Ei ehkä suoranaisesti osa Marvelin peliuniversumia, mutta ehdottomasti sitä parempaa kastia

Midnight Sons ei ole se tutuin Marvelin porukoista, mutta ei missään nimessä vieraskaan. Tässä on potentiaalia ja positiivista onkin se tapa jolla pelissä on lähestytty sekä tarinankerrontaa että toimintaa. Kyseessä ei ole Final Fantasy toiminnallinen Marvel, vaikka vuoropohjaista taistelua luvassa onkin, samalla aikaa kun mukana on myös Dragon Age tyylistä keskustelua.

Marvelin Keskiön Auringot

Marvel's Midnight Suns on peli, joka vaikutti suhteellisen kiinnostavalta heti kun siitä tiesi vähän enemmän. Marvel peli XCOM pelattavuudella oli houkutteleva konsepti, mutta se miten paljon enemmän tähän peliin olikaan saatu mahtumaan, yllätti melkoisesti. Midnight Suns ei ole vain XCOMia Marvel hahmoilla sillä se on kaukana koko totuudesta. Mukana on korttipelityylistä toimintaa, runsaasti keskustelua tuttuja hahmojen kanssa, paljon Marvel Universumista tuttuja hyviksiä ja pahiksia ja runsaasti sisältöä kymmeniksi ja taas kymmeniksi tunneiksi. Peli ei ota sitä helpointa vaihtoehtoa mitä toimintaan tulee, vaan pienen riskin kautta se onnistuu tarjoamaan yhden koko vuoden mielekkäimmistä pelillisistä kokonaisuuksista.

Metsästäjä kokoaa possea

Peli alkaa nopeasti ja etenee nopeasti, pitäen mielenkiintoa todella hyvin yllä. Pääroisto esitellään pian, kun Hydra herättää kaikkien demonien äidin, Lilithin. Nopean käännöksen kautta tutustutaan niin Dr. Strangeen, Robomaniin kuin myös Strangen uuteen oppilaaseen ja yhteen vahvimmista sankareista universumissa eikä kestä kauaa kun nimikkoryhmäkin tulee tutuksi. Tutoriaalien ja tarinan alustuksen jälkeen päästäänkin sitten nopeasti luomaan ja ohjaamaan pelin varsinaista päähenkilöä, legendaarista hirviöntappajaa, Hunter nimistä aivan uutta hahmoa, joka istuu välittömästi todella hyvin Marvel maailmaan. Tästä se todellinen seikkailu alkaa ja sitä riittäää. Marvel's Midnight Suns on laaja kokonaisuus jossa pelattavaa riittää ja johon mahtuu tuttuja hahmoja vaikka kuinka paljon.

Hunter on peliin luotu aivan uusi hahmo, ei mikään Batmanin Arkham Knight, joka on mukamas uusi hahmo. Perustasolla hahmo on kiveenkirjoitettu sillä ääni on sukupuolen mukaan määritetlty ja naamoja joista valita on vain vajaa kourallinen. Kampauksia on merkittävästi enemmän, mutta hahmonluonti on todella pienimuotoista. Mutta sanotaan että kyllähän se on kiva juttu että pelaaja voi hieman laittaa omaa preferenssiään hahmoon, vaikka se sitten olisikin vain kampaus, parta ja niiden väri. Pelin edetessä avautuu merkittävästi enemmän mahdollisuuksia kustomoida hahmoa asustuksen ja aseiden ulkonäöstä hiusten väriin ja muihin kosmeettisiin lisiin, mutta olisi ollut kiva, jos nämä olisivat olleet saatavilla heti, eikä vasta pitkän ajan jälkeen, jolloin ne saattaa missata kokonaan. Hunterin käyttö tarinassa on merkittävästi parempaa, sillä se että onko Hunter enemmän enkeli vai demoni, on pelaajasta kiinni. Tämä ei kuitenkaan ole niin massiivinen tyyliseikka kuin voisi olettaa, vaan enemmänkin tapa jolla Hunter puhuu ja taistelee, eikä pelaaja ole lukittuna vain toiseen kärkeen.

