Rohkeus ja kunnia

Warhammer 40K maailmassa avaruusjalkaväki on ehkä se joukko, joka tulee itsellä ensimmäisenä mieleen, lukuisine variaatioineen. Taustat, avainhahmot ja vastaavat eivät ole itselle millään tavalla tuttuja, vaan kokonaisuus on tuttu lähinnä muutamien ideoidensa ansiosta. Space Marine peliä ei koskaan tullut pelattua, mutta kaippa tämä toinen peli on ihan hyvä tapa tutustua sarjaan.

Sotavasara 40 000: Avaruus-sotilas 2

Warhammer 40K on hyvin tyylikäs kokonaisuus suurella määrällä tarinaa ja mytologiaa, joka ei kuuluu siihen maailmakokonaisuuteen jonka itse tuntisin yhtä hyvin kuin vaikkapa Star Wars. Siitäkin huolimatta Warhammer maailmasta on tullut pelattua jokusta peliä, mutta ensimmäinen Space Marine on jäänyt pelaamatta. Sen sijaan että lopulta olisi sitä sitten hankkinut, tutustunkin tähän kokonaisuuteen tämän pelin kautta, jossa otetaan Space Wolfista poiketen kolmannenpersoonan räiskinnän tyylinen lähestymistapa peliin, taktisen toiminnan sijaan.

Valtava maailma ja kattava mytologia johon syventyä

Warhammer 40 000 on isona kokonaisuutena todella tyylikäs, monitahoinen ja massiivinen scifi kokonaisuus. Star Warsin tavoin tässä maailmassa ja mytologiassa on muuttujia vaikka kuinka paljon ja kaikkien juttujen muistaminen on haastavaa, mutta tarjoaa samalla aikaa sisältöä pitkäksi aikaa. Space Marine on vain yksi osa tätä isoa kokonaisuutta sillä Avaruus-sotilaissa on ihan oma syvyytensä johon kuuluvat niin Space Wolves, Black Dragons, Grey Knights, Imperial Fists ja White Scars ihan vain muutamana esimerkkinä, puhumattakaan Night Lords ja Chaos Space Marine joukosta. Tyyliseikoiltaan juurikin tämä osa on todella iskevää tasoa suurella määrällä erilaisia aseita, joihin kuuluu ehkä se kaikista parhaiten itselle mieleen jäänyt: Moottorisahamiekka. Tyyliseikkojen suhteen Warhammer on monesti todella onnistunut, myös 40K:n ulkopuolella, mutta itse en ole tähän kokonaisuuteen samalla tavalla uppoutunut ja tutustunut kuin Star Warsiin, sillä Warhammer 40tonnia on enemmän miniatyyripeli, joka on myös videopelimuodossa saanut valtavasti sisältöä. Itsellä nämä eivät kuitenkaan ole osuneet niin hyvin kohdalle kuin monet Star Wars pelit, elokuvista puhumattakaan. Warhammer pelejä on kuitenkin tullut menneisyydessä vastaan, mutta Space Marine 2 on genressään se, mikä on hyvin lähellä omia mieltymyksiä.

