Koska rästiin jääneet pelit tuntuvat lisääntyvät räjähtävää tahtia, pitää jatkuvasti tarkemmin päättää että mitä pelaa ja aika nopeasti täytyy myös päättää että onko peli sen arvoinen että siihen viitsii oikeasti käyttää aikaansa. Vuorokaudessa on lopulta aika vähän tunteja, myös silloin, kun on enemmän vapaata aikaa.

Jotta tätä pystyisi kunnolla karsimaan, niin vain sellaiset pelit kelpaavat jotka edes jossakin kohtaa vaikuttivat jollakin tavalla kiinnostavilta. Pelit jotka ovat alusta asti vaikuttaneet melko huonoilta, eivät mahdu mukaan, vaikka niitä olisi jossakin kohtaa miettinytkin kokeilevansa. Ne ovat kokonaan oma listansa.

Yksi per pelisarja samasta genrestä, sillä monesti tietylle pelisarjalle on sitten antanut myös uuden mahdollisuuden ja monesti jatko-osat eivät ole isommin parantaneet otettaan edelliseen verrattuna.

EPÄKUNNIALLISIA MAININTOJA

Thrillville

Huvipuistorakentelu minipeleillä, joka on kuitenkin pelattavuudessaan ja yleisessä ulkoasussaan sen verran heikosti tehty, että ei se kauaa jaksanut kiinnostaa.

Destroy All Humans

Yksi peli joka vaikutti kiinnostavalta kokeilla, mutta joka ei sitten yleisellä otteellaan ollutkaan erityisen kiinnostavaa pelattavaa, vaikka se olikin ihan hyvin tehty.

Aeterna Noctis

Aluksi peli vaikutti oikein kivan näköiseltä ja ideakaan ei ollut hullumpi. Mutta pelattavuudessaan peli ei sitten isommin napannut.

24. Scars Above

Ei se kaikista kiinnostavin peli, mutta sen verran lupaavan oloinen aloitus että kyllä tämä vaikutti lupaavalta. Ehkä sellainen hillitty ja helpompi versio Returnalista, jossa yleinen tunnelma on hyvin lähellä, mutta omalla tavallaan. Toiminnallisesti peli kuitenkin menee nopeasti hyvin tylsään suuntaan eikä onnistu pitämään mielenkiintoa yllä, vaikka aluksi kaikki palaset tuntuvatkin olevan kohdillaan.

23. Ghostbusters: Spirits Within

Tämä vaikutti suhteellisen kiinnostavalta, mutta todella nopeasti se kiinnostus väheni. Tämä on heti alkuvalikoissa sen tuntuinen peli että tässä on moninpeli fokuksena ja tarina ynnä muu on vain siellä mukana sattumalta. Tälläinen vaikutelma on yksi tehokkaimpia tapoja tappaa kiinnostus peliä kohtaan.

22. Skabma: Snowfall

Tämän pelin merkittävä ongelma on siinä että se on aivan liian pimeä ja sitä kautta epäselvä peli. Pelattavuus ei myöskään tee merkittäviä palveluksia, mutta koska peli on monella tavalla yhdistely pulmapeliä ja tasohyppelyä, ei se saisi olla niin tumma, että mistään ei saa kunnolla selvää.

21. Contra: Rogue Corps

Contra sarjassa ei ollut kovin montaa peliä osunut kohdalla pitkään aikaan ennen tätä ja Rogue Corps on kaukana hyvin tehdystä pelistä. Pitkälti tästä syystä tätä ei kauaa jaksanut pelata, koska siinä ei ole Contra fiilistä. Tämä tuntuu monella tavalla sellaiselta peliltä jossa alkuperäisen idea on niin vesitetty, että peli on pakostakin pettymys niille jotka tietävät sarjasta edes jotakin ja ovat pelanneet pelejä sarjasta.

