Jak & Daxter: Precursor Legacy oli esimerkillinen tasohyppely jolla Naughty Dog siirtyi menestyksekkäästi PS2:lle ja jatkoi tätä kahdella erinomaisella jatko-osalla. Sarja on saanut Tuhman Koiran teosten lisäksi kaksi muutakin peliä joiden taso ei millään ole trilogian tason veroista pelattavaa. Mutta millaisia pelejä ne ovatkaan, sillä siitä on pitkä aika kun niitä tuli pelattua?
Jak & Daxter on yksi niitä sarjoja jonka paluun moni varmasti mielellään näkisi, mutta joka on melko epätodennäköistä, vaikkakaan ei mahdotonta. Naughty Dogin pelien ulkopuolella on tullut pari peliä, joista yksi on oikein pätevä kokonaisuus, vaikka paikoin alustansa rajallisuuden orja. Toinen taas on helposti oman alustansa surkeimpia esityksiä, vaikka sillä isoja tavoitteita selvästi olikin. Mutta se, että Naughty Dog täysin epäonnistui Jak X:n kanssa ei välittömästi tee kummastakaan sarjan huonointa peliä. Mutta jotta tästä voisi olla varma, piti pelata kumpikin uudestaan muistinvirkistykseksi.
Nämä ovat olleet ajatuksia ennen kuin palasin kummankin pelin pariin ja palauttelin mieleen että olivatko pelit niin hyviä tai niin huonoja kuin muistin niiden olevan. Ei olisi kerta tai kymmenen kun peli on uudella pelikerralla tuntuvat aivan erilaiselta kokonaisuudelta.
Ei ihan niin hyvä millaisena sen muistin
Daxter
PlayStation Plus: Premium
Daxter
PSP:n peli Jak & Daxter sarjassa, mutta ei Nauhgty Dogin käsialaa. Peli on itselle tuttu yhtenä niistä harvoista PSP peleistä joita olen itse joskus pelannut. Sanotaan että tämä ei jättänyt mitään erityisen negatiivista vaikutelmaa ja suppeassa joukossa, se on parhaita. Mutta useampia PSP pelejä myöhemmin pelanneena tilanne on kehittynyt.
Jak & Daxter 1,5: Daxterin pieni suuri seikkailu
Peli sijoittuu aikaan vajaa kaksi vuotta ensimmäisen pelin jälkeen ja hieman ennen toista peliä. Pelkurimainen Daxter pakenee paikalta kun hän ja Jak haaksirikkoutuvat uuteen maailmaan ja Jak vangitaan. Melkein pari vuotta kestäneen ryyppyputken jälkeen vastahakoinen Daxter palkataan tuholaistorjujaksi Haven cityssä ja siitä alkaa hänen oma pikku seikkailunsa, jota ei millään tavalla noteerata oikeastaan missään ja joka ei edes linkity erityisen hyvin Jak II: Renegadeen, tai edes Jak 3:n tarinakokonaisuuteen. Daxter on pelinä hyvin itsenäinen kokonaisuutensa, eikä edes merkittävästi käytä hyödykseen monia mahdollisuuksia joita muuta pelissä sarjassa mahdollisesti tarjoaisivat. Siellä täällä on linkkejä Naughty Dog peleihin, mutta Daxterin tapauksessa isona ongelmana tarinallisessa mielessä on se, että peli etenee liian hätäisesti eikä rakenna oikein mitään. Tyylillisesti pelillä on paljon yhteistä ensimmäisen Jak & Daxter pelin kanssa hahmojen ulkoasun ja tasohyppelyrakenteen kautta, mutta siltikin tuntuu että Daxter on ongelmallinen osa isossa kokonaisuudessa, koska sitä eivät ole tehneet alkuperäisen trilogian tekijät ja tästä syystä peli jää hyvin irralliseksi, vaikka siinä paikoitellen on hyviä linkkejä kakkospeliin ja huumorissa on puolensa. Tämä on aika tyypillinen lopputulos kun peli yritetään väkisin ahtaa mukaan hyvin suunniteltuun kokonaisuuteen.
