Huonojen pelien kanssa on monesti merkittävästi vaikeampaa saada aikaan sellainen pätevä järjestys mikä on hyvien pelien kanssa monesti suhteellisen helppoa. Huonoissa peleissä tuntuu monesti olevan paljon sellaisia pelejä jotka eivät ole yhtään niin huonoja kuin monet toiset sillä ne eivät vain ole ikääntyneet kovin hyvin kun taas toiset on tehty tavalla tai toisella ärsyttäviksi ja näistä monista syistä on useita tapoja miten pelit ovat huonoja ja näitä on siksi vaikea laittaa järjestykseen. Huonoilla peleillä on hyviä puolia samalla tavalla kuin hyvillä peleillä on huonoja puolia.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
Ei pelejä jotka muuttuvat selvästi ja usein
Pieninä lisäsääntöinä:
Ei ilmaispelejä
Vain pelejä joita olen pelannut vähintään noin tunnin.
- Paitsi jos pelin pelaa läpi alta tunnin.
Ja sama idea pysyy... samalla kun välimallin pelit lähestyvät, elleivät jo ala...
KUNNIAMAININTOJA
Soul Calibur V
Borderlands 3
Road 96
Killer 7
Sims 4
Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII
Hunted: Demon's Forge
Star Wars: Bounty Hunter
200. Paw Patrol: On a Roll
Kyllähän lastenpeli saa olla helppo, mutta tämä peli pitää pelaajaa joko täytenä idioottina tai huonomuistisena taaperona jolle aivan kaikki pitää opettaa kädestä pitäen uudestaan ja uudestaan. Muutenkin peli toistaa monia rasittavan puuduttavia asioita uudestaan ja uudestaan.
199. Ghostwire Tokyo
Vähemmän huono peli, sillä hyviä puolia riittää. Peliä heikentää kuitenkin merkittävästi se, että on nopeasti todella itseääntoistava, rytmiltään aika verkkainen ja vaikka toiminta on hienoa, niin siitä tuntuu puuttuvan se jokin. Tarina voisi olla paljon parempikin, mutta ainakin se on ääninäytelty, joten pelistä huomaa monia hyviä puolia, vaikka samalla myös sen heikkoudet korostuvat.
198. Asura's Wrath
Typeryyteen venyvä huumori, rasittava nappuloiden hakkaaminen ja pöhkö kokonaisuus. Pelattavuus yltyy monesti naurettavaksi nappuloiden hakkaamiseksi ja muutenkin peli on valtaosan ajasta todella puuduttavaa pelattavaa eikä taisteluissa ole todellista mielekkyyttä.
197. Agents of Mayhem
Huumori on hyvää, ammuskelu on kivaa ja pelihahmoja riittää. Ongelmana on enemmänkin se, että tämä peli tyytyy siihen todella tylsään toistoon joka on tärvellyt monet hyviltä vaikuttavat pelit ja kaiken kaikkiaan tämä on lähemmäs varoittavat esimerkki laiskasta tehtävärakenteesta, sillä tekemistä tässä pelissä riittää, mutta se ei kehity mihinkään ja siinä samalla haaskataan monta aika hyvin tehtyä hahmoa, mikä on tavallaan sääli, koska mahdollisuuksia tämän kanssa olisi ollut melko paljon.
196. Fight Rage
Retrotyylinen beat em up peli, joka hyvien tyyliseikkojen lisäksi ei tarjoa oikeastaan mitään mitä yksi jos toinenkin peli ei olisi tehnyt paremmin. Tappelussa isona ongelmana on ne kaikki mahdolliset kliseet ja huonot ratkaisut jotka tekevät toiminannasta melko turhauttavaa ja paljon hitaampaa mitä sen pitäisi olla. Ihan peruskiva, mutta jättää vähän pahan maun.
195. Brutal Legend
Peli jossa valtavasti potentiaalia joka alkaa erittäin hyvänä pelinä. Se missä tämä lopulta sitten täysin menettää otteensa on se kohta, kun peli muuttuu hack n slash pelistä strategiapeliksi. Tällöin peli ei ole enää hauskaa pelattavaa, vaan enemmänkin jotakin aivan muuta ja tuntuu menettäneen täysin sen otteen, mistä peli aloitti. Se on sääli, koska jos alun ideoilla ja tavoilla olisi menty pidemmälle, olisi tämä saattanut olla aivan toisella laidalla hyvä-huono akselia.
194. Chronos: Before the Ashes
Pari hyvää ideaa ja ihan hukkaan heitetty. Vanhenemismekaniikka on hyvä idea ja soulslikemaisia ideoita on otettu mukaan, mutta oikeastaan mihinkään ei ole syvällisesti uppouduttu mikä tekee tästä melko ontolta tuntuvan kokonaisuuden, melko lyhyen sellaisen. Before the Ashes on tarinallisesti esiosa Remnant: From the Ashes pelille, mikä on merkittävästi parempi. Tämä peli tuntuu siltä, että se ei edes tiedä mikä yrittää olla.
