Rallipelit eivät ole useinkaan sieltä parhaasta päästä mitä tulee peligenreihin, mutta ne eivät ole ainoita pelejä joissa autoillaan. Autoilupeleihin nimittäin mahtuu useita erilaisia tapauksia joissa kilpa-ajon sijaan, tehdään jotain aivan muuta.
Autoiluun suhtaudutaan nyt aika laajalla akselilla, juurikin siksi että vaikka mukana olisi ralliakin, niin se ei ole pääpainona, moottoriurheilu on. Paljoa sanottavaa näistä ei kuitenkaan mieleen tullut.
Rämpimistä autolla
LumiJuoksija
PlayStation Plus: Premium
SnowRunner
Tästä pelistä pääidea on selvillä ja parhaassakin tapauksessa tämä on lähinnä kiinnostava kokeilu, sillä isommin kiinnostusta tähän peliin ei ole. Voipa ainakin sanoa kokeilleensa tätäkin ja selvittäneensä että kuinka kauan kärsivällisyys riitti.
Haastavat olosuhteen haastavaan peliin
Autoilupeli jossa pyritään leikkimään rekkakuskia erittäin kovissa olosuhteissa aina syvästä mudasta alkaen. Isossa osassa on siis vaihteiden vaihtaminen ja oikealla tavalla ajaminen jotta maastossa pääsee oikealla tavalla eteenpäin ja selviää kovistakin haasteita. Sanotaan että tässä mielessä peli kyllä tarjoaa melko osuvaa tyyliä joka saattaisi hyvinkin olla melko tarkka kuvaus tälläisestä toiminnasta, tai ainakin niin osuva kuin pelimuodossa mahdollista. Mudrunner oli jo aikanaan sellainen peli jonka kanssa ajatteli että sitä voisi olla kiinnostavaa kokeilla, mutta ei koskaan osunut kohdalle. Tässä päästään samaan fiilikseen aika nopeasti, sillä peli alkaa mudassa rämpimisenä.
Heti alussa yksi suurimpia ongelmia on se, että pelissä ei isommin kerrota asioita, kyllähän siellä tulee tekstiä vastaan jonkin verran, mutta navigointi, tehtävävalinta ja tämäntälläinen ei ole selkeydellä pilattu, vaan peli tuntuu siltä että siinä on paljon sellaista opeteltavaa mikä menee vähän jo liikaa realistisuuden puolelle, sillä tosielämässä on yleensä vähän selkeämpiä ohjeistuksia. Tästä syystä peli voi nopeasti tuntua aika vaikealta eikä ohjattavuus pelissä ole läheskään niin hyvä, kuin sen ehdottomasti pitäisi olla tälläisessä asetelmassa. Isona ongelman on pelin rytmitys, sillä peli ei juurikaan anna pelaajalle isommin tilaa oppia ja kokeilla pelin ideoita ja fysiikkaa mudassa rämpimisessä pikku hiljaa, mikä olisi voinut olla se oikea ratkaisu.
Tämä on niitä pelejä joka kestää hetken aikaa kunnolla opetella, mutta joka ei ole koko tällä aloituksella erityisen mukaansatempaava alkaa erittäin nopeasti tuntua erittäin turhauttavalta. Tässä mielessä pelin rytmitys on alusta asti aivan hanuristi sillä sen sijaan että peli aloittaisi helpolla ja kehittyisi hiljalleen, opettaen kaikki temput ja haastaen pelaajaa sitä mukaa kun pelissä edistyy. Tämän menettelyn sijaan tuntuu että pelissä ollaan oitis syvässä päässä ja peliä saa opetella omaan tahtiin ilman kädestä pitämistä. Tästä syystä kiinnostus peliä kohtaan hupenee todella nopeasti.
Yhteenveto
SnowRunner on peli jossa ajetaan erilaisilla rekoilla ja vastaavilla haastavissa ympäristöissä. Pelissä on selvästi tähdätty melko realistiseen lähestymismalliin, mikä ei isommin lisää kiinnostusta peliä kohtaan, mutta tarjoaa ainakin erilaisen kokonaisuuden jota on ihan ok kokeilla, mutta idea ja pelattavuus eivät merkittävästi lisää kiinnostusta peliä kohtaan. Tämä on niitä pelejä joka ottaa aikansa että siitä saa hyvän otteen koska opeteltavaa on jonkin verran ja eteneminen on todella suunnitelmallista. Ohjattavuus tosin ei tunnu tekevän isompia palveluksia, koska se tuntuu jotenkin oudolta. Voi tietysti olla tarkoituskin.