Tyylillisesti kaikki menee nätisti samalle tasolle mitä MCU:ssakin. Peli ei ole aikuisille suunnattua, eli luvassa ei ole Dragon Age tyylistä romanssia tai rakaa peliä, vaan kyse on paljon enemmän siitä, miten paljon Hunter käyttää aikaa tutustuakseen liittolaisiinsa ja mahdollisesti ystävystyäkseen heidän kanssaan. Tässä kohtaa valon ja pimeyden tyyli korostuu koska tietyt hahmot suosivat enemmän toista tyyliä kuin toista. Sarjakuvista, animaatioista ja MCU elokuvista tuttua fiilistä riittää vaikka kuinka paljon ja hahmoihin on saatu hienosti sisältöä. Erityisen hyvin tämä välittyy siinä että eri hahmot juttelevat keskenäänkin ja pelaaja voi kuunnella mitä he puhuvat toisilleen. Tai sitten lukea että mistä he keskustelevat sosiaalisessa mediassa, mikä on paikoin todella huvittavaa. Ajoittain Hunter voi sitten jutustella kahden kesken eri hahmojen kanssa ja tutustua heihin paremmin. Siinä on todella hyvää tarinankerrontaa kun Rautamies ja tohtori Outo heittävät keskenään läppää, kun tiede ja taikuus kohtaavat. 

Tosin pelissä on myös tiettyjä pienimuotoisempiakin juttuja, joiden kanssa leikkiä. Erilaiset sivutehtävät joihin pelaaja ei osallistu, varusteiden ja päämajan osastojen rakentelu ja päivittäminen sekä pelihahmon ulkoisten varusteiden muuntelu ovat kaikki sellaisia jotka helposti vievät paljon huomiota, puhumattakaan pelin sisäisestä sosiaalisesta mediasta jossa kaikki liittolaiset keskustelevat keskenään milloin mistäkin aiheesta ja nämä ovat monesti todella hyvin kirjoitettuja pätkiä. Sitten on Photo Mode, ja eräänlainen variaatio siitä jossa pelaaja voi luoda sarjakuvia/tauluja/kuvia. Tämä on yksi sellainen osa josta voidaan heti sanoa että ennenkuin peliä alkoi kunnolla viemään eteenpäin, oli valokuvaustilan kanssa leikitty jo melko paljon, mikä vain korostaa sitä, että pelissä on todellakin osattu hyödyntää monia sellaisia ideoita, jotka yksinkertaisesti toimivat. Tyyliseikallisesta sarjakuvamaisuutta osataan käyttää muutenkin todella hyvin sillä eri hahmot saavat nopean introkortin, jossa kaikki pysähtyy hetkeksi ja uusi hahmo esitellään todella näyttävällä tavalla. Tämä Borderlandsistakin tuttu tyyli toimii erittäin hyvin ja tuo mukanaan hieman sarjakuvafiilistä.

Esimerkillinen hahmovalikoima molemmin puolin

Tuttuja Marvel hahmoja pelissä riittää ja luvassa on todella hyviä taisteluita joissa hahmot todellakin pääsevät loistamaan. Pelissä on suorastaan valinnanvaikeus eri hahmojen välillä sillä vaikka porukasta helposti ne omat suosikit löytyvätkin, niin samalla aikaa on kiinnostavaa kokeilla ja katsoa että miten hyviä ne vähemmän kiinnostavat hahmot ovatkaan. Tästä syystä yksi merkittävästi suurimpia haasteita pelissä on kuitenkin siinä, mitkä hahmot ottaa mukaansa taisteluun, sillä Midnight Suns pitää sisällään niin paljon, niin hyviä hahmoja, että valinnan vaikeus iskee erittäin nopeasti. Joukossa ovat niin Dr. Strange, Iron Man, Blade, Wolverine, Scarlet Witch, Ghost Rider kuin Captain Marvelkin. Koska mukaansa saa vain rajallisen määrän sankareita, pitää valintoja tehdä ja koska joukossa on niin paljon, niin hyviä hahmoja, on tämä melko vaikea prosessi, paljon vaikeampi kuin vaikkapa Dragon Agessa valittavat ryhmäläiset. Monesti valintoja tekeekin sitten melko pienistä syistä, sillä esimerkiksi itse monesti passasin Ghost Riderkin, koska kyseessä ei ole erinomainen Johnny Blaze, vaan laimennettu versio, Robbie Reyas.

