XCOM tyylisten pelien kanssa itse tarkoin oitis pelejä jossa ohjataan useampaa pelihahmoa ja hyökätään vuorotellen erilaisilla taktiikoilla, erilaisita paikoista ja otetaan suojaa ympäristöstä. Sitten viholliset tekevät samoin. Tätä ideaa on tietysti kerran toisensa jälkeen muutettu ja kehitetty, mutta XCOM on se, mikä tulee siitä aina mieleen.

Kyseessä on siis kaksi strategiapeliä, mutta hyvin tietynlaista strategiapeliä, joista tulee oitis mieleen XCOM sarja. Mutta tietyillä tavoilla kumpikin näistä peleistä toimii paremmin, kuin XCOM, osittain myös paremmin kuin XCOM 2 ja kummallakin on muutamia omia juttuja jotka tekevät niistä erilaisia verrattuna XCOM 2:een, sekä toisiinsa.

Taktista toimintaa vanhassa lännessä

Kova Länsi 2

Hard West II

Ensimmäinen peli sarjassa oli erinomainen tässä genressä ja jatko-osa käyttää samaa ideaa, mutta kehittelee suuren osan myös aivan itse, jolloin peli tuntuu melko erilaiselta, toimintaa lukuunottamatta. Länkkäri teema on erinomainen ja muutenkin peli näyttää ja tuntuu hyvältä, joten se on erinomainen jatko-osa erinomaiselle pelille. Mutta samalla aikaa, sen olisi voinut odottaa tekevän enemmänkin.

Taktista toimintaa villissä lännessä

Hard West II ei ole jatko-osa tarinallisesti, vaan enemmänkin ideallisesti. Päähahmot ovat täysin uusia ja kärjessä on seikkailuelokuvasankarimainen, hieman Han Solo vivahteinen Gin Carter, jonka posse päätyy korttipeliin Mammon nimisen paholaisen kanssa ja häviää. Tästä alkaa sitten pidempi seikkailu jossa vastaan tulee lisäyksiä posseen, kuten myös yhteenottoja erilaisten lainsuojattomien kanssa, samalla kun Mammon ja hänen aavejunansa siintävät horisontissa. Tarina on noin kolmen (tai no, kahden ja puolen) kappaleen pituinen seikkailu jossa useita sivutehtäviä ja paljon varusteita ja aseita joita parannella. Vaikka pelissä on paljon luettavaa, on iso osa siitä ääninäyteltyä ja vieläpä todella laadukkaasti, mikä on todella hyvä asia. Välianimaatioita ei ole, mutta aika ajoin pelissä on sarjakuvamaisia pätkiä jotka toimivat todella hyvin ja näyttävät erittäin hienoilta.

Tarinan suhteen kokonaisuutta vahvistaa se, että välillä pelaaja, Ginin saappaissa, joutuu valitsemaan että miten vastata tiettyihin tilanteisiin tai kenen puolen valita erilaisissa. Tämä systeemi ei ole mitään Dragon Age tasoista ryhmädynamiikan vahvistamista, vaan enemmän pienimuotoista hahmojen välisten siteiden voimistamista. Jos side toiseen hahmoon on vahvempi, voi kyseistä hahmoa pyytää tekemään joitakin asioita ja hahmojen ominaisuudet voivat vahvistua. Kentissä olevat sivutehtävät voivat vaatia tiettyjen hahmojen käyttöä jotta saa paremmmat palkinnot tms. Tämä systeemi toimii erittäin hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan ja erilaisten hahmojen erikoisuudet toimivat myös hyvin, tarjoten pelattavuuteen vähän enemmän muuttujia. Carterin lisäksi posseen kuuluvat mm. Intiaani Naurava Peura joka on lähitaistelupainotteinen hahmo, perus cowboytyylinen vanha mies Bill sekä taikavoimia omaava noita, Flynn. Hahmot toimivat pääasiassa hyvin, mutta isona kokonaisuutena vain puolet hahmoista on oikeasti hyviä ja pelissä jää kaipaamaan sitä hahmomäärää ja variaatiota, jota ensimmäisessä pelissä oli.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan toiminta on XCOMin tapaan kentällä liikkumista suojasta toiseen ja vihollisten ampumista. Kokosuoja on puolisuojaa parempi, mutta korkeammalla tasolla tilanne tasoittuu entisestään ja riippuen aseista, peli monimutkaistuu nopeasti. Pistooli on hyvä perusase ja sillä pystyy ampumaan kimmoituksia, joilla pystyy osumaan helposti myös kulmien taakse. Kivääri on hyvä pitkällä matkalla kun taas haulikko lyhyellä. Lisäkis haulikolla tähtäämisessä riittää vähän sinnepäin. Jokainen toiminta kuluttaa tietyn määrän toimintapisteitä (tähtiä), sillä siinä missä liikkuminen on yhden, pistoolilla ampuminen on kaksi ja kiväärillä ampuminen kolme. Mikäli hahmo onnistuu tappamaan vihollisen seuraa bravado efekti ja hahmo saa kaikki tähtensä takaisin. Pelkästään kimmokkeiden ampuminen on todella hyvä lisä muutoin simppeliin ammuskeluun. Toiminta on se osa joka on pelissä kaikista haastavinta ja sitä tehdään eniten, mutta se ei ole ainoa asia, koska välillä asiat voidaan ratkoa erilaisilla valinnoilla jotka vaativat tiettyjä resursseja ja palkintoina voi olla toisenlaisia resursseja, tai kourallinen dollareita.

