Peli voi yltää parhaiden pelien joukkoon monesti syystä, ihan samalla tavalla, kuin se voi monesti syystä jäädä pois listalta. Kuten aiemmin on jo todettu, mitä enemmän pelejä on listauksessa, sitä enemmän taso laskee ja vaikka kaiken pyrkii aina suhteuttamaan kaikkeen, niin siitäkin huolimatta monien pelien sijoitus on todella liukuva. Jotkut pelit haluaisi nostaa paljon ylemmäs, mutta sitä alkaa olla haastavaa perustella ja toiset pelit tekisi mieli laskea vielä alemmas, mutta myös sitä alkaa olla haastavaa perustella.
Lyhyt sääntökertaus:
Vain yksi peli sarjasta ja yhdestä genrestä kyseisessä sarjassa
Vain pelejä joita olen itse pelannut
Ei kokoelmia, vain yksittäiset pelit
KUNNIAMAININTOJA
Välimallilla on taidettu nyt viimeistään saavuttaa...
Tails of Iron 2: Whiskers of Winter
Warhammer 40 000: Space Wolf
Like a Dragon: Infinite Wealth
Secret of Mana Remastered
Diablo 3: Reaper of Souls
Kingdom: Two Crowns
Steamworld Dig
Knight Witch
WolfQuest
224. Kalevania
Pelin ylivoimaisesti suurin heikkous on sen pituudessa, sillä tämän pelaa läpi aika nopeasti. Pelattavuudessa Kalevania on joka tapauksessa erittäin hyvä, se on näyttävä ja hienosti toteutettu kokonaisuus. Merkittävät plussat myös siitä, miten hyvin peli käyttää Kalevan tapahtumia pelirunkona.
223. The Messenger
Vähän liikaa tasohyppelynpuolelle valuva, mutta huumorillaan todellakin osuva tapaus jossa tyylikkyys on huipussaan. Pelattavaa riittää paljon, pomotaistelut ovat onnistuneita ja korostetaan vielä uudestaan että peli on humoristisella otteellaan uskomattoman hauska.
222. Mr Shifty
Peli jossa on simppelit kontrollit, mutta joka edetessään rikastaa pelattavuutta monenlaisilla hasardeilla ja erilaisilla vihollisilla niinkin paljon että paikoin peli uhkaa mennä täysin turhauttavuuden puolelle. Näyttävyydestä peli vetää joka tapauksessa isot pisteet ja onnistuu tarjoamaan todella mielekästä pelattavaa.
221. My Friend Pedro
Hektistä ja näyttävää toimintaa varsin sopivalla arsenaalilla ja muutamilla perustaidoilla, joita tulee käytettyä jatkuvasti ja yhdisteltyä uudestaan ja uudestaan. Näyttävyyttä kuitenkin merkittävästi hämmentää se, miten sekavaksi toiminta pahimmillaan menee, kun pelissä on niin paljon erilaisia muuttujia joita tulisi ottaa huomioon. Räiskintä on kyllä hauskaa ja pelissä on hyvä flow, vaikkakin siinä on myös niitä ei niin hauskoja "vaihtelua" tarjoavia pulmanratkontatasohyppelykikkailuja.
220. Spider Heck
Hyvin koukuttava peli joka onnistuu käyttämään todella yksinkertaista ideaa erinoamisesti. Pelissä on mukavasti muuttujia ja vaikka kokonaisuus onkin useammalla tavalla erittäin suppea, niin se on kuitenkin sen verran monitahoinen että siitä saa mukavasti pelattavaa irti yllättävän pitkiksikin sessioiksi.
219. Huntdown
Juuri oikeanlaista tyylikästä nostalgiaa joka tuo oitis mieleen monet 80-luvun toimintarymistelyt aina Blade Runnerista alkaen. Cyberpunk tyyli on erittäin vahvasti läsnä ja sellainen mielekäs pelattavuus on vahvasti läsnä. Pelin yleinen tyyli on todella hyvää laatua ja retro pelattavuus on sekin tehty yllättävän hyvin. Peli on haastava, mutta ei ylivedetyllä tavalla. Äänimaailma ansaitsee todella suuret pisteet ja muutenkin peli on sitä sorttia, että se onnistuu vetämään juuri oikeista naruista.
218. Valkyria Chronicles
Maailmansodasta vaikutteita ottava sotatarina animetyylisellä ulkoasulla. Tarina on kerrottu oikein hyvin ja toiminta on toteutettu varsin mielekkäällä tavalla, tarjoten paikoin hyvin karun haasteen, mutta samalla aikaa tarjoten myös runsaasti vaihtoehtoja haasteiden voittamiseen.
