Yksi niitä pelejä, joka on useasti päässyt karkuun
Legend of Dragoon on PS1:n roolipeli josta huokuu sellainen Final Fantasylle tyypillinen pelattavuus ja fantasiatunnelma, mutta eräänlaisella omalla asenteellaan. Kokonaisuudessa on läsnä lähemmäs kaikki jrpg jutut mitä tämän aikakauden peleillä oli ja ne eivät ole kaikki vanhentuneet arvokkaasti, mutta kaltaistensa joukossa LoD on parempi kuin monet muut.
Legenda Dragoonista
Legend of Dragoon on siitä erikoinen tapaus, että se omalla kohdalla peli joka on useasti päässyt karkuun. PS1 aikakaudella pelejä sai harvakseltaan ja itse oli sen verran nuori että piti oikeasti valita että mitä pelejä halusi. Vaikka tämä onkin peli joka on jo pelkästään nimeltään sitä sorttia, että se kuullostaa oitis todella kiinnostavalta. PS1:llä Spyrot ja vähemmän tekstipainotteiset pelit kiinnostivat, kunnes Final Fantasyt osuivat kuitenkin kohdalle ja PS2:n ilmestyminen sekoitti pakkaa ennestään. Myöhemmin PSN:ssä tämä peli tuli vastaan, kuten myös Castlevania: Symphony of the Night, mutta Yön Sinfoniasta poiketen LoDia ei voinut ostaa EU alueen tilillä.
Odotuksia tätä peliä kohtaan on siis kertynyt pitkän ajan kuluessa ja vaikka tämä onkin näitä tekstitulvapelejä, niin asetelma ja tyyli ovat todella hyvällä tasolla ja tällä pelillä on potentiaalia nousta yhdeksi parhaista PS1 peleistä.
Lohikäärmeritarien (Dragoonien) tarina
Fantasia-aiheisia roolipelejä on pelihistoria pullollaan ja siinä joukossa voi olla hyvin haastavaa oikeasti erottua joukosta. Tällä pelillä on kuitenkin varsinkin omaan pelimakuun todella sopivat lähtökohdat, sillä pelkästään tämä Dragoon asetelma on enemmä kuin napakymppi. Dragoon on tässä tapauksessa hiukan liukava ajatusmalli, koska se voi tarkoittaa useampaa tilannetta. Final Fantasy sarjassa se on yleensä haarniskoitu keihästä käyttävä soturihahmo, joka taistelee lohikäärmeitä vastaan ja jonka haarniska on enemmän kuin upea, lohikäärmetyyleineen. Tässä pelissä se viittaa lohikäärmesoturiin, joka on lohikäärmeen valitsema henkilö, joka pystyy valjastamaan lohikäärmeen voimat ja muuttumaan eräänlaiseen dragoon/lohikäärmesoturi muotoon. Tämä on iso osa isoa kokonaisuutta, vaikka pelillä hetki kestääkin että tähän päästään. Mutta se on todellakin yksi sellainen osa jota kannattaa odottaa sillä se on monella tavalla yksi LoD:n parhaita osuuksia.
Fantasiateemallisesti kyseessä on FF tyylinen fantasiaelementein rikastettu tarina, jossa on tietyt modernit ratkaisunsa, mutta LoD pyrkii pysymään enemmän fantasiapelinä, sillä tähän maailmaan eivät kuulu tuliaseet, hyörykoneet ja vastaavat vaan isossa roolissa ovat miekat, magia ja möröt. Erilaisia hirviöitä on vaikka kuinka paljon, erilaisia aseita on vaikka kuinka ja niille käyttäjiä ja taikuus on merkittävä osa kokonaisuutta. Fantasiakliseitä ei yritetäkään vältellä, vaan niistä pyritään ottamaan mahdollisimman paljon irti, mikä tässä tapauksessa palvelee peliä erinomaisesti. Ympäristöissä on todella kiitettävästi vaihtelua, vastaan tulevissa hirviöissä on vaihtelua, haastetta ja tyyliä ja pelin eteminen on rytmitetty erinomaisesti. Pelattavaa ja luettavaa tästä pelistä ei puutu, sillä sisältöä riittää samalla tavalla kuin vaikkapa FF8:ssa, sillä PS1 pelinä tämä on useamman levyn peli.
