Jatko-osat ovat enemmän kuin luonnollinen osa pelejä, sillä jokainen peli yrittää pelisarjaksi, osa kovemmin kuin toiset. Jatko-osista puhuttaessa toinen peli sarjassa on usein erittäin haastavassa paikassa, koska sillä on koko ensimmäisen osan paino niskassaan ja ensimmäisestä osasta riippuen, paineet voivat olla hyvin kovat.

 

 

 

Jatko-osista kelpaavat vain pelisarjan toiset osat, muutoin mitään rajoitteita ei ole. Joissakin tapauksissa jatko-osa voi olla hieman liukuva käsite, sillä tietyt pelisarjat eivät ole tarinallisesti suoraa jatkoa toisilleen ja joissakin tapauksissa pelisarjan eri osien nimet eivät ole samaa runkoa. Pointti on kuitenkin siinä että jos peli voidaan määritellä osaksi jotakin sarjaa ja se on toinen järjestyksessä, se kelpaa. Tätä hieman sekoittaa se, että tietyissä pelisarjoissa on paljon eri alustoille ilmestyviä pelejä, joita ei voi varsinaisesti pitää jatko-osina. Esim. Kingdom Hearts sarjassa Kingdom Hearts II, ei ole sarjan toinen peli.

Yksi per pelisarja sääntö pätee myös sillä vaikka jokaisessa pelisarjassa on vain yksi toinen osa, voi alasarjojen ja vastaavien vuoksi pelistä löytyä useampi kakkonen.

  • Resident Evil sarjassa esimerkiksi on Resident Evil 2, Resident Evil: Revelations 2 ja Resident Evil 2 Remake. Näistä jokaisen voi tavallaan mieltään toiseksi osaksi.

Pelisarjoissa joissa on numeroituja osia ja sitten ei numeroituja osia ja iso liuta spin-offeja, on pelien järjestykseen laittaminen erittäin haastavaa. Sen verran on myös hyvä korostaa, että tietyt alasarjat voivat olla sitten kokonaan omaa jatkumoaan, vaikka niiden varsinainen iso nimike, onkin osa merkittävästi isompaa sarjaa. Tästä syystä tietystä sarjasta voi olla ilmestynyt monta peliä, mutta niissä voi olla useampaa eri sarjaa, jotka ovat jatko-osia keskenään. Esimeriksi Batmanista on monta eri pelisarjaa, kuten myös Turtleseista. Tällöin kakkososaksi voidaan laskea peli, joka on selvästi se toinen omassa alasarjassaan, vaikka se olisi ties kuinka monessa isossa sarjassa.

 

KUNNIAMAININTOJA

 

Lord of the Rings: Return of the King

Two Towers piti sisällään kaksi ensimmäistä elokuvaa ja tämä on selvä jatke sille. Oikein hyvää toimintaa, joskin heittelehtivällä vaikeustasolla ja vähän hosutulla etenemisellä kun materiaalia olisi kyllä ollut.

 

Kingdon Hearts: Chain of Memories

Toinen peli pitkässä sarjassa ja merkittävästi erilainen. Itselle tuttu versio on Final Mixistä, mutta perimmäinen idea pysyy. Korttitaistelua varsin onnistuneella tavalla.

 

South Park: Fractured But Whole

Oikein hyvä jatke Stick of Truth pelille omanlaisellaan otteella joka on tarpeeksi samanlainen mutta kuitenkin samalla aikaa sopivasti erilainen.

 

Jak II: Renegade

Kuin aivan eri peli ykköseen verrattuna. Siinä missä ykkönen on värikäs tasohyppely ja keräilymaratooni. On kakkonen synkkä tasohyppelyräiskinä. Mutta hyvä se on joka tapauksessa.

 

Dishonored 2

Ensimmäinen peli oli hyvä kokonaisuus joka ei olisi jatkoa edes tarvinnut. Jatko-osa onkin monella tavalla sellainen, että se on melko irrallinen ensimmäisestä. Vaikka käyttää paljon hyväkseen juurikin siitä osioita, joita ykkönen osasi käyttää.