217. Dead Space Remake
Ensimmäisen Dead Spacen uusi versio on remake juurikin niillä oikeilla tavoilla sillä siinä on modernin pelin tuntumaa juurikin pelattavuudessa. Tunnelma ja fiilis pitäytyy sarjalle tutuissa ympyröissä ja tarjoaa rujoa kauhua avaruusteemassa, kertoen sen miten kaikki alkoi. Omalla kohdalla Dead Space 3 toimii myös, sen toiminnallisemman puolen ansiosta, mutta eipä Dead Space 2 myöskään sen huonompi peli ole, se vain nojaa enemmän siihen kauhuun ja vähemmän siihen toimintaan.
216. Hot Shot Burn
Yllättävän hyvä moninpeli usealla todella erilaisella hahmolla joista jokaisella on omat selvät vahvuutensa ja näiden vahvuuksien yhdistely tekee todella monia erittäin toimivia haasteita kun toiset hahmot pyrkivät torjumaan nämä haasteet. Ehdottomasti todella mielekästä moninpelitoimintaa.
215. Redemption Reapers
Yksi näitä pelejä, jolta en odottanut mitään. Erittäin hyvin tehty taktiikkapeli tyylikkäällä asetelmalla, oikein hyvillä pelihahmoilla ja kaikki sopivan tiiviinä kokonaisuutena. Se on suhteellisen haastava peli, mutta myös oikein hyvin tehty peli, joka ei ehkä jää mieleen pitkäksi aikaa, mutta jonka parissa viihtyy hyvin alusta loppuun asti.
214. Syphon Filter: Dark Mirror
PSP:llä tämä pelisarja onnistui vakuuttamaan paljon paremmin kuin PS1:llä, tai no kummatkin on pelattu PS4:llä PS Plussan kautta, mutta Dark Mirror ja Logan's Shadow kumpikin ovat sarjan parhaimmistoa ja täytyy sanoa että Dark Mirror on lopulta se joka on parempi tarinassaan, toiminnassaan ja yleisessä rytmissään.
213. Ravenswatch
Todella hyvillä ideoilla täytetty erittäin hyvä moninpeli, joka toimii varsin hyvin myös yksinpelinä. Pelattavien hahmojen kanssa on peräti vaikeaa valita että mikä olisi se paras valinta omalle kohdalle. Toiminnassa on monta hyvää puolta ja peli näyttää todella hyvältä. Pelikierre toimii ja rytmitys on erittäin hyvä. Peli on vielä Early Access, mutta se on hyvin tehty sellainen jossa on vielä paljon mahdollisuuksia rakentaa ja kehittää, joten pelistä voi tulla merkittävästi parempi.
212. Rage 2
Räiskintäpelien joukossa Rage sarja ei ole se ihmeellisin, mutta Rage 2 on selvästikin ottanut mallia monista niistä FPS peleistä jotka ovat tehneet erilaisia asioita todella hyvin. Liike on erittäin hyvin toteutettua, aseita on mukavasti ja ammuskelu on muutenkin todella mielekästä, vaikka kokonaisuus onkin myös tälläinen vähän turvotettu ja toistolla kuorrutettu.
211. Move or Die
Erinomainen kokoelma lukuisia pieniä ja hauskoja pelejä jotka on toteutettu erittäin hyvällä huumorilla. Tämä on niitä tapauksia kun saatavilla on kerralla monta erilaista peliä joiden oppiminen on simppeliä, mutta sitten kun alkaa tapahtua, voi tapahtua melkein mitä vain kun muut pelaajat alkavat häsläämään.
210. Tails of Iron 2: Whiskers of Winter
Ensimmäinen peli oli tyylikäs joskin melko simppeli kokonaisuus jossa rotat ottavat sammakoita vastaan. Toinen peli sarjassa onnistuu kuitenkin oitis tekemään kaiken paljon tyylikkäämmin kun vastassa on tällä kertaa lepakoita, lumisessa ympäristössä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan peli tarjoaa peruskivaa pelattavaa jossa entien nappaa juurikin pelin ulkoasu ja asetelma ja pelattavuus itsessään on melko simppeliä.
209. Sunset Overdrive
Värikäs vauhdikas ja paikoin pähkähullu toimintarymistely oikein hyvällä otteella ja suurella määrällä tekemistä. Melko omanlaisensa huumori joka ei ole ihan Borderlandsia, mutta selvästi normaalia kahjompaa. Aseet tuovat mieleen Ratchet & Clank sarjan ja nopeatempoinen liikkuminen Spider-Manin. Tavallaan siis Insomniac Gamesin puuttuva linkki näiden kahden pelisarjan välillä.