Legend of Dragoon on yksi valtava roolipeli joka on monella tavalla kuin Final Fantasy ja monella tavalla juurikin sitä parempaa PS1 pelitavaraa. Asetelma on erinttäin hyvä, hahmojoukko on miellyttävä ja toiminta on huipputasoa muutamilla ideaa vähän värittävillä ideoilla. Välianimaatiot ovat ehkä vähän liian harvinaisia, mutta niissä on peräti ääninäyttelyä. Tähän päästään kiinni heti kun peli alkaa, sillä aluksi tulee vähän tyyliteltyjä tekstipätkiä jotka luovat tunnelmaa ja herättävät tiettyjä ajatuksia, joiden kautta voi saada jo vähän kiinni siitä, että mitä pelissä mahdollisesti tapahtuu ja mitkä ovat niitä mahdollisia avainteemoja. Nopeasti seuraa myös johdanto jossa päähenkilö Dartin kylään hyökätään ja kun kylä on pitkälti tuhottu ja Dart ehtii paikalle, käy ilmi että Dart on varsin pätevä soturi ja tekee selvää uhkaavasta joukosta aivan omin käsin, miekka käsien jatkona tietenkin. Kun Dartin tehtäväksi tulee hänen lapsuudenystävänsä Shanan pelastaminen, lähtee tarina etenemään varsin klassista "pelasta neito hädässä" reittiä, joka tosin on vain alkua kaikelle laadukkaalle fantasiamateriaalille mitä on luvassa. Tähän kokonaisuuteen kuuluu ryhmään liittyviä erilaisia taistelijoita, kuten Basil kuningaskunnan ritari, soturitar tyylikkäässä haarniskassa ja tyylikkäällä asevalinnalla sekä päivää piristävä tanssityttö. Sanotaan että tämä on niitä fantasiatarinoita joissa päähenkilö on ja pysyy joukosta parhaasta hahmona, vaikka sivuhahmoissakin on puolensa.
LoD on samanlainen PS1 käännös kuin useammat muutkin, eli mukana on tiettyjä lisäyksiä, joista isoimpana mahdollisuus tehdä tallennuksia milloin ja toisena mahdollisuus kelata peliä taaksepäin, mikä on tämän pelin tapauksessa todella hyvä asia. Ainakin kunnes patch korjasi pelin suurimmat virheet.
Värikäs sankarijoukko ja vaihteleva roistojoukko
Aika usein tälläisissä peleissä hahmojoukko jakaantuu melko kahtia, hyviin ja huonoihin. Toiset hahmot voivat melko nopeasti nousta erittäin mielekkäiksi ja kiinnostaviksi, kun taas toisten osuus kokonaisuudessa ei kiinnosta juuri ollenkaan. Sitten on niitä tapauksia kun hahmo näyttää todella tyylikkäältä, mutta hän on niin mäntti, että hänen kanssaan ei kärsivällisyys riitä kovinkaan pitkälle, mikä on monesti melkoinen sääli, samaten kuin se toinen mahdollisuus että hahmossa olisi kiinnostavaa sisältöä, mutta ulkoinen tyyli ei nappaa ollenkaan. Näihin kaikkiin esimerkkeihin löytyy hyviä esimerkkejä suoraan Final Fantasy sarjasta, joka on monesti varmaan ollut esikuvana tällekin pelille, koska tietyt hahmot vaikuttavat tavalla tai toisella tutuilta. Sitten on niitä tapauksia kun hahmoilla on yhteistä lähinnä se rooli tarinakokonaisuudessa, mutta se todellakin riittää. Tavallaan hahmot voi myös jakaa sen mukaan miten hyviä he ovat osana taistelua, mutta omalla kohdalla aika paljon enemmän merkkaa se, että miten hienoja hahmot ovat myös katsella, kuin se miten tehokkaita he ovat toiminnassa. Pääasiassa tämän pelin posse on todella hyvin toteutettu ja jokaisessa hahmossa on puolensa sillä tyylikäs ja synkähkö yksinäinen susi ja pirteän leikkisä valopilkkuhahmo ovat molemmat hyviä esimerkkejä tästä. Mutta myös niitä pettymyksiäkin on, kuten eräs hahmo joka olisi voinut olla paljon vähemmän ihmismäinen, jolloin hän olisi toiminut paljon paremmin.