Monet käsitteet eivät ole itselle käännöksinä tuttuja, joten monessa osassa omat käännökset ja muut lienevät aika erilaisia virallisiin nähden. Peli sijoittuu Imperiumin Pimeän aikaan, mikä ei ole ihan samaa tyyliä, mitä Imperiumi on Tähtien Sodassa. Pähkinänkuoressa, Imperiumilla on meneillään valtava kampanja jossa se pyrkii palauttamaan hallintaansa kaikki menettämänsä maailmat ja saakin siinä samalla vastaansa massiivisen avaruushirviöjoukon, nimeltä Tyranid, mistä alkaa sitten aivan oma kokonaisuutensa, Tyrannic sota, osa 4. Nämä hyönteismäiset avaruusmöllit ovat pelin päävihollisia ja todella valtavalukuisia, puhumattakaan että merkittävästi hienompia kuin Helldiversin ötökät. Niiden ainoa päämäärä on vain syödä/tuhota/kuluttaa kaikki orgaaninen aines universumissa, Kaaoksen voimien etujoukkona. Kaaoksella on myös muita voimia, jotka pelin edetessä tulevat kasvamassa määrin tutuiksi. Warhammer 40K maailmaa paremmin tuntevat ovat varmasti nopeasti kotonaan tässä kokonaisuudessa mutta omalla kohtaan tässä pelissä on todella paljon muistettavaa, opittavaa ja hahmotettavaa. Koska tämä on osa isompaa kokonaisuutta ja ensimmäinen peli ei ole tuttu, on tämän pelin kanssa tarinallisesti melko hukassa pitkän aikaa, vaikka maailman ja mytologian peruskäsitteet ovatkin jossain määrin tuttuja, mutta Space Marine 2 on aika hyvä peli avaamaan näitä käsitteitä vähän enemmän, ilman että pelaajan täytyy tietää itse ihan kaikkea.

Tarinassa pelaaja ottaa ohjattavakseen Ultramarines yksikön Titusin. Titus on palvellut uskollisesti osana Deathwatchia ja nyt hän saapuu puolustamaan yhtä Imperiumin hallitsemaan aluetta. Tehtävä ei mene käsikirjoituksen mukaan, mutta ainakin peli saa vähän vauhtia alleen ja tarina lähtee etenemään, johtaen nopeasti siihen että Titusista tulee entistä suurempi voimanpesä ja pelaaja pääsee kylvämään tuhoa vihollisten päälle mitä monenlaisemmilla aseilla, varusteilla ja taktiikoilla. Tarinasta voidaan heti sanoa että jos ensimmäinen peli ei ole tuttu, niin tämän pelin kanssa tuntuu että kokonaisuudessa on todella paljon sellaisia osia, joista tuntuu puuttuvan jotkain, tai jotka pitäisi selvästikin tietää ennalta. Vähän sama kuin jos katsoisi Star Wars III:n ennen Star Wars II:ta, jolloin isosta kokonaisuudesta on vaikeaa päästä kärryillä. Oma osansa on tietysti myös sillä, jos Warhammer maailma ei ole yhtään tuttu. Omalla kohdalla se on osittain tuttu, mutta tämän pelin kanssa, samaten kuin Warhammer 40000: Space Wolf pelin kanssa fiilis on monesti sellainen, että en selvästikään tiedä tästä maailmasta tarpeeksi. Mutta samalla aikaa, tästä maailmasta kiinnostaisi tietää vähän enemmänkin. Space Marine 2 ei ole paras esittely maailmaan sillä melko perustasoisen ja paikoin mitäänsanomattoman, joskin hyvin rytmitetyn tarinan lisäksi todella monet tarinan hahmot, ovat melko tylsiä. Yksikään hahmo ei todella jää mieleen ja jopa pelin pääroisto tuntuu tämän maailman tasolla aika mielikuvituksettomalta. Tälläisessä asetelmassa ja kokonaisuudessa olisi varmasti pystytty niin paljon parempaan. Vaikka tarina ei olekaan se mieleenpainuvin, niin erittäin suuret plussat siitä, että tässä tarinassa keskitytään pelin viemiseen toimintakohtauksesta toiseen, eikä siinä samalla yritetä tyrkyttää jotakin aatesuntaa, agendaa tai vastaavaa. Nykypäivän "wokettaminen" ei kuulu juurikaan Space Marine kakkoseen ja vastaavaa näkisi mielellään enemmänkin, kun tarinankerronnassa keskitytään viihteeseen, mikä ei ole milloin minkäkin ideologian selvää tyrkyttämistä painostuksen alaisena.

