World of Darkness pöytäroolipelit ovat osittain tuttuja ja näistä paremmin juurikin Werewolf Apocalypse. Videopelien tapauksessa nämä pelit eivät ole edustettuna niin hyvin kuin toivoisi ja varsinkin juuri mainittu ihmissusiaihe on se, mikä ei ole saanut arvoistaan vastinetta pelimaailmassa, mutta ainakin yritystä ollut sekä ihmissusien että vampyyrien tapauksessa.
Visuaaliset romaanit ovat haastavia tehdä siten, että ne todella nappaavat. Sanotaan että jokunen hyvä on tullut vastaan, mutta pääasiassa tämän genren pelit ovat useammin pettymyksiä kuin positiivisia yllätyksiä.
Suden nahoissa
Ihmissusi Maailmanloppu - Kiirastuli
PlayStation Plus: Premium
Werewolf Apocalypse: Purgatory
Werewolf Apocalypsestä tuttuja ovat niin Heart of the Forest, kuin Earthblood, jotka ovat todella erilaisia. Earthblood oli täynnä hyviä ideoita, heikolla ja itseääntoistavalla toteutuksella, kun taas Heart of the Forest on erittäin samanlainen tämän pelin kanssa. Suuri määrä tekstiä suurella määrällä valintoja.
Edellisen pelin heikkoudet ilman mitään omia parannuksia
Purgatoryssa on hyvin samanlainen fiilis kuin Heart of the Forestissa, vaikak niiden astelmat ovat ratkaisevasti erilaiset. Mayan sijaan pelin päähenkilönä on Samira, nuori pakolainen joka kamppailee sisäisen petonsa, yksinäisyytensä ja epätoivonsa kanssa, samalla kun maailma hänen ympärillään pyörii omalla painollaan. Ihmiset, sudet ja tasapainon voimat ovat kaikki läsnä kokonaisuudessa joka on hyvin uskollinen pöytäroolipelien mekaniikoille, tarinoille ja tyylille. Liikkuvaa kuvaa ei ole, tekstiä on valtavasti ja aina välillä pelaaja tekee valintoja jotka muovaavat hänen tarinaansa. Tämän pelin tapauksessa harmillista on se, että tarina ei ole erityisen kiinnostava, päähenkilö ei ole erityisen iskevä ja omat pelikertani jäivät siihen yhteen.
Pelissä ei juurikaan kehitetä niitä mekaniikkoja tai ideoita mitä Heart of the Forestissa aloitettiin ja käytettiin minkä vuoksi tuntuu että mikään tässä pelisarjassa ei tunnu kehittyvän. Pelaaja ei luo omaa hahmoaan, tarinan rytmi voisi olla parempikin ja yleisesti tuntuu että tämä sarja hyötyisi siitä, jos pelihahmon kehitys olisi selkeämpää, tai edes isommassa osassa. Nyt pääpaino on lähinnä siinä, että millaisen muodon pelaaja milloinkin ottaa ja onko hänellä tarpeeksi elinvoimaa tai raivoa voidakseen jatkaa pelissä haluamallaan tavalla, sillä peli etenee.
Tekstin määrä kokonaisuudessa on lohduttoman suuri ja siinä missä tälläisiä pelejä jaksaa pelata jokusen aina silloin tällöin, niidenkin täytyy rodella onnistua tekemään jotkain erityistä, että niiden parissa oikeasti viihtyy. Purgatory ei tunnu tekevän mitään tälläistä. Sanotaan että Heart of the Forest oli parilla tavalla haastava tapaus, mutta se oli pääasiassa hyvä peli ja tarinaltaan oikein hyvä myös vaikkapa esittelyksi tähän maailmaan ja tyyliin. Purgatory ei ole huono peli tähän maailmaan tutustumiseksi, mutta se tuntuu muutoin kaikin puolin huonommalta peliltä, mitä Heart of the Forest oli. Se tuntuu monella tavalla myös huonommalta mitä Earthblood oli ja Earthblood ei onnistunut toimintaseikkailupelinä iskemään, vaikka sillä oli kaikki rakennuspalikat siihen. Purgatory on genrensä vuoksi oitis epäedullisessa asemassa, sillä visual novel pelit epäonnistuvat hyvin helposti ja Purgatory ei ole sieltä parhaasta pääst.
Werewolf Apocalypse aiheesta on aika vähän pelejä, joten siinä mielessä tälle pelille on varmasti yleisöä, mutta visual novel ei ole se paras vaihtoehto ja suuri määrä luettavaa ei ole se houkuttelevin tapa pelaamiseen. Itse uppoutuisin paljon tätä mieluummin pöytäroolipeliin, koska hahmosta pystyy tekemään omanlaisemman ja pelinjohtajasta riippuen mahdollisuuksia on enemmän. Lineaarisena kokemuksena tämä on ratkaisu pahimpaan Werewolf nälkään, mutta yleisesti pelinä, tässä on läsnä kaikki heikkoudet mitä aiemmin, ilman mitään parannuksia aiempaan nähden ja muutenkin kokemus on heikompi.
