Pelit, joiden kanssa on monesti vaikeaa sanoa että ovatko ne hyviä, vai huonoja, kutsun itse välimallin peleiksi, vaikka niiden arvosana itsessään, ei olisikaan ns. Välimallia, eli sitä asteikolla 0-10, noin 5.

Hyvien ja huonojen pelien rajat tuppaavat monesti hämärtymään sillä joskus oikeasti huonoissakin peleissä on runsaasti pelastavia elementtejä ja hyvissä peleissä todella huonojakin puolia.

Jotkut pelit ovat saattaneet olla/tai ovat tälläkin hetkellä "Parhaiden pelien" tai "Huonoimpien pelien" joukossa, mutta koska nämä ovat muuttuvia listoja, niin pelit voivat pudota pois listalta uusien lisäysten noustessa kuvioihin. Eikä toisella listalla oleminen poista pelin mahdollisuuksia täällä olemiseen.

Vielä erityisenä huomiona: Pelin arvosana ei suoraan määritä sitä että mihin peli putoaa, sillä nyt pyritään enemmänkin todellakin kahtiajakoisuuteen jossa pelit ovat hyviä tai huonoja ja nämä pelit on paikoin erittäin vaikeaa kategorioida näin mustavalkoisella mittarilla koska monesti hyvät puolet eivät suoraan korjaa huonoja, tai sitten hyvässä pelisäs on jotakin, mikä todella kampittaa sitä.

Yksi per pelisarja

MAININTOJA

Blood Knights

Hyvä peli mitä toimintaan tulee ja miltä peli näyttää. Mutta kokonaisuudessa on paljon aika viimeistelemättömältä tuntuvia asioita ja usein tuntuu että peli ei etene, tai johda mihinkään, vaikka alkaa erittäin hyvin ja kiinnostavalla tavalla.

Bound By Flame

Perusideat eivät ole huonoja, mutta monella tavalla tuntuu että toteutus olisi voinut olla paljon parempikin ja ideasta olisi saatu enemmän irti.

Demon's Souls

Tämä on niitä tapauksia, kun monet asiat pelissä on merkittävästi korjattu myöhemmissä peleissä jotka ovat samanlaisia. Mutta tämä on paikoin todella epäreilu, viimeistelemätön ja rasittava, todella rasittava.

Fallout: New Vegas

Monella tavalla erinomainen peli, mutta graafisesti aika ruma, omasta hahmosta ei hienoa saa. Lisäksi toistoa on todella paljon ja rytmiltään peli voisi olla parempikin. Mutta partnerihahmot ovat erittäin hyviä ja toiminta hauskaa.

Daxter

Tarinallisesti peli jää liiankin irralliseksi päätrilogiasta mutta PSP:llä tasohyppely toimii oikein hyvin. Vaihtelua olisi voinut olla enemmän ja tarinaan olisi voitu panostaa paljon enemmän.

24. Dragon's Dogma II

Harmillisesti tämän pelin kanssa täytyy todeta että vaikka siinä on suuria vahvuuksia ja kokonaisuus tarjoaa pitkälti samaa mitä alkuperäinen, niin silti tuntuu että pelissä on hyvin oikeita parannuksia ja nykytasolla tämä jää harmilliseksi pettymykseksi ja mitä enemmän asiaa miettii ja peliä pelaa, sitä enemmän alkaa tuntua että onko tämä edes hyvä peli. Itse sanoisin että tämä on juurikin siinä ja siinä miten tätä välimallinpeli aihetta miettii ja Dragon's Dogma II on isona kokonaisuutena sellainen peli, joka välillä todella tuntuu sopivan tähän, mutta hyvin niukasti.

23. Darkness

Peli jolla on hyvä idea, hyvä tarina ja erinomainen tunnelma. Ammuskelukin on kivaa, mutta ongelmallista on lähinnä se tasapaino, jota pelissä ei juurikaan ole ja tietty kankeus ammuskelun ulkopuolella. Varsinkin puolen välin jälkeen pelin heikkoudet alkavat todella korostua ja monet heikkoudet jatko-osa on korjannut todella hyvin. Pelissä on suuria vahvuuksia, mutta toteutus on jäänyt vähän kesken.

22. Dragon Age 2

Hyvä peli, mutta samalla aikaa, ei niin hyvä mitä sen pitäisi olla, eikä erityisen hyvä Dragon Age tasolla. Tarina jättää todella kylmäksi ja vaikka sisällössä on paljon loistavaa materiaalia, niin monella tavalla tämän pelin kanssa miettii että mitä tapahtui. Monet asiat on tehty oitis paremmin kuin aiemmin. Pelihahmolla on puheääni, taistelun on helposti parempaa ja keskustelusysteemi on Mass Effect suuntaan. Mutta sisällössä peli ei yllä edeltäjän tasolle eikä myöskään vaihtelussa, tai tiimiläisissä, tai vihollisissa.