Warhammerista on moneen muotoon

Omat kokemukseni Warhammer peleistä ovat melko kattavat mitä tulee erilaisiin genreihin ja tähän mennessä parasta Warhammeria on ollut Vermintide kaksikko jossa ensimmäisen persoonan toiminta taittuu erinomaisesti lyömä- ja ampuma-aseiden käyttöön. Left 4 Dead tyylinen asetelma jossa vihollisille ei loppua näy toimii erinomaisesti, kuin myös moninpeli kyseisessä kokonaisuudessa. Yksinpeli tietysti kärsii siinä samalla, koska botit eivät osaa tehdä juuri muuta kuin tappaa vihollisia, eivät suorittaa tarkempia tehtäviä. Myös tyyliltään pelit olivat erittäin upeita omassa aikakaudessaan, joka on hyvin erilainen 40 000 aikakauteen johon Space Marine 2 sijoittuu, mutta Vermintide 2 on pitkälti se peli joka on omalla kohdalla ollut se peli joka pitkälti on näyttänyt mitä Warhammer parhaimmillaan on. Space Marine 2 pystyy erittäin tehokkaasti kisaamaan parhaan pelin paikasta kyseisen pelin kanssa, vaikka kummallakin pelillä on tiettyjä vahvuuksia joita toisella ei niinkään ole.

Strategiapelit ovat sitä genreä, josta Warhammer lienee kaikista tunnetuin. Warhammer: Age of Sigmar: Realms of Ruin on viimeisin pelaamani peli joka palauttaa itsellä ajatukset suoraan Age of Empires II:n ja Alien vs Predator: Extinction pelien pariin, kun taas Warhammer 40 000: Space Wolf toi oitis mieleen XCOM 2:n ja Hard Westin kaltaiset strageriapelit, mutta hiljaittain pelaamani Chaos Gate: Daemonhunters taas tuntuu olevan vielä enemmän näiden pelien kaltaista monitahoista taktiikkaa. Age of Sigmar ei napannut juuri yhtään, tosin olisi saattanut napata jos sitä olisi pelannut PC:llä, koska pelattavuuden heikkouksista huolimatta, tyylissään peli on todella hyvällä tasolla, mikä vain korostaa sitä että Warhammerin maailma on tyyliltään aikakaudesta huolimatta erittäin kokeatasoista ja lisää kiinnostusta sarjaa kohtaan. Samanlainen fiilis on Final Fantasy sarjan kanssa, sillä riippumatta pelistä, on tyyli ollut monesti aina sieltä parhaasta päästä, oli sitten kyse enemmän fantasia-asetelmasta, kuin scifiasetelmasta. Joskin Final Fantasyn tapauksessa tieteisfantasia on se paras termi korostamaan sitä, että millaisia pelejä ne ovat.

Space Marine 2 ei tässä mielessä häviä muille peleille yhtään ja on tyyliseikoiltaan oitsi samalla viivalla. Se on lopulta puhtaasti se pelattavuus, joka todella erottaa loistopelit niistä huonommista tapauksista. Space Marine ei ole itselle tuttu, mikä on jo todettu, mutta se on ollut kiinnostavalta vaikuttava peli, koska kyseessä on kolmannen persoonan räiskintäpelin ja hack n slash pelin yhdistelmä tyyliin Devil May Cry, joten vahvoilla ollaan välittömästi. Space Marine 2 peliä kohtaan on siis hieman jopa odotuksia ja positiivista on se, että ainakin peli on tehty hyvin siinä mielessä, että mitään isompia bugeja ei tullut vastaan, ellei sitä sitten laske bugiksi että Operations pelitilan hahmojen kehitys ei toimi kunnolla offline/online tilojen välillä. Tämä näkyy siinä että offlinessa pelattu edistys nollautuu online tilaan mentäessä ja tätä pelissä ei ole selvästikään osattu selventää pelaajalle, saati korostaa tarpeeksi. Helposti yksi erityisen ärsyttävä puoli kokonaisuudessa jota ei välttämättä edes itse tajua täysin.

