentaa tämä peli tarinaansa oikein hyvin tämän mytologian ympärille ja siinä mielessä tarina on jaksotettu erittäin hyvin. Erittäin suuri vahvuus on siinä, miten pelaajan päätökset muokkaavat pelihahmoa ja hänen suhtautumistaan kaikkeen. Hulluus ja monet traumat ovat omiaan hajottamaan todellisuuskuvaa ja mitä syvällisemmin pelaaja tutkii pelimaailmaa, sitä enemmän se voi järkyttää pelihahmon mieltä ja tehdä hänestä alttiimman ulkoisille vaikutuksille.

Syy miksi tämän pelin tarina toimii niin hyvin on siinä, että koska pelaajan valinnoilla on oma osuutensa siihen mihin tarina lopulta johtaa, ei Cthulhu mytologian tietämys ole minkäänlainen vaatimus. Cthulhusta ei isommin puhuta ja sitä kautta pidetään yllä mysteeria siitä että mikä tai mitä Cthulhu on ja mitä sen kutsu oikeasti tarkoittaa. Vaikka tarinassa onkin monia vahvuuksia, niin pelillisesti teos ei ole niin mielekästä pelattavaa, että se oikeasti houkuttaisi katsomaan tarinan alusta lopppuun asti useampaa kertaa, varsinkaan kun mukaan mahtuu useampi melko rasittavakin kohtaus. Parhaimmillaan peli on juurikin niissä kohdissa, kun pelaaja saa vihjeitä siitä, mitä hänen ympärillään oikeasti tapahtuu.


Etsivän monet puolet

Edward Pierce ei ole taistelija ja se käy melko pian selväksi. Hänen tapauksessaan taistelut käydään keskustelussa, sillä hänen ominaisuuksistaan riippuen pelaaja voi tehdä erilaisia asioita keskusteluissa, yleensä oppiakseen jotakin uutta. Pelaaja voi määrittää että mitä Piercen ominaisuuksia hän kehittää, mutta tuntuu että tässä on lähinnä runko, josta ei ole sitten saatu mitään aikaiseksi. Eri ominaisuuksilla on erilaiset mahdollisuudet onnistuea ja mitä enemmän pisteitä ominaisuuteen laittaa sitä korkeammaksi onnistumisprosentti kasvaa. Tämä pöytäroolipelimäinen lähestymistapa on ihan kiva, mutta se olisi voitu tehdä merkittävästä paremmin. Tälläisenään tuntuu että mahdollisuuksia ominaisuuksien käyttöön on melko vähän ja sitä kautta tuntuu että on ihan arpapeliä, että mikä ominaisuus olisi paras kehitettäväksi. 'Vahvuus' korostuu pääasiassa puheessa, mahdollisuutena uhkailla ja tälle on vastapuolena 'kaunopuheisuus' joka on lähinnä hämäystä. Vahvuutta voi käyttää myös ympäristössä, mutta pienimuotoisesti. Sen sijaan 'tutkinta' on erittäin tärkeä ominaisuus ja 'piilotetun havaitsemisesta' ei myöskään ole haittaa. Cthulhu mytologiasta jonkinverran tietävänä laitoin aluksi mahdollisimman paljon pisteitä okkultismiin ja psykologiaan. Okkultisti ja lääketiede ovatkin kaksi ominaisuutta, joita voi kehittää vain ympäristöstä löytyvillä esineillä, kuten kirjoilla.

Monella tavalla Call of Cthuhlhu tuo itselläni mieleen pelin; Council. Kyseisessä pelissä oli myös monia ominaisuuksia joita kehittämällä saattoi saada yliotteen keskustelussa tietynlaisista henkilöistä. Toisiin psykologia tehosi erittäin hyvin kun taas toisiin politiikka. Council osui myös teemallisesti varsin lähelle tätä peliä, mutta sen ote omaan tarinankerrontaansa, pelaajan valintojen merkitykseen ja isoihin muutoksiin, valinnoista riippuen oli rakennettu merkittävästi paremmin. CoC on tässä suhteessa tapaus jossa pelattavuus ei tuo tarinaa yhtä hyvin kuin Councilissa. Mutta tapa jolla CoC suhtautuu valintoihin onkin paljon pidemmälle mietittyä sillä lopputulokseen vaikuttavat asiat saattavat alkaa paljastua vasta sitten, kun on myöhäistä alkaa oikeasti vaikuttaa niihin.

