VASTALAUSE!

Tässä on yksi sarja jota itse en ollut pelannut yhtään ennen kuin tämä setti tuli osaki plussan valikoimaa. Yksi peli trilogiasta riittikin pitkälti tämän sarjan kanssa, sillä vaikka kokonaisuudessa on ehdottomasti puolensa, on tässä paljon todella, siis todella hitaita kohtia ja naurettava määrä tekstiä.

PlayStation Plus: Premium

Phoenix Wright: Ässä asianajaja trilogia

Tämä on yksi niitä pelisarjoja, jonka tiedän entuudestaan, mutta vain nimeltä. Missään vaiheessa en ole paremmin tutustunut pelin huumoriin, pelattavuuteen tai tarinaan, mutta tiedän silti mistä pelissä pääasiassa on kyse ja vähän kosketuspintaa on siksi, koska Phoenix Wright on ollut taistelijana Marvel vs Capcomissa. Nyt pelattavissa on kuitenkin kolmen pelin verran sarjaa.

Lakidraamaa paikoin animemaisella yliampuvuudella

Pelin alussa keltanokka juristi Phoenix "Nick" Wright puolustaa entistä koulukaveriaan kun tätä syytetään murhasta. Tapauksen aikana tutustutaan myös Wright mentoriin ja pomoon, Mia Feyhin. Ensimmäinen tapaus on lähinnä opettelu oikeussalitoiminnasta jossa syyttäjänä on melko heikkohermoinen Payne. Todellinen peli alkaakin seuraavasta tapauksesta jossa Mia Fey on murhattu ja nyt Wright toimii puolustusasianajajana Mian sisarelle Maya Feylle, joka on syytettynä tapauksesta. Lisäksi tässä tapauksessa kuvioihin astuu nerokas syyttäjä Miles Edgeworth. Tarinallisesti peli jakautuu puoleen tusinaan episodiin jotka ovat pääasiassa itsenäisiä kokonaisuuksiaan, mutta myös osa yhtä suurta ja jatkuvaa tarinaa jonka aikana kaikki avainhahmot avautuvat pelaajalle vähän enemmän. Jokaisessa tapauksessa on myös uusi "pääroisto" joka on osa osalta pirullisempi. Oli sitten kyseessä valtaosaa oikeussysteemistä taskussaan pitävä sliipattu porho tai hyytävä yleinensyyttäjä jota tuomarikin pelkää. Ja tämä on ensimmäinen peli trilogiassa.

Tyyliltään Ace Attorney on hyvin animevivahteinen peli jossa hahmoilla on omat tyyliseikkansa ja yliampuvuutensa. Stressin iskiessä Wright hikoilee holtittomasti, kun kuulustelta "nujerretaan" ottavat he tappelupelityylisesti osumaa ja monet hahmot on nimetty paikoin karikatyyrisesti ja paikoitellen hahmot käyttäytyvät hyvin erikoisesti ja näyttävät erikoisilta puhuessaan. Hahmoilla on yleensä pari erilaista tyyliä riippuen siitä että millaisessa mielentilassa he ovat ja tiettyjen hahmojen kanssa nämä toimivat todella hyvin, kun taas toisien kanssa nämä ratkaisuvat ovat lähinnä ärsyttäviä. Hyvä esimerkki on eräs hahmo jolla on eriväriset silmät ja kun ruskea näkyy, on hahmo sympaattisenoloinen ja lämmin, kun taas sinisen näkyessä, hän on melko häijyn ja arvaamattoman näköinen.