 




24. Overlord II

Ykkösen ja kakkosen kanssa taso on monella tavalla aika samoissa, ainakin mitä pelattavuuteen tulee. Kakkonen kuitenkin tekee tietyt asiat isommin, mikä näkyy ja tuntuu monissa kohdissa pelissä. Ero ei ole merkittävä kahden pelin välillä, mutta mitä tulee yleisesti jatko-osiin, onnistuu Overlord II olemaan juurikin sellainen jatko-osa, mitä jatko-osalta yleisesti odottaakin. Se on monella tavalla sitä samaa mitä ensimmäiselläkin kerralla, mutta tietyillä parannuksilla, lisäyksillä ja lavennuksilla.


23. Sniper Ghost Warrior Contracts 2

Yllätyshyvä tarkka-ampujatoimintapeli joka tekee pitkälti kaiken edeltäjäänsä paremmin. Eräänlaiseksi alasarjaksi Ghost Warrior sarjaan, tämä varastaa täysin shown. Rytmitys on erittäin hyvä, aseissa on hienosti eroa ja tehtävissä myös, sillä välillä liikutaan enemmän kun taas toisinaan iso osa ajasta ollaan melkolailla paikoillaan. Alueet eivät ole valtavia, vaan säännöstellyllä tavalla oikein hyvän kokoisia. Arsenaalilla taas, on todellakin väliä, koska tietty pelityyli tarvitsee tietynlaisen kaluston.


22. Final Fantasy IV: After Years

Yksi näitä harvoja FF pelejä joka on saanut ihan jatkoakin. Final Fantasy VII Remake on alusta asti rakennettu tällä idealla ja sen kakkososalla on myös mahdollisuuksia olla merkittävästi ykköstä parempi. After Years on jää monilla tavoilla vähän vajaaksi, sillä tietyt tarinakuviot eivät vieläkään mene loppuun asti ja tiettyjä hahmoja olisi voitu käyttää paremminkin ja ulkoisesti olla muuttamatta. Yleisesti pelattavuus ei ole merkittävästi muuttunut, mutta siitäkin huolimatta kyseessä on erittäin hyvä jatko-osa FF4:n tarinaan, jossa oikeasti nähdään, mitä monille hahmoille tapahtui kauan ensimmäisen pelin jälkeen.


21. Darksiders II

Ei läheskään sitä tasoa mitä edeltäjänsä, eikä myöskään sitä tasoa mitä Genesis sitten taas on. Tämä ei kuitenkaan tee pelistä huonoa, sen fokus on vain hukassa. Kuolema on erittäin hyvä päähenkilö, pelin tarina on todella hyvä lisä isoon saagaan ja se on rytmitetty todella hyvin. Pelin sivuhahmot ovat todella hyviä ja toiminta on erittäin mielekästä. Peli on vähän liikaa keräilymaratoonin suuntaan kallistuva luolastorymistely kokonaisuus, mutta se on Darksiders peli kaikessa komeudessaan, harha-asekelistaan huolimatta.


20. BloodRayne 2

BloodRayne ykkönen ja kakkonen eivät ole erityisen kaukana toisistaan tasollisesti. Tunnelmallisesti ja tyylillisesti tämä hyvin lähellä edeltäjäänsä, mutta joka pelattavuudessa ottaa erilaisen lähestymistavan. Siinä missä ykkönen on enemmän räiskintää ja lähitaistelu tuntuu kivalta lisältä, on nyt taistelu paljon enemmän lähitaistelupainotteista. Tarinallisesti lähestymistapa on myös erilainen, mutta joka tapauksessa tämä on todella hyvä ja omanlaisensa jatke ensimmäiselle pelille lyhyeksi jääneessä sarjassa.


19.  Borderlands 2

Tämän voisi muotoilla näin. Jos on ensin pelannut kakkosta, ei ykköseen vain voi siirtyä sen jälkeen, sillä ne parannukset ovat niin valtavia. Aseita on ylitsevuotava määrä ja ne tarjovat valtavasti vaihtelua. Pelihahmot ovat yleisesti parempi, tarina on parempi ja lähemmäs kaikki on tehty jatko-osassa paremmin. Ykkönen on kiva FPS peli, todella hyvällä visuaalisella tyylillä. Kakkonen on sitten se peli, joka oikeasti menee siihen suuntaan, mihin sarja haluaakin mennä.