Sanotaan että hahmojoukon taso ei pääse ihan siihen mihin se monissa Final Fantasy peleissä on päässyt, sillä vaikka joukossa onkin useampi todella hyvä hahmo, niin vastapainona on myös pari hutia, eikä näistä samanlaista tyyliä löydy kuin FF7:n Vincentistä tai Red XIII:sta. Tavallaan tästä porukasta puuttuu lähes kokonaan sekä sellainen erikoisempi, mahdollisesti vähän eläimellisempi hahmo (susi, koira tms), vaikka siihenkin pyrittiin, epäonnistuen ehkä kaikista selkeimmin koko pelissä, sillä tämä hahmo on se porukasta huonoin. Myös se kiven kova ja viileän tyylikäs veteraani hahmo joka lähes poikkeuksetta on porukasta se viisain, voimakkain sekä tyylikkäin, ainakin sillä tavalla, millä itse kaipaisin puuttuu. Kyllähän Rose on lähes tulkoon sellainen, mutta silti tuntuu että jotakin jää puuttumaan, siitäkin huolimatta että Rose on ehdottomasti yksi parhaita ryhmäläisiä ja hänessä on sitä samaa tyyliä mitä FFIV:n Kainissa, tai FFVII:n Vincentissä. Tosin Dart pysyy pitkälti pelin parhaana hahmona. Positiivisessa mielessä voidaan myös sanoa että eipä mukana tosin oli samanlaista toopea kuin FFVIII:n Irvine, vaikka Haschelissa vähän samaa maustetta onkin. Tiettyjä samoja ideoita FF sarjasta on otettu, mutta myös jätetty pois. Hyvänä esimerkkinä se että FFVIII:n Rinoalle löytyy eräänlainen versio kun taas FFVII:n Caith Sith tyylistä hahmoa ei ole mahdutettu mukaan. Legend of Dragoonin hahmot ovat monella tavalla omanlaisiaan tapauksia, vaikka heistä löytyykin selkeitä viittauksia moniin FF hahmoihin jotka ovat tulleet ennen tätä peliä, tai tämän jälkeen. FF8 ilmestyi ennen tätä ja FF9 tämän jälkeen.
Sankarijoukkoa vastaan tulee melko monenlaista roistoakin ja mukana on myös useampi yllätys, kuten tälläiseen pelihenkiin kuulukin. Ylivoimaisesti parhaaksi roistohahmoksi nouseekin todella selvästi Sephirothista mallia ottanut Lloyd, mustapukuinen hopeahiuksinen miekkamies joka on melko samankaltainen voimiltaan kuin päähenkilö Dart. Lloyd on ehdottomasti erittäin onnistunut pelihahmo ja hän on juurikin sitä tyyppiä joka ehdottomasti sopii omaan rooliinsa. Sanotaan että kyllä Lloyd olisi voinut olla parilla tavalla vielä hienompikin sillä tiettyä karsimista hänen ulkoasussaan on, mutta se miten häntä osataan tarinassa käyttää, todellakin parantaa hahmoa entisestään ja tekee hänestä entistä coolimman. Roistopuolen hahmot ovat melko hyvin tehtyjä, siinä mielessä miten isoon osaan he kuuluvat, mutta melkoinen miinus tuleekin kuitenkin siitä pääroistosta, sillä tämä tuntuu todella tyypilliseltä, FF sarjastakin monesti tutulta, viime hetken kikkailulta jossa pääroistoksi tulee joku melko tylsä hahmo, joka ei millään vedä vertoja sille roistohahmolle, joka on ollut valokeilassa pitkän aikaa. Tätä voisi sanoa Darth Vader - Keisari Palpatine tilanteeksi jossa käskyläinen on merkittävästi parempi kuin mestari.
Paljon samaa muiden samanlaisten pelien kanssa
Fantasiaroolipeli vuoropohjaisella taistelulla
Legend of Dragoon on hyvin selvästi samaa genreä, tyyliä ja menoa kuin Final Fantasy sarja ja suurimmat vertailut teenkin FF7 ja FF8 mielessä, sillä nämä kaksi ilmestyivät vähän ennen tätä peliä ja ei liene yllättävää että seiska finali oli varmasti monella tavalla eräänlainen esikuva tälle pelille, koska se kuitenkin ilmestyi paria vuotta aiemmin, kun taas finali kasi samana vuonna kuin LoD, jolloin molemmat pelit olivat lähes tulkoon samaan aikaan tekeillä. Kyllähän tässä pelissä on paljon juurikin sitä mitä FF sarjassa, mutta tässä on myös oikeasti omanlaisiakin juttuja, joista osasta FF sarja on sitten ottanut mallia, sillä tiettyjä yhdenmukaisuuksia ja samankaltaisuuksia löytyy mm. FF9:stä.