208. Marvel's Avengers
Peli jonka olisi pitänyt olla todella paljon parempi (varsinkin tarinallisesti), mutta joka on tälläisenäänkin juuri oikealla tavalla mielekästä pelattavaa. Suurin syy tähän on juurikin siinä yksinkertaisessa asiassa, nimittäin hahmovalikoimassa. Iron Manilla, Black Widowlla ja Captain Americalla pelaaminen on erittäin mielekästä, vaikka pelaaminen onkin pääasiassa samojen asioiden toistoa uudestaan ja uudestaan. Ehkä jatko-osa sitten tekee asiat oikein, joskus tulevaisuudessa. Jos tästä live service syövästä selvitään. Tämä on myös juurikin sellainen peli, joka miltein rikkoo rajan huonojen pelien puolella.
207. Cyberpunk 2077
Vaikka kokonaisuus onkin todella kaukana siitä, mitä siitä maalattiin ja mihin tekijä varmasti pystyisi niin laajuudessa, tyylikkyydessä ja tekemisen määrässä ja asenteessa peli onnistuu erittäin hyvin, tuoden sen todellisen cyberpunk pöytäroolipelin virtuaalimuotoon, vaikka monia asioita olisikin pitänyt olla enemmän ja syvällisemmin tehtynä. Vaikka todella monista asioista pelin kohdalla voisikin valittaa ja nostaa esiin niitä puutteita, niin hyviäkin puolia pelissä on vaikka kuinka, pääasiassa toiminnassa. Heikkoudet ovat pääasiassa siinä roolipelaamisessa ja tarinassa.
206. God of War: Ragnarök
Sodan Jumala sarjassa on muutama peli jotka todella voisivat vallata tämän sijan mutta viimeisin on oma valinta, sillä siinä Kratos on vähiten ärsyttävä. Lisäksi Ragnarök tekee merkittäviä korjauksia edeltäjäänsä nähden. God of War 3 voisi myös olla hyvä valinta. Suurimmat virheet mitä Ragnarökissä on, liittyy suoraan siihen miten mytologiaa käytetään, koska tässä mielessä kokonaisuudessa on paljon sellaista, mikä olisi voitu tehdä merkittävästi paremmin.
205. Marvel Rivals
Hero shooter Marvel hahmoilla, joten omalla kohdalla tämä nappaa oitis ideassa enemmän kuin Overwatch ja sen sellaiset. Asiaa helpottaa myös se, että tämä on oikein hyvin tehty peli. Se näyttää hienolta ja pelattavuus on todella hyvällä tasolla, vaikka pelissä suurena heikkoutena helposti ovatkin monet muut pelaajat.
204. Undertale
Rajoja rikkova kokonaisuus joka on parhaimmillaan kun siitä ei tiedä yhtään mitään ja joka on mahdollisesti todella erilainen kokeneelle pelaajalle, kuin mitä se on jollekulle joka on varsin kokematon pelaaja. Iso osa pelin nokkeluudesta nimittäin perustuu suoraan siihen, mitä siltä helposti odotetaan ja mitä normeja tälläisissä peleissä monesti on.
203. Unicorn Overlord
Paljon koukuttavampi peli miltä aluksi vaikutti. Kivan näköinen, monta hyvää hahmoa ja mukavasti tekemistä ja siihen päälle vielä kattava ääninäyttelykin, joten ehdottomasti yksi tälläinen peli mihin voi uppoutua pitkäksikin aikaa. Taistelussa on omat haasteensa joiden kautta kokonaisuus on paikoin monimutkaisempi kuin olisi tarpeen mutta lopputulos on pienistä laskuistakin huolimatta vahvasti plussan puolella.
202. Road Redemption
Road Rash henkeä tietyillä moderneilla parannuksilla, lisäyksillä ja helpotuksilla. Isona kokonaisuutena peli on hyvin itseääntoistava ja harmillisen lyhyt, mutta samalla tavalla kuin Road Rash yhteen aikaan, myös Road Redemption onnistuu todellakin nappaamaan tavalla jos toisella jäämään mieleen positiivisena tapauksena.
201. Wolf's Bite
Erilainen lähestymistapa isoon pahaan suteen ja kolmeen pieneen porsaaseen. Susi yrittää aloittaa ravintolabisnestä kun taas öykkäriporsaat pilata kaiken ja iso kokonaisuus on täynnä erilaisia muuttujia jotka nopeasti tarjoavat valtavan määrän vaihtoehtoja pelasi pelaaja kumpaa puolta tahansa. Kaksi eri puolta tarjoavat oitis enemmän pelattavaa mutta kyllä se suden puoli on ehdottomasti se parempi. Ulkoasu on vaatimaton, mutta hyvin tehty.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.