193. Callisto Protocol
Lähinnä melee tyylinen Dead Space jossa aika vähän oikeasti hyviä puolia. Monella tavalla hyvä peli, mutta silti monella tavalla jotenkin aika heikosti tehty kokonaisuus joka ei osaa tehdä kuin muutamat satunaniset asiat oikeasti hyvin. Hahmot eivät päähahmon lisäksi juuri toimi ja monet tilanteet nojaavat niin vahvasti kliseisiin että lopputulos jättää kylmäksi monella tavalla.
192. Yakuza: Kiwami
Niin paljon tekstiä ja varsinkin aluksi niin laahaavaa tekemistä. Tarina nappaa heikosti ja iso pelistä on melkoista pelleilyä. Taistelussa tietty ylitseampuvuus ei isommin häiritse, mutta se aivan ylitse vedetty perseily, mitä tarinassa, sivutehtävissä ja niin monessa muussakin osa-alueessa on jatkuvasti, kiristyy kyllä hermoja aivan liikaa. Taistelussa on kuitenkin puolensa ja sitä kautta pelistä saa jopa irtikin jotakin. Mutta kokonaisuudessa on liian paljon luettavaa ja huomioitavaa mikä todella heikentää kokonaisuutta, kun tarina ei sinällään kiinnosta.
191. Sekiro: Shadows Die Twice
Taistelusysteemi on tarpeettoman pikkutarkka ja pomoviholliset jättävät todella paljon toivomisenvaraa (koska toistavat itseään), mutta hieno peli sentään on. Isoin ongelma on siinä, että tämä on erityisen hyvä esimerkki siitä kun peli on vaikea vain vaikeuden vuoksi ja siitä on tekemällä tehty hyvin turhauttava, todella itseääntoistava ja tarpeettoman pikkutarkka hyvin monella tavalla, missä se toisto todella korostuu.
190. Immortal: Unchained
Peli jossa oli potentiaalia, mutta joka on vaikea aivan vääristä syistä. Viholliset ilmestyvät ihan tyhjästä, ovat tappavan tarkkoja ampujia ja valta osa pelin haasteesta on tylsä vihollisten ilmestymisen opettelu. Tasapainoitus on pelissä mennyt pahemman kerran pyllylleen, mikä on sääli, sillä räiskintä soulsliket ovat harvinaisempaa herkkua. Tarinallisestikin pelissä on yritetty yhtä jos toista, lähinnä vasta aivan lopussa, mutta koska peli on tehty niin epäreiluksi ja suhteellisen heikkolaatuiseksi, ei siitä isommin pisteitä irtoa.
189. Werewolf Apocalypse: Earthblood
Peli jossa on valtava hukattu potentiaali. Tarinassa olisi mahdollisuuksia, mutta siinä on tehty aivan liikaa isoja virhearvioita. Mytologiasta on osattu ottaa vähän enemmän irti eikä pelattavuuskaan ole huono, mutta se on aivan liian itseääntoistava, jotta sen parissa jaksaisi niin pitkään kuin peli selvästi haluaisi. Pelissä on selvästi ollut hyviä ideoita, mutta ongelmaksi nousee se, että monet niistä ovat jääneet toteutuksessa niin heikolle tasolle, että pelin kanssa tuntuu monesti, että vaivaa ei ole vain viitsitty nähdä.
188. Lord of the Rings: Aragorn's Quest (PS3)
Taru Sormusten Herrasta pelien joukossa tämä on valtava pettymys, koska siinä on niin paljon potentiaalia joka on hassattu aivan täysin. Nyt puhutaan PS3 versiosta, sillä PS2 versio on ihan ok, vaikkakin tasollisesti aika lähellä PS1:n pelejä. PS3 versio on kuitenkin tyylillisesti kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla, koska se on liian piirrossarjamainen. Sitten on heikko pelattavuus ja valtava määrä rasittavaa toistoa monilla väärillä tavoilla. Peli menee niin usein puhtaaksi kikkailuksi, että sen satunnaiset hyvät puolet hukkuvat täysin huonojen alle.
187. Dark Void
Paljon hyviä ideoita mutta pääpaino on ihan väärissä asioissa ja lopputuloksessa on paljon parantelemista. Lentäminen on liian isossa roolissa ja monesta osasta kokonaisuutta saisi irti paljon enemmän mitä siitä on otettu irti. Päähahmo on hyvä, mutta loppuviimeksi tämä on sellainen peli joka ei osaa käyttää kaikkea mahdollista potentiaaliaan hyväkseen.