+ Äänimaailma
+ Useita muuttujia
- Ohjattavuus
- Paljon opeteltavaa
Arvosana: 4,5
Huonommalla puolella
Mörköautomaa
Hirviöhillo: Terästitaanit
PlayStation Plus: Premium
Monster Jam: Steel Titans
Monsteriautoilla hurjastelu ja temppuilu nyt ei suoraan ole sieltä kiinnostavimmasta päästä, mutta siinä on jotakin sellaista mikä ehdottomasti tavallaan nappaa. Tämä tosin on myös sellainen peli jota kokeilee pätkän ja sitten se myös aika nopeasti jää, kuten eräs vastaavan vaikutelman antanut motocross pelikin.
Mörköautoja huonolla ohjattavuudella
Peli joka tuo mieleen erään Motocross pelin jonka nimeä en tähän hätään muista (koska se oli lähinnä kokoelma kirjaimia), mutta joka ei tehnyt tämän isompaa vaikutusta, joten siinä mielessä ollaan lähes täysin samoissa. Ajamista on ja jonkin verran temppuilua mutta ei juuri kummempaa. Peli on kivan näköinen mutta ohjattavuus on se mikä pilaa kokonaisuuden koska se tuntuu todella liukkaalta. Tämä on pitkälti täysin se ensimmäinen ja viimeinen niitti jonka jälkeen kiinnostus peliä kohtaan on lähes heti loppu.
Peliä ei merkittävästi paranne sekään että tämä on näitä jatkuvasti kiinni netissä olevia pelejä joka yrittää koukuttaa tekemään ties mitä pelleilyä jossa ajaminen isoilla monsteriautoilla on joka tapauksessa isossa roolissa. Monsteritautot ovat joka tapauksessa parasta mitä pelissä on mutta koska ohjattavuus on ihan kuraa, ei tästä saa irti oikeastaan mitään.
Yhteenveto
Monster Jam: Steel Titans on hyvä pelivalinta jos suuret monsteriautot kiinnostavat, rallipelit nappaavat tai ylipäätään autoilla temppuilu nappaa pelimuodossa. Tämä on kuitenkin sellainen tapaus joka vaatinee vähän enemmän aikaa, mutta peli itsessään ei ole erityisen mukaansatempaava ja kun sen ohjattavuus on hivenen liukas, niin se tekee pelistä melko luotaantyöntävän. Kiva idea, mutta toteutus ei ole tehty erityisen koukuttavaksi, tai edes erityisen kiinnostavaksi, mistä syystä alun tutoriaalien jälkeen on maku ehtinyt jo vähän mennä ja sekavat valikot ja vastaavat eivät myöskään lisää mielenkiintoa.
+ Monsteri autot
- Liukas ohjattavuus
Arvosana: 3,7
Säälittävä
Graffitityyliä grafiikkaan
Nopeuden Tarve: Kahlitsematon
PlayStation Plus: Premium
Need for Speed: Unbound
Pelisarja jonka kanssa tuntuu että kun on sanonut sanottavansa yhdestä pelistä sarjasta, on sanonut monet avainasiat kaikista muistakin, mikäli kyseessä on tarpeeksi uusi peli sarjaa. Unbound on tällä hetkellä sarjan uusin peli, mutta mitään merkittävää eroa sen edeltäjään ei juurikaan ole, sillä fiilis on hyvin samanalainen ja pelattavuus myös.
NFS Reboot 4 / NFS 25
Hahmonluonti puuttuu edelleen ja muutenkin pelissä on hyvin vähän minkäänlaisia parannuksia verrattuna aiempiin peleihin reboot sarjassa. Hahmoa voi muokata, mutta Heatin tavoin ollaan edelleen rajoitettuja joukkoon valmiita hahmoja joista pitää sitten valita se mikä eniten puhuttelee. Hahmovalinnan jälkeen käydään läpi jokuset tutoriaalit ja aika nopeasti päästään itse asiaan, ei kaahailuun pitkiin kaupunkia ja suorittamaan erilaisia kilpa-ajoja ja muita tehtäviä jotka tuovat näennäistä vaihtelua. Peli on kuitenkin samaa toistoa, mitä on ollut läsnä aiemmissakin peleissä.