Final Fantasy toimintaa, omilla lisäyksillä
Sanotaan että roolipelihengessä tämän pelin monet heikkoudet tulevat vastaan lähinnä sellaisia tyyliseikkoina, joita on monissa muissakin peleissä. Kun taistelu alkaa, tulee siirtymä, joka tuntuu kestävän ikuisuuden, kunnes taistelu oikeasti alkaa ja tämä taistelu saattaa sitten olla ohi hyvin nopeasti. Tuttua FF sarjastakin. Toinen juttu on vuoron eteneminen, sillä monesti tuntuu että vuoro saisi edetä paljon nopeammin koska pelaaja joutuu odottaa että mitä viholliset tekevät, kunnes omien hahmojen vuoro tulee ja sitä rataa. Monia muitakin hidastuksia toimintaan kuuluu, joihin ei juuri lääkkeitä löydy. Kaikki tämä korostuu erityisesti siksi, että tässä pelissä ei ole asetuksissa oikeastaan mitään, mikä isommin nopeuttaisi taistelua tai paljon mitään muutakaan. Tekstiä ei saa nopeammaksi tai välittömäksi eikä taistelu saa nopeammaksi, tyyliin siten että vuorot tulisivat paljon nopeammin ym, jne ja tms. Nämä ovat sellaisia asioita joita tältä peliltä voisi jo olettaa, koska Final Fantasy 7 ja 8 molemmat mahdollistavat tietyn hienosäädön monissa tilanteissa, joskin taistelussa se ei toiminut ihan sillä tavalla, kuin peli antoi ymmärtää. Nyt kun tämä on sanottu, niin voidaan sanoa että toiminnallisessa mielessä Legend of Dragoon on sitä hyvin tyypillistä Final Fantasy tyylistä vuoropohjaista taistelu jossa viholliset tekevät juttunsa vuorollaan ja pelihahmot omalla vuorollaan, kunnes toinen puoli on pyyhitty pois. LoD on taistelumielessä yhtä aikaa karsitumpi mahdollisuuksista mitä FF7 ja 8, mutta se on myös omalla tavallaan haastavampi ja erilaista tekniikkaa vaativa tapaus.
Pelin suurin oikeasti oma juttu on oikeaan ajoitukseen perustuvat näppäinkomennot jotka ovat hyökkääviä tai puolustavia ja jotka mahdollistavat suuren määrän vahinkoa yhden iskun sijaan. Jokainen isku ei erikseen tee vahinkoa, vaan kaikki lasketaan yhteen, mutta useamman iskun combo on yleensä voimakkaampi. Tästä ideasta on otetta aika paljon irti sillä erilaiset erikoishyökkäykset vaativat eri tavalla nappien painamista ja isompi määrä painalluksia ei automaattisesti tarkoita parempaa lopputulosta, joskin nämä liikkeet ovat helpompia käyttää ja sitä kautta tuntuvat nopeammilta kehittää, sillä erikoistekniikat voimistuvat käytettäessä tiettyyn pisteeseen asti. Eräs asia tässä mielessä nousee esiin, mikä on tavallaan vähän latistavaa, nimittäin vahingon määrä. Siinä missä FF sarjassa tälläiset liikkeet olisivat useiden satojen ja tietyssä vaiheessa tuhansien osumapisteiden ilotulitus, on LoD melko pieniuotoinen, sillä todela pitkään hahmot tekevät vahinkoa joitakin kymppejä ja koska osumista tulee aina summa, ei taistelu ole ihan yhtä mielestä kuin kilpailijalla. Muuten tuntuu että pelin yleinen rytmi on tässä mielessä myös hitaampi, koska hahmo kehittyy merkittävästi hitaammin, kuin FF sarjassa yleensä. Pelkästään tasolle 10 pääseminen vie oman aikansa.