20. Alien: Dark Descent

Alien aiheiset pelit eivät ole kovinkaan usein vakuuttaneet, mutta tämä peli vaikutti siitäkin huolimatta mahdollisesti siltä peliltä joka sitten olisi vähän erilainen, mutta näin ei ollut. Pelattavuudessa kokonaisuus ei vain toimi sillä siinä ei ole erityisen hyvää otetta. Pelattavuus ei ole tarpeeksi XCOM tyylinen, tai tarpeeksi reaaliaikais-strateginen, vaan se on jotakin puolikikkailua joka on hyvin nopeast sellaista, mikä ei vain nappaa.

19. Death's Door

Peli joka näyttää oikein kivalta, on pelattavuudessaankin hyvin tehtyä ja muutenkin asetelma vaikuttaa hyvältä. Pelissä on kuitenkin pari asiaa, joiden vuoksi kokonaisuus ei toimi erityisen hyvin. Rytmiltään peli saisi olla nopeampi ja selkeämpi, mutta osa syy on myös siinä että peli ei tarjoa juuri mitään sellaista mikä todella nappaisi ja loppuvaikutelma ei jaksa kiinnostaa siinä määrin, että peliin käyttäisi enemmän aikaansa.

18. Tunic

Veikeän näköinen, melko simppelillä pelattavuudella. Koska peli nojaa merkittävästi salaisuuksiin, vaatii tämä peli aika paljon kärsivällisyyttä. Se harhailu ja pitkien matkojen taittamienn ei vain nappaa, jonka vuoksi pelin yleinen rytmi kärsii nopeasti. Ei hirveästi kiinnostanut alkaa tutkimaan paikkoja summamutikassa, samalla kun peli avautuu hiljalleen, turhankin verkkaiseen tahtiin.

17. West of the Dead

Steamissa toivelistalla, mutta kun sitä sitten PS Plussassa pelasi, niin erittäin nopeasti kävi selväksi että peli oli näyttävämpää katsottavaa kuin pelattavaa. Tämä peli ei ole erityisen hyvä ulkoasullaan tai pelattavuudellaan, joten kokonaisuus kärsii välittömästi. Ammuskelu ei ole erityisen hauskaa ja peli ei ota roguelike tyylisestä lähestymistavastaan irti oikeastaan mitään.

16. Sundered

Tämä osoittautui paljon sekavammaksi ja hitaammaksi peliksi miltä se alunperin vaikutti. Tosin samalla aikaa on mahdollista että sekoitin tämän pariin muuhunkin peliin. Sundered on kuitenkin lyhyen pelailun jälkeen aika tylsä kokonaisuus jonka ongelmana ei ole vain se, että se ei ole erityisen hienon näköinen tai toiminnaltaan koukuttava. Se on nopeasti todella iso metroidvania, joka tuntuu liiankin sekavalta ja laahaavasti toteutetulta.

15. G.I Joe: Operation Blackout

Hyvä idea mutta tehty todella heikolla ammuskelulla joka tuo mieleen Agents of Mayhemin, mutta vielä huonommin tehtynä. Pelkästään ammuskelusta puuttuu sellainen mielekäs ote, mikä on tälläisessä pelissä oitis erittäin huono asia. Peli on kivan näköinen, tuttuja hahmojakin löytyy ja muutenkin asetelma vaikuttaa hyvältä. Sitä se ei kuitenkaan ole koska se tärkein asia, on tehty niin huonosti ja epämiellyttävästi.

14. Salt & Sacrifice

Idea vaikutti hyvältä, mutta peli ei sitten napannut oikeastaan millään tavalla. Sen toiminta ei ole erityisen mukaansatempaavaa, vaikka siinä muuttujia onkin ja ulkoasu ei vain toimi sitten yhtään. Koska peli on haastava soulslike joka odottaa että siihen laittaa vähän enemmän aikaa, on se nopeasti melko luotaantyöntävää pelattavaa.

13. Frostpunk

Tässä pelissä ongelma oli siinä, että tästä en tiennyt etukäteen paljoakaan ja kun tätä sitten oli jonkin aikaa pelannut, niin kyllä se kiinnostus laski suoraan verrannollisesti vaikeustason nousuun nähden. Se on harmi koska paperilla peli vaikutti paikoin erittäin hyvältä, mutta ei sitten onnistunut tarjoamaan mitään mitä jaksaisi pelata vähän enemmän.