Graafinen ulkoasu on PSP tyypillisesti hieman rakeista ja vaatimatonta verrattuna siihen, mihin PS2 pystyy joten ei ole ihmekään että Daxtet ei yllä muiden pelien tasolle. PSP pelien tasolla peli kuitenkin näyttää hyvältä, kuullostaa hyvältä ja tuntuu huomattavasti paremmalta osalta isoa kokonaisuutta, mitä monien muiden pelien kanssa on käynyt, kun tekijänä on joku muu, kuin alkuperäisten pelien tekijät. Suurin osa pelin ongelmista ei johdu tyylistä, tunnelmasta tai tarinasta, vaikka ne eivät erityisesti parannakaan kokonaisuutta. Tarinalla on useita ongelmia heikosti "roistohahmoista" melko vähän käytettyihin tukihahmoihin. Muutamassa käänteessa hahmoja olisi voitu käyttää paljon paremmin, vaikka suoraan tappamalla heidät, koska se olisi istunut isoon kokonaisuuteen paremmin. Mutta ei olisi yllättävää jos Daxter 2 oli mielessä kun tätä peliä tehtiin.
Daxter on loppuviimeksi aika suppea kokonaisuus. Tarina etenee erittäin vikkelästi eteenpäin ja isona syynä on se, että pelissä on jätetty aika pieni ikkuna Daxterin seikkailuille, sen sjaan että kahden vuoden aikaikkunasta olisi lohkaistu isompi osa Daxterin omalla seikkailulle, eikä vain käytetty tyyliin viimeistä viikkoa. Rytmiltään peli osuu aika lähelle sitä, mitä muissakin peleissä sarjaa on ollut, mutta koska peli on jätetty suppeaksi kokonaisuudeksi, eikä oikein millekään anneta isommin aikaa kehittyä, olis sitten kyse hahmoista kuten Tik, tai Taryn. PSP on rajallinen kokonaisuus joten on selvää että Daxterin pituus on ollut rajallinen, mutta siltikin tuntuu että pelikokonaisuudesta olisi saatu irti paljon enemmänkin, jos sitä olisi oikeasti käytetty hyödyksi enemmän mitä lopulta on.
OK käännös joukolla hyviä ideoita ja huteraa toteutusta
Heti voidaan sanoa että muistan Daxterin paremapana pelinä, miltä se nyt tuntuu ja iso syy voi olla puhtaasti siinä, että kun PSP peli käännetään PS4 alustalle, ilman että sitä korjallaan, huomaa tämän muutoksen todella selvästi ja tässä pelissä sen huomaa erittäin selvästi. Tästä syystä pelin "kelaaminen" mitä monissa PS1 ja PSP peleissä on Plussassa käytössä, helpottaa tiettyjä osuuksia merkittävästi, koska pelattavuus ei aina yllä siihen, mihin sen toivoisi yltävän. Mutta sanotaan kuitenkin että pelattavuus ei pelissä ole yhtään niin huono, mitä se voisi olla jo joissakin käännöksissä onkin. PSP pelien joukossa, Daxter pärjää vertailussa oikein hyvin. Itse muistan sen hieman kömpelönä ohjattavana, mutta tässä käännöksessä on omat ongelmaksa erityisesti liikkumisessa kun tatin käyttö ei ole niin jouhevaa kuin oikeasti hyvissä peleissä. Pelissä tulee myös paikoitellen vastaan jokusia bugeja kentissä, kun hahmo ei tehnytkään suoraan sitä mitä piti ja ajoittian myös välianimaatiot eivät toimineet oikein.