18. Metro: Last Light

Syy miksi jatko-osa on niin hyvä, johtuu siitä, että Metro 2033 aikana pelaaja oppi, millaiseen maailmaan pelit sijoittuvat ja huono lopetus, on se kaanon lopetus. Tällä kertaa peliin menee aivan eri ajatusmallilla, koska nyt pelaaja tietää millaisesta maailmasta on kyse ja osaa mahdollisesti pelata peliä "oikein". Joka tapauksessa Last Light on erittäin onnistunut immersiivinen ja tunnelmallinen maailmanlopun jälkeiseen maailmaan sijoittuva suunnitelmallinen räiskintä.


17. Resident Evil 2

Ensimmäinen Resident Evil ei ole erityisen kiva peli pelata, mutta se tekee tietyt asiat erittäin hyvin omalla aikakaudellaan. RE2 on vanhojen kontrollien ressoista helposti se paras. Ohjattavuus on täyttä sontaa, siitä ei päästä mihinkään. Mutta tarina on pelissä timanttinen, hahmot ovat todella hyvät ja kahden hahmon ja näiden eri reittien käyttö on todella onnistunutta. Ulkoisesti peli on ihan kivan näköinen ja vaikka peli onkin melko vaikea ja aikaa vievä, se on varsinkin edeltäjänsä rinnalla ehdottomasti merkittävä parannus. Sääli onkin että remake teurasti pelin tarinan ja sen kerronnan.


16. InJustice 2

Erinomainen jatke edeltäjälleen. Tarinallisesti todella hyvää jatkoa jossa pelillisesti osataan tehdä monia asioita merkittävästi parempi. Kokonaisuuteen on tehty todella hienoja lisiä ja kaikki on kerrottu erinomaisesti tarinassa, jossa on monia hyviä käänteitä. Hahmovalikoima on kuitenkin se, mikä todella tarjoaa sen viimeisen niitin, koska tällä saralla peli on merkittävästi edeltäjäänsä parempi, joskin myös erilainen. Asetelmastaan peli ottaa paljon irti ja on kehittynyt edeltäjäänsä muutamilla varsin pienillä, mutta onnistuneilla tavoilla.


15. Batman: Enemy Within

Telltalen joutsenlaulu, tavallaan. Enemy Within tuntuu olevan se peli, jossa Telltale on lopulta saanut mukaan kaiken mitä aiemmat pelit ovat kokeilleet ja rakentaneet. Jatko-osana, se onnistuu erinomaisesti, vaikka ei viekkään tiettyjä kaivattuja tarinakuvioita oikeasti loppuun asti, vaan petää ehkä vähän liikaa kolmannen pelin varaan, jota ei sitten tullutkaan. Peli uskaltaa ottaa riskejä tarinallisesti, onnistuen paremmin kuin edeltäjänsä, joka meni pahasti pieleen monella tavalla. Pelattavuudessa isoja parannuksia ei ole, mutta tarina on se ratkaiseva osa-alue.


14. Witcher 2: Assassins of Kings

Ensimmäisellä Witcher pelillä oli paljon hyviä ideoita, joita ei osattu hyödyntää kovin hyvin. Tarina oli hyvä, mutta sen kanssa ei uskallettu tehdä kaikkea, mitä selvästi olisi haluttu ja pelattavuus oli niin surkealla tasolla, että sitä ei vain voi puolustella. Muutenkin kokonaisuudessa oli paljon osia, joita olisi pitänyt kehittää pidemmälle. Witcher 2 korjaa lähemmäs kaikki ongelmat ja on monella tavalla ykköspeli toisessa potenssissa. Se on rohkeampi, näyttää ja tekee enemmän kuin edeltäjänsä ja on varsin pelattavuudessa ja yleisessä selkeydessään merkittävästi parempi, joskin myös suoraviivaisempi.


13. Darkness II

Tuntuu monella tavalla aivan eri peliltä, joskin tarinallisesti ja ideallisesti sama idea pysyy ja jatkuu. Pelillisesti kaikki on merkittävästi paremmin, sillä toiminnassa on niin paljon muutoksia, että ero on hyvin selkeä ja suunta on ylöspäin. Tyylillisesti muutokset ovat todella merkittävät. Ykkönen oli synkkä ja masentava pimeällä otteellaan, kun taas nyt on otettu sarjakuvamaisempi tyyli joka on vähemmän synkkä ja samalla aikaa merkittävästi näyttävämpi ja tyylikkäämpi.