Roistopuoli on myös erittäin laadukkaasti toteutettu ja pääroistoksi nouseva Lilith on erinomaisesti tehty hahmo. Mutta kyllä ne tietyt roistohahmot varastavat shown täysin, sillä laadukas toteutus ei ole jäänyt vain pelattaviin hahmoihin. Pomotaisteluja riitttää ja toisin kuin Marvel's Avengersissa, tässä pelissä on koko matkalle laadukkaasti tehtyjä hahmoja. Siinä missä Avengers hyytyi suhteellisen vahvan alun jälkeen, ei Midnight Suns hyydy edes lopussa. Vaikka peli onkin ajoittain hieman laahaavaa sorttia, yleinen taso pysyy korkealla. Siis tässä pelissä nähdään jopa vähemmän tunnettuja roistohahmoja ennen tutoriaalia, kun taas Avengerissa samainen hahmo tuli vastaan, kauan pääpelin jälkeen. Erinomaisesti tehty roistopuoli vain korostaa sitä, miten paljon vaivaa tämän pelin kanssa on viitsitty nähdä.

Lähemäs kaikista hahmoista on saatu todella hyviä ja heissä on selviä eroja. Wolverine on juuri sellainen jörö kuin kuuluukin ja Tony Stark on juuri niin suulas kuin kuuluukin ja kapteeni Marvel ei ole samalla tavalla itseään täynnä oleva ja ylimielinen, kuin MCU:ssa, vaan oikein hyvin tehty. Marvel sisältöä riittää todella pitkäksi aikaa ja vaikka pelillä kestääkin hetki kunnolla alkaa, on luvassa niin paljon sisältöä, että jos peliin todella uppoutuu voi siihen upota merkittävästi enemmän aikaa, kuin aluksi arvelisi. Se on juurikin hahmojen toteutus ja heidän keskinäiset juttelunsa ja omanlaiset luonteensa jotka täydentävät toisiaan erittäin hyvin. Visuaalisesti peli on todella hienon näköinen, vaikka hahmografiikat ovatkin hieman action figuurimaisia ja osa näyttää tästä syystä vähän hassuilta. Grafiikka ei tosin peliä tee, kuten Final Fantasy VII:sta on huomattu, mutta itse tavallaan pidän tästä ulkoasusta sillä tutut hahmot todellakin näyttävät siltä, miltä heidän pitääkin. 

Tutuissa hahmoissa riittää valinnanvaraa

Erinomainen yhdistelmä erinomaisella toteutuksella

Midnight Suns on kuin yhdistelmä useammasta todella toimivasta pelimekaniikasta. Pelattavuuden suhteen tämä ei ole sitä tavanomaista toimintaa, vaan paljon taktisempaa, mutta silti rentoa ja hauskaa toimintaa, josta saa todella paljon irti, todella kattavalla valikoimalla Marvelista tuttuja hahmoja. Peli ei ole vain suuri yllättäjä, se erittäin koukuttava kokonaisuus joka vie menneessään pitkäksi ajaksi ja johon on saatu myös uudelleenpeluuarvoakin.

Korttipeliä Marvel hahmoilla ja XCOM tyylillä

Pelaaminen on vuoropohjaista toimintaa ja merkittävästi vähemmän XCOM tyylistä, miten tätä peliä on monessa yhteydessä kuullut kuvailtavan. Paljon enemmän se XCOM tyyli korostuu taistelun ulkopuolella, päämajan parantelun ja resurssien käytössä. Toimintaa voisi kuvailla paljon enemmän korttipeliksi jossa suurinta taktiikkaa on se, että kaikkea voi tehdä todella rajallisesti omalla vuorollaan, kun taas vihollisista kaikki tekevät vuorollaan jotakin. Tämä konsepti tosin kehittyy merkittävästi pelin edetessä ja kun peliin alkaa päästä kunnolla sisään, nousee kokonaisuus uudelle tasolle. Pelaaja saa jokaisella kierroksella kourallisen pelikerttoja joissa on tiettyjen hahmojen tiettyjä taktiikoita. Vaihtoehtona voi olla Dr. Strangen taikuutta jolla heittää vihollinen päin ympäristöä, tai toista vihollista, mahdollisesti ottaen molemmat pois pelistä, tai sitten vaihtoehtona on voi olla Ironmanin yksittäinen energialaukaus, yksittäiseen viholliseen. Pelihahmot voivat myös käyttää ympäristöä hyödykseen ilman korttejakin, pääasiassa toiminta on kuitenkin oikeiden korttien pelaamista oikeaan aikaan ja ympäristön mahdollisimman tehoskasta hyödyntämistä, sillä pelaajalla on käytettävissään rajallinen määrä toimintoja per vuoro. Osa taktiikkaa on myös korttien uudelleenvetäminen, eli pelaaja ei ole orjallisesti kiinni siinä mitä aloituskädessä sattuu olemaan. 