21. Dying Light 2

Paljon hyviä puoli, mitä tulee liikkumiseen, varsinkin ykköseen nähden ja kehitys on eteenpäin. Mutta toiminnassa, on otettu takapakkia eikä tuliaseita enää ole. Tarinallisesti on paikoin menty oikeaan suuntaan, mutta mitä valintoihin tulee, niin monesti lopputulos ei ole sitä mitä toivoisi ja harvoin voi oikeasti tehdä mitä todella haluaa. Asiaa ei isommin auta että pelin lopetus on aika heikko tehtävissä ei ole juuri merkittävää vaihtelua, kuten ei isossa osassa oheistekemistäkään, joten vaikka peli on mielekästä pelattavaa, niin tuntuu että sen pitäisi olla parempi, ykkösen jälkeen ja vieläpä pitkän ajan jälkeen.

20. Killing Floor 2

Omassa genressään tämä on suhteellisen monipuolinen tapaus toistostaan huolimatta. Se on tosin myös syy siihen, miksi tämä on haastava määritellä. Moninpelinä se toimii hyvin, mutta myös yksinpelinä tässä on puolensa ja toiminnassa on vaihtoehtoja. Peli ei ole ihan niin monipuolinen kuin toivoisi, mutta se on monella tavalla hyvä peli joka kärsii melko kyseenalaisista ratkaisuista, jotka paikoin tekevät siitä melko epäreilulta tuntuvat ammuskelupelin.

19. Surge 2

Myös ykkönen on haastava määritellä, mutta eri syistä. Muutama typerä pelimekaniikka ja todella heittelehtivä vaikeustaso saavat aikaan todella haastavan kokoniasuuden määritellä. Tässä on paljon hyviä puolia sillä peli etenee hyvin, pomotaistelut on tehty muutamaa lukuunottamatta hyvin ja toiminta on ihan kivaa. Se tasapaino on kuitenkin monesti kyseenalainen tiettyjen mekaniikkojen vuoksi.

18. Final Fantasy X-2

Taistelu on edennyt todella hyvään suuntaan ja tuntuu todella elävältä, koska hahmot voivat liikkua ns. Päällekkäin. Myös pukusysteemi toimii paljon paremmin, kuin aluksi vaikuttaa. Se mikä kuitenkin todella heikentää tätä on siinä, että tämä pelin tyyli on todella kiusallinen niin monella tavalla, että tätä on erittäin vaikea paikoin puolustella.

17. Zero Time Dilemma

Tarinallisesti oikein hyvä, mutta liiankin pulmapainotteinen ja helposti hyvin puuduttava. Itse alunperin odotin tältä jotain aivan muuta, paljon enemmän tarinaa, jossa todellakin on puolensa. Tarina ei kuitenkaan kannattele kun iso kokonaisuus on niin vahvasti pulmanratkontapuolella, että pelin seikkailuvalintatyylistä ei saa irti läheskään niin paljon kuin toivoisi.

16. Lords of the Fallen (2)

Siinä missä ensimmäinen Lords of Fallen on oikeasti huono peli, on tämä peli enemmänkin hyvä soulslike, muutamilla typerillä ideoilla jotka merkittävästi kampittavat isoa kokonaisuutta. Yksi iso syy on se, miten paljon pelissä joutuu käyttämään lyhtyä ja tämä puoli menee helposti niin pulmaratkontamaiseksi että kokonaisuus menettää merkittävästi otettaan joka muutoin on oikein pätevällä tasolla.

15. Warhammer 40 000: Space Wolf

Yksi peli josta todella haluaisin pitää, mutta joka tekee siitä todella vaikeaa. Tämän pelin yksi suurimpia ongelmia on siinä, että monella tavalla sen pitäisi olla selkeämpi ja nopeampi. Nopeampi toiminnassa, selkeämpi varustelussa, sillä tässä pelissä on aivan liikaa tavaraa ja liikaa muuttujia, sen omaksi parhaaksi. Kentissä on monesti selkeät tavoitteet, mutta pelihahmon liikkuvan hitaasti ja vihollisten määrä on monesti niin överi että iso kokonaisuus kärsii siitä merkittävästi. Varustelu taas, tuntuu että erilaisia muuttujia on liikaa ja pakanrakentelu ym, saisi olla selkeämpää ja helpompaa.