Tämän pelin tapauksessa olisi voinut jo vähän odottaa edes jonkinlaisia parannuksia tai muutoksia aiempaan nähden mutta Unbound on pääasiassa sitä samaa vanhaa settiä, mitä monet sarjan pelit aiemminkin. Tyylillisesti peli hieman kokeilee omia juttujaan eräänlaisella katukulttuurilla, mutta hyvin lähellä ollaan sitä, mitä Heat tarjosi aiemmin. Tarinallisestikaan peli ei tee mitään juuri paremmin kuin aiemmat pelit, joten sarjan muiden pelien, erityisesti näiden uusimpien kanssa ollaan aika tasoissa eikä tämän pelin kanssa viihdy juuri sen paremmin kuin Heatin tai Paybackin kanssa. Peliä pelaa jonkin aikaa kokeilumielessä, ehkä vähän pidempäänkin jos jokin nappaa, mutta yleensä, melko nopeasti, pelin rytmi ei vain jaksa kannatella kokonaisuutta.
Yhteenveto
Need for Speed: Unbound on hyvin tyypillinen peli sarjassa ja jos on pelannut aiempia pelejä, vaikkapa Paybackia tai Heatia, niin ei Unbound tarjoa juuri mitään uutta ja ihmeellistä. Tyyliltään se on vähän värikkäämpi, mutta pelattavuus on hyvin samanlainen, rakenne on samanlainen ja muutenkin yleinen ote ei kokeile mitään mikä pistäisi silmään. Jos aiemmat pelit eivät ole napanneet, tämä tuskin on poikkeus. Jos aiemmat pelit ovat olleet miellyttäviä, ei tämä siinäkään liene poikkeus.
+ Ohjattavuus
+ Vauhdikkuus
- Ei juurikaan parannuksia
- Toisto
Arvosana: 4,8
Huonommalla puolella
Taksielämää
Taxi Life
Taksisimulaattorissa on mahdollisuuksia, samalla tavalla kuin pelissä Lake, posteljoonina toimimisessa oli mahdollisuuksia. Taxi Life ottaa asetelmastaan enemmän irti kuin Lake omastaan ja kokonaisuudesta huomaa että siihen on laitettu ihan ajatustakin mukaan.
Paikasta A, paikkaan B, liikennesääntöjä noudattaen
Aluksi valitaan pelihahmo, harmillisen suppeasta valikoimasta ja sitten luodaan firmalle logoa ynnä muuta valmistelua ennenkuin aloitetaan liiketoiminta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli on paikasta toiseen ajamista, kuten taksialalla yleensäkin. Mitään suuria yllätyksiä ei pelissä tule vastaan, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan Taxi Life toimii oikein hyvin. Ideassa on mukana liiketoiminnan hallinta johon kuuluu polttoaine ja monet muut pienet asiat ja se toimii vastapainona sille varsinaiselle työlle jota ratintakana sitten toteutetaan.
Pelin ehkä isoimpana heikkoutena on se että ohjattavuus tuntuu aika herkältä minkä vuoksi vähän vilkkaammissa paikoissa peli tuntuu helposti aikamoiselta nyhväämiseltä jossa tehdään todella tarkkaa siirtymistä, mikä ei näytä kovinkaan luonnolliselta ja jouhevalta. Pelattavuus itsessään ei ole huonosti toteutettua, mutta paikoitellen tuntuu että peli toimisi paremmin, jos se ei yrittäisi olla niin realistinen, vaan enemmänkin jotakin sellaista, mitä olisi voinut ajatelle pelin olevan, jos se olisi ilmestynyt PS2:lla. Tällöin idea olisi sama, mutta toteutus olisi erilainen.
Tälläisenään Taxi Life on ihan ok autoilupeli jossa tarkoitus ei ole harrastaa mitään rallia, vaan noudattaa liikennesääntöjä pilkulleen. Peli on enemmän simulaattori, mikä tuo mukanaan omat haasteensa. Siinä missä posteljoonitehtäviin pienimuotoisesti uppoutunut Lake, toimi omalla tavallaan ihan hyvin, mutta olisi saanut olla pidempi ja monipuolisempi tarinakokonaisuus, on Taxi Life aivan erilainen, mutta olisi ollut varmasti kiinnostavampi, jos lähestysmistapa olisi ollut tarinallisempi.
Yhteenveto
Taxi Life on kaikessa yksinkertaisuudessaan ok autoilupeli. Se vaatii kärsivällisyyttä, rytmiltään se on vähän hitaahko ja mukana on useita muuttujia ja vähän yliherkkä ohjattavuus. Simulaattorina peli toimii mukavasti ja vaikka kokonaisuudesta huomaa että rajoittavia ratkaisuja on täytynyt tehdä, ei lopputulos nyt mitään ihan kuraa ole, vaikka ei myöskään se kaikista mukaansatempaavinkaan.