Tyyliseikkojen kanssa LoD osaa kuitenkin tehdä erittäin onnistuneita ratkaisuja. Eräs esimerkki on ääninäyttely joka myös nostaa päätään taistelussa aina välillä, mutta useimmiten se saa vain kaipaamaan enemmän, samalla tavalla kuin tarinankerronnassakin. Kun ääninäyttely on siellä ja täällä, tuntuvat ei ääninäytellyt pätkät merkittävästi laiskemmilta kuin ne pätkät joissa on ääninäyttely. Toiminassa hahmot huutavat erikoishyökkäyksien nimet, mikä tuo omanlaistaan tyyliä kokonaisuuteen joka omalla kohdalla todella puhuttelee. Tämä on sellainen kiva lisä, jollaista näkisi mielellään enemmänkin pelimaailmassa, koska tavallaan se tuo itselläni mieleen Digimonin, jossa Digimonit huusivat hyökkäyksensä nimen, eräänlaisena sotahuutona, taikasanana tai vastaavana ja tässäkin tapauksessa se toimii todella hyvin. Melko pieni yksityiskohta mutta erittäin hyvä sellainen josta saa oitis merkittävästi tyylipisteitä.
Vuoropohjaisten toiminnan esimerkillisimpiä toteuttajia
Final Fantasy sarjan rinnalla Legend of Dragoon pystyy pitämään puolensa todella hyvin ja paikoitellen sitä voisi jopa pitää yhtenä FF sarjan pelinä, koska siinä on paljon samaa kuin monissa muissa sarjan peleissä ja mitä tulee vuoropohjaista taistelua hyödyntäviin peleihin, nousee tämä peli helposti parhaimmistoon, koska se on klassisilla tavoilla erittäin onnistunut, pyrkien samalla myös tekemään paljon omia ratkaisuja, vieläpä tyylikkäästi. FF sarjan ulkopuolella varmaan ainoa peli joka onnistuu tässä paremmin, on Lord of the Rings: Third Age.
Tässä pelissä eteneminen on merkittävästi suoraviivaisempaa kuin vaikkapa parissa tätä edeltävässä FF sarjan pelissä. Vapaata pelimaailmaa ei ole vaa liikkuminen kartalla tapahtuu ennalta määrättyä reittiä pitkin. Uusia reittejä aukeaa tarinan edetessä ja sankarien saadessa uusia tavoitteita, mikä pitää hyvin flown päällä. Tämä myös vähentää merkittävästi eksymisen vaaraa kun pelissä on jatkuvasti melko selvät sävelet siitä että mihin pitäisi suunnata. Tietyissä kohdissa peli kuitenkin saavuttaa sellaisen tyypillisen roolipelisokkeloisuuden. Tietyt kaupungit eivät ole niitä kaikista selkeimpiä etenemisen suhteen, mikä pakottaa tutkimaan paikkoja vähän enemmän, mutta varsinkin alkupuolella peliä kaikki on melko simppeliä ilman isompaa kryptisyyttä tai suurta määrää vaihtoehtoja joita tutkia. Vapaaehtoistakin tekemistä on jonkin verran mikä jopa kannustaa tutkimaan paikkoja todella paljon, sillä monesti voi löytää rahaa tai esineitä käyttöön tai myytäväksi.
Taikuuden kanssa on menty melko yllättävää reittiä, mutta magia on merkittävästi tehokkaampaa sorttia kuin FF peleissä. Esineiden käyttö on todella tärkeää sillä esimerkiksi parannus taikaa ei mitenkään äkkiä käyttöönsä saa ja lähin esimerkki tulee Dragoon voimien kautta, mikä tekee siitä melko arvokasta. Tavallaan taikuutena toimivat esineet, joita löytyy kentistä ja voi ostaa kaupoista. Erilaiset esineet aiheuttavat tietyn elementin vahinkoa ja elementtisysteemi on aivan omanalisensa peto tässä pelikokonaisuudessa, koska tietyillä elementeillä on vastaelementit ja joilla taas ei. Tuli on veden vastaelementti ja päin vastoin, kun taas ukkosella ei ole vastaelementtiä. Tälläisiä tiettyjä toimintamekaniikkoja pelissä on jokunen. Elementtiosuus on valtava osa toimintaa ja sen merkitys vain korostuu korostumistaan mitä pidemmälle peli etenee sillä ensimmäisen luvun lopputaistelu on merkittävästi vaikeampi kuin mikään aiempi osa pelissä ja tässä vaiheessa viimeistään huomaa miten suuri merkitys valmistautumisella on ja miten vaikea LoD voikaan olla. Siinä ohessa myös huomaa miten paljon vahinkoa viholliset kestävät ja miten vähän pelihahmot voivatkaan tehdä.