14. Rogue Galaxy

Isoin ongelma ovat monet todella itseääntoistavat seikat mutta tyylikkyydessä tämä on todella onnistunut. Pelistä josta haluaisi pitää enemmän. Tämä on harmillisen tyypillinen taso Level-5 peleille ja vaikka isossa kokonaisuudessa on paljon hyviä puolia, alkaen toiminnasta, niin monet asiat heikentävät sitä, kuten se yleinen rytmi niin monessa asiassa, alkaen suoraan siitä, miten peli etenee ja miten monet pomotaistelut toimivat ja usein tuntuu että pelaajaa suoraan huijataan ajoittain.

13. God of War: Ragnarök

Tämän erityisen yliarvostetun pelin tapauksessa itse en pidä juuri yhtään siitä tavasta jolla pelissä käytetään muinaisnorjalaista mytologiaa ja miten niin monet hahmot lähestulkoon pilataan kokonaisuudessa. Toiminnallisesti pelin on erittäin hyvä, mutta Kratos ei ole erityisen hyvä pelihahmo ja muutenkin tämä on niitä kokonaisuuksia joka toimisi paremmin muutamilla muutoksilla, tai sitten se toimisi paremmin jos peli ei olisi suoraan God of War samalla tavalla kuin aiemmat. Tosin edeltäjä on vielä huonompi tällä saralla.

12. Helldivers II

Hyvä toimintapeli, lähinnä moninpelinä, sillä yksinpelinä kokonaisuus on turhauttavan vaikea jo keskiverto vaikeustasollakin. Pelissä on paljon vahvuuksia mutta iso osa on puhdasta toistoa ei niin hyvällä rytmityksellä, joten vaikka peli on monella tavalla todella hyvä, niin se tuntuu sen verran rajalliselta, itseääntoistavalta ja epäreilulta monella tavalla, että sitä on usein vaikea nostaa erityisen hyväksi peliksi.

11. Ultimate Marvel vs Capcom 3

Tappelupeli joka olisi helposti voinut olla tappelupelien ehdotonta kärkeä, mutta johon ei ole panostettu tarpeeksi. Pelissä olisi pitänyt olla kunnollisia tutoriaaleja tai sitten paljon selkeämpi pelattavuus, puhumattakaan hyvin tehdystä viimeisestä pomotaistelusta, koska tällä tasolla se on suoraan epäreilu ja vain korostaa muita heikkouksia. Hahmovalikoimalta ja idealtaan tämä on erittäin hyvä kokonaisuus, mutta se olisi helposti voitu tehdä vielä paremmaksi.

10. Destiny

FPS pelien joukossa Destiny ei ole se helpoin määriteltävä sillä tyyliseikat ovat kohdalla ja toiminta on pätevää, mutta kokonaisuus on aika itseääntoistavaa ja grindaamistaperusteista. Tämä on juurikin sellainen tapaus jossa on erittäin vaikeaa sanoa että kummat puolet ovat suuremmat, toisin kuin Destiny 2:n kanssa, joka alkaa olla jo omasta mielestä suht huono peli, vaikka sille tuhottomasti lisäsisältöä tuutattiinkin.

9. Pirates of the Caribbean: Legend of Jack Sparrow

Peli jossa on paljon ongelmia ja paljon hyviä puolia, mutta joiden toteutus on jäänyt harmillisesti tälle, vähän sinne päin tasolle jossa ongelmana on se, että paljon parempaankin olisi pystytty, mutta ei ole viitsitty nähdä sitä vaivaa ja siksi lopputulos ei ole niin hyvä mitä se olisi voinut olla. Peli ei ole huono, mutta se olisi voitu toteuttaa paljon paremmin.

8. Blood of the Werewolf

Pelin suurin heikkous on siinä, että se on liian tasohyppelykeskeinen ja loppupuolella niin täynnä hasardeja että kenttien pelaaminen tuntuu paikoin raivopelityyliseltä, jossa hasardien ja muiden määrä on aivan överi. Se on sääli sillä toiminnallisessa mielessä tilanne on hyvin erilainen ja idealtaan peli on todella hyvä. Mutta kun pääpaino on siinä puolessa joka on se rasittava puoli, niin kyllä se kokonaisuus siinä samalla merkittävästi kärsii.

7. Shadow of Zorro

Peli joka ei ole ikääntynyt erityisen hyvin ja tuntuu yhdeltä näistä peleistä, joka olisi voinut tietyllä hienosäädöllä toimia paljon paremmin ja tarjota mielekkäämpää sisältöä, koska pelattavuudessa tuntuu sellainen viimeistelemättömyys ja pelistä saa vähän sellaisen kuvan että siinä on täysin ratsastettu nimellä eikä kokonaisuuteen ole siksi panostettu samalla tavalla kuin monien pelien kanssa, jotka toimivat paremmin aika pienillä tavoilla.