Pelin taktisuus korostuu erityisesti kun peli alkaa vähän paremmin etenemään, sillä sitä mukaa kun viholliset voimistuvat, korttien syngiat korostuvat. Oikealla yhdistelyllä voi saada aikaan todella tehokkaita comboja joilla saa nopeasti nitistettyä useamman vihollisen samalla aikaa. Aluksi nämä synergiat on todella helppo löytää, mutta kun hahmoja tulee lisää, avautuu myös lisää mahdollisuuksia. Tasapaino hahmojen välisten synergioiden ja yleisesti tehokkaiden hahmojen välillä on osa haastetta, mutta pääasiassa Midnight Suns ei ole vaikea peli. Jos verrataan XCOMiin, on Midnight Suns varsin helppo vaikeustasoltaan. Iskuissa ei ole todennäköisyyksiä, kaatuneita sankareita pystyy palauttamaan taisteluun ja taistelun yleinen flow on merkittävästi nopeatempoisempaa ja nojaa enemmän näyttävyyteen, siinä missä XCOM nojaa brutaaliin tarkkuuteen jossa pienet virheet voivat johtaa vakaviin ongelmiin. Tiettyjen hahmon taktiikat monesti nojaavat myös vähän erilaisempiin juttuihin kuin toisten. Siinä missä Iron Man monesti hyötyy korttien uudelleenvetämisestä ja pääasiassa iskee yhteen viholliseen kerrallaan on Wolverine paljon enemmän suoran toiminnan mies ilman isompaa kikkailua ja pystyy yhdellä kortilla mahdollisesti pyyhkimään kentällisen vihollisia.

Tässä pelattavuuskombossa on ehdottomasti sitä jotakin, mikä toimii paljon paremmiin, kuin varsinkin aluksi voisi kuvitella. XCOMin kaltaisten pelien tapauksessa tulee mieleen Hard West, joka nappasi todella hyvin, koska se toimi XCOM toiminnan villiin länteen. Korttipelitoimintapeleissä Kingdom Hearts: Birth By Sleep nappasi myös paljon paremmin, mitä siltä alunperin koskaan odottikaan ja Marvel's Midnight Suns onnistuu kuin onnistuukin yhdistämään nämä kaksi pelattavuusideaa erittäin hyväksi yhdistelmäksi. Tähän mukaan vielä Dragon Age tyylinen ystävyys-systeemi värittämään kokonaisuutta ja tekemään eri hahmoista myös tarinallisesti kiinnostavia korostaa todella hyvin sitä, miksi peli vie mukanaan niin hyvin, varsinkin jos sattuu olemaan Marvel fani.

Vuoden viimeinen suuri yllättäjä

Samalla tavalla kuin Marvel's Guardians of the Galaxy, myös Midngiht Suns ilmestyi näin vuoden loppupuolella, vaikkakaan ei näin lopussa, ja nousi oitis yhdeksi vuoden parhaista peleistä. Midnight Suns on kokonaisuus jossa on ehkä vähiten sellaisia asioita joista todella valittaa sillä vaikka niitä heikkouksia ja puuttuvia asioita onkin, niin valtaosasta pelejä niitä löytyy paljon enemmän. Tämä on sellainen peli joka jää melko helposti monien tämän vuoden suurimpien julkaisujen jalkoihin, mutta omalla kohdalla on pakko sanoa että tämä on välittömästi vuoden peli kisaaja koska harvasta pelistä on saanut yhtä paljon irti.

Heikkoudet ovat melko pienimuotoisia ja monet lähinnä siitä johtuvia, että tiettyjä asioita ei ole tarpeeksi tai tiettyjä asioita ei ole ollenkaan ja nekin on helppo selittää vain siten, että massiiviseenkaan peliin ei ihan kaikkea saa mahtumaan ja karsintaa pitää harjoittaa. Esimerkiksi itse olisin kaivannut tiettyjä hahmolisäyksiä joukkoon, mutta kun mukana on oitis lähes kymmenen sellaista hahmoa jotka voi välittömästi luokitella omiin suosikkeihin kuuluviksi, ei ole iso ongelma että Punisher ja Taskmaster puuttuvat pelistä kokonaan. Merkittävästi tuntuvampana ongelmana näen sen, miten pienimuotoista pelin hahmonluonti ja kustomointi onkaan, sillä tuntuu että tämän osa-alueen kanssa olisi voitu nähdä paljon enemmän vaivaa. Naamoja on vajaa kourallinen eikä sitä muottia pysty isommin muokkaamaan, mikä tuntuu todella laiskalta ratkaisulta, sillä vaikka esimerkiksi XCOM2:ssa oli tavallaan melko samanlaisia naamoja, oli muokkauksia merkittävästi enemmän käytössä.