Esineiden käytössä tosin vastaan tulee ihan oma ongelmansa, sillä tässä pelissä on hyvin rajallinen kantokapasiteetti. Esineitä ei voi kantaa mukanaan kuin hyvin rajallisen määrän ja tämä raja tulee vastaan erittäin nopeasti, mikä tarkoittaa että pitää olla todella hyvin perillä siitä, että mitä tarvikkeita oikeasti saattaa tarvita. Tästä syystä pelissä voi joutua tekemään pari varatallennusta siltä varalta että ei olekaan tarpeeksi varautunut tulevaan, tai jos on liian varautunut eikä siitä syystä pystykään poimimaan kaikkia esineitä joita vastaan tulee. Parannusjuomien ja vastaavien kapasiteetti on todella säälittävä, joskin ne parantavat melko hyvin, kun taas varusteita ja aseita pystyy kantamaan mukanaan todella suuren määrän. Itse en yhtään pidä tästä taktiikasta, koska se tekee monista tilanteista hyvin turhauttavia. Tavaroiden kautta peliin tulee aivan omanlaisensa lisähaaste, mikä tekee paikoitellen tästä pelistä merkittävästi vaikeamman mitä Final Fantasy pelit ovat koskaan olleet. Muutoin LoD ei ole erityisen haastava peli sillä mitään merkittävää levelaamista ei oikeastaan missään kohtaa tarvitse tehdä ja kaikki hahmon kehittyvät kokoajan. Poikkeuksena loppuhuipennus joka on aivan älytön vaikeuspiikki verrattuna kaikkeen aiempaan. Pelissä tosin on muutama asia joiden kautta haasteesta saa ison palan pois, mutta tämä vaatii aivan naurettavaa määrää rahan farmaamista ja tässä pelissä exp ja raha ovat todella vähäisiä palkintoja taisteluista.
Hahmojen vaihtelua pelissä tulee harrastettua jonkin verran. Dart on ja pysyy mutta muita hahmoja voi vaihdella suhteellisen vapaasti ja kun hahmoja alkaa olla enemmän, tulee jopa valinnan vaikeus. Hahmojen vaihtelu on kuitenkin simppeliä mikä kannustaa kokeilemaan. Tietyillä hahmoilla on tietyt vahvuudet mutta paljon useammin tuntuu että ainakin itse tein hahmovalinnat sen perusteella mitä vastassa oli koska tietyn hahmoni tavallaan kuului olla osana tietyssä yhteenotossa, minkä vuoksi mahdollisuus kelata tapahtumia taaksepäin ja tehdä tallennuksia milloin huvittaa tuli oitis apuun. Hahmojen tyylissä eräs asia nousee myös esille, vähemmän positiivisella tavallan, nimittäin hahmojen aseistus. Hahmojen aseiden ulkoasu pysyy aina samanlaisena, vaikka aseet vaihtuisivat. FF sarjassa aseilla on ollut erilaisia ulkoasuja, joten tuntuu melko laiskalta että tässä pelissä näin ei ole.
Tyylikäs fantasiatarina hyvällä taistelusysteemillä
Aikakautensa eliittiä
Legend of Dragoon on sen sorttinen peli että nykyään pelattuna sen monet näennäiset heikkodet paistavat silmään välittömästi. Mutta kun pelin asettaa vastakkain sen oman aikakauden pelien kanssa, korostuu siinä erittäin selvästi se, miten hyvin se pärjää vertailussa, sillä PS1 pelien joukossa tämän pelin heikkoudet ovat aika pienimuotoisia kun taas sen vahvuudet ovat erittäin selkeitä ja isona kokonaisuutena se on todella esimerkillinen peli ja ehdottomasti yksi onnistuneimpia kokonaisuuksia.