Melko pienimuotoinen photo mode, mutta siellä se on

Todella videopelimäinen videopeli Warhammer maailmasta

Warhammer 40K on suoraa tieteisfantasiaa jossa on paljon tyylillisiä vivahteita suoraan antiikin roomasta, mutta myös yhdysvaltain merijalkaväestä. Erilaisten osien yhdistely toimii tässä kokonaisuudessa erittäin hyvin ja omalla kohdalla peliin pääsee erittäin helposti kiinni, koska se on peligenressään sieltä parhaasta päästä mitä tulee omiin mieltymyksiin. Tästä syystä tähän peliin pääsee sisään paljon paremmin kuin valtavaan määrään erilaisia strategiapelejä pitkin pelihistoriaa.

Moottorisahamiekka heiluu ja aseet ulvoo

Space Marine 2 on yhdistelmä miekkatoimintaa ja ammuskelua. Mitään Devil May Cry tasoista settiä ei ole luvassa sillä vaikka erilaisia pyssyjä on useita, niin lyömäaseita on vajaa kourallinen ja ne ovat melko simppeleitä käyttää. Näiden kahden taistelutyylin yhdistely on kuitenkin se mikä pitää toiminnan mielekkäänä ja tarjoaa jonkinverran vaihtelua. Osa toimintaa on ammuskelun ja silpomisen lisäksi myös oikealla ajoituksella tehtävät toiminnot joita ovat vihollisten hyökkäysten torjuminen, mikä oikein ajoitettuna tuo tyylikkään viimeistelyliikkeen, vihollisen horjutuksen, jolloin viimeistely tapahtuu pistoolilla, tai sitten täyden teloituksen joka on asetta tyylikkäämpää ja joko parantaa juuri menetettyä elinvoimaa tai palauttaa panssarit, mikä todella kannustaa olemaan valppaana taistelukentällä. Kaikki tämä tapahtuu hurmeisella tyylillä melko suoraviivaisessa ammuskelussa ja hack n slash toiminnassa jossa toisen tyylin suosimienn tuo hieman vaihtelua, mutta kumpaakaan taktiikkaa ei pidä sivuuttaa, kuten ei myöskään erilaisia kranaatteja joita voi kantaa kerralla vain muutaman, mutta jotka tietyissä tilanteissa ovat juuri oikea lääke. Tähän kaikkeen laitetaan päälle vielä hahmokohtainen tehoste, joka päähenkilö Titusin tapauksessa on hetkellinen voimatehoste, ns. Raivotila.

Mitä tulee varustukseen niin aseita pelissä on todella mukavasti. Sanotaan että aseiden kanssa ehkä ärsyttävintä on se, että niistä todella monet tuntuvat sekoittuvan toisiinsa vähän liiankin paljon. Monien aseiden kanssa tuntuu että niissä on joko todella vähän eroa tai ei juuri ollenkaan. Niitä ei välttämättä erota toistiaan erityisen hyvin, mutta käytössä erot huomaa todella selvästi. Variaatio aseissa on todella iso osa kokonaisuutta sillä pelaaminen haulikolla on todella erilaista sarjatuliaseisiin nähden ja tuo mukanaan aivan erilaista taktiikkaa. Lyömäaseilla on tässä yhtälössä myös oma osansa sillä siinä missä moottorisahamiekka on helppo ja yleispätevä lyömäase, on voimamiekka merkittävästi haastavimpi käyttää täydellä potentiaalillaan, mutta se on todella tehokas ja mielekäs käyttää. Aseiden vaihtelu ei ole erityisen tehokasta koska ne voi valita joko vain tehtävän alussa, tai sitten tietyissä vaihtopisteissä kesken kentän. Pelihahmo ei kanna koko arseenalia mukanaan joten valituissa aseissa pitäydytään. Tämä ei ole suoraan huono asia, vaan enemmänkin metodi johon kyllä tottuu ja ajoittain pystyy vaihtelemaan varustusta saatavilla olevien aseiden mukaan.