Tasohyppely on kuitenkin tehty melko hyvin, mikä on positiivista. Ei niin hyvin kuin muistan, mutta pelissä ei tullut vastaan suurta määrää ärsyttäviä ratkaisuja jotka todella kampittaisivat isoa kokonaisuutta. Ohjattavuus on yksi näitä, joka ottaa aina hetken että siitä saa kunnolla kiinni, mutta johon tottuu ja jonka jälkeen pelistä saa vähän enemmän irti. Tasohyppely perustuu melko simppeleihin ratkaisuihin välillä hypitään, välillä leijutaa, välillä liutaa kaapeliä pitkin, välillä kiipeillään ja sitä rataa. Muutamia vaihteleviakin ratkaisuja on käytetty, sillä välillä ajetaan kiiturilla, tuhotaan X määrä vihollisten pesiä ja pomotaisteluitakin löytyy. Myös aseita on muutama joista valita, mutta kaikki on merkittävästi pienemmässä mittakaavassa mitä se oli vaikkapa Jak 3:ssa, joka ei tehnyt kaikkea paremmin kuin Jak II, mutta teki valtaosan. Minipelit olivat yksi tällläinen asia ja niitä on tässäkin pelissä jokunen. Muutamassa kohtaa päätarinaa on vaihtelevia pelimekaniikkoja ja oheistekemiseen kuuluu populaarikulttuuriminipelejä joissa Daxter uneksii milloin mistäkin.
Daxter ei ole huono peli, mutta se ei ole kivuttomasti tehty porttaus nykykonsoleille. Huonompiakin on tullut vastaan mutta myös merkittävästi parempia. Daxterin kanssa joutuu sietämään monenlaisia asioita, mutta pääasiassa peli on keskivertoa vähän parempaa tasohyppelyä hyvällä huumorilla, päähahmolla ja melko tiiviillä pelikokonaisuudella jonka katsoo läpi melko äkkiä ja joka tarinallisesti hieman hosuu ja etenee liiankin äkkiä eteenpäin. Jak & Daxter sarjassa tämä on sellainen keskiverto peli, sillä se häviää päätrilogialle, mutta voittaa kaikki muut. Jak X on ehkä Naughty Dogin tekemä, mutta se on erittäin huono taistelurallipeli jossa vaikeustasossa ollaan menty kohti Jak II:sta, sen sijaan että olisi pysytty hillityllä Jak 3 tasolla ja tarina on aivan surkea, johon verrattuna Daxter toimii oitis paljon paremmin, eikä tässä pelissä ole juurikaan vaikeuspiikkejä vaan kokonaisuus pystyy tasaiseen tahtiin haastavana. Joskin peli pääsee kunnolla vauhtiin kun Daxter saa käyttöönsä liekinheittimen, myrkkysuihkun kylkeen.
Yhteenveto
Daxter on PSP pelien joukossa oikein hyvä peli, Jak & Daxter sarjassa se on välimallia ja tasohyppelypelinä ok. Pelissä ei ole oikeastaan mitään erityisen hyvää, mutta se ei myöskään tee mitään erityisen surkeasti. Monet asiat tuntuvat siltä, että ne olisi pystytty tekemään paljon paremminkin sillä tarina etenee hosuen, pelattavuus on PSP kulmikasta ja kokonaisuus jää todella irralliseksi päätrilogiasta, ihan viimeistä viidennestä lukuunottamatta.
+ Daxter
+ Kivan näköinen
+ Tasohyppely ja useat minipelit
- Ohjattavuuden kulmikkuus ja kankeus
- Buginen
- Irrallinen pääsarjasta
Arvosana: 6,0
Hyvä
Ei niin huono millaisena sen muistin
Jak & Daxter: Menetetty Raja-alue
PlayStation Plus: Premium
Jak & Daxter: Lost Frontier
Jak 3 on se kohta jossa omasta mielestäni pelisarja on ollut huipulla ja sen jälkeen on menty reippaasti alamäkeen. Lost Frontier on viimeinen peli sarjassaan ja se ilmestyi sekä PS2:lle (jolla sen itse pelasin) että PSP:lle, mikä näkyy ja tuntuu. Tämän ilmestyessä PS3 oli saanut jo vahvan jalansijan ja PS2 aikakausi oli jo päättynyt. Muistikuvat tästä pelistä eivät ole niitä positiivisimpia, mikä voi osittain johtua siitä että Jak 3:n jälkeen tämä on merkittävästi huonompi, mutta onko se niin huono peli, millaisena sen muistaa.