186. Vampire: Masquereda Swansong
Tässä pelissä oli todella paljon lupaavia puolia, mutta jo parin tunnin jälkeen pelin todella merkittävät heikkoudet korostuvat niin selvästi että pelistä on hyvin vaikea pitää. Peli näyttää hienolta, siinä on tyyliä ja tarinassa on runsaasti mahdollisuuksia, mutta kaikki sivutekeminen, pulmanratkonta ja harhailuun menevä eteneminen tekevät tästä todella rasittavan pelin jonka rytmitys tuntuu olevan aivan täysi huti.
185. Outriders
Niin monien looter shooter pelien tapaan myös Outriders lankeaa lähestulkoon jokaiseen ansaan mitä ajatella saattaa. Tarina on lähinnä kiva lisä, toiminta on mukavaa, mutta kehittyy todella hitaasti. Tavaraa on aivan liikaa ja hyvää tavaraa harvoin. Tekeminen on nopeasti todella itseääntoistavaa ja kokonaisuutena meno muuttuu todella laahaavaksi todella nopeasti, mikä on tälläisessä pelissä melko suuri ongelma hyvin nopeasti.
184. Styx: Shards of Darkness
Hiiviskelypelien joukossa tässä on paljon lupaavia puolia ja huumori on todella hyvää tasoa. Styx on juurikin sellainen peli jota olisi hauska pelata, mutta hiiviskelypuoli ei ole pelissä erityisne hauska, tai toimiva tai edes erityisen mielekkääksi tehty. Se on monesti turhauttavaa ja sen verran hidasta, että kokonaisuus kärsii siitä aivan liikaa. Puhtaiden hiiviskelypelien joukossa siinä on puolensa, mutta myös merkittävät heikkoutensa.
183. Five Nights at Freddy's: Security Breach
FnaF sarja on pääasiassa säikyttelykauhua, joskin tavallaan hauskassa ympäristössä. Security Breach on vähän erilainen mitä ne ensimmäiset pelit sarjassa, mutta sillä on samanlaisia ideoita vaikka kuinka. Ongelma tässä on siinä, että peli on kuin yhdistelmä harhailua ja turhauttavaa pulmanratkonnallista "toimintaa" joka muuttuu kerran toisensa jälkeen erittäin turhauttavaksi.
182. Monster Hunter 3
Tämän sarjan kohdalla Monster Hunter Rise on viimeisin jota pelasin, eikä sekään vakuuttanut mielekkyydessään, mutta se on tehnyt monia oikeita ratkaisuja. PSPllä pelaamani kolmonen tosin, on aivan toinen juttu sillä se on suoraan huono peli. Se alkaa todella hitaasti ja muutenkin pelin rytmi on kaukana mielekkäästä. Täytyy sanoa että mitä tulee tähän pelisarjaan, ei yksikään peli ole vakuuttanut sillä vaikka niissä on paljon hyviä ideoita, on niissä paljon ratkaisuja jotka tekevät näistä peleistä puuduttavan hitaita.
181. Alone in the Dark: New Nightmare
Viimeisin reboot tässä sarjassa on kelvollista pelattavaa, mutta ei sekään nyt mikään huippupeli ole. New Nightmare tosin on kuin suoraan Resident Evilin pelikirjasta, ohjattavuudessaan. Tämä peli on tuskallista pelattavaa ja se kaikki johtuu pääasiassa ohjattavuudesta. Oma lisähaaste tulee uusiutuvista vihollisista joihin saa helposti kuluttaa ison liudan ammuksia kun harhailee ympäriinsä, yrittäen löytää jonkinlaisen reitin, mikä olisi eteenpäin.
180. Killer 7
Tälläinen vähän taiteellisempi peli joka on pelattavuudessaan melko erikoinen, huonolla tavalla. Idea on todella hyvä, mutta se lopullinen toteutus kokonaisuudessa jättää todella kylmäksi, vieläpä harmillisen nopeasti. Toiminnallinen puoli ei tarjoa oikeastaan mitään ja tekee pelistä yllättävän vaikean.
179. Dreams
Peli joka jää suuresta potentiaalistaan huolimatta lähinnä kikkailutyökaluksi jossa kenttien luominen on kaukana hyvin tehdystä ja se näkyy todella hyvin myös siinä yleisessä laadussa. Sanotaan että pisteet siitä mitä on yritetty tehdä, sillä jotkut ovat saaneet sillä jotakin myös aikaiseksi, mutta ei tätä voi laadukkaaksi kutsua koska kokonaisuus jättää todella kylmäksi isona kokonaisuutena, vaikka muuttujia onkin runsaasti. Tämä olisi tarvinnut paljon enemmän lisää hiomista tai sitten kokonaisuuden olisi pitänyt olla paljon yksinkertaisempi.
178. G.I Joe: Operation Blackout
Kivan näköinen peli, mutta se ei paljoa pelasta kun se varsinainen pelaaminen on pitkälti hahmosta riippumatta melko tylsää ammuskelua ilman erityisen hyvää toiminnallista otetta. Asiaa ei auta sekään että vaihtelu on suhteellisen olematonta joten pelillä on erittäin vähän tarjottavaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.