12. TitanFall 2

Vaikka ykköspeliä en olekaan pelannut, niin mitä kakkospeleihin tulee, on Titanfall ehdottomasti siellä parhaiden joukossa. Toiminta on todella hauskaa ja osaa paikoitellen todella ottaa paljon irti simppelistä ideasta, ilman että vie sitä liian pitkälle tai ylikäyttää. Muuttujia on runsaasti ja flow pelissä on erittäin hyvä. Toiminta on hauskaa kaikkine moderneine lisineen ja tarinallisestikin peli onnistuu tarjoamaan erittäin hyvän kokonaisuuden joka varsinkin FPS pelien joukossa on esimerkillinen tapaus.


11. Red Dead Redemption

Ensimmäinen Red Dead peli ei ole edes samaa kaliberia mitä Redemption pelit ovat. Monella tavalla RDR on oman sarjansa aloittaja, mutta teemallisesti Red Dead sarjan peleissä on paljon samaa, vaikka ne monella tavalla tuntuvatkin myös aivan erilaisilta peleiltä. Ensimmäinen Redemption onkin se peli joka oikeasti vei sarjaa sitten eteenpäin ja paransi asioita merkittävästi. Tarina nyt on loppuviimeksi sellainen, että se ei kestä loppuun asti, mutta kun tätä vertaa sarjan ensimmäiseen peliin, niin siitä huomaa todella hyvin, miten paljon parempi se.


10. Uncharted 2: Among Thieves

Toinen peli sarjassa ottaa toimintaelokuvamaisemman otteen mikä näkyy ja tuntuu niin monissa erinomaisesti tehdyissä toimintakohtauksista ja asetelmissa. Rytmitys on paljon parempi kuin aiemmin ja vaikka peli tuntuukin monilla tavoilla melko kliseiseltä, mitä tarinaan tulee, on huumori erittäin hyvällä tasolla. Uncharted sarja tuntuu paremmalta osa osalta mutta se tapa jolla tämä peli vie seikkailuelokuvamaista näyttävyyttä ja tunnelmallisuutta eteenpäin pelattavuusmuodossa, on erityisen laadukasta.


9. Max Payne 2: The Fall of Max Payne

Kakkonen Max Payne sarjassa on siitä erikoinen tapaus, että se karsii todella monia asioita pois. Ykkösessä oli lyömäaseita ja pomotaistelumaisia tilanteita, puhumattakaan tietyistä tyyliratkaisuista ja aseista. Kakkonen kuitenkin pistää paremmaksi lähes kaikilla tavoilla. Haaste on parempi, hahmoihin on panostettu enemmän ulkoisesti ja sisällöllisesti ja tarina on erinomainen jatke ja päätös Maxin saagalle, koska kolmatta peliä sarjassa ei lasketa. Peli uskaltaa karsia asioita ja osaa tehdä sen ilman että taso horjuu.


8. Ninja Gaiden Sigma 2

Merkittäviä muutoksia edeltäjään ei ole, mutta niukasti tämä tuntuu paremmalta. Iso syy on vaikeustason tasapaino, joka on reilumpaa sorttia kuin aiemmin. Tosin myös se yleinen rytmistys toiminnallisesti ja tarinallisesti on parempi ja mukana on erittäin hyvä hahmojoukko, molemmilla puolilla. Myös loppuhuipennus on parempi ja pomoviholliset yleisesti myös. Merkittävimmät parannukset ovat toiminnan ulkopuolella, mikä tekee tästä paremman kuin edeltäjänsä, vaikka Ninja Gaiden Sigmassa puolensa onkin. Kakkonen on kuitenkin se peli, jota on paljon mielekkäämpää pelata.


7. Mass Effect 2

Ensimmäisessä Mass Effectissä on vahvuutensa, mutta kakkonen tekee lähes kaiken paremmin. Tarinallisesti varsinkin on menty kunnolla eteenpäin ja tehty valtavia parannuksia. Peli on isompi, vapaampi ja käyttää ykkösen perusteita todella hyvin edukseen. Toiminta on merkittävästi parempaa, tarinankerronta on parempaa ja hahmoista saadaan todella paljon irti. Tämä on juurikin sellainen tapaus jossa ykköspeli on tehtyn sen pohjatyön ja kakkonen on sitten se, joka oikeasti osaa ottaa siitä paljon irti.