12. Monster Hunter Freedom 2

Yhtä peliä sarjasta olen pelannut PSP:llä ja se ei ole välttämättä tämä, mutta oli se mikä tahansa, niin Monster Hunter onnistui tappamaan kiinnostuksen sarjaa kohtaan hyvin nopeasti. Yksi merkittävä syy on siinä, että tämä peli on rytmiltään todella hidas ja koska pelissä on paljon opeteltavaa, tuntuu että peli ei etene mihinkään. Siis pelkät tutoriaalit tuntuvat tässä tapauksessa vievän monta tuntia ja se toiminnallinen ote ei anna erityisen hyvää kuvaa kokonaisuudesta tässä ajassa, vaan päinvastoin.

11. Avatar: Frontiers of Pandora

Avatar aihe välittyy hienosti, pelimaailma näyttää todella hyvältä ja sitä rataa. Pelin isona ongelmana on se, että siitä välittyy liiankin selvästi se Ubisoft mentaliteetti jossa on aivan liikaa hanttihommia ja täytesisältöä. Koska peli alkaa hyvin hitaasti, kiinnostus siihen vähenee nopeammin, mitä peli ehtii kunnolla alkaa. Toiminta ei ole juuri Far Cry sarjan perustasoa parempaa eikä pelissä oli erityisen hyvää liikettä, joka nopeuttaisi sen alkua.

10. Half-Life

Sanotaan että mitään ihmeitä en tältä odottanut, mutta pelihistoriallisessa mielessä se on yksi tapaus jota kiinnosti vähintäänkin kokeilla. Ongelmallista on enemmänkin se, että peli ei tunnu olevan mitään perusräiskintää kummempaa eikä asetelmassa ole oikeastaan mitään sellaista mikä toimisi monia muita paremmin.

9. Aragami

Hiiviskelypelit ovat aina vaarassa omalla kohdalla jäädä sivuun, koska ne harvemmin nappaavat ja vaikka Aragami näytti todella hyvältä ja kiinnostavalta, on tämä hiiviskelypeli ja kiinnostus loppui nopeasti. Tämä peli olisi hyötynyt merkittävästi joko paremmasta haasterytmistä, tai tehokkaammasta pelattavuudesta paremmalla määrällä hyökkäysvoimaa.

8. Sea of Stars

Omat odotukset olivat varovaiset tämän pelin suhteen. Se näytti alusta asti todella hyvältä ja ajatus että se yrittää olla retro jrpg nykyaikana ei ollut huono ajatus. Se minkä peli teki huonosti oli puhtaasti siinä rytmissä. Peli alkaa niin hitaasti ja verkkaisesti, että se alkaa olla todella tylsä todella nopeasti. Kun tähän lisätään naurettava määrä tekstiä, ei peli tunnu erityisen houkuttelevalta, koska se viittaa enemmän ja enemmän siihen, että sitä samaa olisi luvassa loppuun asti. Toiminta on erittäin hyvällä tasolla, mutta se ei riitä koukuttamaan kun pelissä on paljon muutakin, joka ei ole niin hyvällä tasolla.

7. Atlas Fallen

Pelin ainoa merkittävä ongelma on toiminnassa. Liikkuminen on mukavan nopeaa mutta taistelussa ei ole samaa jouhevuutta tai nopeutta. Taistelu tuntuu tästä syystä hyvin epämiellyttävältä eikä se ole sellaista, mitä jaksaisi tahkota pidemmän aikaa, vaikka pelillä onkin suhteellisen hyvä rytmi. Tämä on juurikin sellainen peli joka näyttää todella hyvältä kun siitä katsoo pelikuvaa, mutta kun on itse vastuussa taistelusta, ei peli tunnukaan enää yhtään niin mielekkäältä pelattavalta.