Kaltaistensa joukossa eliittiä
Kun pelaa tälläisiä PS1 aikakauden pelejä, tai vielä vanhempia pelejä, täytyy niitä todellakin suhteuttaa muihin saman aikakauden peleihin, sillä nykypelien rinnalla ne eivät yksinkertaisesti pärjää. Tietyt pelit nyt ovat kestäneet aikaa niin hyvin, että ne pärjäävät edelleen vertailussa. Spyro: Year of the Dragon on edelleen yksi parhaita koskaan tehtyjä pelejä ja Final Fantasy VII pitää todella hyvin pintansa vuoropohjatoimintapelien joukossa, jopa omassa sarjassaan, jossa lähinnä FFVIII on mahdollisesti parempi. Tälläisissä tapauksissa tosin on hyvä muistaa että jos peliä on pelannut PS1 aikakaudella, jolloin pelien taso oli yleisesti sen aikakauden tasoista, on vaikutelma aivan eri kuin silloin jos peliä pelaa paljon myöhemmin.
Legend of Dragoon on kuitenkin yksi sellainen peli joka on kestänyt aikaa todella hyvin. Siinä on ne tietyt asiat jotka saavat pelin tuntumaan todella hitaalta ja paikoin turhauttavalta, tekstitulvasta puhumattakaan, mutta samalla aikaa siinä pelissä on jotakin sellaista tyyliä ja taitoa, joka on nykyään jo lähes täysin kadonnut ja joka tuo vahvasti muistoja mieleen monista sellaisista peleistä joita pitää omien suosikkipelien joukossa ja jotka voi helposti listata parhaiden koskaan tehtyjen pelien joukkoon. Tämä on selvä merkki siitä että LoD olisi varmasti ollut aikoinaan sellainen peli jonka olisin itse taatusti listannnut omiin suosikkipeleihin ja kun peliä on sitten päässyt useamman kymmenen vuoden jälkeen pelaamaan, niin se ei ole merkittävästi pettänyt. Kyllähän siltä tavallaan odotti paljon enemmän, mutta samalla aikaa siitä näkee kyllä että se on hyvin tehty peli jossa on paljon hyviä puolia ja joka on todellakin ansainnut kaikki kehut. Mutta sanotaan että eräs tavallaan negatiivinen asia on siinä että ääninäyttelyä on niin vähän. Koska pelissä on myös ääninäyteltyjä pätkiä, niin tuntuu että monissa kohdissa on menty vähän sitä halvempaa reittiä, kun ääninäyttelyä voisi olla, mutta sen sijaan on luvassa pelkkää tekstiä, mutta kuitenkin sillä tavalla esitettynä, on kyseessä on astetta elokuvallisempi hetki.
Ongelmia pelissä kuitenkin tulee aivan muista syistä. Aluksi häiritsee se että kun pelihahmot huutavat hyökkäystensä nimet, niin monesti repliikki katkeaa kesken, eli loppu jää pois, tai joskus koko repliikki jää pois. Tavallaan tulee mieleen tilanne jossa Spyro 3 ei pleikkarilla toiminut ihan odotetulla tavalla, jos kyseessä oli PSOne versio. Nämä ovat kuitenkin todella pieniä ongelmia verrattuna siihen, mitä pelissä alkaa kuitenkin olla läsnä kasvamassa määrin ja joka tekee tästä paikoin lähes pelaamiskelvottoman. Näin rikkinäistä peliä en ole varmaan pelannut sitten Shadow of Mordorin PS3 version. Tämä siis ennen patchia.
Patchin jälkeen
Ylivoimaisesti suurin ongelma tämän pelin kanssa on siinä, että ainakin PS5 versio tästä pelistä on hurjan buginen ja oudoilla tavoilla epävakaa ennen patchia. Merkittävä ongelma on siinä, että kun pelissä käyttää Dragoon voimia, varsinkin taikoja, peli soflockaa itsensä ja taistelu jää limboon jossa pelaajan vuoro ei tule ollenkaan ja viholliset eivät omalla vuorollaan tee mitään, eli peli ei enää etene mihinkään. Toinen esimerkki on vähän arvaamattomampi, sillä se tapahtuu paljon satunnaisemmin. Kun satunnaistaistelu alkaa, ruutuu menee mustaksi, eikä taistelu alakaan ja peli jää tässäkin tapauksessa limboon. Variaati tästä taas on sellainen, että peli siirtyy taisteluun, mutta jää pyörimään maisemakohtaan ennen vihollisten ilmestymistä, eikä tämäkään kohta etene mihinkään, mikä niin ikään estää pelin etenemisen.