Yhteenveto
Werewolf Apocalypse: Purgatory ei ole se onnistunein peli tässä sarjassa, tai visual novel genressä. Se ei ole tarinaltaan, tyyliltään tai hahmoiltaan erityisen kiinnostava eikä oikeastaan tunnu kehittävän mitään sitten Heart of the Forestin. Idea on edelleen hyvä, susi- ja ihmispuolilla on kummallakin roolinsa, mutta suuri määrä tekstiä ilman mitään oikeasti kiinnostavaa ei jaksa toista kertaa kiinnostaa samalla tavalla, kun idea ei ole tuntunut kehittyvän mihinkään.
+ Werewolf Apocalypse
+ Valintoja ja muuttujia
- Lohduton määrä tekstiä
- Ei juuri parannuksia aiempaan nähden
Arvosana: 5,0
Välimallia
Vampyyrikarnevaaleissa
Vampyyri Naamiaiset - New Yorkin Nurkkakunnat
PlayStation Plus: Premium
Vampire Masquerade: Coteries of New York
Sarjan peleistä useaa on kokeiltu mutta harvaa pelattu enemmän. Bloodlines oli kankeaa pelattavaa jota aika ei ole kohdellut kauniisti ja Swansong on rytmiltään heikko tapaus, suurella määrällä laahaavaa sisältöä. Tämä taas tuo mieleen Werewolf Apocalypse: Heart of the Forestin, mutta karsitummin. Tekstiä on tosin yhtä överisti.
Paljon tekstiä, vähän valintoja
Tarina lähtee nopea käyntiin kun päähenkilö kohtaa New Yorkissa muukalaisen, joka muuttaa tämän vampyyriksi. Pelaaja tempaistaan nopeasti osaksi kaupungissa elävää vampyyrikuntaa ja tehdessään dialogivalintoja pelaaja uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle kulisseissa tapahtuviin valtataisteluihin ja kokonaan omaan maailmaansa. Tekstiä on puuduttava määrä ja dialogivalintoja on siihen nähden melko vähän. Muitakin valintoja pelissä on, mutta niitä on sitäkin vähemmän. Pelaaja lähinnä valitsee että keiden kanssa keskustelee.
Peli koostuu useista alatarinoista, joihin pelaaja uppoutuu valitsemalla, ketä menee milloinkin tapaamaan ja tarinaa muovaavat pelaajan tekemät valinnat, mutta näin valtavassa tekstitulvassa, omat pelikertani ovat jääneet siihen yhteen ja mielenkiinto isoa kokonaisuutta kohtaan oli loppu hyvissä ajoin ennen lopetusta. Pelissä on hieman grafiikkaakin, pääasiassa erilaisten hahmojen ulkoasussa, mikä on hyvä asia, mutta lopulta melko laiha lohtu. Peli on suoraviivainen ja paikoin verkkaisesti etenevä visual novel, joten jos kaipaa vähän enemmän toimintaa, niin Bloodlines on siihen parempi ratkaisu, tai Swansong.
Tutustumisena World of Darknessin vampyyripuoleen, tämä peli on oikein hyvä sillä perusteet käydään läpi ja tarinaa riittää, missä pääsee nopeasti syvemmälle vampyyrikulttuurin tässä maailmassa. Isona kokonaisuutena tämä on kuitenkin melko tylsä ja puuduttava peli josta pääasiassa voi syyttää tekstin määrää ja vähäistä määrää muuttujia. Vastaavanlaisia visuaalisia romaaneja on vaikka kuinka ja vaikka tämä peli tekee monet perusteet ihan hyvin, niin ei tässä ole juuri mitään sellaista, mikä erityisemmin kiinnostaisi ja kannustaisi jatkamaan ajatuksella pelin parissa.
Yhteenveto
Vampire Masguerade: Coteris of New York ei ole erityisen hyvä seikkailuvalintapeli, sillä vaikka valintoja on, tuntuu peli monella tavalla olevan aika pienimuotoinen niiden kanssa. Pelaaminen on pääasiassa lukemista ja vaikka tarinassa on puolensa, niin ei peli ole sieltä kiinnostavimmasta päästä koska siinä on lopulta niihin vähän tekemistä ja vielä vähemmän muuttujia.
+ Teema
+ Valintoja
- Tekstin määrä
- Muuttujien määrä
Arvosana: 4,0
Huono
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.