Eräänlaisia heikkouksia ovat myös tietyt tyyliseikat jotka tulevat vastaan enemmänkin taistelun ja hahmon kustomoinnin kautta. Aseita pelissä ei voi juuri muuttaa ennenkuin peli on edennyt jo hyvän matkaa ja täytyy sanoa että itse en täysin pidä siitä ratkaisusta. Kaksi miekkaa on kyllä hyvä valinta, mutta niiden ulkoasua olisi ollut kiva muokata, sillä ihan aluksi, niissä on enemmän tyyliä, kuin heti myöhemmin. Lisäksi tämä valo/pimeys ratkaisu on kaksinteräinen miekka. Tavallaan se on todella hyvin tehty ja vaikutukset ovat lähinnä saatavilla olevissa taistelutaidoissa, kunnes käy ilmi että tietyt asusteet saa vain vahvalla toisen puolen kannatuksella. Yleensä omalla kohdalla olen pimeyden kannalla koska sieltä saa hienommat asusteet ja voimat. Tässäkin pelissä, pimeyshaarniska on ylivoimaisesti hienoin asuste, mutta taitovalikoimalta legendaarista tekniikkaa huomioima valikoima ei täysin vakuuta samalla tavalla kuin muut. Tosin toisen puolen seuraaminen ei missään vaiheessa sulje toista pois, joten taktiikoissa voi vapaasti sekoittaa. Tämä Dragon Age tyylinen lähestymistapa on omasta mielestä parempi kuin Mass Effect tyylinen, eli pelissä voi vapaasti valita molempia. Vaikka tälläiset seikat ärsyttävätkin, niin ne vain korostavat sitä, miten vaikeaa oman tasapainon löytäminen pelissä onkaan.

Itse harkitsin todella Legendary version hankkimista Marvel fanina, mutta lopullisen mietinnän ja punniskelun jälkeen ei napannut. Osittain koska pelin kannet eivät olleet yhtä hienot kuin Enchanced versiossa ja koska neljästä tulevaisuuden DLC hahmosta vain Venom oli oikeasti kiinnostava. Katsotaan sitten joskus alesta, jos silloinkaan. Sen verran huonoja kokemuksia muutamista viimeisistä lisäsisällöistä on, että ei pienestä ei tule niitä hankittua. Sanotaan että jos yhtenä uutena hahmona porukkaan olisi saanut vaikkapa Punisherin tai Taskmasterin, olisi Legendary versio tullut hankittua.

Yhteenveto

Marvel's Midnight Suns on juurikin samalla tavalla mielekästä ja näyttävää pelattavaa kuin viime vuoden Guardians of the Galaxy. Hahmojen väliset keskustelut on tehty todella hyvin, hahmojoukko on erittäin onnistunut ja pelattavuus on todella hyvin toteutettua. Haastava vuoropohjainen strategia toiminta on saatu todella mielekkäästi osaksi kokonaisuutta ja uskaltaisn jopa sanoa että tämä on parasta lajissaan sitten XCOM 2:n ja Hard Westin. Hahmoista valtaosa on toteutettu erinomaisesti ja myös päähenkilö on ihmeellinen, juurikin sellainen joka voisi todella olla jo olemassa oleva Marvel hahmo. Hahmonluonti olisi vain saanut olla merkittävästi parempi.

Midnight Suns ei ole vain hyvä peli, se on yksi parhaita Marvel Game Universe pelejä ja myös yksi vuoden 2022 parhaita pelejä.

+ Marvel fiilis

+ Erinomaisesti toteuttu ja varsin kattava hahmojoukko

+ Näyttävä ja mielekkäästi toteutettu toimintasysteemi

+ Tarinankerronta

+ Paljon pelattavaa

- Rytmitys tuntuu paikoin laahaavalta

- Hahmonluonti

Arvosana: 9,2

Mestariteos

Marvelin toinen pelillinen täysosuma toisen vuotena putkeen