Niillä korteilla pelataan jotka jaetaan

Valmistautuminen on merkittävä tekijä kokonaisuudessa. Hahmot eivät parane automaattisesti taisteluiden jälkeen, joten lääkärikäynti tai leirin pystytys ovat tarpeellisia, että seuraavaan yhteenottoon pääsee täysissä voimissa. Myös hahmojen aseistus on isossa roolissa kokonaisuudessa. Kaikki voivat kantaa kahta eri asetta, kahta varustetta ja yhtä helyä. Lisäksi eri hahmoilla on erilaisia lisäominaisuuksia jotka saattavat tehostaa tiettyjen aseiden käyttöä tai tietynlaisia taktiikoita toiminnassa. Viimeisenä osana kokonaisuutta ovat pelikortit joita saa monesti palkintoina tehtävistä. Kortteja on kaikki maat 9-14 ja mitä parempi kortti, sitä parempi efekti. Yhdellä maalla saa elinvoimaa, yhdellä nopeutta, toisella osumaa ja kolmannella tuuria ja kaikilla on puolensa. Hahmojen ominaisuuksien avaamisessa vaatimuksena on tietty pokerikäsi sillä esimerkiksi kolme samaa korttia antaa ja hyvät bonukset, mutta neljä samaa tietysti paremmat.

Varusteiden suhteen voi saada käyttöönsä joka parannustarvikkeita tai räjähteitä joista kaikilla oma puolensa. Dynamiitti vaaii vähemmän tähtiä kuin pistoolilla ampuminen ja tekee vahinkoa luotettavammin ja useampaan kohteeseen, eikä vaadi isompaa tarkkuutta. Tarkkuus on tuttua X% tyylistä haastetta osumiseen, mutta tämä peli ei ole siinä yhtä vaativa kuin XCOM2. Varusteiden rajallisuuden vuoksi aseet ovat paljon luotettavampia eikä ammuksia ole rajallista määrää, eikä vuoroa tarvitse käyttää lataamiseen. Toiminta pysyy melko nopeatempoisena, juurikin siksi koska tappamalla vihollisen, saa kokonaan uuden yrityksen. Liikkuminen, vihollisen tappaminen ja uusi liikkuminen mahdollistavat todella pitkän etenemisen, joten peli ei laahaa samalla tavalla kuin vaikkapa Warhammer 40K: Space Wolf.

Hahmojen omat ominaisuudet ovat yksi lisä kokonaisuuteen ja suuri voimavara. Gin Carter pystyy ampumaan suuren määrän laukauksia ilman erillistä tähtäämistä ja suojasta läpi, kun taas Old Man Bill tekee vahinkoa vapauttamalla häneen ammuttuja luoteja ympäristöön, mikä kannustaa pelaamaan riskaabelisti, koska mitä enemmän vahinkoa Bill on ottanut, sitä enemmän vahinkoa hän tällä ominaisuudella tekee. Noitamainen Flynn taas pystyy vaihtamaan paikkaa toisen hahmon kanssa, mikä tekee tästä hahmosta erinomaisen sekä tukihahmona, että hyökkäävänä hahmona. Koska hahmoja voi olla aktiivisessa possessa vain neljä kerralla, pitää valita että ketkä hahmot sopivat omaan pelityyliin. Muutamassa tehtävässä täytyy tosin käyttää tiettyä hahmoa.

Tästä olisi saanut irti enemmänkin

Hard Westin tavoin peli muuttuu nopeasti todella koukuttavaksi, kun sen saa vähän paremmin alulle ja pelissä on oikeasti omia juttuja jotka erottavat pelin monista muista, kuten XCOM2:sta tai Warhammer 40K: Space Wolfista. Harmillista on lähinnä se että peli on melko lyhyt, sillä sen pääsee läpi melko helposti alta kymmenen tunnin. Pelin asetelma on erinomainen ja muutenkin pelin tyyli on huipputasoa. Sen varsinaiset heikkoudet ovat siinä, että peli voisi helposti olla paljon laajempi ja sen erilaisista ominaisuuksista saisi irti paljon enemmän. Sivutehtäviä on melko vähän eikä pelissä ole kovinkaan suurta määrä erilaisia muuttujia jotka sitten monipuolistaisivat kokonaisuutta.