Pelattavuudessa korostuu monesti keskustelu eri hahmojen kanssa. Keskustelussa on tietyt perusvaihtoehdot, mutta lisää repliikkejä avautuu keskustelua edeltävien tutkimusten perusteella. Jos pelaaja tutkii paikkoja ja tekee huomioita tarpeeksi, voi näitä opittuja tietoja käyttää keskustelussa hyväkseen. Tietyt ominaisuudet myös avaavat tiettyjä keskusteluvaihtoehoja, mikäli kyseinen ominaisuus on tarpeeksi korkealla. Keskustelut ovatkin monella tavalla sitä parasta antia mitä peli tarjoaa, mutta eivät tutkimuksetkaan kauas jää, sillä Pierce tekee paljon huomioita ympäristöstä löytyvistä esineistä. Merkittävästi heikompaa antia ovatkin ne näennäistä vaihtelua tarjoavat osuudet kokonaisuudessa. Välillä pelissä joutuu hiiviskelemään ja piilottelemaan, mikä on oitis todella rasittavaa ja tuntuu lähinnä tarpeettomalta hidastamiselta. Näitä pätkiä on tosin vain muutama, mutta nekin ovat liikaa. Pierce ei pysty taistelmaan vastaan, mikä korostaa mm. Amnesiastakin tuttua piileskelyä, mutta yhdessä vaiheessa Pierce voi ottaa toiminnallisemman lähestymistavan, joka sekin on pilattu todella pahasti. Nämä osuudet ovat juuri niin ärsyttäviä, että niitä ei tee mieli pelata uudestaan.


Vaatimattomaksi jäävä, lupaava kokonaisuus

Cthulhu aiheisia pelejä ei ole kovin montaa osunut kohdalle ja koska aihepiiri on omiaan kauhupeleille joissa vältellään toimintaan, ei ole ihmekään jos näin on. Call of Cthulhu: Dark Corners of Earth on se yksi jonka olemassaolosta tiedän, mutta ei ole ollut kiinnostusta edes kokeilla, vaikka olisi ollut tilaisuus. Sinking City on myös eräs joka perustuu Lovecraftin töihin, mutta ei oikeastaan Cthulhuun. Sen sijaan Sherlock Holmes: The Awakened voisi olla todella kiinnostavaa pelattavaa, sillä siinä mestarisalapoliisi uppotuu tähän maailmaan, siinä on samaa houkuttelevaa otetta kuin Sherlock Holmes vs Jack the Ripper pelissä, joka oli pulmapainotteisuudestaan huolimatta todella hyvä, lopetusta lukuunottamatta. Poikkeamatta liiaksi sivuraiteelle, todetaane että Cthulhu aiheisia pelejä ja elokuvia ei ole osunut kohdalle kovinkaan montaa, mutta Cthulhu tarusto on yksi näitä aihepiirejä josta mielellään näkisi enemmänkin materiaalia, vaikkapa sitten pelimuodossa.

Call of Cthulhu on varsinkin aluksi todella lupaava ja kiinnostava kokonaisuus joka pelillisessä mielessä alkaa horjua tietyssä vaiheessa pahasti. Myöskään tietyt pelin pulmaosuudet eivät ole sitä vahvinta antia ja uskallan jopa sanoa että jos pelissä olisi menty siihen, että lähemmäs kaikki olisi ollut Telltale tyylistä dialogien valintaa, simppeleitä puzzleja ja jokusia QTE pätkiä, olisi tämä helposti kasin peli. Omalla kohdalla on vaikea sanoa että mitä tältä ihan oikeasti odotin, mutta se oli enemmän kuin tämä lopputulos. Sanotaan että positiivista on se, miten vähän tässä oli sellaista välttelyhiiviskelyä jota on kauhupelimarkkinoilla aivan liikaa. Kauhutunnelmassa peli on onnistunut erittäin hyvin sillä psykologinen kauhu on erittäin upeasti tuotu esille sen monissa muodoissa. Call of Cthulhu on ehkä liian varovainen peli, koska siinä ei ole menty tarpeeksi pitkälle monissa vaiheissa. Siitäkin huolimatta että erilaisia lopetuksia on useita, ei peli ole erityisen houkuttelevaa pelattavaa useampaa kertaa. Mutta se voidaan sanoa, että tämä sopii erittäin hyvin sekä niille joille Cthulhu ei sano yhtään mitään, kuin myös niille, jotka tietävät tasantarkkaan että mistä Cthulhussa on kyse.


Yhteenveto

Call of Cthulhu on erittäin kiinnostavaan astelmaaan nojaava peli jossa on kaikki oikeat rakennuspalikatkin mukana. Merkittävimmäksi ongelmaksi pelissä nousee kuitenkin se, että vaikka peli alkaa hyvin ja rakentuu aluksi todella hyvin, se alkaa myös varsin pian menettää otettaa. Pelihahmon ominaisuuksista ei oteta niin paljoa irti kuin toivoisi ja vaihtelua pyritään tuomaan aivan väärillä tavoilla. Pelin lähestymistapa lähdemateriaaliin ei kuitenkaan ole huono ja sama pätee kauhutunnelmaisuuteen. Suuri sääli onkin että pelin toteutus on jäänyt todella vaatimattomaksi todella monella osa-alueella, eikä pelillä ole niin hyvää uudelleenpeluuarvoa kuin voisi luulla.


+ Lovecraftmainen tunnelma

+ Cthulhu mytologian käyttö

+ Tarinan eri puolet ja pelaajavalinnat


- Hiiviskely ja taistelu

- Ominaisuudet jäävät melko vähälle käytölle

- Uudelleenpeluuarvo


Arvosana: 6,0


Hyvä