6. Disco Elysium

Paperilla tämä peli vaikuttaa todella hyvältä, mutta tämänkin kanssa huomaan että jos pelissä on nopeasti paljon luettavaa, niin mielenkiinto laskee välittömästi, ellei pelissä ole vastapainona jotakin koukkua. Tämän pelin ongelma rytmissä on se, että alusta asti tuntuu että pelaaja on ihan luuseri joka ei tunnu pystyvän tekemään mitään pätevästi. Tyyliltään peli on kuitenkin todella hyvällä tasolla ja muutenkin ulkoasultaan hyvän näköinen. Pelattavuudessa tuntuu heikko aloitus laskee kiinnostusta jatkaa pelin parissa.

5. Apex Legends

Tästä ehti kuulla paljon hyvää ja koska TitanFall 2 on yksi parhaita räiskintöjä, houkutti antaa tällekin pelille mahdollisuus. Mutta tässä pelissä ei ollut oikeastaan mitään sellaista joka olisi kannustanut pysymään pelin parissa. Tässä on todella korkea kynnys, tiimin painoarvo on todella suuri ja kun pelihahmoista yksikään ei puhutellut tyylillään, tuntui tämä peli ajan haaskaukselta. Tarinakampanja olisi ollut poikaa koska tasapainoa moninpelissä ei ole.

4. Sonic Frontiers

Vaikutti lupaavalta, vaikka en varsinainen Sonic fani olekaan. Peli näyttää kivalta ja pelattavuus toimii hyvin. Mutta se mikä tämän pelin ongelmana on, on suoraan se tekemisen määrä laatu suhde. Peli tuntuu todella nopeasti toistavan itseään ja ideoitaan. Laajuus ei tässä ole suoraan hyvä asia eikä sitä helpota sekään että pelin yleinen rytmi tuntuu nojaavan vahvasti siihen, että pelaaja toistaa samoja asioita kyllästymiseen asti, mikä omassa tapauksessa tapahtui hyvin äkkiä.

3. Dark Chronicle

Merkittävästi lupaavampaa sorttia mitä Dark Cloud, sillä tässä pelissä on ääninäyttely ja muutekin laadukkaammanoloinen toimintaote. Oma kiinnostus loppui kuitenkin kun peli "oikeasti" alkoi ja kaupunkirakennus ja rasittava alueraivaus alkoi. Pelin alkurytmi on hyvä, ulkoasu on hyvä, ääninäyttely toimii ja kaikki vaikuttaa olevan parempaa mitä Dark Cloudissa. Mutta kun pitää pakotetusti alkaa rakentamaan kaupunkia, menee rytmi oitis pyllylleen ja flow katkeaa, eikä sellainen arpominen todellakaan houkuttanut.

2. Buzz Lightyear of the Star Command

Tämä peli olikin hyvin erilainen mitä ajattelin. Itse odotin jotakin Toy Story 2 pelistä, ehkä vähän suoraviivaisempaa ja tavallaan tämä oli oikein, mutta pelattavuus on todella surkealla tasolla ja kun peli nojaa täysin aikarajan puitteissa toimimiseen, hyvin tiukalla metodilla ja siinä samalla erilaisten sivuhaasteiden pakolliseen tekemiseen, on tämä erittäin nopeasti erittäin epämiellyttävää pelattavaa.

1. Iron Danger

Kalevala-aiheinen peli, mutta aivan omanlaisellaan tyylillä ja hyvin kiinnostavalla pelattavuudella. Mutta kun peli vähänkin alkaa niin se miten pelin toiminnallinen ote on toteutettu, tappaa kiinnostuksen tähän kokonaisuuteen erittäin nopeasti. Pelattavuus on aivan karmealla tasolla ja tekee pelistä keinotekoisen vaikean. Tarkkuutta ei juuri ole ja erilaisten komentojen tekeminen on kaukana mielekkäästä, saati selkeästä, mikä vain upottaa tätä peliä syvemälle suohon. Voisi sanoa että tämä on kiinnostuksessa suurin lasku koko listalla, mikä on melko huono asia.