Ace Attorney on sellainen pelisarja joka vaatii tietynlaisen huumorin sietämistä, mutta jos kyseinen huumori taas nappaa, niin tässä on pelattavaa helposti +50 tuntia, riippuen tietysti että miten hyvin pelaaja pääsee kiinni pelin rytmiin ja tyyliin. Tämä ei ole vaikea pelisarja, mutta ei myöskään läpihuuto juttu sillä paikoitellen tapaukset ovat erittäin hankalia ja lopputuloksissa on muuttujia jotka tulevat ihan puskan takaa. Lisäksi pelisarjassa ei edes tähdätä lainopilliseen tarkkuuteen, ei ainkaan tyypillisessä Amerikkalaisessa oikeussalidraamassa. Sitä en sitten tiedä että millainen systeemi on Japanissa, mutta monella tavalla Ace Attorney tuntuu tähtäävän Amerikkalaiseen oikeussalidraama-asetelmaan josta se kuitenkin ottaa todella paljon vapauksia. Tietyillä tavoilla tämä toimii, mutta sitten on niitä varjopuolia jotka eivät isommin toimi.

Oikeusalidraama toimii, tutkiminen taas ei

Peli jakautuu karkeasti kahdenlaisiin osuuksiin ja jokaisessa episodissa on tietynlainen rytmi jota käytetään. Ensin on tapaaminen syytetyn kanssa, jota seuraa alustavat tutkintavaihe ja sitten on oikeussalipäivä. Tässä maailmassa on systeemin kuormittumisen takia menetelmä jossa jokainen tapaus käsitellään kolmessa päivässä, mikä on pelillisessä mielessä ihan ymmärrettävä idea, ettei koko komeus veny loputtomiin. Joka toinen osuus on siis tapauksen tutkimista ja joka toinen on oikeussalia. Tämä kahtia jako on selkeä, mutta vain oikeussalidraama toimii ja tutkimusosuudet, eivät toimi sitten olleenkaan, vaan ne tuntuvat jatkuvan aivan liian pitkään, ovat erittäin tylsiä ja täynnä puuduttavaa ympäriinsä ravaamista ja ajoittain paikkojen tutkimista, mikä venyttää pelillistä kokonaisuutta aivan väärillä tavoilla ja vie aikaa pelin ehdottomasti parhaalta puolelta.

Tutkimusosuudet ovat paikasta toiseen liikkumista ja ärsyttävää on että jos paikka johon pitää mennä on ns. Pitkällä tietyllä alueella, pitää kulkea kaikkien muiden alueiden läpi kyseiseen paikkaan, mikä vain pitkittää tilannetta. Henkilöiden haastattelu taas tuntuu sekin venytetyltä ja lopputulos on monesti yksi lisätodiste oikeuskäsittelyyn. Sitten kun tätä ideaa viedään eteenpäin jo ensimmäisen pelin viimeisessä osassa, menee paino enemmän ja enemmän tähän puoleen peliä, mikä on kaikista tylsintä antia mitä pelillä on tarjottavanaan. Kokonaisuus toimisi paljon paremmin ilman paikasta toiseen liikkumista ja rytmi olisi paljon toimivampi. Asiaa ei myöskään auta että tämä peli on monella tavalla visuaalinen novelli, eli luettavaa on todella paljon.

Oikeussalissa tilanne on aivan erilainen sillä tämä on pääasiassa pulmanratkontaa, yllättävän toimivassa asetelmassa. Käytäntö on hyvin yksinkertainen, paperilla. Todistaja antaa lausunnon ja pelaajan tehtävänä on sitten pyytää tarkennuksia tiettyihin osiin lausuntoa, tai sitten esittää suoraan vastalause jos todistuksessa on selviä epäkohtia tai epäjohdonmukaisuuksia. Todistajien sanojen kyseenalaistaminen vie tapausta eteenpäin sitten kun todistaja antaa uuden lausunnon jossa korjaa aiempien sanojaan ja tätä hippaa pelataan kunnes löytyy jotakin joka täysin romutta todistuksen ja vapauttaa syytetyn. Pelin edetessä tämä on vaikeampaa ja vaikeampaa ja johtaa monesti uusiin tutkimuksiin kun tapauksesta paljastuu uusia kohtia. Lopulta tapauksen todellinen puoli löytyy ja monesti tarkoittaa sitä, että todellinen murhaaja löytyy. Systeemi on yksinkertainen, mutta vaatii pelaajalla tarkkaavaisuutta, sillä pelaajalla on käytössään tietyt todisteet joita käyttää hyväkseen ja usein, valtaosa niistä on hämäyksiä kun taas tietyt todisteet ovat niin vahvoja avaintodisteita että niillä voidaan sitten lopulta ratkaista koko tapaus ja saavuttaa lopputolos: Syytön.