6. Doom Eternal

Doom sarjassa on osia vaikka muille jakaa, mutta Doom Eternal on kuin uusi Doom II: Hell of Earth, sillä koska 2016 Doom ei kulje millään numerotittelillä, on kyseessä uusi jatkuma ja Eternal on sen ensimmäinen jatko-osa. Tämä on esimerkillinen toimintapeli sillä vaikka Doom oli hyvä, niin Eternal on ylivoimaisesti parempi. Se on aseistuksessa mielekkäämpi, haasteissa parempi ja yleisessä otteessa onnistuneempi. Se mikä myös iskee todella kovaa on tapa jolla pelihahmon liikkettä on viety eteenpäin. Varsin pieniltä tuntuvat asiat nostavat tämän oitis koko sarjan parhaaksi peliksi.


5. Middle-Earth: Shadow of War

Kaikilla tavoilla isompi kuin edeltäjänsä, mutta ei kaikilla tavoilla parempi. Tarinallisesti merkittävästi isompi kokonaisuus ja se Talionin tarinan loppu, siinä missä ensimmäinen on alku. Toiminnallisesti ja aseistuksellisesti ykkösellä on vahvuutensa tähän nähden, mutta tämä tuo mukanaan niin paljon muuttujia ja lisäyksiä todella onnistuneeseen kaavaan, että nousee erinomaiseksi jatko-osaksi. Kokonaisuutena ykkönen pystyy kilpailemaan tämän kanssa pääasiassa yhdellä osa-alueella kun taas muilla osa-alueilla jatko-osa tekee asiat merkittävästi laajemmin. 


4. Teenage Mutant Ninja Turtles II: Battle Nexus

TMNT peleillä on varsin simppeli kaava pelistä toiseen. Tämä 2003 animaatiosarjaan perustuva peli on toinen peli tässä sarjassa ja merkittävä parannus ykkösepeliin nähden, niin merkittävä että pelit eivät kilpaile edes siitä kumpi on parempi. Tämä on mahdollisesti paras Turtles peli koskaan. Pitkälti kaikki on paremmin kuin aiemmin, mahdollisesti yhtä asiaa lukuunottamatta. Peli käyttää lähdemateriaalia erinomaisesti ja onnistuu pelattavuudessa tekemään niin merkittävä parannuksia edeltäjäänsä, että nousee uudelle tasolle.


3. Sly 2: Konnakopla

Erinomainen esimerkki jatko-osasta, joka muuttaa kaavaa todella merkittävästi ja tuntuu aivan erilaiselta peliltä. Tunnelmallisesti, tarinallisesti ja tyylillisesti ote on sama, mutta pelattavuudessa jatko-osa tekee aivan kaiken paremmin. Toiminta on toisessa potenssissa, avoimehko rakenne toimii erinomaisesti ja ykkösen ideoita käytetään erinomaisesti hyödyksi. Tämä on niitä tapauksia kun ykköspeli ei pysty millään kilpailemaan mitä laatuun tulee vaan kakkonen tekee aivan kaiken paremmin.


2. Spyro 2: Ripto's Rage / Gateway to Glimmer

Ei se sarjansa paras peli, mutta huomioiden miten paljon parannuksia tämä peli tekee edeltäjäänsä nähden, on kyseessä esimerkillinen jatko-osa. Lähemmäs kaikkea on paranneltu tavalla tai toisella. Muuttujia on enemmän pelattavuudessa ja tarinassa. Siinä missä ensimmäinen peli on melko simppeli monella tavalla, ottaa jatko-osa paljon enemmän riskejä, onnistuneesti. Tarina on merkittävästi parempi, sivuhahmot ovat erinomaisesti toteutettuja ja pelattavuudessa on laitettu isompi vaihde päälle, puhumattakaan että miten paljon lisää peliin on tuotu.


1. Batman: Arkham City

Mahdollisesti sarjansa paras osa, vaikka tiukka kisa kyseessä onkin. Toisena osana sarjassa, City tekee ehkä kaikista parhaat parannukset aiempaan nähden. Toiminta on jouhevampaa ja muutenkin pelattavuudessa on todella hyvä ote olisi sitten kyse taistelusta tai hiiviskelystä. Tarinassa mukana olevia hahmoja käytetään erinomaisesti ja muutenkin tarina on todella onnistunut. Isona kokonaisuutena tiettyjä asioita jää kaipaamaan ja tietyt asiat eivät edes pääty vaan jäävät avoimiksi. Arkham City on kuitenkin yksi parhaita Batman pelejä ja monella tavalla, ellei peräti kaikilla tavoilla parempi peli kuin edeltäjänsä.