Parhaiten peli toimii toiminnallisena taktiikkapelinä jossa siirtojen miettiminen on tärkeää, mutta peli ei ole niin armoton, mitä monet muut tälläiset pelit helposti ovat. Monet asiat pelissä ovat sellaisia että niistä saisi irti vaikka mitä, mutta iso kokonaisuus jää melko suppeaksi ja paikoin melko mitäänsanomattomaksi. Peli etenee nopeasti, mutta monista asioita ei saa paljoa irti ja niitä toivoisi kokonaisuuteen paljon enemmän. Pelin ei tarvitsisi nojata niin paljon toimintaan mitä se tekee, koska muutkin osat toimivat hyvit. Ammuskelu erilaisilla aseilla, luotien kimmottamisella ja erikoisominaisuuksien hyödyntämisellä on hauskaa, mutta koska peli ei tarjoa juuri muuta, niihinkin kyllästyy tietyssä pisteessä ja jää kaipaamaan vähän enemmän vaihtelua ja enemmän muuttujia. Sisällöstä puhumattakaan.

Yhteenveto

Hard West II ei ole niin hyvä, mitä sen edeltäjä oli, mutta se tekee valtaosan eri puolistaan todella hyvin. Pelattavat hahmot ovat hyviä ja toisistaan erottuvia. Toiminta on hauskaa, muutamilla omilla jutuilla jotka todella toimivat. Peli on harmillisen lyhyt ja muuttujia on vähäisesti, mutta tiiviinä kokonaisuutena peli on mielekästä pelattavaa tämäntyylisten pelien joukossa ja näyttää erittäin hyvältä, puhumattakaan että se on ääninäytelty.

+ Länkkäritunnelma

+ Ammuskelu muuttujineen

+ Ääninäyttely

- Lyhyt

- Vähäinen vaihtelu

Arvosana: 8,0

Mahtava

Taktista toimintaa keskiajalla

Kruunusodat: Musta Prinssi

Crown Wars: Black Prince

Keskiaikaiseen asetelmaan keskittyvä taktinen toimintakokonaisuus joka ehdottomasti vaikuttaa todella kiinnostavalta ja tyylikkäältä, mutta se herättää myös kysymyksiä siitä, että mitä tämä peli tekee eri tavalla kuin monet muut ja välttääkö se monet heikkoudet joita tälläisissä peleissä monesti on.

Taktista toimintaa pimeällä keskiajalla

Peli sijoittuu keskiajalle ja mitä ilmeisimmin mustan prinssi Edwardin aikakauteen, satavuotisen sodan taistelutantereille Ranskaan. Taistelusta pelissä saa kiinni todella nopeasti ja se on tälläisiä pelejä pelanneille todella tuttua juttua, mutta oman linnan ja varuskunnan voimistaminen on sitten aivan eri asia, sillä on paikoin turhauttavan hidasta, eikä edes niin selkeää kuin voisi toivoa. Tarinallisesti ei ole se kaikista ilmeisin, sillä monet tilanteet pelissä ovat lähinnä erilaisten taisteluiden valitsemista itse kootulla joukolla erilaisia taistelijoita. Taistelijoihin kuuluu niin raskaasti varustettuja temppeliritareita, partnerin kanssa kulkevia eläintenkouluttajia ja alkemisteja joilla mm. räjähteitä. Eri hahmoilla on erilaiset aseet sillä siinä missä yksi hahmo käyttää miekkaa ja kilpeä, käyttää toinen jousta ja tästä asetelmasta voisi luulla, että pelissä olisi valtavasti erilaisia muuttujia, varsinkin kun hahmo oppii kehittyessään uusia tekniikoita, joilla rankaista vihollisia, tai voimistaa liittolaisia.

Toiminnallisesti tämä asetelma kuullostaa erittäin hyvältä ja peli näyttää hyvältä kaikessa väkivaltaisessa tyylissään. Ongelmallista on tosin se että erilaisista hyökkäyksistä ja muista huolimatta taistelu ei tunnu erityisen iskevältä. Erilaisia muuttujia on, mutta taistelusta puuttuu se jokin, mikä tekisi siitä oikeasti hienoa tai erilaista. Tälläisenään tuntuu että peli on monesti laahaavaa. Vihollissa on variaatiota samalla tavalla kuin omaan ryhmään on vaihtoehtoja, mutta monesti tuntuu että toiset viholliset ovat tarpeettoman kestäviä jopa samanlaisia hahmoja vastaan ja tekevät heikommist hahmoista täysin hyödyttömiä. Lisäksi ympäristön käyttö ja liikkuminen ei konsolilla toimi erityisen hyvin, minkä vuoksi tuntuu että tämä peli on puhtaasti PC peli jossa tarvitaan hiiri. Se näkyy vielä selvemmin linnanrakennuksessa ja tehtävien valinnassa.