+ Asetelmasta on otettu mukavasti irti
+ Kivan näköinen
- Hivenen herkkä ohjattavuus
- Jää melko vaatimattomaksi monella tavalla
Arvosana: 6,0
Hyvä
Pääarvio
Sitä parempaa autoilua ja vieläpä yllättävän hyvällä toteutuksella, PSP kalustolla.
Yritys kaksi, surkean edeltäjän jälkeen
Jahtijoukko: Äärimmäinen Oikeus
PlayStation Plus: Premium
Pursuit Force: Extreme Justice
Ensimmäiseksi kokelin Pursuit Force ja se oli ihan kuraa, aivan liian vaikea ja turhauttava peli jota voisi pitää suoraan epäonnistuneena kokonaisuutena, tai ainakin surkeasti rytmitettynä kun ensimmäinen kenttä tuottaa ongelmia. Jostakin syystä päätin kokeilla tätä jatko-osaakin ja täytyy todeta että Extreme Justice on merkittävästi parempi peli.
Alttarilta välittömästi takaisin satulaan
Pelin pääosassa on edellisestä pelistä tuttu Pursuit Forcen komentaja, joka tarinan alussa on menossa naimisiin tiimitoverinsa, Sarah Hunterin, kanssa. Rikolliset iskevät häihin ja siitä siirrytään oitis toimintaan kun sulhanen ja morsian lähtevät hektiseen takaa-ajoon. Yhteenotto jengipomon kanssa jää vähän vaiheeseen kun uusi erikosijoukko, Viper Squad, puuttuu peliin ja Pursuit Force joutuu siirtymään sivuun ja palaamaan metsästämään paikallisia rikosjoukkoja, ensimmäisen pelin tapaan. Tarinan etenee ihan hyvää vauhtia ja rytmittyy paremmin kuin voisi ensimmäisen pelin perusteella toivoa. Mukaan mahtuu jokunen hyvä käännekin, vaikka monet pelin tapahtumat novaatkin useisiin toimintaelokuvakliseisiin.
Yleisesti pelin ote on oikein hyvä ja kun huomioi miten huono ensimmäinen peli oli alusta asti, on Extreme Justice merkittävä parannus aiempaan nähden. Se alkaa erittäin hyvin ja haaste on merkittävästi reilumpi mitä se oli ensimmäisellä kerralla. Pelaajalla on hieman aikaa totutella peliin ja muutenkin kaikki systeemit tuntuvat selkeiltä ja toimivilta. Pelissä on sellaista toimintaelokuvafiilistä mikä iskee erittäin hienosti ja on rytmitetty todella hyvin. Erilaisissa rikollisjoukoissa on mukavasti eroa ja tämä on muutenkin sellainen peli joka osaa käyttää asetelmaa aika hyvin edukseen. Pelkästään tämän pelin perusteella voisi sanoa että tässä olisi mahdollisuuksia pelisarjaksi, kunhan tiettyjä heikkouskia kokonaisuudesta hieman paranneltaisiin ja konseptia jonkin verran monipuolistettaisiin.
Mitä tulee autotoimintapeleihin on Pursuit Force tämän pelin kautta ehdottomasti siellä kärjessä sillä vaikka ajaminen onkin se iso juttu kokonaisuudessa, niin se ei ole ainoa juttu koska aseilla on myös roolinsa kokonaisuudessa ja pelin aikana pääsee tekemään muitakin juttuja kuin vain ajamaan kulkuneuvolla rikollisten perässä ja hyppimään ajoneuvosta toiseen. Mitenkään monitahoinen yhdistelmä ei ole kyseessä koska ajaminen on sopivan simppeliä ja siihen yhdistettynä ampuminen on sopivan simppeliä. PSP peliksi tämä on todella onnistunut kokonaisuus joka pysyy sen verran yksinkertaisena että pari erilaista systeemiä toimivat yhdessä ja tarina on sen verran hyvin kerrottu ja rytmitetty, että kokonaisuus toimii paljon paremmin, mitä peliltä olisi voinut odottaa. Jälleen, sen umpisurkean ensimmäisen pelin jäljiltä.