Tämän kun saisi ääninäyteltynä, tai edes automatisoituna

Trilogiasta en ole pelannut kaikkia pelejä, sillä näiden pelien suurimpana ongelmana on se, että nämä ovat todella laahaavia pelejä rytmitykseltään. Tietyt tilanteet tuntuvat jatkuvan aivan liian pitkään ja koska pelaaja toimii kokonaisuudessa sekä etsivänä että juristina, tuntuu että kokonaisuus olisi toiminut paremmin jos mukana olisi ollut toinenkin pelattava hahmo, joka olisi toiminut tutkijana ja Wright olisi hoitanut puolustuksen oikeussalissa. Se ei kuitenkaan olisi muuttanut sitä tosiseikkaa että pelin merkittävä ongelma on se rytmitys, varsinkin oikeussalin ulkopuolella, sillä kaikki näistä tutkimusosuuksista ovat pääasiassa todella tylsiä.

Koska tekstiä on niin valtavasti, tuntuu että jos ääninäyttelyä ei voi saada, niin teksti saisi kulkea todistajanlausuntojen ulkopuolella automaattisesti jotta nämä osuudet olisivat vähän nopeampia. Ymmärretävää on että koska peli on päättelyä ja tieto on ammuksia, täytyy pelaajalla olla aikaa sisäistää kaikki informaatio. Mutta koska ratkaisee ovat saatavilla olevat todisteet, riittäisi ihan hyvin että peli kesktityisi vain oikeussaliin ja kaikki muu täyte jätettäisiin pois, sillä siinä missä oikeussalidraama on parhaimmillaan sitä 8/10 settiä, ovat tutkimusosuudet parhaimmillaan sellaista 5/10 settiä ja sekin tapahtuu harvemmin.

Pelin tietty pelleily ja vastaava on yksi asia jota kyllä sietää tietyssä määrin koska itse olen katsonut sen verran monta animea että tälläiseen toimintaan on hieman ehtinyt tottua ja monissa hyvissäkin animesarjoissa/elokuvissa vastaavaa tapahtuu. Monet asiat joita muuttamalla peli paranisi merkittävästi ovat sellaisia, joita ei pelisarjassa olisi juuri edes pystytty tekemään, koska Ace Attorney on ollut alunperin käsikonsolin peli ja siitä syystä mahdollisuudet ovat olleet tavallaan hyvin rajalliset siinä, mitä voidaan tehdä ja mitä kaikkea voidaan parantaa.

Yhteenveto

Phoenix Wright: Ace Attorny trilogy pitää sisällään kolme peliä, mikä takaa aika suuren määrän pelattavaa. Yhteen peliin voi helposti käyttää useamman tunnin per jakso ja paikoitellen jaksoissa on paljon hankalia päättelytehtäviä. Tyyli on vähän niin ja näin ja tekstin kanssa olisi kiva jos sen saisi menemään eteenpäin automaattisesti, sillä sitä on paljon. Tyyli on myös paikoin vähän liian animemaista pelleilyä/söpöilyä/kikkailua, mutta toimii myös ajoittain todella hyvin, kun hahmot alkavat murtua. Vastaavia pelejä ei ole tullut juuri vastaan, ei ainakaan näin hyvin tehtynä sillä heikkouksineenkin setti on ihan kokeilemisenarvoista pelattavaa.

Merkittävää kehitystä, tai laskua trilogiassa ei juuri tapahdu sillä tyyliä ei juurikaan muutu eikä pulmien kehitys, tai mitkänä uudet elementit juurikaan muuta pelisarjan tasoa suuntaan tai toiseen.

+ Kolme peliä samassa paketissa

+ Oikeus-salidraama/komedia/trilleri asetelma

+ Graafinen tyyli

- Paikoin hyvin laahaava

- Tietty pelleily liiankin kanssa

- Paljon tekstiä

Arvosana: 7,0

Loistava