Space Marine 2 tuo mieleen Evil Westin, sillä tämä peli on todella videopelimäinen rakenteessaan, rytmissään ja mielekkyydessään, juurikin niillä parhailla tavoilla. Mutta Evil Westistä poiketen, tämän pelin kanssa ei samalla tavalla pistä silmään selkeitä puutteita, jotka peli olisi ehdottomasti tarvinnut voidakseen olla ratkaisevalla tavalla vielä parempi, mitä se lopulta sitten olikaan. Evil Westin lisäksi Remnant II on myös yksi peli joka tästä tulee mieleen mitä toimintaan tulee, kun kahta erilaista toimintamallia laitetaan yhteen. Lyömäaseilla on valtavia vahvuuksia, samalla tavalla kuin erilaisilla ampuma-aseillakin ja tästä syystä erilaisia pelitapoja tuetaan erinomaisesti. Lisäksi useamman pelaajan mahdollinen käyttö samassa kampanjassa tuo mieleen Remnant sarjan, mutta pelattavuuden rytmissä pelit ovat melko erilaisia. Space Marine 2 onnistuu joka tapauksessa iskemään samanlaisiin hermoihin, mihin nämä kaski esimerkkipeliäkin ja toiminnan taso on todella korkealla näyttävyydessään ja vielä enemmän, mielekkyydessään.

Kun käytössä on vain vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta

Kampanjan kanssa tuntui aluksi siltä, että miksi pelaaja ei saa valita ja kustomoida pelihahmoa mihin tahansa joukkoon kuuluvaksi, kuten vaikkapa Space Wolves. Kun pelissä sitten pelaa operaatiot tilaa, niin huomaa että jotakin tälläistä on tavallaan kaavailtu ja samalla päästään tutustumaan erilaisiin hahmotyyppeihin, omine erikoistemppuineen. Vanguard pystyy tartuntakoukulla lähestymään vihollisia, Bulwark kantaa miekkaa ja kilpeä, Assaultilla on rakettireppu ja tarkka-ampuja voi muuttua näkymättömäksi. Tactial luokka on pitkälti se perustason sotilas kaikilla asevaihtoehdoilla.. Sanotaan että näitä hahmoluokkia ei ole luotu ihan niin tasavertaisiksi kuin voisi toivoa sillä varsinkin yksinpelinä Bulwark on varsin helppo pelata yhdessä Heavy luokan kanssa, kun taas Vanguard (niitä hienoimman näköisiä) saattaa olla se vaikein, tai ainakin erikoisominaisuudellaan tehottomin pelata. Mutta kokeilemalla eri hahmoluokkia saa peliin oitis lisää muuttujia ja peli pysyy vähän aikaa taas mielekkäänä.

Riippumatta siitä että pelaako kampanjanaa, operaatioita vai Eternal War tilaa (pelaajat vastaan pelaajat) on vaihtelua kokonaisuudessa melko vähän ja se vaihtelu keskittyy lähinnä eri hahmoluokkiin ja eri aseisiin. Kampanja on tehty hyvin, se on sopivan nopea rytmissään sillä aseita saa mukavaan tahtiin ja muutenkin muuttujia tulee lisää. Mukaan on ängetty myös hieman keräiltäviä esineitä audioviestien muodossa, mutta useimmiten on vain lähinnä ärsyttävää että sivureiteillä tai vastaavilla ei usein ole yhtään mitään, tai joskus satunnaisesti on ase johon vaihtaa käytössä oleva, tai aniharvoin audioviesti, tai peräti henkiinherätysreliikki. Useimmiten tuntuu että peli toimisi ilman sivureittejä jopa paremmin, suoraviivaisena reittinä jossa satunnaisesti voi olla ylimääräisiä apuesineitä tms. Operations on aluksi hyvin vaikealta tuntuva kokonaisuus joka muuttuu helpommaksi kun hahmoluokat vähän kehittyvät ja saavat lisää ominaisuuksia ja aseet paranevat. Tätä kautta peliin saa todella paljon lisää pelisisältöä koska hahmoluokkien kehitys on hyvin hidasta, mutta niillä pelaaminen on paikoin hyvin erilaista. Vanguard ei voi käyttää voimamiekkaa, mutta Bulwark pystyy, kun taas Bulwark ei pysty käyttämään kuin pistoolia kilpensä vuoksi. Nämä kaksi hahmoluokkaa ovat joka tapauksessa niitä jotka voisi laskea omiksi suosikeiksi, pääasiassa haarniskan vuoksi, mutta myös pelattavuudessa ne ovat lähellä omia mieltymyksiä, vaikka Sniper ja Assault eivät kauas jääkään ja vaikka Tactical ja Heavy ovat ns. ne vähiten houkuttelevat, kummallakin on puolensa.