Jak ja Daxter: Maailman reunalla
Heti pitää sanoa, että vaikka graafinen ulkoasu onkin ihan ok, niin se ei ole yhtä värikäs ja viimeistelty mitä päätrilogiassa. Hahmoista sen näkee kaikista eniten, sillä graafinen tyyli on mennyt todella uuteen suuntaan ja tiettyjä tyyliseikkoja on ei ole saatu kannettua tähän peliin, vaikkakin, pääpiirteittäin peli näyttää selvältä jatko-osalta Jak 3:lle. Yhdestä asiasta pelin selvän ulkoisen outouden näkee heti, nimittäin Keirasta. Keira näyttää jotenkin todella vääränlaiselta, vaikka kuullostaakin siltä miltä pitääkin, erityisesti silmistä näkee että nyt ei kaikki ole kohdallaan. Daxter näyttää ehkä eniten siltä miltä pitää, mutta ei Jak nyt varsinaisesti vieraalta näytä, vaan aika läheiseltä Jak X:n kanssa.
Tarina alkaa kun Jak, Daxter ja Keira ovat Hellcat aluksella matkanneet kauas Haven Citystä ja mantereesta, etsiessään uutta eco lähdettä ja samalla aikaa Keira viimeistelee "opintojaan" tullakseen eco tietäjäksi. Kolmikko onnistuukin lopulta löytämää maailman reunan, jonka kautta voisi sanoa että tämä maailma on litteä. Siinä samalla he kohtaavat myös ilmarosvoja ja heitä vastaan toimivan Aeropan ja tutuiksi tulevat nopeasti niin Aeropan päällikkö Skyheed, kuin myös piraattien kapteeni Phoenix. Tarinallisesti ei olla nyt tyylillisesti kovinkaan kaukana siitä mitä sarjassa on nähty, mutta yhtä nokkelaa, saati yhtä huvittavaa menoa ei ole luvassa, sillä varsinkaan komedia ei nouse yhtä hyvin esiin, mitä se Jak 2-3 nousi, vaikka Daxter messissä onkin.
Tarinassa sivuhahmoja on melko vähän eivätkä juonenkäänteetkään nyt erityisen merkittävästi nappaa, sillä suppean hahmojoukon ja melko nopeasti etenevän tarinan vuoksi, kaikki on todella ennalta-arvattavaa. Tosin ne vähät sivuhahmot on sentään tehty oikein hyvin. Tarina jättää joka tapauksessa todella kylmäksi sillä varsinkin loppuhuipennus vain tapahtuu, eikä siitä lopulta saa irti yhtään mitään, varsinkaan kun spektaakkeli ei pääse kunnolla oikeuksiinsa ja samalla aikaa tuntuu että kaikki kestää aivan liian pitkään viimeisessä yhteenotossa. Sanoisin että viimeinen pätkä oli liikaa, koska toiminnan olisi pitänyt päättyä about toiseksi viimeiseen välipätkään.
Tarinallisessa mielessä nyt ei kannata odottaa mitään sen tasoista mitä Naughty Dog parhaimmillaan on tarjonnut ja tyylillisesti ollaan myös hieman vaatimattomammalla tasolla. Mutta pelimaailma ja yleinen ecopunk ote kyllä toimivat hyvin ja pelin tunnistaa helposti osaksi Jak & Daxter pelisarjaa. Tästä asetelmasta olisi saatu tosin enemmänkin irti, tai sitten kokonaisuutta olisi voitu laventaa edes sen verran, että olemassaolevista hahmoista olisi otettu enemmän irti. Esimerkiksi eräs yhden kohtauksen piraattibeibi olisi ollut hahmo josta olisi saatu irti enemmänkin ja samaa voisi sanoa myös pelin pääroistoista, sillä tässä asetelmassa oli myös muutama pätkä, jotka tuntuivat aika hoputeltu ja vähän käytetyiltä.
Autot vaihtuvat lentokoneisiin ja tasohyppely menettää jalansijaa
Pelattavuuden suurimpana ongelma on se, että mitä tulee toimintaan, on peli hivenen epätarkka. Tämä voidaan perustella pelin PSP version olemassaololla, sillä ammuskelu on aika kankeaa. Pelissä on tietynlainen automaattitähtäys, mutta siinä on omat satunnaiset ongelmansa. Peli on tosin sentään hieman kohdennettu siten, että eri tilanteissa tämä on pidetty mielessä ja helpottaa yhtä jos toista asiaa. Perusliikkuminen ja -lentäminen toimii hyvin sillä varsinkin tasohyppely on yllättävän hyvällä tasolla. Eräs ärsyttävyys on siinä, että pelissä ei voi katsoa ylös tai alaspäin maassa, mikä on aika monessa kohdessa hyvin ärsyttävää. PS2 juurien ansiosta, ohjattavuudessa on kuitenkin puolensa ja Daxterin tasoista huteruutta ei oikeastaan ole.