Taistelun vahvuus on vaihtoehdoissa, sillä hahmoja pelissä on paljon ja niitä saa lisää kun peli etenee ja hahmoja pystyy todella hyvin vahvistamaan. Eräs asia, on kuitenkin oitis missattu tilaisuus, nimittäin se, että pelihahmoja ei voi XCOM2:n tapaan luoda itse, nimetä itse ja muokata itse. Tästä syystä monet hahmot ovat sellaisia, että ne eivät toimi samalla tavalla kuin toiset ja nimellä hahmoja voi olla haastavaa muistaa. Tämä on yksi asia missä täytyy ehdottomasti todeta että XCOM2:sta ei otettu tarpeeksi mallia yhdellä saralla, josta olisi saatu irti vaikka kuinka paljon ja joka olisi samalla saanut oman joukon tuntumaan omanlaiseltaan. Erityisen oudolta tämä tuntuu siksi, koska muutoin peli tuntuu erittäin läheiseltä XCOM2:n kanssa. Se vain sijoittuu pimeälle keskiajalla.

Yhtä ja toista, mutta ei juuri mitään omaa

Linnan rakentaminen on samanlaista kuin tukikohdan XCOM2:ssa ja on kaukana hauskasta. Tässä asetelmassa on paljon liikkuvia osia ja paljon asioita joita pitäisi jollakin tavalla yrittää muistaa. Erilaisia osastoja on paljon ja kaikilla omia funktioitaan. Tämä on asia joka syö resursseja todella paljon ja johon luulisi voivansa uppoutua pitkäksikin aikaa, mutta tämä on niitä tilanteita kun iso kokonaisuus tuntuu täysin tarpeettomalta lisältä jossa mikromanagerointi vain ärsyttää. Asiaa ei auta se että ruudussa on myös kaikkea oheistietoa joka vain sekoittaa. Tämän pelin kanssa monesti toivoo että kaikki olisi simppelimpää ja kokonaisuutta olisi karsittu paikoin paljon enemmän. Siinä missä Hard West II:n kanssa toivoi lisää sisältöä yhteen jos toiseenkin osaan peliä. Tämän kanssa tilanne on täysin päinvastoin koska enempi ei ole aina parempi.

Tekemistä pelissä on paljon, mutta se on kaikki lopulta aika samanalista taktista toimintaa johon kyllästyy aika nopeasti, etenkin jos käytössä ei ole omaa suosikkiryhmää. Kartalla on kerralla paljon erilaisia tehtäviä joissa on omat palkintonsa. Kyseessä voi olla tietyn hahmon salamurha, tietyn hahmon pelastaminen tai ihan puhdas yhteenotto vihollista vastaan. Omasta linnasta lähteminen ja tehtävälle siirtyminen kestää X määrän aikaa ja tietyt tehtävät ovat aktiivisia Y määrän aikaa. Lisäksi kentällä voi olla kerrallaan vain tietty määrä yksiköitä, mikä vain korostaa sitä, että kaikkea ei ehdi tehdä, koska peli alusta asti ei salli sitä, mikä on todella turhauttavaa.

Crown Wars on hyvä peli idealtaan ja asetelmaltaan mutta toteutuksessa on tehty niin paljon virheitä, ilman että olisi käytetty hyväksi monia hyviä muuttujia. Lopputuloksena on ihan kiva peli, mutta se on tässä genressä melkoinen pettymys joka ei oikein millään tavalla yllä sille tasolle, jolle sen ehdottomasti toivoisi yltävän, koska tällä teemalla ja tyylillä tehty XCOM tyylinen taktinen toimintapeli houkuttaisi, mutta kun se on toteutettu näin, laskee kiinnostusta nopeasti.

Yhteenveto

Crown Wars: Black Prince on kiinnostava koska siinä XCOM tyylinen toiminta siirtyy keskiaikaiseen asetelmaan ja tyyliseikoiltaan tämä on hyvä idea. Ongelmallista tässä on se, että tästä ei ole osattu ottaa irti oikeastaan mitään. Taistelu on melko mitäänsanomatonta ja linnan vahvistaminen ei sekään nappaa, puhumattakaan että pelissä on valtava määrä muuttujia, mutta ei lopulta kuitenkin juuri mitään mikä olisi oikeasti omaa.

+ Asetelma

+ Tyylikäs ulkoasu

- Ei juuri mitään omaa

- Taistelusta puuttuu iskevyys

Arvosana: 5,7

Paremmalla puolella