Pelaamisen suhteen tämä peli ei paljon merkittävää vaihtelua tarjoa vaan ammuskelu on pääasiassa vihollisten tuhoamista ja ajoittain vähän oheistekemistä nappuloiden painamisen ja vihollisaaltojen tuhoamisen muodossa. Muiden pelaajien kautta Operations tila kehittyy oitis, mutta resurssit täytyy tällöin jakaa. Tämä peli tuo lopulta vahvasti mieleen juurikin Remnant II:n jossa peli itsessään ei juurikaan muutu, mutta se on pelattavuudeltaan ja toiminnaltaan sen verran hyvin tehtyä todella videopelimäistä viihdettä, että siitä saa aika paljon irti ja muuttujia on sen verran, että vaikka peruspelattavuus pysyykin samana, niin kokonaisuuteen saa hieman vaihtelua. Merkittävänä erotuksena Remnant sarjaan nähden Space Marine 2 ei juurikaan tarjoa erityisen hyviä pomotaisteluita, vaan pomotaistelut, jos niitä paikoin voi edes sellaisiksi kutsua ovat enemmänkin Evil West kaliiberia. Pelistä näkee myös sellaisen toistonkierteen ja mahdollisen DLC syvänteen Operations tilassa eri värien, symbolien ja sen sellaisten avaamisessa, mikä on turhauttavan hidasta, mikä lienee tosin tarkoituskin, että pelin parissa on jokin syy pysyä ja sen pariin myös palaa.

Yhteenveto

Warhammer 40 000: Space Marine 2 on hyvä toimintapeli ja yksi parhaita Warhammer 40K pelejä mitä on vastaan tullut. Se on pääasiassa kolmannen persoonan räiskintää melko vähällä vaihtelulla, mutta todella videopelimäisen viihdyttävällä toiminnalla jossa on mukavasti vaihtoehtoja aseiden kanssa ja ammuttava ei ihan äkkiä lopu. Kampanja ei tarinaltaan ole erityisen iskevä, mutta hyvin kerrottu ja rytmitetty. Operations pelitilassa on puolitusinaa erilaista hahmoluokkaa ja hyvät kustomointivaihtoehdot. Yleinen pelattavuus ei tarjoa juurikaan vaihtelua ja voi paikoitellen tuntua todella itseääntoistavalta, mutta kokonaisuutena pelattavuus on tehty hyvin ja peli pysyy mielekkäänä pitkään, puhumattakaan että tyylikkyydestä kokonaisuus vetää todella isot pisteet.

Ei nyt vuoden paras peli, mutta parhaimmistoa ja juurikin sellainen peli joka keskittyy pelattavuuteen.

+ Tyylikäs niin monella tavalla

+ Paljon erilaisia aseita ja paljon ammuttavaa

+ Eri hahmoluokat ja hahmon kustomointi Operations tilassa

+ Pelattavaa on mukavasti

- Paljon toistoa

- Tarina ja monet hahmot

- Operations offline/online ongelma

Arvosana: 8,0

Mahtava

Tyyliä pelistä löytyy vaikka kuinka