Toiminnallisesti peli ottaa paljon mallia Jak 3:sta. Aseita on kourallinen, mutta Jakin käyttämä nuijasauva on aika hoopo ratkaisu eikä tunnu erityisemmin sopivan hahmolle. Aseet ovat yhtä lukuunottamatta todella tuttuja ja sopivan erilaisia. Oikeasti uutta ovat kuitenkin erilaiset eco voimat. Jak on nyt enemmän tai vähemmän päässyt irti pimeästä puolestaan ja nyt hänen eco voimansa ovat puna-sini-viher-keltaisia, erilaisilla tempuilla jotka toimivat sekä taistelussa että ajoittaisessa tasohyppelyssä ja pulmanratkonnassa. Tämä on merkki siitä että ainakin peli vie pelisarjaa jollakin tavalla eteenpäin, keksien vähän omiakin juttuja. Pimeää ecoa ei ole kuitenkin unohdettu, mutta nyt joku muu kuin Jak, näyttää sen hirviömäisemmän puolensa.
Jak 3:ssa isossa osassa olivat myös ajoneuvot. Autot. Sanotaan että se oli eräs osa josta en itse erityisesti pitänyt, mutta se oli paikoin mukavaa vaihtelua avoimessa aavikkoympäristössä. Nyt siirrytään erilaisten lentokoneiden ohjaksiin ja pelissä on muutama avoimempi lentelyalue jossa sitten yleensä yksi jalankulkukenttä. Lentelyssä täytyy heti sanoa, että se on tarkempaa kuin jalankulkeminen ja ilmataistelu toimii hyvin. Erilaiset aseet ovat todella iso plussa ja erilaisia lentokoneitakin on jokunen. Tosin, ne ovat aika samanlaisia keskenään ja vaihtelua olisi voitu saada aikaiseksi enemmänkin. Lentotehtävissä on minipelejä paljon enemmän kuin tasohyppelyssä ja valtaosa tehty oikein hyvin. Mutta itse pidän tätä pelisarjaa enemmän tasohyppelynä, vaikka tämä peli onkin puoliksi jotakin muuta.
Joka paikassa tulee tosin vastaan eräs lähes pelinrikkova ongelma, bugimaisuus. Jatkuvasti tulee hetkiä joissa tehtävät eivät toimi ihan niin kuin pitäisi. Vihollisia ei ilmesty kuten pitäisi, ympäristö ei toimi kuin pitäisi ja sitä rataa. Päätehtävissä tätä on vähemmän mutta useampi sivutehtävä on sen verran buginen, että sitä ei vain voi suorittaa loppuun asti, mikä voi olla emulaatio-ongelma tms. Mutta ottaa päähän jokatapauksessa.
Eco energiaa, romumetallia ja oheistoimintaa
Minipelien kanssa peli toimii hyvin, vaikka ne keskittyvätkin lähinnä lentelemiseen. Isoilla alueilla on Precursor patsaita, jotka palkitsevat paikkojen laajaa tutkimista ja pimeiden kristallien tuhoamista. Piraattiradiomastoilla on erilasiai tehtäviä, kuten laivaston tuhoamista tai kilpalentoa yhdistettynä tarkkuusammuntaan. Kun taistellaan vihollisia vastaan, voi Daxterin lähettää sabotoimaan vihollisten koneita ja vohkimaan näiden tarvikkeita. Tämä tulee tarpeeseen, sillä pelissä on kahdenlaista kehitystä. Lentokoneen kehittäminen on todella isossa osassa sillä ostettavissa on valtavasti varusteita ja kaikkia näitä voi päivittää. Konekivääri on luotettava loputtomilla ammuksilla, hakeutuvat raketit ovat hitaampia, mutta osuvat varmemmin. Laser ampuu jatkuvaa vahinkoa ja vulcan tykät ovat nopeita, mutta epätarkkoja ja loppupuolella voi saada käyttöönsä myös Armageddonin, pelin ns. Huippuaseen. Tämä on iso systeemi itsessään ja kannustaa tekemään kaiken, mistä voi saada romua palkinnoksi, sillä se on valuuttaa lentokonesysteemissä.