Hyvä asetelma, mutta hienosääntöä kaivattaisiin
Peli nojaa pääasiassa ajamiseen ja täytyy sanoa, että tämä osuus kokonaisuudessa ei ole ihan niin hyvällä tasolla kuin se voisi olla. Autoilla hurjastelu on suuressa roolissa kokonaisuudessa lähtökohtaisesti ja siksi voisi olettaa että siihen olisi panostettu kaikista eniten. Muunlainen toiminta on enemmän lisä ajamisen kylkeen, mutta se tosin on se merkittävä syy miksi peli toimii paljon paremmin kuin monet muut autoilupelit. Auton hallinta vaatii kuitenkin hieman totuttelemista ja jos pelin jättää vähäksi aikaa ja tulee jonkin toisen autoilupelin jälkeen takaisin pelin pariin, täytyy totutteluvaihe käydä läpi uudestaan. Merkittävä syy tähän on puhtaasti ohjattavuudessa, sillä auto on erittäin herää kääntyvyytensä suhteen, mikä johtaa todella usein siihen että pieni liike on liikaa ja auto törmeilee pitkin seiniä. Haasteellisesti peli ei ole erityisen tiukka, toisin kuin edeltäjänsä, joten peli ei ole kovin äkkiä ohi.
Toiminnalla on hyvä ote kokonaisuudessa mikä on valtava valttikortti tälläisessä pelissä. Vaikka ampuminen autosta nyt ei olekaan erityisen monipuolista, niin tietyllä arcade fiiliksellä se on toteutettu todella onnistuneesti. Se on hauskaa ja sopii kokonaisuuteen, puhumattakaan että se maustaa autoilutoimintaa todella onnistuneesti. Sanotaan että Pursuit Forcessa olisi potentiaalia vähän isompaankin kokonaisuuteen, tai ainakin monipuolisempaan. Kentät ovat pääasiassa ajojahtia ja vihollisten ampumista tietyillä erilaisilla toimintakohtauksilla joissa autolla tehdään jotakin tyylikästä, tai pelihahmo hyppää vihollisen autoon tai muuta hienoa. Vaatimattomalla PSP:llä tämä kaikki on tehty paljon paremmin, miltä aluksi vaikutti ja vaikka ohjattavuudessa on haasteensa, niin tämä on kokeilemisenarvoinen kokonaisuus.
Pelisarja joka voisi tehdä paluun, mutta ei tee
Harvemmin osuu kohdalle autoilupelejä, joita näkisi mielellään enemmänkin. Rallipelien tapauksessa Crash Team Racing on ollut ainoa, jollaisia olisi pelannut mielellään enemmnäkin, mutta yksikään jatko-osa ei päässyt edes lähelle ykkösen mielekkyyttä, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että Naughty Dog ei ollut silloin enää puikoissa ja taitamattomammat pelintekijät eivät osanneet kopioida sitä, mikä teki CTR:stä niin hyvän. Pursuit Forcen tapauksessa tilanne on merkittävästi erilainen, koska tämä peli ei ole esimerkillinen lajissaan, tai muutenkaan sellainen, jossa ei olisi paljoa paranneltavaa. Se on itse merkittävä parannus edeltäjäänsä nähden ja siinä mielessä se olisi voinut olla lupaava alku jatkolle, mitä ei sitten koskaan tullutkaan.
Kun ottaa huomioon että todella monet autoilupelit saavat vaikka kuinka monta jatko-osaa, on harmillista että tälläinen vähän erilaisempi ja oikeasti hyviä ideoita käyttävä pelisarja ei sitten edennytkään minnekään. Omalla kohdalla voin lähinnä todeta sen että koska en suoraan sanoen odottanut tältä yhtään mitään, niin huonon ensimmäisen pelin jälkeen, jätti peli oikein hyvän vaikutelman. Koska itse en ole autoilupelien suuri ystävä, ei mitään odotuksia Pursuit Forcen paluutakaan kohtaan olisi, mutta jos suunta on samanlainen kuin tämän sarjan kanssa tähän mennessä on ollut, voisi Pursuit Force 3 olla oikein hyvä peli, mutta nykyään pelintekeminen on iso ja kallis prosessi jossa paljon riskejä ja tälläinen vähemmälle huomiolle jäänyt PSP peli, tuskin tulee paluuta tekemään.
Yhteenveto
Pursuit Force: Extreme Justice on autoilupelien joukossa oikein hyvin tehtyä toimintaa. Se on vähemmän rallia ja enemmän taistelu oikein hyvällä tyylillä ja kelvollisella ohjattavuudella, vaikka herkän kääntyvyyden ohjattavuus vaatii hieman totuttelemista, mutta se on pääasiassa hyvin toteutettua ja toiminta sopii sen kylkeen myös erinomaisesti. Pelin rytmitys on myös hyvällä tasolla, vaikka toistoa pelissä onkin aika paljon.
+ Toiminta
+ Asetelma
- Herkkä kääntyvyys
Arvosana: 6,5
Erinomainen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.