6. Dark Void

Yksi peli joka on erittäin selvästi välimallia. Se ei ole suoraan huono, mutta siinä on paljon huonoja puolia. Yksi niistä on puhtaasti lentelyssä ja lentotaistelussa. Muutoin taistelu on oikein kivaa ja siinä on hyviä ideoita. Tasapainoa pelissä ei juurikaan ole ja sitä kautta pelissä on ongelmallista se, että paino on enemmänkin niissä asioissa jotka eivät ole niitä parempia, vaan enemmänkin niitä, jotka eivät toimi niin hyvin.

5. Incredible Adventures of Van Helsing

Vähän liiankin Diablomainen, sillä tämä on näitä pelejä jossa roinaa tulee ihan liikaa ja pelattavuus toistaa itseään kokoajan. Pelissä on tarinallisesti ja tyylillisesti valtavia vahvuuksia mutta iso kokonaisuus tuntuu siltä, että siinä ei ole oikeasti mietitty että miten aihetta voitaisiin parannella vaan kokonaisuudessa on toistettu kaikki ärsyttävimmätkin asiat mitä vain mieleen tulee, mikä on uskomattoman ärsyttävää. Sanoisin että tämä on niitä tapauksia kun peli on hyvä, mutta siitä olisi helposti saatu paljon parempikin.

4. Devil May Cry 4

Iso syy miksi tämä on täällä, on Nero. Itse pidän Dantesta, mutta hahmon rooli kokonaisuudessa on pelattavuuden suhteen merkittävästi pienempi mitä toivoisi. Lisäksi, iso osa pelistä ei ole erityisen mielekästä eikä toimintakaan nappaa samalla tavalla miten DMC3:ssa, joten kokonaisuutena peli jättää todella paljon toivomisenvaraa ihan joka osa-alueella ja siitä syystä se ei vain tunnu niin hyvältä osalta sarjaa, kuin se varmaan tuntuisi jos tarinassa pääpaino ei olisi Nerossa ja hänen tarinakaaressaan.

3. Star Wars: Bounty Hunter

Peli joka olisi varmaan ihan toisella tasolla jos tätä olisi pelannut PS2:lla, sillä nykyään ohjattavuus on aivan liian herkkä eikä pelissä ole asetuksia joilla sitä voisi säätää. Tämä tekee monista tilanteista vaikeita aivan väärillä tavoilla. Muutoin, peli olisi sitä parempaa Star Warsia sillä idea on hyvä, peli näyttää hyvältä ja siinä on hyviä ideoita. Toteutus nyt vaan sattuu olemaan niin huono, että ei tätä voi hyvien pelien joukkoon ihan noin vain laittaa.

2. Resident Evil 2 Remake

Tämä on yksi kahtiajakoisimpia pelejä mitä olen koskaan pelannut ja pätee sekä alkuperäiseen että remakeen. Kummassakin on nimittäin omat heikkoutensa, mutta sanoisin että remaken tapauksessa synnit ovat vielä suurempia. Remake nimittäin pilaa sen asian, minkä alkuperäinen teki niin hyvin, että siitä tavallaan piti, surkeasta ohjattavuudesta huolimatta. Se on tarina. Tarinallisesti tämä peli epäonnistui niin pahasti, että se ei ole merkittävästi parempi, kuin alkuperäinen joka myös on melkoinen välimallin peli. Mahdollisesti jopa enemmän kuin alkuperäinen, jonka kanssa tämä on laadullisesti pitkälti tasoissa. Tarinan ja kahden hahmon käyttö, on niin huono verrattuna alkuperäiseen, kuin alkuperäisen ohjattavuus on verrattuna tähän.

1. Stranger of Paradise: Final Fantasy Origins

Erinomainen esimerkki siitä millainen on välimallinpeli. Stranger of Paraside on idealtaan erinomainen ja monilla toteutuksillaan todella hyvä. Mutta se missä kokonaisuus alkaa oitis rakoilla on siinä, että tässä on paljon todella typeriä ratkaisuja, joita Team Ninja tekee uudestaan ja uudestaan. Yksi isoimpia on puhtaasti se, että varusteita tulee niin paljon, että niihin meinaa todellakin hukkua ja mitään laatua ei juurikaan ole. Myös taistelussa huomaa että kokonaisuudessa on tehty paljon oikoteitä ja iso kokonaisuus on hyvin vaihtelevaa laadullisesti, eikä lopetus onnistu tarjoamaan sitä, mitä sen ehdottomasti pitäisi.