Tähän on hieman lääkitystä, sillä muidenkin PS1 pelien tapaan tässä käännöksessä on mahdollisuus kelata aikaa taaksepäin ja tehdä tallennuksia mihin kohtaan tahansa, mikä mahdollistaa tietynlaisen kikkailun, kun peli softlockaa itsensä, mutta se ei ole mikään tekosyy, sillä nämä ongelmat tekevät tästä versiosta paikoin lähestulkoon pelaamiskelvottoman ja hermojaraastavan, puhumattakaan kärsivällisyyttä koettelevasta. Tietyt softlock kohdat pystyy korjaamaan kelaamalla taaksepäin ja tekemään muutamia kikkailuja joiden kautta pelissä tapahtuu jotakin erilaista, mitä aiemmin ja näin ollen peli sitten jatkuukin. Sama pätee Dragoon toimintoihin. Taikuuksista kaikki eivät lukitse peliä, mutta on helppoa kelata aikaan ennen taian käyttöä ja valita toinen toiminto, jolloin peli mahdollisesti jatkaa normaalisti eteenpäin. Tämä on kuitenkin melkoista arpapeliä sillä tietyissä pomotaisteluissa varsinkin, tietyt toiminnot voivat johtaa siihen, että pomovihollinen ei teekään mitään seuraavaksi ja jatkuva kelaaminen ja toimintojen vaihteleminen ei ole ainakaan oma käsitykseni hauskuudesta.
Legend of Dragoon saattaa hyvinkin olla paras esimerkki erittäin huonosta käännöksestä, sillä se ei ole vain hivenen hutera käännös, vaan lähestulkoon pelaamiskelvoton käännös, mikä on valtava sääli, koska peli on PS1 pelien joukossa oikein miellyttävää, kattavaa ja toimivaa pelattavaa. Peliä on patchatty sen verran että pelaamaan pystyy ilman että joka käänteessä täytyy edetä varoen ja tehden lisätallennuksia kun koskaan ei tiedä että missä kohtaa peli jumiutuu ja vaatii täyden resetoinnin jolla saattaa sitten pystyä ostamaan hetken peliaikaa ilman isompia ongelmia. Se ei kuitenkaan poista sitä melko heikkoa ensivaikutelmaa.
Yhteenveto
Legend of Dragoon on erinomainen vuoropohjaista toimintaa hyödyntävä roolipeli suoraan PS1:n puolelta. Se on todella samanlaista settiä mitä Final Fantasy sarja ja tekeekin monet asiat aivan yhtä hyvin kuin FF7 ja FF8, omilla ideoillaan ja lisäyksillään. Päähahmo Dart on erinomainen protagonisti ja sankarijoukko hänen tukenaan on monipuolinen ja toimiva tukijoukko. Roistopuolella hopeatukkainen, musta-asuinen Lloyd on selvästi se paras mitä vastaan tulee ja dragoon voimat kruunaavat fantasiatunnelman pelissä, jonka tarinakokonaisuus on erinomaista fantasiaa, joka ottaa paljon irti monista kliseistä. Pelissä on valtava määrä tekemistä ja kokonaisuuteen saa helposti upotettua tyypilliseen tapaan +50 tuntia.
LoD on oman aikakautensa pelien joukossa ehdotonta eliittiä ja vaikka sen monet pelilliset puolet eivät modernien pelien joukossa mitenkään imartelevia olekaan, niin siitäkin huolimatta tämä on yksi niitä pelejä, jonka pelaa miellään läpi vielä nykyäänkin, sen monista kärsivällisyyttä vaativista puolistakin huolimatta, sillä pelin toteutus on erinomainen ja tälläisiä pelejä ei juurikaan enää tule vastaan. Visuaalinen ilme on todella hyvä, toiminta on erittäin hyvää tasoa, jota FF sarjassa ei ole nähty enää aikoihin ja jos jaksaa läpi valtavan tekstitulvan, on luvassa erinomainen fantasian ja lohikäärmeiden täyttämä tarina.
+ Fantasiatunnelma ja tyyli lohikäärmepuolineen
+ Dragoon asetelma
+ Toimintasysteemi
+ Hyvin kerrottu ja rytmitetty tarina
+ Paljon pelattavaa
- Monet hitaat asiat pelattavuudessa
- Tekstitulva ja vastaavat vanhat peliosat
- Ääninäyttelyn ja tiettyjen ulkoasuratkaisuje kanssa pihistely
Arvosana: 8,5
Fantastinen
Yksi parhaita PlayStation ykkösen pelejä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.