Jakin kehittäminen on toinen osa. Jak kerää pimeää ecoa kukistamalla vihollisia ja Keira voi muuttaa tämän econ muun väriseksi ecoksi, mikä voimistaa yhtä Jakin neljästä kykypuusta. Yksi on puhtaasti lisää kestävyyttä, toinen nyrkkien vahinkoa ja yhdessä on enemmän eco energian tehostusta. Loppuviimeksi tämä on merkittävästi suppeampi systeemi mitä lentokonesysteemi ja itse en siitä aikoinaan isommin pitänyt, mistä voi johtua että en muistele tätä peliä juuri lämmöllä. Jakin aseet ovat toinen osa, mutta niitä voi kehittää vain tekemällä sivutehtäviä, tai löytämällä lisäosia kentissä olevista arkuista joista osa on hieman enemmän piilossa ja osa niin näkyvillä, että ne pitäisi olla vaikeaa olla huomaamatta.
Muuttujia pelissä on runsaasti, mutta silti tuntuu että minipelien kanss olisi pystytty parempaankin sillä pääsarjassa niiden kanssa oli pystytty. Sanotaan että Jak 3:ssa oli pari minipeliä joita olisin itse halunnut nähdä enemmänkin ja pelata enemmän, mutta ei. Tässä pelissä, ei oikein tule vastaan mitään, mitä haluaisi enemmän, mikä ei tarkoita että minipelit ovat huonoja, vaan enemmänkin, että niistä saa riitävästi irti. Lost Frontier ei ole huono peli, ei ainakaan yhtään niin huono millaisena sen muistin. Loppuviimeksi se on peruspätevää tasohyppelyä yhdistettynä lentokonetoimintaan, mutta Jak & Daxter se on lähinnä ulkoiselta tyyliltään ja pääkolmikoltaan. Muutoin sitä Naughty Dog magiaa ei ole onnistuttu kopioimaan.
Viimeinen todella hyvä osa kokonaisuutta on New Game +, tai tämän pelin tapauksessa Hero mode jossa pelin voi pelata uudestaan, pitäen kaikki saamansa päivitykset. Hero mode on vaikeampi, mutta jos on kerännyt ahkerasti kaikkialla olevia aarremunia, niin pelin salaisuuksista löytyy yksi jos toinenkin avattava pelinmuokkaus, joiden kanssa Hero mode on se hauska uusi kierros, joka on hauskuutta, ilman isompaa haastetta, kuten PS2:llä monesti oli, ja mitä Naughty Dog on useamman kerran käyttänyt esimerkillisesti. Se on pieni lisä, mutta mahtava sellainen.
Yhteenveto
Jak & Daxter: Lost Frontier on sarjansa huonoimpia pelejä, mutta parempi, mitä muistin sen olevan. Graafisesti hahmot jättävät toivomisenvaraa, mutta kuullostavat miltä pitääkin. Jalan liikkuminenkin on tehty uskollisesti päätrilogialle, mutta toiminnassa kyllä huomaa, että peli ei ole yhtä sulaa ja tarkkaa, mitä Jak II ja Jak 3. Itse muistin tämän pelin vielä huonompana, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että tämä on Jak & Daxter sarjan huonompaa puolta, sillä Jak X on vielä huonompi, mutta Daxterin kanssa, tilanne on aika tasan. Peli ei tee oikeastaan mitään erityisen hyvin, mikä on melkolailla alustasta johtuvaa.
+ Vaihtelua ja runsaasti muuttujia
+ Hahmot kuullostavat miltä pitää
+ New Game + / Hero Mode
- Tyyliseikoissa on menty harhaan
- Toiminnan merkittävä epätarkkuus
- Lentokoneiden korostu
Arvosana: 6,0
Hyvä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.